Nyt se on menoa, mut fiilarit on hyvin epävarmat....
Yh olin pari vuotta. Elelin kolmen poikani kanssa. Välillä oli todella rankkaa, mut hyvät päivät korvasi ne. N. 5 kk sitten tapasin miehen ravintolareissulla. Siitä asti olemme olleet aika tiiviisti yhdessä. Hän sanoo rakastavansa minua, mihin en voi vastata samalla tavalla takaisin. Ja kaikesta tärkeintä on, et hän tykkää pojistani tosi paljon ja pojat ovat hänet hyväksyneet. Nut on minulla rv 7 täynnä. Raskaus oli iso yllätys, ehkäisy petti. Tunteeni ovat ihan sekaisin. Mies haluaa lapsen, itse en ole niin varma. Välillä ahdistaa(suurimmaksi osaksi) ja välistä tuntuu ok. Kommentteja?
Kommentit (2)
Olet osittain oikeassakin. Olen sanonut miehelle,et suurin pelkoni on jäädä yksin kaikkien neljän kanssa. Mut hän vannoo ja vakuuttaa. ja kyl mä häntä uskonkin. hän on kaikkea muuta ku minun ex, joka valehteli ja manipuloi.
Mut eiku nauttimaan odotuksestani! Ja sain itseasiassa netin eilen toimimaan ja heti olo parani kun tänään tänne tulin pyörimään ja lueskelemaan.
Hyvää kesän jatkoa sinulle ja muillekkin!!!!!
Liittyisikö tuohon olotilaasi entiset kokemukset miehistä.. että alitajuisesti pelkäät, että joudut tulevan vauvankin taas hoitamaan yksin. (mikä ei ole todennäköistä, koska miehesi oikeasti välittää, rakastaa ja haluaa kanssasi lapsen)
Siis tämä on vain minun nopea näkemys.
Uskon, että asiat tovin myllertävät mielessäsi, mutta selkeytyvät, kun
huomaat, että miehesi on konkreettisesti sinun kanssa mukana odotukessa! *voimahalit*