Jatkuvaa kieltämistä tai komentamista 2-vuotiaan kanssa
Minua on alkanut ärsyttää oma käytökseni.
2-vuotias tyttö on parhaillaan taas aikamoisessa tahtoiässä. Minkään käskeminen tai kieltäminen ei tunnu tehoavan ainakaan ensimmäisellä kerralla. Meidän yhteinen aika tuntuu olevan jatkuvaa käskemistä, kieltämistä, uhkailua ja lahjontaa - ja miksi, koska muuten mikään tavallinen arkirutiini ei suju! Syömään, potalle, pukemaan, kaikkeen pitää kehottaa useita kertoja, lopulta uhkailla ja välillä pakottaa. Yritän olla korottamatta ääntäni, mutta tuntuu tyhmältä, kun koko ajan vaan joutuu toistamaan ja toistamaan ja ottamaan lähes aina lopulta tehokeinot käyttöön (=esim kantaa potkiva ja kirkuva lapsi puistosta kotiin). Olenko pilannut auktoriteettini jatkuvalla jankkaamisella, eikä lapsi sen vuoksi tottele ensimmäisellä - tai edes viidennellä - kerralla? Miten saisin lapsen tottelemaan ilman, että saan toistaa kaiken kymmeniä kertoja kuuroille korville? Onko muilla tällaista uhmaikäisten kanssa?
Kommentit (5)
ja sain vinkiksi juuri tuon edellä mainitun kahden vaihtoehdon antamisen. Se kyllä toimii useimmissa tilanteissa, joskus tyttö 2v4kk tyrmää molemmat ja siinäpä sitä taas ollaan, kunnon pattitilanne... Pinna on äiteellä useinkin tiukalla, kun mikään ei mene perille ja kaikesta vaan kiukutellaan ja jankutetaan vastaan (tyyliin: aurinko paistaa - EI PAISTA!!!!) Muutaman kerran olen suuttunut kunnolla ja äänen korottaminen on toiminut tehokkaasti niissä tilanteissa, mutta en haluaisi sillekään tielle lähteä jatkuvassa käytössä. Jäisi näin edes jokin kortti takataskuun tosi tiukan paikan varalle.
Meillä annetaan siis kiukkutilanteessa kaksi selvää vaihtoehtoa, joista tyttö saa valita ja se sitten myös toteutetaan samantien. Jos mikään ei tehoa, niin sitten se tehdään huudon kanssa, mutta tehdään kuitenkin (eilen hoidosta kotiinlähtö oli ehdoton ei kaikesta suostuttelusta huolimatta, joten lopulta hain kirkuvan tytön kainalooni ja puin väkisin, käveli sitten omin jaloin autoon huutaen...).
Koetetaan jaksaa, ehkä tämä vielä joskus hellittää tai vaihtuu ainakin murrosiäksi aikanaan ;0)
Olen kokeillut tuota kahden vaihtoehdon taktiikkaa tyyliin: Käveletkö itse vai kannanko sinut, mutta sekään ei enää tehoa. Ainakaan yleensä, jos kumpikin vaihtoehto on lapsen mielestä huono.
Jäähyä meillä on yritetty, mutta ongelma on oikeastaan sopivan paikan keksiminen. Minusta oma sänky on huono vaihtoehto, koska lapsen pitäisi mielestäni kokea se mukavana ja turvallisina paikkoina, ei rangaistuksena. Minkälaisia muita jäähypaikkoja tai menetelmiä muilla on?
Kaksi vaihtoehtoa toimii joskus, ja joskus ei. Sitten vaan kannetaan lasta huutavana, että saadaan jompikumpi asia tehdyksi. Ja joskus auttaa, kun vaan itse sanoo, että EI TEHDÄ NIIN ja sitten kuitenkin tekee... huuto lakkaa kuin seinään kun sanoo koko aika kovaan ääneen itsekin, että ei äiti tee näin (ja sitli vähin äänin tekee..) En tiedä onko tuokaa nyt hyvä tapa, mutta kerran väsyksissä sanoin vahingossa niin päin, että sanoin lapselle että ei äiti tee sitä, ja sit tein kuitenkin... ja se toimii aina!
Jäähypaikoista: meillä käytetään sitä sänkyä välillä. Ja välillä käytetään ihan vaan mitä vaan nurkkaa. Ja joskus jotain sohvaa.. tai syliä... tai mummolassa käytän lasiovellista tuulikaappia (ei osaa avata niitä ovia itse, mutta näkee ja kuulee kyllä kuitenkin äidin). Meillä kotona ei ole sellaista tuulikaapin veroista paikkaa, joka on loistavaksi osoittautunut, valitettavasti... lasitettu parveke ehkä, mutta se on melkeinpä palkinto päästä sinne yksin.. ja ahtaassa kolmiossa ei paljon paikkoja ole. Ja jäähynurkissa ei paljon edes pysytä. Joskus riittää kyllä että vaan poistetaan tekemästä sitä mitä oli tekemässä eikä odoteta sitä viidettä kertaa, vaan toisella tai kolmannella kerralla viimeistään toimitaan. Tänään ainakin sohvalla pomppiminen josta on viimeksi väännetty kättä, on radikaalisti vähentynyt ja ei tarvii enää kuin muistuttaa että " ei" . Sitten taas kohta kyllä yritetään, mutta sillä kertaa sentään lopetetaan...
Ja karataan meilläkin aina kun pukea pitäisi ja pistetään sätkien vastaan jos yrittää äiti pukea tai sitten ei itse halua pukea. Tässä toimii valitettavasti lahjominen... ja samoin nukahtamistappelussa toimi eilen ainakin lahjominen... kun lupasin jätskin aamupalaksi, jos nukahtaa kiltisti...
Se jäikin tuolla edellisessä vastauksessani mainitsematta, on käytetty vasta niin lyhyen aikaa, oikeastaan pari kertaa vasta. Meillä ok-talo, joten sinällään mahdollisia paikkoja kyllä löytyy yllinkyllin, mutta en halua rangaistuspaikan olevan esim sänky tai tytön leikkihuone. Niiden pitäisi olla mielestäni niitä kivoja paikkoja, joissa on mukava olla. Niinpä meillä jäähypaikkana on vierashuone, jonka ovi pistetään kiinni (tyttö saa sen kyllä auki itse ja tuleekin nöyränä alta puolen minuutin takaisin halaamaan ja pyytää anteeksi). Toimii sekin hyvin.
Kahden vaihtoehdon antaminen toimii todellakin useimmiten, mutta ei aina; aivan kuten muutkin vastaajat totesivat =0)
Päätin ottaa heti alusta asti sellaisen asenteen, että ensin pyydän nätisti esim. potalle -> jos ei tottele niin menen hänen luokse ja " talutan" potalle -> jos tulee tappelua niin sanon, että saat valita joko kiltisti potalle menon tai sitten menet sänkyyn rauhoittumaan. Meillä käytäntö on toiminut todella hyvin. Nykyään poika tottelee, kun annan hänelle ko. kaksi vaihtoehtoa. Ja on ihanaa huomata, että nykyään ei oikeastaan tarvi edes antaa vaihtoehtoja vaan hän tottelee, kun pyytää esim. potalle, pukemaan vaatteet, hammaspesulle yms.
Ja sängyllä poika siis joutuu makoilemaan 2 min. ja sen jälkeen tekemään sen mistä aikaisemmin tapeltiin. Ja kun hommat on hoidettu mallikkaasti niin kovasti kehutaan suoritusta!