Lue keskustelun säännöt.
Onko kulutuskulttuurissa eläminen noloa?
30.08.2019 |
Pomoni harrastaa viinien maistelua. Osansa siitä ovat saaneet myös jotkut työntekijät, minä mukaan lukien.
Haistellaan, pyöritellään, otetaan suuhun ja sylkäistään ulos. Sitten kirjoitetaan muistiinpanoja ja lopuksi verrataan kokemuksia tuhatsivuisen oppaan asiantuntijoiden näkemyksiin.
Todellisuudessa asiantuntijat eivät sokkotestien perusteella aina erota toisistaan edes valko- ja punaviiniä. Amatöörien harrastelussa tuskin onkaan kysymys mistään muusta kuin snobbailusta. Makumatka aistinautintoihin kuulostaa hienolta, mutta todellisuuden kanssa sillä on tuskin paljon tekemistä.
Merkkilaukut, merkkikengät. Vaate, jonka ostamiseen on vaikuttanut sen kallis hinta. Hieno auto, jota puunataan ja huolletaan ja tarkkaillaan. Kallis kännykkä, joka toimii jotakuinkin samalla tavalla kuin 300 euroa halvempi. Suunnattoman kalliit ihovoiteet, joita tieteellinen tutkimus ei ole todistanut sen paremmiksi kuin halpoja perusvoiteita. Sieviksi ja edustaviksi suurella rahalla vaatetetut lapset. Kalliit matkat eksoottisiin lomakohteisiin, vaikka viikon pari voi käristää itseään lämpimässä paljon lähempänäkin ja halvemmalla. Somepäivitykset, joihin kerätään harvat kohokohdat eikä lainkaan arkea.
Mikä järki tässä kaikessa on? Eihän tällaisten valintojen taustalla ole muu kuin tarve ilmentää omaa turhamaisuuttaan, käydä jonkinlaista kilpailua sosiaalisessa maailmassa.
Omiin silmiini tuo kilpailu on ruvennut näyttämään naurettavalta, jotenkin lapselliselta. Jos työkaveri ostaa kalliin merkkilaukun, tunnen oloni hankalaksi, koska minusta tuntuu, että minun pitäisi huomioida laukku, vaikka oikeasti rahan tuhlaaminen siihen on minusta järjetöntä.
Kaikki tällainen kulutuksella itsensä ilmaiseminen on minusta samanlaista kuin teinipojan uho seksiseikkailuistaan. Sanalla sanoen siis noloa. Toisella sanalla sanoen keskenkasvuista.
Onko tämä kulutuksella pröystäily väliaikainen kulttuurin yksilöllistymiskehitykseen liittyvä ilmiö, joka menee ohi, vai täytyykö tulevaisuudessakin sietää ihmisten materialla pölöttäminen?
Kommentit (2)
Vierailija kirjoitti:
On ihmisiä, jotka käyttävät vain kalliita merkkituotteita, koska heillä on siihen varaa.
Ihmettelen, miksi vauraat ihmiset ostavat merkkituotteita. Jos minulla olisi paljon rahaa, teettäisin kaiken yksilöllisesti, niin vaatteet kuin huonekalut kuin keittiön kaapistotkin. Kaikki tehtäisiin mahdollisimman kestävästi niin ettei uutta tarvitse saada joka vuosi. Kyllä yhdellä vaatekerralla täytyy selvitä monta vuotta.
Jotenkin tuntuu, että tuoss rikkaidenkin ostamisessa haetaan sosiaalista hyväksyntää. Halutaan merkkituote ja jopa kertoa sen hinta. Ei riitä, että räätäli tekee laadukkaista kankaista yksilöllisen asun juuri omille mitoille sopivaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että ostaa kalliita laukkuja, ja pukee itsensä ja lapsensa kalliisiin merkkivaatteisiin, ei sinällään ole noloa, mutta se, että niitä (yksittäisiä) kalliita ostoksia pitää esitellä somessa, työpaikalla, sukutapaamisissa, kavereiden illanistujaisissa ja missä ikinä ihmisiä tapaakaan, on todella noloa.
On ihmisiä, jotka käyttävät vain kalliita merkkituotteita, koska heillä on siihen varaa. Heille se on niin arkipäivää, ettei niitä tavaroita tarvitse erikseen esitellä, eikä asiasta tehdä numeroa.
Sitten on niitä, jotka säästävät monta kuukautta voidakseen ostaa sen himoitsemansa laukun tai vaatteen, ja kun tämä tavoite on saavutettu, sitä pitää juhlia ja julistaa asia koko maailmalle. Tällä julistamisella pyritään nostamaan omaa egoa ja statusta. Ja se on noloa. Toki siitä voi kertoa kavereilleen, joilla on samanlainen arvomaailma kuin itsellään, ja jotka osaavat arvostaa sitä kallista ostosta. Mutta työkavereissa on tyypillisesti myös sellaisia, joita ei voisi vähempää kiinnostaa joku "1000 euron muovikassi".