Voitko luottaa kumppanisi/puolisosi tukeen, jos tulee vastoinkäymisiä?

Oletteko tiimi, vai oletko itsekkään ihmisen kanssa kimpassa?

Pidän huolen, että pärjään omillani.

Voin luottaa ehdottoman varmasti. 

Kyllä :)

Vierailija kirjoitti:

Pidän huolen, että pärjään omillani.

Jos sairastut esim. syöpään, pärjäät vain omillasi?

Von luottaa, jos vastoinkäymisistäni huolimatta käyttäydyn hyvin puolisoani kohtaan. Ei potkut tai sairaus ole syy alkaa käyttäytymään huonosi puolisoa kohtaan, vaikka veetuttaisikin. Ei vastoinkäymiset puolison vika ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidän huolen, että pärjään omillani.

Jos sairastut esim. syöpään, pärjäät vain omillasi?

Älä ole typerä. Sinkkukin voi pärjätä syövästä huolimatta. Samaa hoitoa lääkäreiltä saa siviilisäätyyn katsomatta.

Luotin pitkään ja kuvittelin että mies on tukenani kaikessa. Sitten alkoi tulla vastoinkäymisiä toisensa perään ja jäin työttömäksi. Mies haki avioeroa, kun ei kestänyt ongelmia. En olisi ikinä kuvitellut että voi tehdä niin ihmiselle joka elää elämänsä vaikeinta aikaa.

Olemme olleet yhdessä yli 20 vuotta ja luotto on täydellinen molemmin puolin. Yhteisen elämän aikana on ollut aika paljon kaikkea ja juuri nytkin on taas yksi iso mullistus, mutta menemme sitä päin yhdessä tuumin selkä suorana. Itse asiassa koko perhe, siis myös teinit ovat linjassa vahvana mukana. Juttelemme todella paljon ihan kaikesta ja pystymme avaamaan hyvin hankalatkin asiat toiselle.

Voin luottaa. On selvitty rankoista ajoista (lasten sairasteluja, anopin vakavia sairauksia, työttömyyksistä ym).

Me ollaan tiimi. Tehdään meidän perhe oyn puolesta asioita. Kotityöt, lapset, rahat, sivubisnes ja osin harrastuksetkin on meillä yhteisiä. Kun tulee ongelmia niin liittoudutaan vielä tavallistakin enemmän yhteen ja taistellaan tarvittaessa yhteisessä rintamassa.

Nyt 19 v yhdessä.

Huh hellettä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidän huolen, että pärjään omillani.

Jos sairastut esim. syöpään, pärjäät vain omillasi?

Älä ole typerä. Sinkkukin voi pärjätä syövästä huolimatta. Samaa hoitoa lääkäreiltä saa siviilisäätyyn katsomatta.

Lääkitys on sä vaikka syövän hoidossa vain yksi osa-alue, henkinen apu ja tuki läheiseltä on ainakin yhtä tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Luotin pitkään ja kuvittelin että mies on tukenani kaikessa. Sitten alkoi tulla vastoinkäymisiä toisensa perään ja jäin työttömäksi. Mies haki avioeroa, kun ei kestänyt ongelmia. En olisi ikinä kuvitellut että voi tehdä niin ihmiselle joka elää elämänsä vaikeinta aikaa.

Veikkaan, että mies ei yksinään ollut se syypää eroon. Jos mies kirjoittaisi asiasta, niin hänen tarinansa voisi olla aika erilainen, mutta tuskinpa sinä sitä ymmärrät. Marttyyrinä on mukava olla.

Vierailija kirjoitti:

Luotin pitkään ja kuvittelin että mies on tukenani kaikessa. Sitten alkoi tulla vastoinkäymisiä toisensa perään ja jäin työttömäksi. Mies haki avioeroa, kun ei kestänyt ongelmia. En olisi ikinä kuvitellut että voi tehdä niin ihmiselle joka elää elämänsä vaikeinta aikaa.

Tää on aika pelottavaa. Ihmiset osaa olla aika itsekkäitä. Huomaa olleensa ihmissuhteessa yksin.

Ap

Luulin voivani mutta en voinut.

Vierailija kirjoitti:

Luulin voivani mutta en voinut.

Kerrotko enemmän.

En missään tapauksessa, kokemusta on. Aina vastoinkäymisten tultua mies on lähtenyt lätkimään. Sitäpaitsi onnihan pitää löytyä omasta itsestä eikä kenestäkään toisesta. Naisella pitäisi aina olla salaisella pankkitilillä vähintään kymppitonni hätätilanteen sattuessa.

Kyllä voin. On testattu sen verran monta kertaa. On ollut yllätysraskauksia (pari kappaletta, johtivat lapsen syntymään eli suunniteltu lapsiluku kaksinkertaistui), ollaan saattohoidettu meidän vanhemmista 2, ollaan sairastettu enemmän ja vähemmän vakavasti sekä me itse että lapset ja siihen vielä meidän vanhemmat (ne jotka ei jo ole kuolleet). Rahat on ollu tiukalla, työkuviot ylösalaisin. On eletty vuosia valtavan taloremontin keskellä ja se on niellyt kaikki liikenevät rahat. Kaikenlaista.

Lopputulemana kuitenkin se että niin kauan kun me pysytään yhdessä, me pärjätään. Luotan mieheen kuin kallioon ja uskoakseni myös hän minuun. Testaamme säännöllisesti yhteistyötaitoamme yhteisen harrastuksen parissa jossa tehdään asiat tiiminä ja on pakko luottaa toiseen.

Vierailija kirjoitti:

En missään tapauksessa, kokemusta on. Aina vastoinkäymisten tultua mies on lähtenyt lätkimään. Sitäpaitsi onnihan pitää löytyä omasta itsestä eikä kenestäkään toisesta. Naisella pitäisi aina olla salaisella pankkitilillä vähintään kymppitonni hätätilanteen sattuessa.

Mutta miksi olla edes ihmissuhteessa, jos tilanne on tämä?

Ap

Voin ja on tullut kummankin puolin työttömyyttä, lomautuksia ja sairastumisia. Eka kerran kun sairastuin niin minulle passattiin aamupalat ja ruuat nokan eteen. En päässyt neljään kuukauteen kotoa pois muuta kuin kontrolliin ja röntgeniin. Tein vain kauppalistan ja kaikki mies toi minulle. Oli sillä aika raskasta löytää suosikki tuotteitani ja annoin armoa että älä murehdi jos et kaikkea löydä sillä laitoin muun ihmisen sitten asialle.  Kaksi raajaa jo murtunut ranne murtuma helpoin ja puolisollani on korjattu polvet ja ruuvattu yms. ja lapsesta asti me olemme raskaita töitä tehneet. 35v yhdessä ja autetaan toisiamme elämämme loppuun asti. 

Kun sairastuu niin aina turvallisempaa on kaksin kuin yksin olisi ihan heitteillä. Ei sitä nuorena ajattele kun on voimissaan niin kuinka helppoa on elää yksin. Vanhana me valvotaan toisiamme ja yksinasuvat ovat vanhana kaikkein säälittävintä sakkia senkin takia kun ne ovat niin itsekkäintä sakkia ettei ole parisuhdetta pystynyt luomaan tai liian itsekkäitä niin ettei toisen ihmisen huonoja puolia ole siedetty. Parisuhteessa pitää olla joustava ja tehdä kompromisseja eikä voi vain olla itsekäs minä itse päänäyttämöllä. 

Vierailija kirjoitti:

Huh hellettä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidän huolen, että pärjään omillani.

Jos sairastut esim. syöpään, pärjäät vain omillasi?

Älä ole typerä. Sinkkukin voi pärjätä syövästä huolimatta. Samaa hoitoa lääkäreiltä saa siviilisäätyyn katsomatta.

Lääkitys on sä vaikka syövän hoidossa vain yksi osa-alue, henkinen apu ja tuki läheiseltä on ainakin yhtä tärkeää.

Henkistä tukea voit hakea KELA:sta syöpä hoidetaan somaattisella osastolla.