Mies, viehättääkö piikittelevä ja vittuileva nainen?
Kommentit (77)
Veljeni kanssa just juteltiin tästä. Veljen ex-tyttöystävä oli tällainen piikittelijä. Harrasti ilkeilyä paitsi veljeäni, myös minua ja miestäni sekä vanhempiamme kohtaan. Vitsaili myös esim. toisen veljemme lasten kustannuksella tökerösti.
Veli sanoi hiljattain, että vaikka hyviäkin hetkiä oli paljon, nyt hän muistaa lähinnä vain kaikki ne ikävät tölväisyt, joita nainen ”ihan läpällä” heitteli ja kysyi, eikö veljelläni ole yhtään huumorintajua, kun tämä otti nokkiinsa vaikkapa ”läskiperseeksi” kutsumisesta. (Veli on nykyään tosi trimmattu kaveri mutta lapsena oli ylipainoinen, mikä on hänelle yhä vähän kipeä muisto. Ja nainen tiesi asian mainiosti.)
Olemme miettineet, miksi tuolla naisella oli jatkuva tarve nälviä aina jotakin. Kun veli pari kuukautta sitten jätti hänet, nainen oli hyvin yllättynyt, kun ”heillähän meni niin hyvin”. Tulimme siihen tulokseen että joku luonnevika sen on pakko olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman kokemuksen mukaan miehet ainakin pitää komentelevista naisista. Valtaosa miehistä rakastaa olla tossun alla. Ja kun tulee ero ollaan aivan tuuliajolla. Naisena en halua olla mikään Justiina. Mutta monet miehet haluaa just sellaisen.
Joo, tämä on totta.
Monilla oikein silmät loistaa onnesta ja kiihkosta, kun vaimo komentaa niitä, sitten pientä valitusta komentelevasta vaimosta, mutta oikeasti ollaan niin onnellisia, että mamivaimo välittää...
Huvittavaa ja vähän epämiellyttävää.
Ja moni nainen omaksuu päättäjän roolin, syystä tai toisesta, ja nauttii siitä.
Enpä ole sellaista naista vielä tavannut. Jos jotain omia mielipiteitä tavatessa vielä onkin, niin mielipteet katoavat muutamassa viikossa ja sitten muuttuvat rakkautta aneleviksi koiranpennuiksi. Kynnysmattonaiset kyllästyttää!!
Vai olisiko se niin että hissukan näköiset miehet vetää puoleensa komentajanaisia ja tällaisesta isosta ja rumasta kiinnostuvat vain komentajamiestä etsivät kynnysmattonaiset.
Vierailija kirjoitti:
No vähän joo... Jos se siis on sellaisessa vitsimuodossa. Itse harrastan aikas paljon sellaista pientä vittuilua jos ihmisseuraan eksyn. En tietenkään kaikille vittuile, mutta sellaisille jotka sen kestää, ja teen sen juurikin vitsimielessä. Samoin harrastan itsekin välistä aika rankkaa itseironiaa, joten ei minua haittaa jos joku nainenkin minulle päätään aukoo samalla tavoin kuin itsekin teen. Se on sitten ihan toinen juttu jos sitä piikittelyä ja vittuilua harrastetaan ihan tosissaan ja alistamismielessä, sellainen ei sytytä kyllä yhtään.
Terveisin Naispelko26
Näimpä. On vittuilua ja sitten on vittuilua. Kaveriporukassa harrastetaan juurikin tuota hyväntahtoista vittuilua, eikä toiselle kipeistä asioista piikitellä. Sen verran pitää kuitenkin kunnioittaa toista ihmistä.
Lisäksi, jos vittuilet, pitää ottaa sitä myös vastaan.
Paras on ihminen, joka on niin tasapainoinen ettei sillä ole halua loukata ketään. Se ei tarkoita mitään hissukkaa tai matelevaa koiranpentua vaan sellaista tyyppiä, joka tietää oman arvonsa ja antaa arvon myös muille js kohtelee heitä arvokkaasti. Sellainen ihminen on kiinnostava, jolla on omia juttuja, omia harrastuksia ja omia ajatuksia, muttei mitään halua tyrkyttää niitä muille tai lytätä muita.
Jokainen mies haluaa punatukkaisen sairaanhoitajanaisen - vaikka luonne olisi kuinka vittumainen tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saahan naisessa haastetta olla, ei se ole paha, mutta piikittelevä ja vittuileva, ei ole vaikea, vaan pelkästään ilkeä. Toki ehkä jos vittuilu on molemminpuolista ja leikkisää. Piikittely vaan saattaa lähteä - samoin kuin vittuilu - lapasesta, eikä sitten kenelläkään ole hauskaa.
Mitä hittoa toikin oikeastaan tarkoittaa, kun lähes kaikki miehet aina hokee että naisessa pitää olla haastetta ja se haaste tekee naisesta enstistä mielenkiintoisemman, niin mitä se paljon puhuttu haaste sitten käytännössä on?!?!?!
Ainakin minä käytin sanamuotoa saahan, en että pitää olla. Kyllä minulle toi tapailukumppani kelpaisi helpompanakin, mutta nyt hän antaa sopivasti haastetta ja hupia, että odotan seuraavaa tapaamista kuin kuuta nousevaa. Mutten hetkeäkään epäile ettenkö hänen seurastaan nauttisi, jos hän tulisi luokseni vaikka joka ilta. Nyt tavataan kerran viikossa, eli sopivasti siimaa saan. En ole sitten varma kumpi on saalis ja kumpi saalistaja, :)
Pariskunnalla minusta hyvä olla keskinäistä sanailua, mutta sävyn pitää olla leikkisä ja positiivinen. Vittuileva negailu kummankaan taholta ei lupaa hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Veljeni kanssa just juteltiin tästä. Veljen ex-tyttöystävä oli tällainen piikittelijä. Harrasti ilkeilyä paitsi veljeäni, myös minua ja miestäni sekä vanhempiamme kohtaan. Vitsaili myös esim. toisen veljemme lasten kustannuksella tökerösti.
Veli sanoi hiljattain, että vaikka hyviäkin hetkiä oli paljon, nyt hän muistaa lähinnä vain kaikki ne ikävät tölväisyt, joita nainen ”ihan läpällä” heitteli ja kysyi, eikö veljelläni ole yhtään huumorintajua, kun tämä otti nokkiinsa vaikkapa ”läskiperseeksi” kutsumisesta. (Veli on nykyään tosi trimmattu kaveri mutta lapsena oli ylipainoinen, mikä on hänelle yhä vähän kipeä muisto. Ja nainen tiesi asian mainiosti.)
Olemme miettineet, miksi tuolla naisella oli jatkuva tarve nälviä aina jotakin. Kun veli pari kuukautta sitten jätti hänet, nainen oli hyvin yllättynyt, kun ”heillähän meni niin hyvin”. Tulimme siihen tulokseen että joku luonnevika sen on pakko olla.
Tai sitten on kyvytön empatiaan ja pitää näitä näppäriä tölväisyjä ja läppää nokkeluuden ja fiksuuden osoituksena. Ei siis tajua, että ne satuttaa muita.
Taas täällä naiset tietää miesten mieltymykset ja hyvä niin!
Eipä tarvitse itse sanoa mitään.
M. 45
Vierailija kirjoitti:
Miehet valehtelee tästä, ei kannata uskoa niitä.
Itselläni on kavereina todella, todella ilkeitä ja vaikeita naisia, niitä metsästää noin 90% miehistä, miehet menee noin yleisesti ihan sekaisin niistä. Ja niillä on varaa valita, en tunne ketään noista, joka olisi koskaan ollut ruman tai köyhän miehen kanssa yhdessä.
Miehillä hävettää tuo viehtymys vaikeisiin naisiin, ja siksi ne valehtelee tästä asiasta.
Ovatko nämä naiset kenties kauniita ja hoikkia naisia?
Vierailija kirjoitti:
Jokainen mies haluaa punatukkaisen sairaanhoitajanaisen - vaikka luonne olisi kuinka vittumainen tahansa.
Punatukkaisissa on kyllä jotain selittämätöntä vetovoimaa. Ehkä se on se maidonvalkea iho, joka näyttää niin herkältä. Aaah... koskaan en ole punatukkaisen kanssa ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veljeni kanssa just juteltiin tästä. Veljen ex-tyttöystävä oli tällainen piikittelijä. Harrasti ilkeilyä paitsi veljeäni, myös minua ja miestäni sekä vanhempiamme kohtaan. Vitsaili myös esim. toisen veljemme lasten kustannuksella tökerösti.
Veli sanoi hiljattain, että vaikka hyviäkin hetkiä oli paljon, nyt hän muistaa lähinnä vain kaikki ne ikävät tölväisyt, joita nainen ”ihan läpällä” heitteli ja kysyi, eikö veljelläni ole yhtään huumorintajua, kun tämä otti nokkiinsa vaikkapa ”läskiperseeksi” kutsumisesta. (Veli on nykyään tosi trimmattu kaveri mutta lapsena oli ylipainoinen, mikä on hänelle yhä vähän kipeä muisto. Ja nainen tiesi asian mainiosti.)
Olemme miettineet, miksi tuolla naisella oli jatkuva tarve nälviä aina jotakin. Kun veli pari kuukautta sitten jätti hänet, nainen oli hyvin yllättynyt, kun ”heillähän meni niin hyvin”. Tulimme siihen tulokseen että joku luonnevika sen on pakko olla.
Tai sitten on kyvytön empatiaan ja pitää näitä näppäriä tölväisyjä ja läppää nokkeluuden ja fiksuuden osoituksena. Ei siis tajua, että ne satuttaa muita.
Voit olla oikeassa. MInun mielestäni nainen ei alussa ollut niin paha suustaan. Veljeni sanoi jotain siihen suuntaan, että alkuun tuntui että hyviä puolia oli valtavasti (ulkonäkö, harrastukset, älykkyys, tapa elää) mutta lopulta kaikki hänen tunteensa sammuivat vähä vähältä jokaisen ilkeän nälvimisen myötä eikä mikään niistä hyvistä puolistakaan enää tuntunut niin hyviltä. Lopulta vain kyllästytti eikä huvittanut enää tavata. Onneksi eivät ehtineet muuttaa yhteen.
Halut väljähtää muutaman vuoden päästä jos nainen vaan kiltisti aina myötäilee. Kun jokainen seksikerta tulee pienen väännön ja haasteen jälkeen, miehellä pysyy mielenkiinto yllä. Sama pätee toisin päin. Ei mieskään voi aina antaa periksi tai naiselta menee mielenkiinto. Aika ilmiselvää.
Ilkee voi olla herkkä, kiltti voi olla vahva. Ideaalihan on et on itsetunto kunnoS, kunnioittaa itteensä ja muita. Tätä sit paikataan tyhmä käytöksellä taikka sit älykapasiteetti ei riitä. Nää ei oo mitää mielipiteitä vaan faktoja.
Joillain miehillä kyllä on havaintojeni mukaan tähän joku ihmeellinen innostus. Yhdellä sellaisella on vittuileva tyttöystävä ja käy ihan kuumana joka kerta kun nainen vittuilee (älykkäästi.) Hänellä lienee tunne, että nainen, jonka jäljiltä jää sanattomaksi, koska pistää niin nokkelasti takaisin, on jotenkin haluttava. Tavallaan ymmärrän, mutta sitten tätä samaa miestä ei taas kiinnosta normaali älykäs keskustelu, vaan hänen juttunsa on juuri tuo piikittely ja vittuilu. Tunnen sitäpaitsi useampia tällaisia miehiä. Monilla heistä tosin on kiltti tyttöystävä, mutta nämä vittuilevat, itsenäiset tuittupäät tuntuvatkin kiinnostavan heitä vain sänkypuuhissa, ei vaimomateriaalina.
Vierailija kirjoitti:
Veljeni kanssa just juteltiin tästä. Veljen ex-tyttöystävä oli tällainen piikittelijä. Harrasti ilkeilyä paitsi veljeäni, myös minua ja miestäni sekä vanhempiamme kohtaan. Vitsaili myös esim. toisen veljemme lasten kustannuksella tökerösti.
Veli sanoi hiljattain, että vaikka hyviäkin hetkiä oli paljon, nyt hän muistaa lähinnä vain kaikki ne ikävät tölväisyt, joita nainen ”ihan läpällä” heitteli ja kysyi, eikö veljelläni ole yhtään huumorintajua, kun tämä otti nokkiinsa vaikkapa ”läskiperseeksi” kutsumisesta. (Veli on nykyään tosi trimmattu kaveri mutta lapsena oli ylipainoinen, mikä on hänelle yhä vähän kipeä muisto. Ja nainen tiesi asian mainiosti.)
Olemme miettineet, miksi tuolla naisella oli jatkuva tarve nälviä aina jotakin. Kun veli pari kuukautta sitten jätti hänet, nainen oli hyvin yllättynyt, kun ”heillähän meni niin hyvin”. Tulimme siihen tulokseen että joku luonnevika sen on pakko olla.
Ihan turhahan sellainen kumppani on, joka ei uskalla sanoa suoraan kehitysideoita. Pieni keljuilu pitää yllä rehellisyyden ilmapiiriä, jossa voi sanoa kipeitä asioita puolittain huumorilla. Esim. tuo 'läskiperse' kommentti kuulostaa juuri siltä, että sen sanoja ajattelee, että miehen kannattaisi vähän laihduttaa, mutta ei viitsi kuitenkaan alkaa vakavasti haukkumaan ja arvostelemaan, kunhan toteaa toisen muuttuneen läskiperseeksi. Tuollaiseen on helppo reagoida samalla tasolla, eikä tarvitse mitään syväanalyysiä ja pitkiä keskusteluja.
Vittuilu ei ole vittuilua, jos toinen ei vittuunnu.
Piikitely ja vittuilu on molemmat ilkeilyä. Eli juttu sitten kaveripiirissä tai pariskunnan kesken ystävällismielinen leikinlasku, jossa molemmat tietää rajat.
En jaksaisi, jos puoliso tölväilisi useasti. Tämä on yhden sortin negatiivisuutta, jossa otetaan esille toisen huonot puolet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veljeni kanssa just juteltiin tästä. Veljen ex-tyttöystävä oli tällainen piikittelijä. Harrasti ilkeilyä paitsi veljeäni, myös minua ja miestäni sekä vanhempiamme kohtaan. Vitsaili myös esim. toisen veljemme lasten kustannuksella tökerösti.
Veli sanoi hiljattain, että vaikka hyviäkin hetkiä oli paljon, nyt hän muistaa lähinnä vain kaikki ne ikävät tölväisyt, joita nainen ”ihan läpällä” heitteli ja kysyi, eikö veljelläni ole yhtään huumorintajua, kun tämä otti nokkiinsa vaikkapa ”läskiperseeksi” kutsumisesta. (Veli on nykyään tosi trimmattu kaveri mutta lapsena oli ylipainoinen, mikä on hänelle yhä vähän kipeä muisto. Ja nainen tiesi asian mainiosti.)
Olemme miettineet, miksi tuolla naisella oli jatkuva tarve nälviä aina jotakin. Kun veli pari kuukautta sitten jätti hänet, nainen oli hyvin yllättynyt, kun ”heillähän meni niin hyvin”. Tulimme siihen tulokseen että joku luonnevika sen on pakko olla.
Ihan turhahan sellainen kumppani on, joka ei uskalla sanoa suoraan kehitysideoita. Pieni keljuilu pitää yllä rehellisyyden ilmapiiriä, jossa voi sanoa kipeitä asioita puolittain huumorilla. Esim. tuo 'läskiperse' kommentti kuulostaa juuri siltä, että sen sanoja ajattelee, että miehen kannattaisi vähän laihduttaa, mutta ei viitsi kuitenkaan alkaa vakavasti haukkumaan ja arvostelemaan, kunhan toteaa toisen muuttuneen läskiperseeksi. Tuollaiseen on helppo reagoida samalla tasolla, eikä tarvitse mitään syväanalyysiä ja pitkiä keskusteluja.
Sä et selvästi lukenut viestiäni. Veli on todella timmissä kunnossa eikä laihduttamisen varaa tai tarvetta ole. Naiseen verrattuna hän on tosi tiukka lihaskimppu. Mutta pikkupoikana hän oli pyöreä ja häntä siitä kiusattiin.
Veli oli kyllä sanonut suoraan että ”sori mutta mä en viitsi kuunnella tollasta” ja lähtenyt kotiinsa. Nainen sitten kuulemma soitteli koko illan perään että ”ei sulla oo yhtään huumorintajua”, vaikka hän tietää ihan yhtä hyvin kuin minäkin, miten kipeä aihe se lapsuuden ylipaino veljelleni on.
Ja jos olisikin ollut kyse vain yhdestä lipsahduksesta, ei kai se olisi niin paha ollut, mutta kun koko nainen oli alkanut tympiä sen ainaisen nälvimisen takia.
Jotenkin mä olen itse miettinyt, että nainen halusi jotenkin pitää veljeni varpaillaan latistamalla häntä ja meidän perhettä huumorin varjolla ilkeilemällä. Luojan kiitos se tyyppi on nyt historiaa - toisaalta harmi tietysti, koska oli naisessa hyviäkin puolia ja olivat yhdessä aika kauan. On myös veljemme nuorimman lapsen toinen kummi.
Vierailija kirjoitti:
Miehet valehtelee tästä, ei kannata uskoa niitä.
Itselläni on kavereina todella, todella ilkeitä ja vaikeita naisia, niitä metsästää noin 90% miehistä, miehet menee noin yleisesti ihan sekaisin niistä. Ja niillä on varaa valita, en tunne ketään noista, joka olisi koskaan ollut ruman tai köyhän miehen kanssa yhdessä.
Miehillä hävettää tuo viehtymys vaikeisiin naisiin, ja siksi ne valehtelee tästä asiasta.
Ei näin. Vaikealuontoisilta naisilta saa yleensä helpoiten, usein varmaan siitäkin syystä, että heille on tarjolla vain jämät parisuhteeseen. Kiltit työt vaatii/odottaa sitoutumista... Ei siinä mitään sen ihmeellisempää ole.
Jos se vittuilu on sellaista kaverillista, niin sitten, mutta jos se menee yli tai on huonolla maulla toteutettua, niin ei kiitos. Vittuilu on taitolaji mitä ei kaikkien tule harrastaa.