Lue keskustelun säännöt.
Ensitreffit Alttarilla Official 2019
Kommentit (7445)
Miksi naiset ovat aona tuollaisia ärsyttäviä hysteerikkoja? Katja, lässyttävä Heidi. Annika ainoa suht normaali ja Ville ihana. Olen nainen itsekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tuo Heidi joku 50v? Kiva, kun vähän vanhempikin pari otettu mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi naiset ovat aona tuollaisia ärsyttäviä hysteerikkoja? Katja, lässyttävä Heidi. Annika ainoa suht normaali ja Ville ihana. Olen nainen itsekin.
Tutkimuksen mukaan lesbonaiset erovat 2,5 kertaa useammin kuin homomiehet. Kaipa se draaman kaipuu on biologiassa.
https://www.independent.co.uk/news/uk/home-news/lesbian-couples-more-li…
Vierailija kirjoitti:
Täällä kun on penätty, että miksei Katja voi edes näytellä kiinnostunutta tuon ohjelman ajan. Itse varmaan tekisin juuri niin. Siis vaikka sisällä tuntuisi siltä että ei tule mitään, kohtelisin kuitenkin toista ystävällisesti ja huomioivasti, panostaisin yhteiseen aikaan yhtä paljon kuin panostaisin unelmieni miehen kanssa, kehuisin kumppaniani (jokaisesta ihmisestä löytyy jotain kehuttavaa) ja kaikin tavoin pyrkisin saamaan tuosta ajasta mahdollisimman paljon hyvää irti.
Entä jos Katja ei itse kaipaa erityisen huomioivaa ystävällisyyttä, kehuista nyt puhumattakaan? Jos hänelle yhdessä oleminen on sitä, että ehkä ollaan samassa tilassa, mutta ennen muuta annetaan toisen olla rauhassa?
En ole Katja enkä edes kovin katjamainen tyyppi, mutta itse esim. en kaipaa suhteessa minkäänlaisia romanttisia pikku eleitä. En varmaan koskaan ole kenellekään sanonut "rakastan sinua", ja olen sentään liki 20 vuotta ollut suhteissa (usean vuoden kestäneissä). En vain kaipaa sellaista eikä se tunnu luontevalta ollenkaan. Nyt sentään tiedän, että toinen voi sellaista haluta, vaikken sitä itse kokemuksellisesti ymmärrä. Ja sitten minua ei loukkaa jos kumppani puhuu suoraan ulkonäöstäni, esim. mistä vaatteistani pitää ja mistä ei ja näyttääkö uusi kampaukseni hölmöltä, joten olen itse puhunut tuollaisia ja hämmästynyt kun niistä seuraa itkua. Jotkut Katjan biojäteastia- ja kauppakassijutut voi olla vähän sama juttu, hänestä on ihan ok puuttua tuollaisiin. Kun nyt ollaan naimisissakin.
Eli ei kyseessä välttämättä ole mikään tarkoituksellinen ynseys, vaan ihan silkka tietämättömyys. Jos Katjaa itseään eivät jotkut asiat satuta, niin hän ei ehkä tajua että joku toinen voi tuntea toisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi naiset ovat aona tuollaisia ärsyttäviä hysteerikkoja? Katja, lässyttävä Heidi. Annika ainoa suht normaali ja Ville ihana. Olen nainen itsekin.
Tutkimuksen mukaan lesbonaiset erovat 2,5 kertaa useammin kuin homomiehet. Kaipa se draaman kaipuu on biologiassa.
https://www.independent.co.uk/news/uk/home-news/lesbian-couples-more-li…
.
Johtuu siitä, että homomiehet eivät edes ehdi muodostaa suhdetta, josta erota.
Heteropareistakin se on nainen, joka useammin on aloitteentekijänä avioerossa. Mies on tyytyväinen niin kauan kuin kotona palvelu pelaa, nainen kaipaa enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kun on penätty, että miksei Katja voi edes näytellä kiinnostunutta tuon ohjelman ajan. Itse varmaan tekisin juuri niin. Siis vaikka sisällä tuntuisi siltä että ei tule mitään, kohtelisin kuitenkin toista ystävällisesti ja huomioivasti, panostaisin yhteiseen aikaan yhtä paljon kuin panostaisin unelmieni miehen kanssa, kehuisin kumppaniani (jokaisesta ihmisestä löytyy jotain kehuttavaa) ja kaikin tavoin pyrkisin saamaan tuosta ajasta mahdollisimman paljon hyvää irti.
Mietin vain miten sitten kävisi, kun ohjelman viimeisessä jaksossa ilmoittaisin että ei ole mitään kiinnostusta jatkaa avioliittoa. Tämä voisi olla puolisolle aika tuskallinen kokemus ja hän varmaan kokisi tulleensa pahasti petetyksi.
Että kumpi vaihtoehto sitten on lopulta parempi? Se että näyttää tunteensa avoimesti juuri sellaisina kuin ne ovat, vai panostaa ja yrittää ohjelman ajan vaikka samalla tietää ettei yhteistä tulevaisuutta ole.
Minä taas en antaisi mitään sellaisia viestejä, joista voisi toinen päätellä, että "ehkä kiinnostusta on". Jos toinen toivoo tällaisia merkkejä, ihan kaikki normaalit kohteliaisuudetkin lasketaan kiinnostukseksi. Katjalla on tuossa kaksi vaihtoehtoa, joko pitää hajurakoa ja muistuttaa joka päivä, ettei ole ihastunut TAI viestiä myös käytöksellään, että ovat vain kaveriväleissä, eikä yhtään sen enempää. Luulen tosin, että nämä kaverivälit ovat jopa tavallista etäisemmät.
Kuvittelen, että haluaisin ainakin yrittää tutustua ihmiseen, jota asiantuntijat jostakin syystä ovat pitäneet minulle mahdollisesti sopivana puolisona. Olisin vilpittömän utelias. Kiinnostaisi koettaa ymmärtää, mitä yhteistä ja/tai toisiamme täydentävää meissä on vaikuttanut olevan. Näin siis siinäkin tapauksessa, että en tuntisi mitään ihastumisen fiiliksiä vaan ehkä alustavasti pettymystäkin. Silloinhan uteliaisuus vasta heräisikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mua niin ahdistaa kun pitää tuntemattoman kanssa olla naimisissa ja leikkiä parisuhdetta, mutta haenpa nyt sitten kuitenkin Ensitreffit Alttarilla-ohjelmaan."
Oikeasti, näitten kiintiöahdistujien tilalle ois voinut löytyä joku muu, joka olisi hyötynyt tuosta ohjelmasta ja ehkä jopa löytänyt itselleen kumppanin. Miksi näitä tämmöisiä pitää tähän ohjelmaan aina ottaa? Ei ole reilua ahdistujan puolisollekaan saada kumppanikseen tuollaista mörköä, jolle mikään ei ole hyvin ja aina vaan ahdistaa.
Joo, ahdistujillakin on oikeus parisuhteeseen, mutta etsiköön ne suhteensa jotain muuta kautta kuin ohjelmassa, jossa ahdistus pilaa koko jutun ja myös sen toisen tsäänssit.
Toivottavasti seuraaville kausille ei enää näitä ahdistujia oteta.
Olihan Samuelin Tiinakin vähän sellainen ahdistuja, mutta onnistuivat silti suhteessaan eivätkä olleet liian piinallista katsottavaa.
Ahdistuminen on ihan normaali reaktio tuollaisessa tilanteessa, kun kamerat seuraavat, olet naimisissa ventovieraan kanssa ja tiedät muutaman kuukauden kuluttua olevasi koko suomen töllisteltävänä telkkarissa. Sen sijaan tärkeämpää on se, miten siitä pääsee yli. Tähän mennessä kaikki jatkaneet parit ovat osanneet kritisoida itseään ja vielä tärkeämpää - nauraa itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi naiset ovat aona tuollaisia ärsyttäviä hysteerikkoja? Katja, lässyttävä Heidi. Annika ainoa suht normaali ja Ville ihana. Olen nainen itsekin.
Tutkimuksen mukaan lesbonaiset erovat 2,5 kertaa useammin kuin homomiehet. Kaipa se draaman kaipuu on biologiassa.
https://www.independent.co.uk/news/uk/home-news/lesbian-couples-more-li…
.
Johtuu siitä, että homomiehet eivät edes ehdi muodostaa suhdetta, josta erota.
Kun vertaillaan parisuhteiden kestoa, niin kyllä siinä on oletuksena, että suhde on muodostettu.
Lueskelin Redditistä lesboryhmän kommentointia tuohon tutkimukseen ja kyllä siellä lesbot itsekin myönsivät, että ensin on aivan hirveän kiire yhteen vaaleanpunaisten lasien kanssa, mutta hetken kuluttua suhde on yhtä draamaa.
Luulenpa että homomiehet pettävät selvästi useammin kuin lesbonaiset, mutta miehille tällaiset arjen harmit eivät ole syy suhteen lopettamiseen. Nainen vaatii suhteelta paljon suurempaa täydellisyyttä kuin mies.
Olis kyl kamalaa tajuta tuossa, ettei tunne yhtään mitään valittua puolisoaan kohtaan eikä pidä häntä viehättävänä. Mutta silti, kun olet tuollaiseen lähtenyt, niin sitten olet tosiaan toiselle "velkaa", että yrität, aivan kuten Olli sanoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kun on penätty, että miksei Katja voi edes näytellä kiinnostunutta tuon ohjelman ajan. Itse varmaan tekisin juuri niin. Siis vaikka sisällä tuntuisi siltä että ei tule mitään, kohtelisin kuitenkin toista ystävällisesti ja huomioivasti, panostaisin yhteiseen aikaan yhtä paljon kuin panostaisin unelmieni miehen kanssa, kehuisin kumppaniani (jokaisesta ihmisestä löytyy jotain kehuttavaa) ja kaikin tavoin pyrkisin saamaan tuosta ajasta mahdollisimman paljon hyvää irti.
Mietin vain miten sitten kävisi, kun ohjelman viimeisessä jaksossa ilmoittaisin että ei ole mitään kiinnostusta jatkaa avioliittoa. Tämä voisi olla puolisolle aika tuskallinen kokemus ja hän varmaan kokisi tulleensa pahasti petetyksi.
Että kumpi vaihtoehto sitten on lopulta parempi? Se että näyttää tunteensa avoimesti juuri sellaisina kuin ne ovat, vai panostaa ja yrittää ohjelman ajan vaikka samalla tietää ettei yhteistä tulevaisuutta ole.
No mikä pakko se on mennä ihan täysin toiseen ääripäähän ja näytellä kiinnostusta yhteiseen tulevaisuuteen? Kai asioista voi keskustella ja kertoa epäilyksistään, mutta samalla kuitenkin suhtautua toiseen tuolla lailla kuvailemallasi tavalla inhimillisesti?
Olen miehiä tapaillessani huomannut, ettei se oikeastaan vaikuta asiaan vaikka sanon olevani kiinnostunut vain kaverimielessä. Jos kohtelen miestä lämpimästi ja panostan yhteiseen aikaan emotionaalisesti niin että treffeillä on aina mukavaa, melkein jokainen mies saa tästä sen käsityksen että suhdetta tässä ollaan rakentamassa, vaikka selkeästi sanoisin että näin ei ole. Yksi poikkeus on ollut joukossa ja hän onkin edelleen kaverini.
Varmaan siis tässä ohjelmassakin sanoisin rehellisesti, mitä tunnen ja ajattelen, mutta luultavasti siitä huolimatta mies pettyisi lopussa kun en haluaisi jatkaa liittoa (jos siis mies haluaisi). Ehkä Katja on tyly koska haluaa kaikin keinoin välttää johtamasta toista harhaan? Sekin asenne voi liian pitkälle vietynä aiheuttaa vahinkoa, vaikka tarkoitus olisi hyvä. On luultavasti äärimmäisen haasteellista olla mukana tässä ohjelmassa, jos kohdalle ei satukaan itseä miellyttävä puoliso, koska kaikki mahdolliset toimintatavat ovat jollain tavalla vahingollisia.
Katja on tyly varmaankin ihan itseilmaisun ja tunneälyn puuttumisen takia. Vai pitääkö esim. toisen asunto teilata epäystävällisellä kommentilla sen vuoksi, ettei toinen kuvittelisi suhteella olevan tulevaisuutta?
En huomannutkaan, että Katja teilasi Ollin asunnon. Mitä hän siis siitä sanoi?
Antoi sille nihkeällä äänensävyllä arvion seiska puoli. Mahdolliset positiiviset kommentit eivät ainakaan ruutuun asti päässeet, ja ilmeestä ja äänestä päättelin, ettei niitä kyllä ollutkaan. Teilaaminen oli ehkä voimakas ilmaisu, mutta siltä se tuossa kontekstissa kyllä tuntuu. Jos menet jonkun luo ensimmäistä kertaa, niin ei varmaan ole kovin kohteliasta tyytymättömyyttä ilmaista millään tavoin.
Ollihan kysyi arvosanaa kämpästä. Kertoisin silloin kyllä itsekin ihan rehellisesti, minkä arvosanan annan. Valehdellako Katjan olisi pitänyt?
Olen tuo kirjoittaja, joka aiemmin kuvaili että olisin todennäköisesti jopa petollisen myönteisellä asenteella vastaavassa tilanteessa, mutta siltikään en sentään suoranaisesti valehtelisi jos toinen pyytää antamaan arvosanan.
En kiistä etteikö tällä parilla ole sosiaalista kömpelyyttä, mutta kyllä sitä on myös Ollilla kun asettaa toisen tuollaiseen tilanteeseen, vaikka on varmasti nähnyt jo Katjan kehonkielestä ettei se arvosana tule mikään kymppi olemaan.
Lisään vielä, että ihmettelen muutenkin tuota kaikenkattavaa arvioinnin ja arvosanan antamisen/pyytämisen mentaliteettia. Siitä tulisi itselleni ikävä fiilis, vaikka annetut arvosanat olisivat parhaita mahdollisia.
Ollihan sitä arvosanaa pyysi. Katjana olisin kieltäytynyt antamasta. Olisin vain sanonut etten halua.
Kuulosti kuin Olli olisi arvosanaa pyytämällä jo etukäteen varautunut siihen, että tyrmäys on tulossa. Ei tunnu että haluaisin olla vahvistamassa tuollaista käytöstä.
Minusta Olli on sellainen mies, jota feminismi on ajanut jo vuosikymmeniä. Huomioiva, tunteilleen avoin, myönteinen ja kommunikoiva.
Ongelma vain on, että ihminen on myös biologiaa, eikä feministinen mieskuva vastaa sitä, mitä monet naiset tahtovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta Olli on sellainen mies, jota feminismi on ajanut jo vuosikymmeniä. Huomioiva, tunteilleen avoin, myönteinen ja kommunikoiva.
Ongelma vain on, että ihminen on myös biologiaa, eikä feministinen mieskuva vastaa sitä, mitä monet naiset tahtovat.
Ongelma on kyllä myös se että Katja ei ole kovin lähellä sitä naistyyppiä jollaisiksi biologia on suuren osan naisista luonut. Eli siis toisen tunteita aistiviksi ja hellyytt kaipaaviksi.
Vierailija kirjoitti:
Realistina ja kyynikkona ajattelen, että jos oikeassa elämässä en ole löytänyt sopivaa kumppania, olettaen, että olen ollut kuitenkin jollain tavoin aktiivinen sen asian suhteen, niin miten ihmeessä löytäisin sen jossain TV-ohjelmassa?
Vaikka kuinka asiantuntijat tekisivät pohjatyöt ja sopiva kumppani löytyisi.
Siten, että olen ehkä ns. oikeassa elämässä haksahtanut aina samalla tavoin vääriin tyyppeihin. Etsinyt jotain tiettyä ja tietyn kaavan mukaan, mikä ei sitten kuitenkaan pidemmän päälle toimi.
Valinnan jättäminen muiden käsiin antaakin mahdollisuuden rikkoa kaava tavalla, joka ei itselleni tulisi edes mieleen.
Jotain tuonsuuntaista puhui viime kaudella kaksikin naista (ei kiukkupussi-Rosa vaan ne muun, sori en muista toisen nimeä enää). Ja toisellahan liitto edelleen jollain tapaa jatkuu.
Joku kausi sitten oli se turkulainen Johanna, joka oli ollut pitkään sinkkuna, ei siis kai vain ollut löytänyt ketään, mutta ohjelmassa natsasi. Eli käy se niinkin joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kun on penätty, että miksei Katja voi edes näytellä kiinnostunutta tuon ohjelman ajan. Itse varmaan tekisin
En huomannutkaan, että Katja teilasi Ollin asunnon. Mitä hän siis siitä sanoi?
Antoi arvosanaksi (!) seiska puoli ja kulki nyrpeänä Ollin perässä. Arvosteli biojäteastian puuttumista. Ei ensimmäistäkään myönteistä kommenttia.
Katja on vähän lukossa.
Eihän tuossa olisi mitään arvosanaa kuulunut antaa vaan jotain tyyliin ”ihan kiva poikamiesasunto”, ”ikkunat vois olla isommat niin tulisi enempi valoa” tms. Toisen kodin arvottaminen millään arvosanalla on melko kornia.Pitää muistaa, että Katja vain vastasi kysymykseen. Olli kysymyksellään asetti Katjan tilanteeseen, jossa hänen oli pakko sanoa jokin arvosana. Ollin kysymys oli yhtä ongelmallinen kuin Katjan vastaus.
Totta on että arvosanan kyseleminen on vähän kiusallista ja asettaa toisen hankalaan tilanteeseen. Mutta silti: Ihmisen ei ole pakko vastata, vaikka häneltä kysytään jotain. Ei O asettanut K:ta tilanteeseen, jossa on pakko sanoa arvosana. Jokainen meistä itse asettaa omat rajansa ja on tietyssä mielessä aikuismaista omista rajoista kiinni pitämistä, jos jättää vastaamatta liian kiusallisiin kysymyksiin.
On totta että ei ole pakko vastata, mutta yhtä lailla ei ole pakko tuollaista kysyäkään. Siis vastuu tilanteen sujumisesta siten kuin sujui oli sekä Ollilla että Katjalla. Miksi silti ainoastaan Katjan käytöstä arvostellaan ja kummastellaan?
Itse en ole arvostellut heistä kumpaakaan, mutta yritän arvata syytä miksi joku arvostelee vain Katjaa. Hmm. Arvosanan kysyminen ei ole varsinaisesti töykeää eikä epäkohteliasta vaan se enemmänkin mielestäni kielii huonosta itsetunnosta (kun kaipaa muilta hyväksyntää/kehuja). Huonon arvosanan sanominen toisen kodista taas on epäkohteliasta tai töykeää. Ihmisten on varmaan helpompi empatiseerata huonoitsetuntoista käytöstä kuin epäkohteliasta käytöstä.
Osut varmaan oikeaan siinä, että tuota arvosanan kysymistä ei yleisesti pidetä yhtä huonona käytöksenä kuin kysymykseen rehellisesti vastaamista. Itse olen tästä eri mieltä kuin valtaväestö, ja pidän sitäkin epäkohteliaana ja huonona käytöksenä, että odottaa toisen ihmisen kannattelevan omaa huonoa itsetuntoaan.
Olli olisi kysymyksen sijaan voinut vaikka kertoa Katjalle, miksi on valinnut kyseisen asunnon kodikseen ja mistä asioista hän itse siellä erityisesti pitää ja miksi. Katja olisi voinut tähän sitten reagoida kertomalla omista mieltymyksistään ja siitä, missä jutuissa on samoilla linjoilla, missä ei, ja miksi. Tästä olisi syntynyt rakentava keskustelu jossa osapuolet olisivat oppineet tuntemaan toisiaan. Mutta kun Olli esitti tuollaisen "anna arvosana" -kysymyksen, hän ikään kuin pakotti Katjan joko ilmaisemaan samanmielisyyttä tai sitten olemaan töykeä. Se on (hienovaraista, lievää) manipulointia, koska yleinen oletus on, että ihmiset eivät kehtaa antaa huonoa arvosanaa. Ei siis itse asiassa yhtään kivaa käytöstä myöskään Ollilta, mutta tämän tyylinen manipulointi kuitenkin jää monilta huomaamatta, eikä sitä siksi pidetä edes mainitsemisen arvoisena, vaikka siitä tulee toiselle osapuolelle epämiellyttävä olo.
Kyllä on vaikeaa. Tämän tyyppisiin kysymyksiin kuuluu vastata kuten amerikkalaisten ”hoe are you” kysymyksiin. Tietenkin, niihin vastataan 10 tai kiva tai tms. Nämä eivät ole mitään rehellistä pohdintaa vaan ihan vaan small talkia.
Tulet jonkun kotiin. Silloin joko sinä sanot jotain positiivista tai jos jostain syystä et saa sanottua ja toinen joutuu sinua auttamaan ja kysyy sinun puolesta, niin siihen kuuluu vastata ” hyvin, hienoa, kiva” jne. Vaikka sinusta korjattavaa olisi vaikka missä.
Tämä ei ole manipulointia vain käytöstapoja.
Kyse ei ole kehtaamisesta, vaan ihmiset ymmärtävät olla sanomatta negatiivisia asioita toiselle, vaikka joku tekisin jonkun väärän kysymyksen, jonka vastaus on negatiivinen. Kaksi väärää ei tee oikeaa, joten jos joku kysyy vääriä asioita, niin siihen ei tarvitse vastata taas vääriin, vaan sen voi paikata löytämällä jotain positiivista. Koska varmasti siinäkin asunnossa oli jotain kivaa.Näin 👍 Kun tulet toisen asuntoon jota et ole aikaisemmin nähnyt, niin sanot itse automaattisesti että ai kun kiva tms etkä sano että ei ole kyllä yhtään minulle sopiva tai onpa paljon pölyä, rojua tms. Ihmettelen että miksi edes kysyä mitään arvosanaa ? Voisin kysyä puolisoltani jonka olen tuntenut vuosia että minkä arvosanan annat vaikka näille tapeteille, mutta se onkin ihan eri tilanne.
Ai, en minä ainakaan automaattisesti rupea kehumaan, paitsi jos näen jotakin mistä oikeasti pidän. Toisaalta jos vaikutelma on kamala, pidän suuni kiinni.
Tuo muuten on asia josta en naisissa pidä: Koskaan ei voi tietää, onko niiden antamat kehut rehellisiä vai silkkaa yritystä olla kohtelias. Minä kun sitä rehellisyyttä arvostaisin enemmän. Ei minua tarvitse mielistella kehumalla kotiani.
Jos tekisin kuin Olli ja kysyisin arvosanaa, niin odottaisin rehellistä mielipidettä. Mutta en kuitenkaan niin tee, sillä en rehellistä vastausta naiselta kuitenkaan saisi. Miksi siis vaivautua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oskari kyllä selviytyy ihailtavasti Heidin kanssa, on ymmärtäväinen, tasainen, aikuinen rauhallinen mies, joka tukee sanoillaan, esim. kivasti huomioi Heidin unettomuudesta johtuvaa itkuisuutta sanomalla hyvin myötätuntoisesti, että itsekin olisi tolaltaan jne. Autossa pahoitteli, että Heidin istumaan pääseminen oli hankalaa. Katsoo silmiin, hymyilee, huomioi. Imuroi, oli koko ajan mukana kaikessa. Mä ainakin arvostan kovasti hänen asennettaan.
Moni kakku päältä kaunis.
Vastaa tähän omaan kommenttiisi 5 jakson kuluttua;)
Eikös todellisen luonteen pitänyt paljastua jo tässä jaksossa? Tai sitä edellisessä? :D Viimeistä jaksoa odotellessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi nuo osallistujat ottavat tämän niin vakavasti? Tämähän on viihdeohjelma. Sitä ollaan lähdetty mukaan ihan hassuun formaattiin ja kyllähän he, fiksut, aikuiset, sivistyneet ihmiset tietävät, että parisuhteen onnistumismahdollisuus on prosentin luokkaa.
Miksei vaan olla mukana ohjelmassa, sovitusti, olla ystävällinen tuolle kumppanille ja ohjelman lopussa sitten antaa ystävälliset pakit? En tajua, en, miksi stressata tällaisesta?! Tästä pääsee pois ja elämä jatkuu.Koko ohjelman idea on juuri siinä, että tämä otetaan vakavasti. Mennään siis ihan virallisesti ja juridisesti pätevästi, oikeasti ja heti naimisiin. Pidetään myös ihan oikeat häät sukulaisineen ja ystävineen. Tässä on todellakin tarkoitus olla tosimielellä mukana eikä leikkimässä. Onnistuminen ei tässä formaatissa suinkaan ole prosentin luokkaa, vaan, ainakin Suomessa, 33,33%. Se on huikea luku tämäntyyppiseen ohjelmaan.
33,3%? Eihän noista pareista ole vissiin kun muutama yhdessä, muut on eronneet. Eikö avioliiton tarkoitus ole olla yhdessä siihen kunnes kuolema erottaa. Ja tämä kausi on vaikka kuinka mones ja pareja ollut reippaasti. Onnistuminen on varmaan max 20%"eli todella huono, jos normisti noin puolet naimisiin menneistä eroaa ja 50% pysyy yhdessä.
Usko tai älä, niin se vain on, että kaikista Suomen pareista on edelleen 33,3 % yhdessä.
Avioliiton tarkoituksesta voit ajatella noin jos haluat, mutta harvempi enää taitaa olla kanssasi samaa mieltä. "Normaalilla" tavalla solmituista avioiliitoista noin puolet päättyy eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oskari kyllä selviytyy ihailtavasti Heidin kanssa, on ymmärtäväinen, tasainen, aikuinen rauhallinen mies, joka tukee sanoillaan, esim. kivasti huomioi Heidin unettomuudesta johtuvaa itkuisuutta sanomalla hyvin myötätuntoisesti, että itsekin olisi tolaltaan jne. Autossa pahoitteli, että Heidin istumaan pääseminen oli hankalaa. Katsoo silmiin, hymyilee, huomioi. Imuroi, oli koko ajan mukana kaikessa. Mä ainakin arvostan kovasti hänen asennettaan.
Moni kakku päältä kaunis.
Vastaa tähän omaan kommenttiisi 5 jakson kuluttua;)
En ole tuon ekan kommentin kirjoittaja, mutta tähän tokaan haluan silti kommentoida, että
tässä lähtökohtaisesti kaikki kommentoi sen kuvan perusteella, mikä tähän asti nähdyistä jaksoista on saatu. Voi olla että sarjan lopussa Anniina on hirviö ja Oskari pettää kaikia ja Olli muuttuu jäätäväksi ja Katja itkee aamusta iltaan.
Katselin jakson, jonka näkee cmoresta ennakkoon. Spoilaamatta sen enempää, kyllä täytyy sanoa, että Anniina ja Ville on jotenkin todella seesteisiä yhdessä. Sellanen levollisuus siitä yhdessä olosta näkyy.
Ja yritystä on selvästi Oskarilla ja Heidilläkin. Heidi, jota olen pitänyt turhan rönsyilevänä vuoristorataihmisenä, osaa myös olla rauhallisempikin näemmä.
Mutta edelleen Katja, voi Katja.... varmaan ihan mukava tyyppi sitten kun tuntee, mutta kyllä on niin vaikeasti lähestyttävän oloinen, että minuakin pelottaisi yrittää
Vierailija kirjoitti:
Nämä rehellisesti mielipiteen kertojat eivät sitten kuitenkaan pidä itse siitä, kun heille kerrotaan heistä mielipide rehellisesti.
Minä pidän. Ainakin jos kysyn mielipidettä, haluan kuulla mielipiteen, en mitään huomaavaisia kehuja.
Vierailija kirjoitti:
Mitä Ollin olisi pitänyt tehdä, kun Katja tulee hänen kotiinsa? Katja ei älyä sanoa mitään kivaa. Olli joutuu kerjäämään Katjalta reaktiota.
Miksi Katjan olisi pitänyt älytä sanoa jotain kivaa? Olli on laittanut kotinsa oman makunsa mukaan, eikö se riitä?
Itse olisin Ollina varmaan sanonut, että "Tällaista täällä nyt on. Jos on jotain mikä häiritsee sinua tai en ole huomannut ajatella tai haluat nyt olevan toisin, niin sano ihmeessä niin katsotaan mitä voin tehdä." Eli: Pääpaino olisi toisessa ja hänen mukavuudessaan, jonka haluan mahdollistaa olemalla joustava. Ei siinä että kerjään itselleni kehuja tai itsetunnon vahvistusta.
Sisustusmakuja on monenlaisia eikä kaikkien tarvitse pitää siitä millaista minulla on. Jos jollakin on erilainen maku niin ei se tarkoita että minun makuni on automaattisesti huono. Miksi siis pyytäisin arvosanaa?
Vainoharhaa, vainoharhaaaa...