Ensitreffit Alttarilla Official 2019

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olli vaikuttaa kivalta. Ex-vaimosta tulee kyllä vähän miinusta.

Eiköhän suurimmalla osalla tuohon Ollin ikään ole ainakin yksi vakava suhde takana. Jos ei ole on ennuste suhteen onnistumiselle paljon kehnompi, ei kokemusta miten ollaan onnistuneesti vuorovaikutuksessa.

No ei ole suurimmalla osalla avioliittoa takana tuossa iässä! Olli on joko mennyt naimisiin tosi nuorena, mikä kertoo impulsiivisuudesta ja tietynlaisesta tyhmyydestä, tai sitten on takana hyvin lyhyt avioliitto, kun on 28-vuotiaana jo ehtinyt hyvän aikaa sitten erota, jotta pääsee uudelleen naimisiin tuntemattoman ihmisen kanssa... Ei todellakaan kerro siitä, että on kokemusta siitä miten "ollaan onnistuneesti vuorovaikutuksessa", aivan päinvastaisestahan avioero nuorella iällä kertoo!

Väärin. Päätös mennä avioliittoon nuorella iällä ei kerro yhtään mitään siitä, millaiset vuorovaikutustaidot henkilöllä on. Olipa se sitten impulsiivinen ratkaisu tai ei, mitä sinä et kyllä voi oikeasti tietää. Syitä mennä naimisiinhan voi olla vaikka minkälaisia.

Sen sijaan se, että on ollut ainakin kerran vakavassa ja ainakin jonkun aikaa kestäneessä suhteessa, kertoo että henkilöllä on ollut tilaisuus kehittyä vuorovaikutustaidoissa. Poisluettuna ääritapaukset, jotka eivät opi edes kokemuksen kautta (joita on tosi vähän), tällainen henkilö on etevämpi vuorovaikutustaitojen suhteen kuin sama henkilö olisi ilman kyseistä menneisyyden suhdetta.

Päätös mennä naimisiin nuorena ei kerro vuorovaikutustaidoista, mutta AVIOERO nuorena kertoo, että on epäonnistunut siinä vuorovaikutuksessa. Jotainhan siinä on pahasti mennyt pieleen.

Avioeroon tarvitaan kaksi, samoin kuin riitaankin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi piti taas valita kiintiöahdistuja mukaan??? Eikö ole jo nähty monen monta kertaa, ettei se toimi?!

Juuri näin. Hieman tarkempaa seulaa, ei näitä ahdistuneita jaksa kukaan.

Eikö normaalia helpommin ahdistuva henkilö saa mielestänne mennä naimisiin tai haluta parisuhdetta? Minä ainakin haluan seurata, miten ahdistuksen kanssa voi pärjätä. Asiantuntijoilta tulee varmasti vinkkejä aiheesta, jos nyt siis joku osallistuja kovasti ahdistuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi piti taas valita kiintiöahdistuja mukaan??? Eikö ole jo nähty monen monta kertaa, ettei se toimi?!

Tämä sarja osoittaa sen käsityksen aivan todeksi, (jota ei tietenkään saisi sanoa, vaikka se on jokaisen todettavissa), että miesten tehtävä on aina tasapainottaa ja olla kärsivällinen ja naiset itkee (sari) ahdistuu (rosa, katja, mari, aliisa) hystetisoi (tiina) ylianalysoi (miia: kaikki muistaa jatkuvan löysän hirren) Toki poikkeuksia voi olla, jossa roolit toisinpäin (Miina ja Heikki), mutta ne ovat hyvin harvinaisia. Ne, jotka tässä miehen tärkeimmässä tehtävässä onnistuu (esa (violan mies), samuli, antti) niin niiden liitoilla on parhaimmat mahdollisuudet selvitä. Ne, jotka eivät edes yritä tällaista (petri), niin liitto on täysin tuhoon tuomittu.

Miksi tuota ei saisi sanoa ääneen? Todellakin yksi oleellinen ominaisuus hyvässä aviomiehessä on kyky olla tasapainottava ja rauhoittava voima, turvasatama. Nainen kyllä venyy ja antaa itsestään ihan riittävästi monella muulla saralla. Miksi mennä yhteen jonkun petrin kanssa, etenkin kun ei tarvitse elättäjää ja tuskin hän olisi edes elättänyt?

Kerro tarkemmin millaisia (huom! hyväksyttyjä) erityistehtäviä on naisilla?

Kyllä naisetkin tasapainottavat, mutta eri tavalla. Tuovat kepeyttä, ratkovat konflikteja, omistautuvat, pitävät huolta, tukevat jne.

Olipas miehenä kiva lukea tämä viesti. Minustakin miehillä ja naisilla on biologiset eronsa, jotka täydentävät toisiaan. Ihailen esimerkiksi naisten kykyä luoda sosiaalista hyörinää. Se tuo kotiin kivaa tunnelmaa. Yleensäkin naiset ovat taitavia tunnelman luomisessa. Jos minun täytyy ottaa vieraat vastaan yksin, tunnen itseni hyvin orvoksi, koska en saa vain itsestäni irti sellaista luontevaa jutustelua.

Minusta on ihan ok, jos joillakin pareilla hommat toimivat tähän tyyliin, mutta olisiko kuitenkin mahdollista jättää tuo yleistäminen väliin kun elämme kuitenkin nykyaikaa?

Tiede perustuu yleistämiseen. Ei laboratoriossa tehtyjä mittauksia aivojen toiminnasta julkaista yksilöllisesti, vaan tulokset perustuvat suuriin aineistoihin, joille tehdään tilastolliset testit.

Tulosten perusteella voidaan sitten hahmotella sukupuolten välisiä keskimääräisiä eroja.

Nykyaikana paljon suurempi ongelma on yleistämisen puute kuin yleistäminen. Kun keskimääräisiä eroja ei tunnusteta, syntyy kummallisia käytäntöjä, jotka eivät palvele enemmistöä. 

Esimerkiksi ylivoimainen enemmistö tahtoisi miehille ja naisille erilliset julkiset vessat tunnesyiden vuoksi, mutta koska enemmistön tahtoa ja yleistä kuvaa ei kunnioiteta, käytännöstä ollaan jo monissa paikoissa luovuttu. Pienen pieni joukko tuhoaa enemmistön tahdon, koska meillä on kulttuuri, jossa yksilöllisyys on yleistä tahtoa tärkeämpää.

Tiede perustuu yleistämiseen - mutta myös varianssin ymmärrykseen, monet yksilöt käyttäytyvät täysin keskiarvo-oletuksen vastaisesti, miksi tuo pitäisi jättää huomiotta. Ja tällaisissa käyttäytymiseen liittyvissä asioissa myös kulttuuri on voimakas vääntäjä. Kuinka paljon poikien ja tyttöjen kasvatus muokkaa heidän identiteettiään ihmisinä, tuon voit hoksata kun mietit millaisiksi miehet ja naiset mielsivät itsensä 1900-luvun alussa, kuinka mieltävät nykyiset kahdeksankymppiset ja miten nykyiset parikymppiset. Enkä nyt ihan koe tuota vessajuttua ongelmalliseksi - paitsi aiemmin, jolloin tosiaan julkisissa tiloissa oli erikseen nimetty naisten ja miesten vessat, ja esim. vanhalla Metsätalolla (HY) oli historiallisista syistä alakerrassa valtavan suuri miesten wc ja naisille hyvin pieni vielä aikana kun naisia oli jo noin puolet opiskelijoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi piti taas valita kiintiöahdistuja mukaan??? Eikö ole jo nähty monen monta kertaa, ettei se toimi?!

Tämä sarja osoittaa sen käsityksen aivan todeksi, (jota ei tietenkään saisi sanoa, vaikka se on jokaisen todettavissa), että miesten tehtävä on aina tasapainottaa ja olla kärsivällinen ja naiset itkee (sari) ahdistuu (rosa, katja, mari, aliisa) hystetisoi (tiina) ylianalysoi (miia: kaikki muistaa jatkuvan löysän hirren) Toki poikkeuksia voi olla, jossa roolit toisinpäin (Miina ja Heikki), mutta ne ovat hyvin harvinaisia. Ne, jotka tässä miehen tärkeimmässä tehtävässä onnistuu (esa (violan mies), samuli, antti) niin niiden liitoilla on parhaimmat mahdollisuudet selvitä. Ne, jotka eivät edes yritä tällaista (petri), niin liitto on täysin tuhoon tuomittu.

Miksi tuota ei saisi sanoa ääneen? Todellakin yksi oleellinen ominaisuus hyvässä aviomiehessä on kyky olla tasapainottava ja rauhoittava voima, turvasatama. Nainen kyllä venyy ja antaa itsestään ihan riittävästi monella muulla saralla. Miksi mennä yhteen jonkun petrin kanssa, etenkin kun ei tarvitse elättäjää ja tuskin hän olisi edes elättänyt?

Kerro tarkemmin millaisia (huom! hyväksyttyjä) erityistehtäviä on naisilla?

Kyllä naisetkin tasapainottavat, mutta eri tavalla. Tuovat kepeyttä, ratkovat konflikteja, omistautuvat, pitävät huolta, tukevat jne.

Olipas miehenä kiva lukea tämä viesti. Minustakin miehillä ja naisilla on biologiset eronsa, jotka täydentävät toisiaan. Ihailen esimerkiksi naisten kykyä luoda sosiaalista hyörinää. Se tuo kotiin kivaa tunnelmaa. Yleensäkin naiset ovat taitavia tunnelman luomisessa. Jos minun täytyy ottaa vieraat vastaan yksin, tunnen itseni hyvin orvoksi, koska en saa vain itsestäni irti sellaista luontevaa jutustelua.

Minusta on ihan ok, jos joillakin pareilla hommat toimivat tähän tyyliin, mutta olisiko kuitenkin mahdollista jättää tuo yleistäminen väliin kun elämme kuitenkin nykyaikaa?

Tiede perustuu yleistämiseen. Ei laboratoriossa tehtyjä mittauksia aivojen toiminnasta julkaista yksilöllisesti, vaan tulokset perustuvat suuriin aineistoihin, joille tehdään tilastolliset testit.

Tulosten perusteella voidaan sitten hahmotella sukupuolten välisiä keskimääräisiä eroja.

Nykyaikana paljon suurempi ongelma on yleistämisen puute kuin yleistäminen. Kun keskimääräisiä eroja ei tunnusteta, syntyy kummallisia käytäntöjä, jotka eivät palvele enemmistöä. 

Esimerkiksi ylivoimainen enemmistö tahtoisi miehille ja naisille erilliset julkiset vessat tunnesyiden vuoksi, mutta koska enemmistön tahtoa ja yleistä kuvaa ei kunnioiteta, käytännöstä ollaan jo monissa paikoissa luovuttu. Pienen pieni joukko tuhoaa enemmistön tahdon, koska meillä on kulttuuri, jossa yksilöllisyys on yleistä tahtoa tärkeämpää.

Tilastollisen keskiarvon soveltaminen yksittäistapauksiin on kuitenkin ongelmallista, olipa se keskiarvo mikä hyvänsä. Esim. homoseksuaalisuus ei ole keskimääräisen ihmisen tyypillistä käyttäytymistä, mutta silti se on täysin luonnollinen asia, jota on havaittu esiintyvän loputtoman monilla nisäkäslajeilla luonnonoloissa. Moni kuitenkin käyttää tilastollista keskiarvoa lyömäaseenaan pyrkiessään tuomitsemaan homoutta jonkinlaiseksi viallisuudeksi. Samoin teki tässä ketjussa tuo aiempi kirjoittaja väittäessään, että on miehen vastuulla olla henkisesti tasapainoinen, kun nainen sekoilee siinä rinnalla, ja että muunlaiset suhdemallit ovat jotenkin virheellisiä ja siksi toimimattomia. 

Siitä, että jokin on keskimääräistä tai tilastollisesti yleistä, ei seuraa että tämä on ainoa oikea tapa elää ja toimia. Tästä yleistämisestarpeesta voisi vähitellen opetella eroon. Sinulle pitäisi riittää oman parisuhdeideaalisi perusteeksi ihan vain se, että se malli sopii ja toimii sinulle. Jos tarvitset lisätueksi uskomusta, että kaikki muut mallit ovat pahoja ja väärin, et ole kehittynyt vielä ihan kokonaan itsenäiseksi aikuiseksi ihmiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi piti taas valita kiintiöahdistuja mukaan??? Eikö ole jo nähty monen monta kertaa, ettei se toimi?!

Tämä sarja osoittaa sen käsityksen aivan todeksi, (jota ei tietenkään saisi sanoa, vaikka se on jokaisen todettavissa), että miesten tehtävä on aina tasapainottaa ja olla kärsivällinen ja naiset itkee (sari) ahdistuu (rosa, katja, mari, aliisa) hystetisoi (tiina) ylianalysoi (miia: kaikki muistaa jatkuvan löysän hirren) Toki poikkeuksia voi olla, jossa roolit toisinpäin (Miina ja Heikki), mutta ne ovat hyvin harvinaisia. Ne, jotka tässä miehen tärkeimmässä tehtävässä onnistuu (esa (violan mies), samuli, antti) niin niiden liitoilla on parhaimmat mahdollisuudet selvitä. Ne, jotka eivät edes yritä tällaista (petri), niin liitto on täysin tuhoon tuomittu.

Miksi tuota ei saisi sanoa ääneen? Todellakin yksi oleellinen ominaisuus hyvässä aviomiehessä on kyky olla tasapainottava ja rauhoittava voima, turvasatama. Nainen kyllä venyy ja antaa itsestään ihan riittävästi monella muulla saralla. Miksi mennä yhteen jonkun petrin kanssa, etenkin kun ei tarvitse elättäjää ja tuskin hän olisi edes elättänyt?

Kerro tarkemmin millaisia (huom! hyväksyttyjä) erityistehtäviä on naisilla?

Kyllä naisetkin tasapainottavat, mutta eri tavalla. Tuovat kepeyttä, ratkovat konflikteja, omistautuvat, pitävät huolta, tukevat jne.

Olipas miehenä kiva lukea tämä viesti. Minustakin miehillä ja naisilla on biologiset eronsa, jotka täydentävät toisiaan. Ihailen esimerkiksi naisten kykyä luoda sosiaalista hyörinää. Se tuo kotiin kivaa tunnelmaa. Yleensäkin naiset ovat taitavia tunnelman luomisessa. Jos minun täytyy ottaa vieraat vastaan yksin, tunnen itseni hyvin orvoksi, koska en saa vain itsestäni irti sellaista luontevaa jutustelua.

Minusta on ihan ok, jos joillakin pareilla hommat toimivat tähän tyyliin, mutta olisiko kuitenkin mahdollista jättää tuo yleistäminen väliin kun elämme kuitenkin nykyaikaa?

Tiede perustuu yleistämiseen. Ei laboratoriossa tehtyjä mittauksia aivojen toiminnasta julkaista yksilöllisesti, vaan tulokset perustuvat suuriin aineistoihin, joille tehdään tilastolliset testit.

Tulosten perusteella voidaan sitten hahmotella sukupuolten välisiä keskimääräisiä eroja.

Nykyaikana paljon suurempi ongelma on yleistämisen puute kuin yleistäminen. Kun keskimääräisiä eroja ei tunnusteta, syntyy kummallisia käytäntöjä, jotka eivät palvele enemmistöä. 

Esimerkiksi ylivoimainen enemmistö tahtoisi miehille ja naisille erilliset julkiset vessat tunnesyiden vuoksi, mutta koska enemmistön tahtoa ja yleistä kuvaa ei kunnioiteta, käytännöstä ollaan jo monissa paikoissa luovuttu. Pienen pieni joukko tuhoaa enemmistön tahdon, koska meillä on kulttuuri, jossa yksilöllisyys on yleistä tahtoa tärkeämpää.

Tiede perustuu yleistämiseen - mutta myös varianssin ymmärrykseen, monet yksilöt käyttäytyvät täysin keskiarvo-oletuksen vastaisesti, miksi tuo pitäisi jättää huomiotta.

Eihän sitä tarvitse. En minäkään ole keskivertomies, koska olen tehnyt hyvin naiselliset elämänvalinnat.

Olen ollut vuosikurssini ainoa mies.

Monet kiinnostuksenkohteeni ovat naisellisia.

Olen ollut vuosikausia koti-isänä, kun vaimoni teki uraa.

Olen tunteellinen ja herkkä ja henkisesti polveileva, minkä vuoksi minun on usein vaikea samaistua miesten yksioikoiseen ajatuksenjuoksuun.

Löydän itseni usein tilanteista, joissa ylivoimainen enemmistö on naisia.

Ongelma nykykulttuurissa vain on, että minunlaisistani yritetään tehdä normi. En minä edusta keskivertomiestä. Olen poikkeus.

Tasa-arvon ei tule tarkoittaa kokonaisuuden huomiotta jättämistä. Kokonaisuus on yhdenlainen, mutta siihen tuovat kirjonsa poikkeukset, joistä minä olen yksi.

Jostain syystä feministeillä on polttava tarve yrittää tehdä poikkeuksista sääntöjä. Onneksi sentään on tiede, joka tasapainottaa äärimmilleen politisoitunutta, tunteellistunutta ja tosiasioista vieraantunutta feminististä tasa-arvokäsitystä.

Jatkossakin miehet tulevat valitsemaan opinnoissa kovia aloja ja naiset pehmeämpiä ihmiskeskeisiä aloja. Jatkossakin tulee säilymään perusasetelma, jossa mies "saalistaa" naista ja nainen joko hylkää tai hyväksyy miehen. Nämä ominaisuudet kulkevat perimässämme. Näitä säännönmukaisuuksia on kaikilla eläinlajeilla, eikä ihminen ole kuin yksi eläin muiden joukossa.

Vaikka feministit kuinka tahtoisivat kieltää sen, että ihminenkin on eläin, niin eipä se tosiasioita muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olli vaikuttaa kivalta. Ex-vaimosta tulee kyllä vähän miinusta.

Eiköhän suurimmalla osalla tuohon Ollin ikään ole ainakin yksi vakava suhde takana. Jos ei ole on ennuste suhteen onnistumiselle paljon kehnompi, ei kokemusta miten ollaan onnistuneesti vuorovaikutuksessa.

No ei ole suurimmalla osalla avioliittoa takana tuossa iässä! Olli on joko mennyt naimisiin tosi nuorena, mikä kertoo impulsiivisuudesta ja tietynlaisesta tyhmyydestä, tai sitten on takana hyvin lyhyt avioliitto, kun on 28-vuotiaana jo ehtinyt hyvän aikaa sitten erota, jotta pääsee uudelleen naimisiin tuntemattoman ihmisen kanssa... Ei todellakaan kerro siitä, että on kokemusta siitä miten "ollaan onnistuneesti vuorovaikutuksessa", aivan päinvastaisestahan avioero nuorella iällä kertoo!

Väärin. Päätös mennä avioliittoon nuorella iällä ei kerro yhtään mitään siitä, millaiset vuorovaikutustaidot henkilöllä on. Olipa se sitten impulsiivinen ratkaisu tai ei, mitä sinä et kyllä voi oikeasti tietää. Syitä mennä naimisiinhan voi olla vaikka minkälaisia.

Sen sijaan se, että on ollut ainakin kerran vakavassa ja ainakin jonkun aikaa kestäneessä suhteessa, kertoo että henkilöllä on ollut tilaisuus kehittyä vuorovaikutustaidoissa. Poisluettuna ääritapaukset, jotka eivät opi edes kokemuksen kautta (joita on tosi vähän), tällainen henkilö on etevämpi vuorovaikutustaitojen suhteen kuin sama henkilö olisi ilman kyseistä menneisyyden suhdetta.

Päätös mennä naimisiin nuorena ei kerro vuorovaikutustaidoista, mutta AVIOERO nuorena kertoo, että on epäonnistunut siinä vuorovaikutuksessa. Jotainhan siinä on pahasti mennyt pieleen.

Avioeroon tarvitaan kaksi, samoin kuin riitaankin.

Jos puolisosi haluaa erota sinusta, asetutko esteeksi? Silloin olet riidanhaastaja pahimmasta päästä. Lopeta jo tämä käsittämättömän tuomitseva kommentointi, jota saat varmasti ihan riittävästi harrastaa oman lahkosi kokoontumisissa.

Oi, suuri kiitos tästä kannustavasta elämänohjeesta. Menen nyt sinne lahkooni harrastamaan tuomitsevaa kommentointiani. Ja vihjeeksi sinulle, luepa oma kommenttisi ja katso, onko siinä jotain tuomitsevaa. Jos sinäkin sinne lahkoosi sitten....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi piti taas valita kiintiöahdistuja mukaan??? Eikö ole jo nähty monen monta kertaa, ettei se toimi?!

Tämä sarja osoittaa sen käsityksen aivan todeksi, (jota ei tietenkään saisi sanoa, vaikka se on jokaisen todettavissa), että miesten tehtävä on aina tasapainottaa ja olla kärsivällinen ja naiset itkee (sari) ahdistuu (rosa, katja, mari, aliisa) hystetisoi (tiina) ylianalysoi (miia: kaikki muistaa jatkuvan löysän hirren) Toki poikkeuksia voi olla, jossa roolit toisinpäin (Miina ja Heikki), mutta ne ovat hyvin harvinaisia. Ne, jotka tässä miehen tärkeimmässä tehtävässä onnistuu (esa (violan mies), samuli, antti) niin niiden liitoilla on parhaimmat mahdollisuudet selvitä. Ne, jotka eivät edes yritä tällaista (petri), niin liitto on täysin tuhoon tuomittu.

Miksi tuota ei saisi sanoa ääneen? Todellakin yksi oleellinen ominaisuus hyvässä aviomiehessä on kyky olla tasapainottava ja rauhoittava voima, turvasatama. Nainen kyllä venyy ja antaa itsestään ihan riittävästi monella muulla saralla. Miksi mennä yhteen jonkun petrin kanssa, etenkin kun ei tarvitse elättäjää ja tuskin hän olisi edes elättänyt?

Kerro tarkemmin millaisia (huom! hyväksyttyjä) erityistehtäviä on naisilla?

Kyllä naisetkin tasapainottavat, mutta eri tavalla. Tuovat kepeyttä, ratkovat konflikteja, omistautuvat, pitävät huolta, tukevat jne.

Olipas miehenä kiva lukea tämä viesti. Minustakin miehillä ja naisilla on biologiset eronsa, jotka täydentävät toisiaan. Ihailen esimerkiksi naisten kykyä luoda sosiaalista hyörinää. Se tuo kotiin kivaa tunnelmaa. Yleensäkin naiset ovat taitavia tunnelman luomisessa. Jos minun täytyy ottaa vieraat vastaan yksin, tunnen itseni hyvin orvoksi, koska en saa vain itsestäni irti sellaista luontevaa jutustelua.

Minusta on ihan ok, jos joillakin pareilla hommat toimivat tähän tyyliin, mutta olisiko kuitenkin mahdollista jättää tuo yleistäminen väliin kun elämme kuitenkin nykyaikaa?

Tiede perustuu yleistämiseen. Ei laboratoriossa tehtyjä mittauksia aivojen toiminnasta julkaista yksilöllisesti, vaan tulokset perustuvat suuriin aineistoihin, joille tehdään tilastolliset testit.

Tulosten perusteella voidaan sitten hahmotella sukupuolten välisiä keskimääräisiä eroja.

Nykyaikana paljon suurempi ongelma on yleistämisen puute kuin yleistäminen. Kun keskimääräisiä eroja ei tunnusteta, syntyy kummallisia käytäntöjä, jotka eivät palvele enemmistöä. 

Esimerkiksi ylivoimainen enemmistö tahtoisi miehille ja naisille erilliset julkiset vessat tunnesyiden vuoksi, mutta koska enemmistön tahtoa ja yleistä kuvaa ei kunnioiteta, käytännöstä ollaan jo monissa paikoissa luovuttu. Pienen pieni joukko tuhoaa enemmistön tahdon, koska meillä on kulttuuri, jossa yksilöllisyys on yleistä tahtoa tärkeämpää.

Tiede perustuu yleistämiseen - mutta myös varianssin ymmärrykseen, monet yksilöt käyttäytyvät täysin keskiarvo-oletuksen vastaisesti, miksi tuo pitäisi jättää huomiotta.

Eihän sitä tarvitse. En minäkään ole keskivertomies, koska olen tehnyt hyvin naiselliset elämänvalinnat.

Olen ollut vuosikurssini ainoa mies.

Monet kiinnostuksenkohteeni ovat naisellisia.

Olen ollut vuosikausia koti-isänä, kun vaimoni teki uraa.

Olen tunteellinen ja herkkä ja henkisesti polveileva, minkä vuoksi minun on usein vaikea samaistua miesten yksioikoiseen ajatuksenjuoksuun.

Löydän itseni usein tilanteista, joissa ylivoimainen enemmistö on naisia.

Ongelma nykykulttuurissa vain on, että minunlaisistani yritetään tehdä normi. En minä edusta keskivertomiestä. Olen poikkeus.

Tasa-arvon ei tule tarkoittaa kokonaisuuden huomiotta jättämistä. Kokonaisuus on yhdenlainen, mutta siihen tuovat kirjonsa poikkeukset, joistä minä olen yksi.

Jostain syystä feministeillä on polttava tarve yrittää tehdä poikkeuksista sääntöjä. Onneksi sentään on tiede, joka tasapainottaa äärimmilleen politisoitunutta, tunteellistunutta ja tosiasioista vieraantunutta feminististä tasa-arvokäsitystä.

Jatkossakin miehet tulevat valitsemaan opinnoissa kovia aloja ja naiset pehmeämpiä ihmiskeskeisiä aloja. Jatkossakin tulee säilymään perusasetelma, jossa mies "saalistaa" naista ja nainen joko hylkää tai hyväksyy miehen. Nämä ominaisuudet kulkevat perimässämme. Näitä säännönmukaisuuksia on kaikilla eläinlajeilla, eikä ihminen ole kuin yksi eläin muiden joukossa.

Vaikka feministit kuinka tahtoisivat kieltää sen, että ihminenkin on eläin, niin eipä se tosiasioita muuta.

Kun nimenomaan täällä yritetään tehdä tilaa myös sinunlaisille miehille ja minunlaisille naisille puhumalla stereotypioiden vahingollisuudesta parisuhteessa. Eikö jokainen pari saa määrittää itse kumpi on se kallio, ei sälyttää vastuuta automaattisesti miehelle? tai väittää, että naiset tuovat parisuhteeseen "keveyttä", ovat luontaisesti henkisesti huterampia ja siksi tukea tarvitsevia. Ja ajat jolloin mies saalisti riistaa naisen hoitaessa lapsia kotikolossa taitavat olla ohi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi piti taas valita kiintiöahdistuja mukaan??? Eikö ole jo nähty monen monta kertaa, ettei se toimi?!

Tämä sarja osoittaa sen käsityksen aivan todeksi, (jota ei tietenkään saisi sanoa, vaikka se on jokaisen todettavissa), että miesten tehtävä on aina tasapainottaa ja olla kärsivällinen ja naiset itkee (sari) ahdistuu (rosa, katja, mari, aliisa) hystetisoi (tiina) ylianalysoi (miia: kaikki muistaa jatkuvan löysän hirren) Toki poikkeuksia voi olla, jossa roolit toisinpäin (Miina ja Heikki), mutta ne ovat hyvin harvinaisia. Ne, jotka tässä miehen tärkeimmässä tehtävässä onnistuu (esa (violan mies), samuli, antti) niin niiden liitoilla on parhaimmat mahdollisuudet selvitä. Ne, jotka eivät edes yritä tällaista (petri), niin liitto on täysin tuhoon tuomittu.

Miksi tuota ei saisi sanoa ääneen? Todellakin yksi oleellinen ominaisuus hyvässä aviomiehessä on kyky olla tasapainottava ja rauhoittava voima, turvasatama. Nainen kyllä venyy ja antaa itsestään ihan riittävästi monella muulla saralla. Miksi mennä yhteen jonkun petrin kanssa, etenkin kun ei tarvitse elättäjää ja tuskin hän olisi edes elättänyt?

Kerro tarkemmin millaisia (huom! hyväksyttyjä) erityistehtäviä on naisilla?

Kyllä naisetkin tasapainottavat, mutta eri tavalla. Tuovat kepeyttä, ratkovat konflikteja, omistautuvat, pitävät huolta, tukevat jne.

Olipas miehenä kiva lukea tämä viesti. Minustakin miehillä ja naisilla on biologiset eronsa, jotka täydentävät toisiaan. Ihailen esimerkiksi naisten kykyä luoda sosiaalista hyörinää. Se tuo kotiin kivaa tunnelmaa. Yleensäkin naiset ovat taitavia tunnelman luomisessa. Jos minun täytyy ottaa vieraat vastaan yksin, tunnen itseni hyvin orvoksi, koska en saa vain itsestäni irti sellaista luontevaa jutustelua.

Minusta on ihan ok, jos joillakin pareilla hommat toimivat tähän tyyliin, mutta olisiko kuitenkin mahdollista jättää tuo yleistäminen väliin kun elämme kuitenkin nykyaikaa?

Tiede perustuu yleistämiseen. Ei laboratoriossa tehtyjä mittauksia aivojen toiminnasta julkaista yksilöllisesti, vaan tulokset perustuvat suuriin aineistoihin, joille tehdään tilastolliset testit.

Tulosten perusteella voidaan sitten hahmotella sukupuolten välisiä keskimääräisiä eroja.

Nykyaikana paljon suurempi ongelma on yleistämisen puute kuin yleistäminen. Kun keskimääräisiä eroja ei tunnusteta, syntyy kummallisia käytäntöjä, jotka eivät palvele enemmistöä. 

Esimerkiksi ylivoimainen enemmistö tahtoisi miehille ja naisille erilliset julkiset vessat tunnesyiden vuoksi, mutta koska enemmistön tahtoa ja yleistä kuvaa ei kunnioiteta, käytännöstä ollaan jo monissa paikoissa luovuttu. Pienen pieni joukko tuhoaa enemmistön tahdon, koska meillä on kulttuuri, jossa yksilöllisyys on yleistä tahtoa tärkeämpää.

Tiede perustuu yleistämiseen - mutta myös varianssin ymmärrykseen, monet yksilöt käyttäytyvät täysin keskiarvo-oletuksen vastaisesti, miksi tuo pitäisi jättää huomiotta.

Eihän sitä tarvitse. En minäkään ole keskivertomies, koska olen tehnyt hyvin naiselliset elämänvalinnat.

Olen ollut vuosikurssini ainoa mies.

Monet kiinnostuksenkohteeni ovat naisellisia.

Olen ollut vuosikausia koti-isänä, kun vaimoni teki uraa.

Olen tunteellinen ja herkkä ja henkisesti polveileva, minkä vuoksi minun on usein vaikea samaistua miesten yksioikoiseen ajatuksenjuoksuun.

Löydän itseni usein tilanteista, joissa ylivoimainen enemmistö on naisia.

Ongelma nykykulttuurissa vain on, että minunlaisistani yritetään tehdä normi. En minä edusta keskivertomiestä. Olen poikkeus.

Tasa-arvon ei tule tarkoittaa kokonaisuuden huomiotta jättämistä. Kokonaisuus on yhdenlainen, mutta siihen tuovat kirjonsa poikkeukset, joistä minä olen yksi.

Jostain syystä feministeillä on polttava tarve yrittää tehdä poikkeuksista sääntöjä. Onneksi sentään on tiede, joka tasapainottaa äärimmilleen politisoitunutta, tunteellistunutta ja tosiasioista vieraantunutta feminististä tasa-arvokäsitystä.

Jatkossakin miehet tulevat valitsemaan opinnoissa kovia aloja ja naiset pehmeämpiä ihmiskeskeisiä aloja. Jatkossakin tulee säilymään perusasetelma, jossa mies "saalistaa" naista ja nainen joko hylkää tai hyväksyy miehen. Nämä ominaisuudet kulkevat perimässämme. Näitä säännönmukaisuuksia on kaikilla eläinlajeilla, eikä ihminen ole kuin yksi eläin muiden joukossa.

Vaikka feministit kuinka tahtoisivat kieltää sen, että ihminenkin on eläin, niin eipä se tosiasioita muuta.

Kun nimenomaan täällä yritetään tehdä tilaa myös sinunlaisille miehille ja minunlaisille naisille puhumalla stereotypioiden vahingollisuudesta parisuhteessa.

Eivät stereotypiat minua mitenkään vahingoita. Jos minun lapsistani joku osoittautuu homoksi, hänellä on täysi oikeus olla homo, mutta ei se muuta suhtautumistani ihmisiin. Lähtökohtaisesti edelleenkin olettaisin, että todennäköisesti kohtaamani ihminen on hetero.

Minun puolestani voitaisiin luopua koko stereotypia-satasta. Sen sijaan pitäisi ruveta puhumaan keskiarvoista. 

Tosta Villestä tulee mieleen kaiken maailman Kummeli hahmot. Puhetyyli ja ulkonäkö ihan perus Kummelikamaa

Vierailija kirjoitti:

Tosta Villestä tulee mieleen kaiken maailman Kummeli hahmot. Puhetyyli ja ulkonäkö ihan perus Kummelikamaa

No ittu kaikista noista tulee, miehistä etenkin.

Vierailija kirjoitti:

Tosta Villestä tulee mieleen kaiken maailman Kummeli hahmot. Puhetyyli ja ulkonäkö ihan perus Kummelikamaa

On se vaan niin typerää ruotia ihmisten ulkonäköä!

Onko muhevia ensi viikon jaksosta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosta Villestä tulee mieleen kaiken maailman Kummeli hahmot. Puhetyyli ja ulkonäkö ihan perus Kummelikamaa

On se vaan niin typerää ruotia ihmisten ulkonäköä!

Ei pelkästään ulkonäköä vaan vaikuttaa että Ville on katsonut Kummeleita ihan urakalla kun niin samaistunut niihin

Hyvä että tuo "kikattaja" pariskunta on vähän samantyyppisiä, en itse jaksa naureskella ihan kaikelle kokoajan. Toivottavasti näille kehä kolmosen ulkopuolella asuville bisness moguuleille löytyy tarpeeksi aikaa myös parisuhteelle. Pisti myös silmään kuinka paljon vanhemmalta tämä nainen näytti.

Insinöörinaiselle sopisi joku ulkomaalainen, ehkä Italiaano joka hauskuttaa ja dominoi olematta ilkeä.

"Jukka Pojalle" ehkä ujo humanistityttöystävä, mahdollisesti jopa teologi jolla puutarhurin koulutus.

Vanhemman pariskunnan nainen (Heidi?) on ehkä liian trendikäs, nuorekas ja kansainvälinen tälle miehelle joka vaikuttaa enemmän juntilta. Ei siis huonolla tavalla, mutta jotenkin liian "perus" Suomi jäbä naiselle joka käyttää Vanseja ja käy festareilla jne. Kaverit kertovat myös paljon, nauratti jotenkin se "Igor" jonka selkä ei millään pysynyt suorana :D ja ylipainoinen supliikkimies viinapullo kädessä. Raksalla noita tapaa.

Heidi trendikäs? En itsekään ole mikään muodin mukana menijä, mutta ohjelman perusteella tuon naisen vaatteet on kyllä kaikkea muuta kuin trendikkäitä. Ihan kummallisia asu viritelmiä, jotenkin tosi homssuisen oloinen, siis vaatteiltaan. Jos Oskari on juntti, niin ei se Heidikään kyllä paljon klassisempi ole. 

Vierailija kirjoitti:

Onko muhevia ensi viikon jaksosta?

Ei spoilauksia tähän ketjuun, kiitos!

Sille oma ketju.

Sohvapsykologi kirjoitti:

Hyvä että tuo "kikattaja" pariskunta on vähän samantyyppisiä, en itse jaksa naureskella ihan kaikelle kokoajan. Toivottavasti näille kehä kolmosen ulkopuolella asuville bisness moguuleille löytyy tarpeeksi aikaa myös parisuhteelle. Pisti myös silmään kuinka paljon vanhemmalta tämä nainen näytti.

Insinöörinaiselle sopisi joku ulkomaalainen, ehkä Italiaano joka hauskuttaa ja dominoi olematta ilkeä.

"Jukka Pojalle" ehkä ujo humanistityttöystävä, mahdollisesti jopa teologi jolla puutarhurin koulutus.

Vanhemman pariskunnan nainen (Heidi?) on ehkä liian trendikäs, nuorekas ja kansainvälinen tälle miehelle joka vaikuttaa enemmän juntilta. Ei siis huonolla tavalla, mutta jotenkin liian "perus" Suomi jäbä naiselle joka käyttää Vanseja ja käy festareilla jne. Kaverit kertovat myös paljon, nauratti jotenkin se "Igor" jonka selkä ei millään pysynyt suorana :D ja ylipainoinen supliikkimies viinapullo kädessä. Raksalla noita tapaa.

No tuo Oskari tuntui alkujakson perusteella haaveilevan perheestä. Tuskin arvasi, että joutui avioliiton myötä yksihuoltajaksi nelikymppiselle ikiteinille.

Vierailija kirjoitti:

Sohvapsykologi kirjoitti:

Hyvä että tuo "kikattaja" pariskunta on vähän samantyyppisiä, en itse jaksa naureskella ihan kaikelle kokoajan. Toivottavasti näille kehä kolmosen ulkopuolella asuville bisness moguuleille löytyy tarpeeksi aikaa myös parisuhteelle. Pisti myös silmään kuinka paljon vanhemmalta tämä nainen näytti.

Insinöörinaiselle sopisi joku ulkomaalainen, ehkä Italiaano joka hauskuttaa ja dominoi olematta ilkeä.

"Jukka Pojalle" ehkä ujo humanistityttöystävä, mahdollisesti jopa teologi jolla puutarhurin koulutus.

Vanhemman pariskunnan nainen (Heidi?) on ehkä liian trendikäs, nuorekas ja kansainvälinen tälle miehelle joka vaikuttaa enemmän juntilta. Ei siis huonolla tavalla, mutta jotenkin liian "perus" Suomi jäbä naiselle joka käyttää Vanseja ja käy festareilla jne. Kaverit kertovat myös paljon, nauratti jotenkin se "Igor" jonka selkä ei millään pysynyt suorana :D ja ylipainoinen supliikkimies viinapullo kädessä. Raksalla noita tapaa.

No tuo Oskari tuntui alkujakson perusteella haaveilevan perheestä. Tuskin arvasi, että joutui avioliiton myötä yksihuoltajaksi nelikymppiselle ikiteinille.

Haaveilla aina voi, tekijämiehet on erikseen. Oskarin pitäisi ensin itse kasvaa aikuiseksi.

Ollin puheet ja olemus ristiriidassa. Mutisee hymyttömänä, puolisoonsa katsomatta, että 'tässä kävi tosi hyvin, paremmin kuin osasin odottaa'. Ollin ja Katjan puhe oli jotenkin metatasolla. Analysoivat välejään, vuorovaikutustaan ja toisiaan. 'Vaikutat sellaiselta ja tällaiselta.'

Jos oikeasti olisivat iloisesti yllättyneitä, ehkä se ilmenisi vaikka hymyinä eikä monotonisena ja ilottomana 'tässäpä kävi hyvin' -puheena.

Kun  he ovat analysoineet suhteensa puhki (parissa päivässä), eiköhän heidän suhteensa ollut siinä.

Vierailija kirjoitti:

Ollin puheet ja olemus ristiriidassa. Mutisee hymyttömänä, puolisoonsa katsomatta, että 'tässä kävi tosi hyvin, paremmin kuin osasin odottaa'. Ollin ja Katjan puhe oli jotenkin metatasolla. Analysoivat välejään, vuorovaikutustaan ja toisiaan. 'Vaikutat sellaiselta ja tällaiselta.'

Jos oikeasti olisivat iloisesti yllättyneitä, ehkä se ilmenisi vaikka hymyinä eikä monotonisena ja ilottomana 'tässäpä kävi hyvin' -puheena.

Kun  he ovat analysoineet suhteensa puhki (parissa päivässä), eiköhän heidän suhteensa ollut siinä.

Ujoja introvertteja ja jännittävät kameroita.