Ensitreffit Alttarilla Official 2019

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vielä näin miesnäkökulmasta tarpeiden ilmaisemisesta.

Älkää kertoko puolisollenne toiveistanne viittaamalla ideoihin ja abstrakteihin käsitteisiin. Kertokaa käytännöstä.

Jos tahdotte lisää huomiota, nimetkää tapoja, joilla puoliso voi osoittaa sitä. Jos tahdotte syliin, kertokaa, että tahdotte syliin. Jos tahdotte enemmän yhteistä tekemistä, kertokaa, mitä tekemistä tahdotte ja milloin. Jos tahdotte kukkia, sanokaa, että tulisin onnelliseksi, jos joskus vaikka töiden jälkeen toisit kimpun.

Suomi on täynnä miehiä, jotka ovat muuttuneet kuuroiksi puolisoilleen, koska he ovat oppineet, että puoliso suoltaa jatkuvasti toiveita, joista ei tiedä, mitä ne käytännössä tarkoittavat, ja joita ei kuitenkaan pysty koskaan täyttämään, koska ne ovat rajattomia.

a) Pohdi, mitä tahdot käytännössä.

b) Pohdi, onko vaatimus puolisolle kohtuullinen ja onko puolison mahdollista edes täyttää sitä omissa rajoissaan.

c) Pohdi, milloin vaatimus on täytetty, jotta ei synny tilannetta, että puoliso yrittää loputtomiin ja turhautuu, koska et itsekään tiedä, mitä haluat ja mikä riittää.

d) Pohdi, miten reagoit ja millaisia kompromisseja ehdotat, jos puolisosi ei niele ehdotustasi kokonaan.

e) Lopuksi kerro toiveesi lyhyesti ja selväsanaisesti rauhallisessa tilanteessa peittämättä sitä puhepuuroon.

f) Ja ihan viimeiseksi lopuksi muista kiittää puolisoasi siitä, että hän on tahtonut opetella huomioimaan sinua.

Kun kumpikin toimii samalla tavalla, kommunikointi kirkastuu ja suhteeseen rakentuu keskinäistä myönteisyyttä. Sietää miettiä, käyttääkö puolisoaan likasankona ja toivomuslähteenä vai yrittääkö hänen kanssaan ihan oikeasti rakentaa vastavuoroisuuteen perustuvan suhteen, jossa kumpikin täyttää toisen tarpeita omissa rajoissaan.

Ja jos maanantaina toivoo lisää syliä, niin loppuviikon voikin sitten olla hiljaa. Ei kukaan jaksa olla toiselle kaiken tarjoava palvelija, joka työntää omat tarpeensa syrjään toisen tarpeita täyttääkseen. Kumpikaan osapuoli ei saa olla rajaton. Toiveet täytyy toteuttaa yhdessä ja avoimesti neuvotelluissa rajoissa.

Yhteinen toimiva arki rakentuu myönteisyyden kautta vähitellen, pala palalta. Se ei synny kiivaasti puhumalla ja neuvottelemalla ja jaloja päämääriä sopien, vaan se syntyy pienten tekojen, sanojen, kosketusten ja kiitosten myötä. Mittakaava on vuosia. Hyvä olisi, kun myönteisyyttä oppisi vaalimaan heti suhteen alusta saakka, mutta valitettavasti monien lapsuudenkoti ei tähän eväitä tarjoa.

Tässä kyllä sälytetään aika paljon vastuuta vain toisen osapuolen harteille. Eikö esimerkiksi yhteisen tekemisen tarvetta ja halua voisi ilmaista ihan vain sellaisenaan ilman, että täytyisi olla valmiina suunitelma sen luonteesta ja ajankohdasta? Eikö kukkia ole mukavinta saada yllätyksenä; eihän se pointti siinä yleensäkään ole ne kukat, vaan toisen muistaminen pienellä eleellä? Toki tarpeita on hyvä ilmaista myös konkretian kautta, mutta kyllä molempien pitää ottaa suunnitteluvastuuta suhteen toimimiseksi.

Tekstissähän sanottiin, että kummankin osapuolen tulisi toimia kuvatulla tavalla, niin suhde toimii. 

Teksti lähti kyllä aika vahvasti siitä että mies on se joka ei ymmärrä kuin yksinkertaisia konkreettisia ohjeita, ja naiset eivät ole kykeneviä siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vielä näin miesnäkökulmasta tarpeiden ilmaisemisesta.

Älkää kertoko puolisollenne toiveistanne viittaamalla ideoihin ja abstrakteihin käsitteisiin. Kertokaa käytännöstä.

Jos tahdotte lisää huomiota, nimetkää tapoja, joilla puoliso voi osoittaa sitä. Jos tahdotte syliin, kertokaa, että tahdotte syliin. Jos tahdotte enemmän yhteistä tekemistä, kertokaa, mitä tekemistä tahdotte ja milloin. Jos tahdotte kukkia, sanokaa, että tulisin onnelliseksi, jos joskus vaikka töiden jälkeen toisit kimpun.

Suomi on täynnä miehiä, jotka ovat muuttuneet kuuroiksi puolisoilleen, koska he ovat oppineet, että puoliso suoltaa jatkuvasti toiveita, joista ei tiedä, mitä ne käytännössä tarkoittavat, ja joita ei kuitenkaan pysty koskaan täyttämään, koska ne ovat rajattomia.

a) Pohdi, mitä tahdot käytännössä.

b) Pohdi, onko vaatimus puolisolle kohtuullinen ja onko puolison mahdollista edes täyttää sitä omissa rajoissaan.

c) Pohdi, milloin vaatimus on täytetty, jotta ei synny tilannetta, että puoliso yrittää loputtomiin ja turhautuu, koska et itsekään tiedä, mitä haluat ja mikä riittää.

d) Pohdi, miten reagoit ja millaisia kompromisseja ehdotat, jos puolisosi ei niele ehdotustasi kokonaan.

e) Lopuksi kerro toiveesi lyhyesti ja selväsanaisesti rauhallisessa tilanteessa peittämättä sitä puhepuuroon.

f) Ja ihan viimeiseksi lopuksi muista kiittää puolisoasi siitä, että hän on tahtonut opetella huomioimaan sinua.

Kun kumpikin toimii samalla tavalla, kommunikointi kirkastuu ja suhteeseen rakentuu keskinäistä myönteisyyttä. Sietää miettiä, käyttääkö puolisoaan likasankona ja toivomuslähteenä vai yrittääkö hänen kanssaan ihan oikeasti rakentaa vastavuoroisuuteen perustuvan suhteen, jossa kumpikin täyttää toisen tarpeita omissa rajoissaan.

Ja jos maanantaina toivoo lisää syliä, niin loppuviikon voikin sitten olla hiljaa. Ei kukaan jaksa olla toiselle kaiken tarjoava palvelija, joka työntää omat tarpeensa syrjään toisen tarpeita täyttääkseen. Kumpikaan osapuoli ei saa olla rajaton. Toiveet täytyy toteuttaa yhdessä ja avoimesti neuvotelluissa rajoissa.

Yhteinen toimiva arki rakentuu myönteisyyden kautta vähitellen, pala palalta. Se ei synny kiivaasti puhumalla ja neuvottelemalla ja jaloja päämääriä sopien, vaan se syntyy pienten tekojen, sanojen, kosketusten ja kiitosten myötä. Mittakaava on vuosia. Hyvä olisi, kun myönteisyyttä oppisi vaalimaan heti suhteen alusta saakka, mutta valitettavasti monien lapsuudenkoti ei tähän eväitä tarjoa.

Viisaita neuvoja. Pitää testata miehen kanssa. :)

Näin miehenä vielä muistutan, että miehetkin ovat koiria. Koirat voi opettaa tekemään vaikka mitä, kun oppii tuikkaamaan sopivaan väliin koiralle mieluisan palkkion. Koirat voi opettaa vaikka tanssimaan.

Miehen hermosto ei ratkaisevasti koiran hermostosta eroa. Mieskin tekee vaikka mitä, kun hänet oppii palkitsemaan myönteisesti sopivalla hetkellä.

Koiran koulutuksessa äärimmäisen tärkeää on saada koira ymmärtämään, mitä siltä odotetaan. Sama koskee miehen koulutusta. Koiralle on aivan turha hokea käskyjä, moittia sitä tai peräti suuttua sille, jos se ei tiedä, mitä sen pitää tehdä. Kun koira keksii, mitä siltä odotetaan ja sille annetaan siitä palkkio, se tekee tehtävänsä erittäin mielellään - ihan niin kuin mieskin.

Kun mies tietää, mitä vaimo toivoo ja saa oikein toteutetusta tempusta säännönmukaisesti palkkion (esimerkiksi halauksen, suukon, myönteisen sanan, silitystä tai peräti kehun), mies huomaa, että tämähän on kivaa, yhteistä mukavaa leikkiä emännän kanssa.

Uskokaa nyt vain, että ihminenkin on eläin, jonka käytökseen pystyy ehdollistamaan myönteisen parisuhdevuorovaikutuksen. Kotona kannattaa vaalia myönteisyyttä. 

Se on tietenkin sitten ongelma, jos myönteisyys ei johda vastavuoroisuuteen, koska yksin ei kukaan jaksa olla myönteinen vuosikausia. Kannattaa kuitenkin yrittää palkkioilla sen sijaan että huutaa vaatimuksia ja tyytymättömyyttä. 

Keskivertohmisellä on krooninen rakkauspula. Vähän jokainen meistä tarvitsisi enemmän vakuuttelua omasta tärkeydestämme, arvostamme ja ainutlaatuisuudestamme.

Toisen aikuisen kouluttaminen perheen koiran ja lasten lisäksi on juuri sitä, mitä monikaa ei haluaisi tehdä työpäivän päätteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoin nyt vähän myöhässä viimeisimmän jakson ja mietin, että Oskaria katsoessa tulee mieleen mun eksä. Ylistämällä alistamista: kato tässä on tää ruusu ja nää karkit sulle, sun pitää nyt ihailla sitä kuinka ihana ja huomaavainen mä olen. Ja sit noissa haastattelupätkissä sellaisia puoliksi piilotettuja viestejä, "tällaista ois jaksanut monta kymmentä vuotta sitten" eli vaimo käyttäytyy kuin kakara. "Nyt oli kyllä kerrankin ammattikokki tehnyt parempaa ruokaa kuin minä itse" - olen tosi hyvä muuten siinäkin hommassa, siis parempi kuin 99 % ammattilaisista.

Mun eksä oli myrkyllinen narsisti, joka aina mitätöi minua ja muita.

Minulle tulee kyllä Oskarista myös aika vahvat narsistivibat. Tai olen vähän kahden vaiheilla: joko hän on todella taitava siinä (Heidin "lietsominen" pahimpaan käytökseen sekä juurikin nuo spiikit kameralle ja viestit rivien välissä) tai sitten vibat on väärät. 

Heidi on sitten luku sinänsä. Hyvin rasittavaa käytöstä, mutta narsistin kanssa eläneenä tunnistan kyllä käytöksessä myös sitä, että toinen osaa painaa juuri niitä oikeita nappeja lisätäkseen mm. turvattomuuden ja epävarmuuden tunteita ja saadakseen Heidin näyttämään ehkä vielä sekopäisemmältä mitä muuten olisi. Ja itsensä tyynenä viilipyttynä, joka kaipaa sympatiaa "hullun" puolison vuoksi. Heidi myös myötäili ja mielisteli aika pitkään, kunnes sitten käytös kosahti todella rajusti (tämäkin tyypillistä, jos sitä henkistä peliä on jatkunut tarpeeksi pitkään).

Sitähän narsistin käytös on taitavimmillaan. Ja on ihan huomionarvoinen asia, että täällä on aika moni narsistisessa parisuhteessa elänyt tunnistanut näitä taitavia kuvioita.

En puolustele Heidin käytöstä, mutta näen siinä piirteitä omastani, kun olin vuosia siinä tingelitangelissa. En ollut koskaan käyttäytynyt yhtä päättömästi missään muussa parisuhteessa. Näemme vain osan yhteiselosta, mitä kaikkea jää näkemättä puolin ja toisin. Ei voi tietää.

Joo mutta narsisti saa puolisonsa käyttäytymään kuin heidi vuosien kuluessa. Noi on tuntenu pari viikkoa. Se natsisti ja seonnut narsistin uhri -kuvio vie vuosia että se muodostuu, siis se jota kuvaat. Parisuhteen ekat kuukaudet ja ekat pari vuotta narsistin kanssa on hyvää aikaa, siinä se narsisti ensin pari vuotta koukuttaa sitä uhriaankaikella ihanalla ja vasta parin vuoden päästä paljastuu ne kamalat narsistidet piirteet. Ja vasta sen jälkeen uhri alkaareagoimaan heidimäisesti.

Samaa mieltä. Naristi on yleensä alussa hurmaava, huomioiva puoliso ja narsistinen käytös alkaa pikkuhiljaa. Sitä uhri myös katselee suht kauan, koska odottaa ja toivoo, että kaikki palaa siihen ihanan käytöksen aikaan, mitä alussa oli. Siksi Oskarin pitäminen narsistina ja Heidin narsistin uhrina tuntuu kaukaa haetulta. Minusta vaikuttaa, että Oskari ei vain enää jaksa, koska kokee, ettei tule toimimaan. 

Tällä perusteella myöskään aiemman kauden Mikko ei ole narsisti koska ei ollut ensimmäisiä kuukausia hurmaava vaan hyvin itsekäs heti aluksi.

Tuntuukin nyt siltä, että joidenkin miesten koulutus parisuhdetaitoisiksi vaatii koirakoulua.

Onko siinä enää sitten mitään erotiikkaa tai jännitettä mukana jos suhde on joku tyyliin emäntä antaa sitten palkinnon hyvin opitusta tempusta.

Itsellä ei kyllä tunteet kuumenisi jos mies tulisi innokkaana häntäänsä 😁 heiluttaa pyytämään makupalaa, kun mä olen nyt niin hyvin kerta oppinut kaikki mitä olet tänään opettanut.

Samaa mieltä, ei se toimi niin, että jos nainen haluaa saada esim. kukkia niin täytyy sanoa miehelle. Ainakaan joka ikinen kerta.

Tai jos haluaa halauksen, lohdutuksen tms. Että ensin pitää sanoa, että nyt haluan sitä tai tätä ja sitten mies sanoo, ai jaa, hyvä kun sanoit ja velvollisuudentuntoisesti sitten halaa.

Samoin jos suunnitellaan esimerkiksi matkaa, niin molemmathan sitä suunnittelevat yhdessä. Eikä niin, että vaimo katsoo kaiken valmiiksi ja sitten näennäisesti ehdottaa.

Kyllä nämä monet asiat pitäisi olla sellaisia spontaaneja tilanteeseen liittyviä eleitä jotka tulisivat ihan sen miehen sydämestä ja omasta halusta olla hyvä vaimolleen eikä siitä, että ai niin, mitäs se vaimo taas tästä on sanonut. Juu, onneksi muistin, tän täytyy kyllä nyt olla kohta C. Vai oliko se sittenkin D...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vielä näin miesnäkökulmasta tarpeiden ilmaisemisesta.

Älkää kertoko puolisollenne toiveistanne viittaamalla ideoihin ja abstrakteihin käsitteisiin. Kertokaa käytännöstä.

Jos tahdotte lisää huomiota, nimetkää tapoja, joilla puoliso voi osoittaa sitä. Jos tahdotte syliin, kertokaa, että tahdotte syliin. Jos tahdotte enemmän yhteistä tekemistä, kertokaa, mitä tekemistä tahdotte ja milloin. Jos tahdotte kukkia, sanokaa, että tulisin onnelliseksi, jos joskus vaikka töiden jälkeen toisit kimpun.

Suomi on täynnä miehiä, jotka ovat muuttuneet kuuroiksi puolisoilleen, koska he ovat oppineet, että puoliso suoltaa jatkuvasti toiveita, joista ei tiedä, mitä ne käytännössä tarkoittavat, ja joita ei kuitenkaan pysty koskaan täyttämään, koska ne ovat rajattomia.

a) Pohdi, mitä tahdot käytännössä.

b) Pohdi, onko vaatimus puolisolle kohtuullinen ja onko puolison mahdollista edes täyttää sitä omissa rajoissaan.

c) Pohdi, milloin vaatimus on täytetty, jotta ei synny tilannetta, että puoliso yrittää loputtomiin ja turhautuu, koska et itsekään tiedä, mitä haluat ja mikä riittää.

d) Pohdi, miten reagoit ja millaisia kompromisseja ehdotat, jos puolisosi ei niele ehdotustasi kokonaan.

e) Lopuksi kerro toiveesi lyhyesti ja selväsanaisesti rauhallisessa tilanteessa peittämättä sitä puhepuuroon.

f) Ja ihan viimeiseksi lopuksi muista kiittää puolisoasi siitä, että hän on tahtonut opetella huomioimaan sinua.

Kun kumpikin toimii samalla tavalla, kommunikointi kirkastuu ja suhteeseen rakentuu keskinäistä myönteisyyttä. Sietää miettiä, käyttääkö puolisoaan likasankona ja toivomuslähteenä vai yrittääkö hänen kanssaan ihan oikeasti rakentaa vastavuoroisuuteen perustuvan suhteen, jossa kumpikin täyttää toisen tarpeita omissa rajoissaan.

Ja jos maanantaina toivoo lisää syliä, niin loppuviikon voikin sitten olla hiljaa. Ei kukaan jaksa olla toiselle kaiken tarjoava palvelija, joka työntää omat tarpeensa syrjään toisen tarpeita täyttääkseen. Kumpikaan osapuoli ei saa olla rajaton. Toiveet täytyy toteuttaa yhdessä ja avoimesti neuvotelluissa rajoissa.

Yhteinen toimiva arki rakentuu myönteisyyden kautta vähitellen, pala palalta. Se ei synny kiivaasti puhumalla ja neuvottelemalla ja jaloja päämääriä sopien, vaan se syntyy pienten tekojen, sanojen, kosketusten ja kiitosten myötä. Mittakaava on vuosia. Hyvä olisi, kun myönteisyyttä oppisi vaalimaan heti suhteen alusta saakka, mutta valitettavasti monien lapsuudenkoti ei tähän eväitä tarjoa.

Tässä kyllä sälytetään aika paljon vastuuta vain toisen osapuolen harteille. Eikö esimerkiksi yhteisen tekemisen tarvetta ja halua voisi ilmaista ihan vain sellaisenaan ilman, että täytyisi olla valmiina suunitelma sen luonteesta ja ajankohdasta? Eikö kukkia ole mukavinta saada yllätyksenä; eihän se pointti siinä yleensäkään ole ne kukat, vaan toisen muistaminen pienellä eleellä? Toki tarpeita on hyvä ilmaista myös konkretian kautta, mutta kyllä molempien pitää ottaa suunnitteluvastuuta suhteen toimimiseksi.

Tekstissähän sanottiin, että kummankin osapuolen tulisi toimia kuvatulla tavalla, niin suhde toimii. 

Niinpä sanottiinkin, tämä meni vähän ohi, kun muuten tuo oli kirjoitettu niin "ohjeita vaimoille" -tyyppisesti. Vastavuoroisuuden toteutuessa tuo on toki ihan hyvä malli. Itse kyllä kaipaan myös sitä, että kumppani pyrkii myös ottamaan tarpeitani huomioon ilman, että niitä pitää aina suoraan vaatia. Samoin pyrin tunnustelemaan kumppanini toiveita vähän hienovaraisemminkin. Mutta suora kommunikointi on toki paljon parempi kuin se, että suututaan ja mökötetään, kun toinen ei osaa lukea ajatuksia.

Ja lisään vielä alkuperäiseen kommenttiini vastuun sälyttämisestä sen, että ehkä itseäni eniten tökkii tuon yhteiseen tekemiseen liittyvän esimerkin suhteen se, ettei vaihtoehtona olisi yhteisen tekemisen tarpeen ilmaisu ja sen jälkeen yhdessä suunnittelu. Eikä niin, että yhteistä aikaa kaipaavalla on täysi suunnitteluvastuu ja vastuu miettiä myös sitä, millaista tekemistä se kumppani saattaisi haluta, kun tekemisen olisi kai tarkoitus olla molemmille mieluista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oskari ja Oskarin puolustajat näyttäytyvät ihmisinä, jotka haluavat hallita. He ovat aina oikeassa ja heidän tapansa toimia on oikein. Perusteluna käytetään usein vetoamista järkeen, aikuismaisuuteen, vastuuseen. Vastapuolen ajatuksia, tunteita ja näkemyksiä vähätellään. Vastapuolen tapa toimia on väärin ja sen pitäisi olla täysin selvää kaikille, Koska kaikkihan, ainakin kaikki järkevät ihmiset, ymmärtävät asian. Oskarin kaltaiset ihmiset hallitsevat asioita ja ihmisiä toimimalla omien aikataulujensa ja periaatteidensa mukaisesti. Asioista ei puhuta koska nyt ei ole hyvä aika. Oskari päättää milloin on sopiva aika ja mikä on sellainen aihe, josta voi puhua. Oskarin kaltaiset ihmiset mitätöivät vastapuolen päättämällä mitkä aiheet ovat tarpeeksi vakavia keskusteltavaksi ja mistä asioista ihmisten tulisi huolehtia ja olla huolissaan. Jos käyttäydyt toisin kuin oikea käytösmalli sanelee, oskarin kaltaiset ihmiset tuomitsevat sinut kovin sanoin.

Tämä on niin hyvin kirjoitettu ja niin surullisen totta!

T.Heidi

No ole Heidi, enkä Heidiä tunne, teet itsestäsi naurettavan.

Onko mitenkään mahdotonta, että joku olisI samaa mieltä vaikka sinä et sitä olisikaan?

Mikä vainoharhaisuus tai pakkomielle, että kaikkien on puolustettava Oskaria ja jos ei, niin täytyy olla Heidin tuttuja.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuukin nyt siltä, että joidenkin miesten koulutus parisuhdetaitoisiksi vaatii koirakoulua.

Onko siinä enää sitten mitään erotiikkaa tai jännitettä mukana jos suhde on joku tyyliin emäntä antaa sitten palkinnon hyvin opitusta tempusta.

Itsellä ei kyllä tunteet kuumenisi jos mies tulisi innokkaana häntäänsä 😁 heiluttaa pyytämään makupalaa, kun mä olen nyt niin hyvin kerta oppinut kaikki mitä olet tänään opettanut.

Samaa mieltä, ei se toimi niin, että jos nainen haluaa saada esim. kukkia niin täytyy sanoa miehelle. Ainakaan joka ikinen kerta.

Tai jos haluaa halauksen, lohdutuksen tms. Että ensin pitää sanoa, että nyt haluan sitä tai tätä ja sitten mies sanoo, ai jaa, hyvä kun sanoit ja velvollisuudentuntoisesti sitten halaa.

Samoin jos suunnitellaan esimerkiksi matkaa, niin molemmathan sitä suunnittelevat yhdessä. Eikä niin, että vaimo katsoo kaiken valmiiksi ja sitten näennäisesti ehdottaa.

Kyllä nämä monet asiat pitäisi olla sellaisia spontaaneja tilanteeseen liittyviä eleitä jotka tulisivat ihan sen miehen sydämestä ja omasta halusta olla hyvä vaimolleen eikä siitä, että ai niin, mitäs se vaimo taas tästä on sanonut. Juu, onneksi muistin, tän täytyy kyllä nyt olla kohta C. Vai oliko se sittenkin D...

Jos suhde ei automaattisesti toimi, sitä voi joko pyrkiä parantamaan tai sitten voi erota. Jos on eronnut jo esim. viisi kertaa putkeen nopealla syklillä, voi olla syytä pohtia olisiko sittenkin parempi yrittää vähän tehdä töitäkin oman parisuhteen eteen, sen sijaan että olettaa kumppania vaihtamalla lopulta saavansa sellaisen, joka osaa lukea omat ajatukset.

Oskari ja Oskarin lähipiiri täällä peukuttaa puhumattomuuden puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuukin nyt siltä, että joidenkin miesten koulutus parisuhdetaitoisiksi vaatii koirakoulua.

Onko siinä enää sitten mitään erotiikkaa tai jännitettä mukana jos suhde on joku tyyliin emäntä antaa sitten palkinnon hyvin opitusta tempusta.

Itsellä ei kyllä tunteet kuumenisi jos mies tulisi innokkaana häntäänsä 😁 heiluttaa pyytämään makupalaa, kun mä olen nyt niin hyvin kerta oppinut kaikki mitä olet tänään opettanut.

Samaa mieltä, ei se toimi niin, että jos nainen haluaa saada esim. kukkia niin täytyy sanoa miehelle. Ainakaan joka ikinen kerta.

Tai jos haluaa halauksen, lohdutuksen tms. Että ensin pitää sanoa, että nyt haluan sitä tai tätä ja sitten mies sanoo, ai jaa, hyvä kun sanoit ja velvollisuudentuntoisesti sitten halaa.

Samoin jos suunnitellaan esimerkiksi matkaa, niin molemmathan sitä suunnittelevat yhdessä. Eikä niin, että vaimo katsoo kaiken valmiiksi ja sitten näennäisesti ehdottaa.

Kyllä nämä monet asiat pitäisi olla sellaisia spontaaneja tilanteeseen liittyviä eleitä jotka tulisivat ihan sen miehen sydämestä ja omasta halusta olla hyvä vaimolleen eikä siitä, että ai niin, mitäs se vaimo taas tästä on sanonut. Juu, onneksi muistin, tän täytyy kyllä nyt olla kohta C. Vai oliko se sittenkin D...

Jos suhde ei automaattisesti toimi, sitä voi joko pyrkiä parantamaan tai sitten voi erota. Jos on eronnut jo esim. viisi kertaa putkeen nopealla syklillä, voi olla syytä pohtia olisiko sittenkin parempi yrittää vähän tehdä töitäkin oman parisuhteen eteen, sen sijaan että olettaa kumppania vaihtamalla lopulta saavansa sellaisen, joka osaa lukea omat ajatukset.

...tai sitten voi tietysti myös valita elää sinkkuna. Sekin on ihan ok vaihtoehto. Tässä ohjelmassa kuitenkin haettiin ihmisiä, jotka nimenomaan haluavat parisuhdetta ja myös haluavat tehdä töitä sen eteen, vs. se malli jossa vain rakastutaan päätä pahkaa ja suhde sitten toimii miten toimii, sen aikaa kuin toimii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vielä näin miesnäkökulmasta tarpeiden ilmaisemisesta.

Älkää kertoko puolisollenne toiveistanne viittaamalla ideoihin ja abstrakteihin käsitteisiin. Kertokaa käytännöstä.

Jos tahdotte lisää huomiota, nimetkää tapoja, joilla puoliso voi osoittaa sitä. Jos tahdotte syliin, kertokaa, että tahdotte syliin. Jos tahdotte enemmän yhteistä tekemistä, kertokaa, mitä tekemistä tahdotte ja milloin. Jos tahdotte kukkia, sanokaa, että tulisin onnelliseksi, jos joskus vaikka töiden jälkeen toisit kimpun.

Suomi on täynnä miehiä, jotka ovat muuttuneet kuuroiksi puolisoilleen, koska he ovat oppineet, että puoliso suoltaa jatkuvasti toiveita, joista ei tiedä, mitä ne käytännössä tarkoittavat, ja joita ei kuitenkaan pysty koskaan täyttämään, koska ne ovat rajattomia.

a) Pohdi, mitä tahdot käytännössä.

b) Pohdi, onko vaatimus puolisolle kohtuullinen ja onko puolison mahdollista edes täyttää sitä omissa rajoissaan.

c) Pohdi, milloin vaatimus on täytetty, jotta ei synny tilannetta, että puoliso yrittää loputtomiin ja turhautuu, koska et itsekään tiedä, mitä haluat ja mikä riittää.

d) Pohdi, miten reagoit ja millaisia kompromisseja ehdotat, jos puolisosi ei niele ehdotustasi kokonaan.

e) Lopuksi kerro toiveesi lyhyesti ja selväsanaisesti rauhallisessa tilanteessa peittämättä sitä puhepuuroon.

f) Ja ihan viimeiseksi lopuksi muista kiittää puolisoasi siitä, että hän on tahtonut opetella huomioimaan sinua.

Kun kumpikin toimii samalla tavalla, kommunikointi kirkastuu ja suhteeseen rakentuu keskinäistä myönteisyyttä. Sietää miettiä, käyttääkö puolisoaan likasankona ja toivomuslähteenä vai yrittääkö hänen kanssaan ihan oikeasti rakentaa vastavuoroisuuteen perustuvan suhteen, jossa kumpikin täyttää toisen tarpeita omissa rajoissaan.

Ja jos maanantaina toivoo lisää syliä, niin loppuviikon voikin sitten olla hiljaa. Ei kukaan jaksa olla toiselle kaiken tarjoava palvelija, joka työntää omat tarpeensa syrjään toisen tarpeita täyttääkseen. Kumpikaan osapuoli ei saa olla rajaton. Toiveet täytyy toteuttaa yhdessä ja avoimesti neuvotelluissa rajoissa.

Yhteinen toimiva arki rakentuu myönteisyyden kautta vähitellen, pala palalta. Se ei synny kiivaasti puhumalla ja neuvottelemalla ja jaloja päämääriä sopien, vaan se syntyy pienten tekojen, sanojen, kosketusten ja kiitosten myötä. Mittakaava on vuosia. Hyvä olisi, kun myönteisyyttä oppisi vaalimaan heti suhteen alusta saakka, mutta valitettavasti monien lapsuudenkoti ei tähän eväitä tarjoa.

Tässä kyllä sälytetään aika paljon vastuuta vain toisen osapuolen harteille. Eikö esimerkiksi yhteisen tekemisen tarvetta ja halua voisi ilmaista ihan vain sellaisenaan ilman, että täytyisi olla valmiina suunitelma sen luonteesta ja ajankohdasta? Eikö kukkia ole mukavinta saada yllätyksenä; eihän se pointti siinä yleensäkään ole ne kukat, vaan toisen muistaminen pienellä eleellä? Toki tarpeita on hyvä ilmaista myös konkretian kautta, mutta kyllä molempien pitää ottaa suunnitteluvastuuta suhteen toimimiseksi.

Tekstissähän sanottiin, että kummankin osapuolen tulisi toimia kuvatulla tavalla, niin suhde toimii. 

Niinpä sanottiinkin, tämä meni vähän ohi, kun muuten tuo oli kirjoitettu niin "ohjeita vaimoille" -tyyppisesti. Vastavuoroisuuden toteutuessa tuo on toki ihan hyvä malli. Itse kyllä kaipaan myös sitä, että kumppani pyrkii myös ottamaan tarpeitani huomioon ilman, että niitä pitää aina suoraan vaatia. Samoin pyrin tunnustelemaan kumppanini toiveita vähän hienovaraisemminkin. Mutta suora kommunikointi on toki paljon parempi kuin se, että suututaan ja mökötetään, kun toinen ei osaa lukea ajatuksia.

Ja lisään vielä alkuperäiseen kommenttiini vastuun sälyttämisestä sen, että ehkä itseäni eniten tökkii tuon yhteiseen tekemiseen liittyvän esimerkin suhteen se, ettei vaihtoehtona olisi yhteisen tekemisen tarpeen ilmaisu ja sen jälkeen yhdessä suunnittelu. Eikä niin, että yhteistä aikaa kaipaavalla on täysi suunnitteluvastuu ja vastuu miettiä myös sitä, millaista tekemistä se kumppani saattaisi haluta, kun tekemisen olisi kai tarkoitus olla molemmille mieluista.

Totta että Oskari ei voi tietää, millaista tunnekieltä Heidi puhuu ja ymmärtää. Mutta hyvänen aika, kun Oskari ei edes yritä kysyä, eikä itse tunnu puhuvan mitään tunnekieltä.

Se heidän molempien puolustukseksi, että urheasti ovat yrittäneet, vaikka ei tunnu olevan mitään yhteistä kieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuukin nyt siltä, että joidenkin miesten koulutus parisuhdetaitoisiksi vaatii koirakoulua.

Onko siinä enää sitten mitään erotiikkaa tai jännitettä mukana jos suhde on joku tyyliin emäntä antaa sitten palkinnon hyvin opitusta tempusta.

Itsellä ei kyllä tunteet kuumenisi jos mies tulisi innokkaana häntäänsä 😁 heiluttaa pyytämään makupalaa, kun mä olen nyt niin hyvin kerta oppinut kaikki mitä olet tänään opettanut.

Samaa mieltä, ei se toimi niin, että jos nainen haluaa saada esim. kukkia niin täytyy sanoa miehelle. Ainakaan joka ikinen kerta.

Tai jos haluaa halauksen, lohdutuksen tms. Että ensin pitää sanoa, että nyt haluan sitä tai tätä ja sitten mies sanoo, ai jaa, hyvä kun sanoit ja velvollisuudentuntoisesti sitten halaa.

Samoin jos suunnitellaan esimerkiksi matkaa, niin molemmathan sitä suunnittelevat yhdessä. Eikä niin, että vaimo katsoo kaiken valmiiksi ja sitten näennäisesti ehdottaa.

Kyllä nämä monet asiat pitäisi olla sellaisia spontaaneja tilanteeseen liittyviä eleitä jotka tulisivat ihan sen miehen sydämestä ja omasta halusta olla hyvä vaimolleen eikä siitä, että ai niin, mitäs se vaimo taas tästä on sanonut. Juu, onneksi muistin, tän täytyy kyllä nyt olla kohta C. Vai oliko se sittenkin D...

Jos suhde ei automaattisesti toimi, sitä voi joko pyrkiä parantamaan tai sitten voi erota. Jos on eronnut jo esim. viisi kertaa putkeen nopealla syklillä, voi olla syytä pohtia olisiko sittenkin parempi yrittää vähän tehdä töitäkin oman parisuhteen eteen, sen sijaan että olettaa kumppania vaihtamalla lopulta saavansa sellaisen, joka osaa lukea omat ajatukset.

No mulla on sitten käynyt aika hyvä tuuri miesten suhteen kun en ole pahasti törmännyt näihin koulutettettaviin yksilöihin, en olisi uskonutkaan.

Tai sitten kun olen niin laiska kouluttamaan olen luovuttanut ne koulutusta vaativat persoonat ahkerimmille naisille.

Mutta ei tarvita viittä eroa välttämättä, että se koulutettu yksilö löytyy. Ainakaan minulla.

Mun miehen ei tarvitse osata lukea ajatuksia, mutta jonkinlaista sosiaalista- ja tunneälyä kyllä pitää löytyä valmiiksi.

Ja lisäksi hiukan kykyä myös lukea rivien välistä.

Koska haluan sellaisen suhteen jossa olemme samanhenkisiä ja kutakuinkin samoilla aaltopituuksilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heidi ja Oskari on juuri kommunikointikysymys. Minusta se näkyy parhaiten siinä kun he katsovat häävideota.

Muille Oskari kyllä sanoo että onpa hänellä käynyt tuuri. Heidille ei, miksi ihmeessä? Muille sanoo että on kaunis, Heidille itselle että oot ihan ookoo. Mitä!?

Ehkä Oskari on kasvatettu tällä perinteisellä, älä kehu lasta ettei se ylpisty. Nämä vanhemmat puhuvat sitten naapureille ja kaikille jotka osuvat kohdalle, että se meidän Eetu onkin siellä kaupungissa sellaisessa hyvässä työssä. Kun Eetu käy vanhemmillaan, nämä puhuvatkin, että Siskosi Sirpa saikin juuri ylennyksen.

Olen todistanut tätä nimittäin ihan käytännössä oman exän perheessä.
Heidiä isä kutsuu prinsessaksi ihan avoimesti. Heidi on tottunut, että ihmisten tunteet näkyy heidän sanoissa. Mitä muutakaan hän voi sitten ajatella, kun toinen ei sano mitään rohkaisevaa, tai yhtään mitään, että ei tämä ainakaan mitään positiivista vaimoaan kohtaan tunne?

Oskari puhuu lisäksi kameralle tosi ilkeästi, mutta suoraan Heidille ei siitä mitään. Todella outoa passiivisagressiivista käytöstä. Edessä päin esittää nöyrää, takana viiltävää kritiikkiä. Jos hän olisi nainen, olisi jo kuitattu katkeraksi akaksi.

Kai te nyt näette ettei ne kommentit sano "voi miten tämän selvittäisi" vaan "näettehän kaikki mitä joudun kestämään tuon hullun kanssa, Enkös olekin ihan syytön tähän".

Oskari sanoi Heidiä kauniiksi ainakin Suomenlinnan lautalla paluumatkalla häistä. Ja häämatkalla. En muista Heidin vastanneen ulkonäkökohteliaisuudella Oskarille näissä tilanteissa.

Tuossa hääkuvan katselutilanteessa Oskari sanoi Heidistä ensin että ihan ok sellaisella äänensävyllä, jonka helposti saattoi käsittää "myönteiseksi vähättelyksi".  Tuossa tilanteessa Heidi toki sanoi Oskaria komeaksi, mutta tällaista en aiemmin ole kuullut. 

Minusta se, että isä kutsuu nelikymppistä tytärtään prinsessaksi, on melko outoa. Jos Heidi on tähän tottunut, voi Oskarin kommentit laimealta tuntua. 

Heidi kerjäsi ne kauniiksikehumiset. Paluumatkalla häistä sanoi sormustaan tosi kauniiksi ja jäi odottamaan, että Oskari sanoo sen minkä sanoikin: "Vähän niin kuin sä." Sama juttu häämatkalla. Sanoi että sormus on kaunis ja Oskari täydensi, että "niin säkin".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoin nyt vähän myöhässä viimeisimmän jakson ja mietin, että Oskaria katsoessa tulee mieleen mun eksä. Ylistämällä alistamista: kato tässä on tää ruusu ja nää karkit sulle, sun pitää nyt ihailla sitä kuinka ihana ja huomaavainen mä olen. Ja sit noissa haastattelupätkissä sellaisia puoliksi piilotettuja viestejä, "tällaista ois jaksanut monta kymmentä vuotta sitten" eli vaimo käyttäytyy kuin kakara. "Nyt oli kyllä kerrankin ammattikokki tehnyt parempaa ruokaa kuin minä itse" - olen tosi hyvä muuten siinäkin hommassa, siis parempi kuin 99 % ammattilaisista.

Mun eksä oli myrkyllinen narsisti, joka aina mitätöi minua ja muita.

Minulle tulee kyllä Oskarista myös aika vahvat narsistivibat. Tai olen vähän kahden vaiheilla: joko hän on todella taitava siinä (Heidin "lietsominen" pahimpaan käytökseen sekä juurikin nuo spiikit kameralle ja viestit rivien välissä) tai sitten vibat on väärät. 

Heidi on sitten luku sinänsä. Hyvin rasittavaa käytöstä, mutta narsistin kanssa eläneenä tunnistan kyllä käytöksessä myös sitä, että toinen osaa painaa juuri niitä oikeita nappeja lisätäkseen mm. turvattomuuden ja epävarmuuden tunteita ja saadakseen Heidin näyttämään ehkä vielä sekopäisemmältä mitä muuten olisi. Ja itsensä tyynenä viilipyttynä, joka kaipaa sympatiaa "hullun" puolison vuoksi. Heidi myös myötäili ja mielisteli aika pitkään, kunnes sitten käytös kosahti todella rajusti (tämäkin tyypillistä, jos sitä henkistä peliä on jatkunut tarpeeksi pitkään).

Sitähän narsistin käytös on taitavimmillaan. Ja on ihan huomionarvoinen asia, että täällä on aika moni narsistisessa parisuhteessa elänyt tunnistanut näitä taitavia kuvioita.

En puolustele Heidin käytöstä, mutta näen siinä piirteitä omastani, kun olin vuosia siinä tingelitangelissa. En ollut koskaan käyttäytynyt yhtä päättömästi missään muussa parisuhteessa. Näemme vain osan yhteiselosta, mitä kaikkea jää näkemättä puolin ja toisin. Ei voi tietää.

Joo mutta narsisti saa puolisonsa käyttäytymään kuin heidi vuosien kuluessa. Noi on tuntenu pari viikkoa. Se natsisti ja seonnut narsistin uhri -kuvio vie vuosia että se muodostuu, siis se jota kuvaat. Parisuhteen ekat kuukaudet ja ekat pari vuotta narsistin kanssa on hyvää aikaa, siinä se narsisti ensin pari vuotta koukuttaa sitä uhriaankaikella ihanalla ja vasta parin vuoden päästä paljastuu ne kamalat narsistidet piirteet. Ja vasta sen jälkeen uhri alkaareagoimaan heidimäisesti.

Samaa mieltä. Naristi on yleensä alussa hurmaava, huomioiva puoliso ja narsistinen käytös alkaa pikkuhiljaa. Sitä uhri myös katselee suht kauan, koska odottaa ja toivoo, että kaikki palaa siihen ihanan käytöksen aikaan, mitä alussa oli. Siksi Oskarin pitäminen narsistina ja Heidin narsistin uhrina tuntuu kaukaa haetulta. Minusta vaikuttaa, että Oskari ei vain enää jaksa, koska kokee, ettei tule toimimaan. 

Tällä perusteella myöskään aiemman kauden Mikko ei ole narsisti koska ei ollut ensimmäisiä kuukausia hurmaava vaan hyvin itsekäs heti aluksi.

Ei varmastikaan olekaan, eiköhän ole ihan normaali nuori mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuukin nyt siltä, että joidenkin miesten koulutus parisuhdetaitoisiksi vaatii koirakoulua.

Onko siinä enää sitten mitään erotiikkaa tai jännitettä mukana jos suhde on joku tyyliin emäntä antaa sitten palkinnon hyvin opitusta tempusta.

Itsellä ei kyllä tunteet kuumenisi jos mies tulisi innokkaana häntäänsä 😁 heiluttaa pyytämään makupalaa, kun mä olen nyt niin hyvin kerta oppinut kaikki mitä olet tänään opettanut.

Samaa mieltä, ei se toimi niin, että jos nainen haluaa saada esim. kukkia niin täytyy sanoa miehelle. Ainakaan joka ikinen kerta.

Tai jos haluaa halauksen, lohdutuksen tms. Että ensin pitää sanoa, että nyt haluan sitä tai tätä ja sitten mies sanoo, ai jaa, hyvä kun sanoit ja velvollisuudentuntoisesti sitten halaa.

Samoin jos suunnitellaan esimerkiksi matkaa, niin molemmathan sitä suunnittelevat yhdessä. Eikä niin, että vaimo katsoo kaiken valmiiksi ja sitten näennäisesti ehdottaa.

Kyllä nämä monet asiat pitäisi olla sellaisia spontaaneja tilanteeseen liittyviä eleitä jotka tulisivat ihan sen miehen sydämestä ja omasta halusta olla hyvä vaimolleen eikä siitä, että ai niin, mitäs se vaimo taas tästä on sanonut. Juu, onneksi muistin, tän täytyy kyllä nyt olla kohta C. Vai oliko se sittenkin D...

Jos suhde ei automaattisesti toimi, sitä voi joko pyrkiä parantamaan tai sitten voi erota. Jos on eronnut jo esim. viisi kertaa putkeen nopealla syklillä, voi olla syytä pohtia olisiko sittenkin parempi yrittää vähän tehdä töitäkin oman parisuhteen eteen, sen sijaan että olettaa kumppania vaihtamalla lopulta saavansa sellaisen, joka osaa lukea omat ajatukset.

No mulla on sitten käynyt aika hyvä tuuri miesten suhteen kun en ole pahasti törmännyt näihin koulutettettaviin yksilöihin, en olisi uskonutkaan.

Tai sitten kun olen niin laiska kouluttamaan olen luovuttanut ne koulutusta vaativat persoonat ahkerimmille naisille.

Mutta ei tarvita viittä eroa välttämättä, että se koulutettu yksilö löytyy. Ainakaan minulla.

Mun miehen ei tarvitse osata lukea ajatuksia, mutta jonkinlaista sosiaalista- ja tunneälyä kyllä pitää löytyä valmiiksi.

Ja lisäksi hiukan kykyä myös lukea rivien välistä.

Koska haluan sellaisen suhteen jossa olemme samanhenkisiä ja kutakuinkin samoilla aaltopituuksilla.

Villen vaari oli neuvonut hyvin. Suhteen pitää mennä mukavasti ja luontevasti. Hyvässä suhteessa ei tarvitse koko ajan tehdä hartiavoimin töitä. Ja huonossa suhteessa ei kannata olla, parempi olla yksinkin.

Siksi pitää olla kemiaa ja samalla aaltopituudella jo lähtökohtaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Myönteinen vähättely". Huomaatko kahden sanan välisen ristiriidan? Tätä toki paljon käytetään suomalaisessa kulttuurissa, mutta miksi ei sanoisi tällaisen sijaan suoraan että "Näytät todella kauniilta" jota tällä kommentilla "Ihan ok" ilmeisesti kuitenkin tarkoitettiin.

Mutta tällaista ilmaisuahan käytetään ihan koko ajan! Toinen tekee maailman parasta ruokaa, joka maistuu tosi hyvältä ja sitä kommentoidaan tietyllä äänensävyllä, että "Ei tämä kauheaa ole". Tai sanotaan, että "Ei paha", kun nähdään jossain tosi hyvännäköinen nainen (tai mies). Ja niin edelleen. Miksi näin sanotaan - se onkin hyvä kysymys, mutta se on tosi yleistä ja suurin osa ihmisistä ymmärtää, mitä tarkoitetaan.

Tiedän, että sitä käytetään paljon, mutta tiedän myös että kaikki eivät tykkää siitä, koska se kuulostaa vähättelevältä. Miksi käyttää negatiivista tai laimeaa ilmaisua, kun voisi sanoa suoraan mitä ajattelee? Lisäksi jos toinen ensin antaa suoraa positiivista palautetta "Näytät tosi komealta", kuulostaa erikoiselta tämä epäsuora kehuminen "Ihan ok".

Vierailija kirjoitti:

Oskari ja Oskarin lähipiiri täällä peukuttaa puhumattomuuden puolesta.

Oskarin ja Oskarin lähipiirin voisi olla hyvä katsoa 1. jakso uudelleen.

Tein itse juurikin niin ja taas muistui mieleen hervottoman hauskat kirjoitukset täältä foorumilta, kun näin Oskarin tuttavapiirin ohjelmassa uudelleen. Tämä joukkio, mikä tässä ympärillä häärää, on aivan kuin sekoitus kummeli, mafiaveljet ja kauhea kankkunen elokuvista. Oskaria viedään kuin Martti Innasen gunnar-pässiä narussa. Gunnar-pässillä ei ollut viihteen tekemisen jälkeen virkaa ja se syötiin.

Seurassa on jos jonkinnäköistä velmua ja luihua ja polttarit päättyvät "alamaailman kuninkaan" luokse.

Säälien ja väkisin tulee mieleen tästä Oskarin taluttamisesta neljänsuoran laulun osuus 'pidä huivista kii nyt mennään'

Toinen asia, mikä pitäisi ehdottomasti Oskarin ja Oskarin insidereiden muistaa on se, että Oskari sanoo sanasta sanaan 1. Jaksossa näin:

Tärkeintä on se, että tietää mitä toinen ajattelee ja, että on keskusteluyhteys.

Nythän on nähty, että tässäkin asiassa Oskari puhui täyttä potaskaa ja valehteli katsojille, tuotannolle ja itselleen päin naamaa!

Hän itse katkaisi kerta toisensa jälkeen keskusteluyhteyden ja siitä yhteydestä hän vähät välitti.

Tyytyi vaan mumisemaan, että tästä on turha puhua enempää tai tähän vastaan myöhemmin.

Heidi sanoo 1. jaksossa sanasta sanaan näin:

Ihan kuin luottaisin sinuun jo nyt ja itsekin tahdon olla luottamuksen arvoinen.

Tässä huomataan, että kyse ei ollut missään nimessä napakympistä, vaan tämä valehteleva sika petti sen ainoan asian, mitä Heidi halusi liitolta - LUOTTAMUKSEN.

Oli se sitten iso tai pieni asia, niin herkän Heidin pyhin asia on murskattu valheen verkkoon, jota tämä yksi myrkkylukki punoo pitkin ohjelmaa.

Täydet sympatiat Heidille!

Ps. En tunne Heidiä enkä valehtelijaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä täällä tuppisuut suomalaiset ylistävät puhumattomuuden hyvettä sellaisella joukkovoimalla, että on vaikea uskoa näkemäänsä!

Jotkut ihmiset tahtovat ihan oikeasti tehdä parisuhteistaan seesteisiä ja turvallisia. He ovat aidosti ratkaisukeskeisiä. He pyrkivät analyyttisesti selvittämään, mikä aiheuttaa ristiriitoja ja miten niiden syihin voidaan puuttua.

Hämmästyttävän suuri osa ihmisistä sen sijaan ei edes pyri onnelliseen parisuhteeseen. Heille omat ihmissuhteet ovat tositeeveetä, joka toimii elämän viihdykkeenä. Tällaisille ihmisille puhuminen on vain aina uusi juonenkäänne.

He elävät usein suhteessa, jossa samat ongelmat toistuvat. Riidellään, selvitetään puhumalla, riidellään, selvitetään puhumalla, riidellään. Tällaisessa suhdemallissa puhuminen on näytelty akti, jolla ei ole todellista arvoa, koska se ei luo pysyviä ratkaisuja.

Pahoinpa pelkään, että Heidin puolustelijat ovat ihmisiä, joiden mielestä parisuhteessa kuuluukin riidellä toistuvasti. Sehän kuulemma puhdistaa ilmaa. Näille ihmisille puhuminen on vain välispiikki seuraavaan riitaan. 

Nämä ihmiset kuvittelevat, että puhumisella itsellään on arvo, vaikka se ei loisikaan ratkaisuja.

Näinhän ei ole. Oleellista ei ole puhuminen vaan kommunikointi, joka luo pysyviä suhdetta ja hyvinvointia rakentavia malleja.

Nimenomaan puhetta ajoissa kaivataan niiden riitojen välttämiseksi. Ihan rauhallisestihan Heidikin on koittanut avata keskustelua mm pöydässä, Oskari käänsi selän.

En kuitenkaan ymmärrä miksi täällä on ylipäätään niin iso tarve löytää oikeassa olijat ja väärintekijät. Jos kaksi ihmistä on liian erilaisia eikä sovi toisilleen, huonot puolet korostuvat. Toista ahdistaa räväkkä tunneilmaisu, joka koetaan epävakaudeksi, toista taas juuri se että ilmaisu on niukkaa, jolloin kokee jäävänsä yksin. Molemmat hätääntyvät ja puolustautuvat parhaansa mukaan, toinen vetäytymällä ja toinen hyökkäämällä. Miksi pitäisi etsiä pahiksia? Sopivampi kumppani on molemmille eduksi, ja molemmat voivat olla ihan eri ihmisiä kun vaan löytää sen, joka vaalii niitä hyviä puolia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuukin nyt siltä, että joidenkin miesten koulutus parisuhdetaitoisiksi vaatii koirakoulua.

Onko siinä enää sitten mitään erotiikkaa tai jännitettä mukana jos suhde on joku tyyliin emäntä antaa sitten palkinnon hyvin opitusta tempusta.

Itsellä ei kyllä tunteet kuumenisi jos mies tulisi innokkaana häntäänsä 😁 heiluttaa pyytämään makupalaa, kun mä olen nyt niin hyvin kerta oppinut kaikki mitä olet tänään opettanut.

Samaa mieltä, ei se toimi niin, että jos nainen haluaa saada esim. kukkia niin täytyy sanoa miehelle. Ainakaan joka ikinen kerta.

Tai jos haluaa halauksen, lohdutuksen tms. Että ensin pitää sanoa, että nyt haluan sitä tai tätä ja sitten mies sanoo, ai jaa, hyvä kun sanoit ja velvollisuudentuntoisesti sitten halaa.

Samoin jos suunnitellaan esimerkiksi matkaa, niin molemmathan sitä suunnittelevat yhdessä. Eikä niin, että vaimo katsoo kaiken valmiiksi ja sitten näennäisesti ehdottaa.

Kyllä nämä monet asiat pitäisi olla sellaisia spontaaneja tilanteeseen liittyviä eleitä jotka tulisivat ihan sen miehen sydämestä ja omasta halusta olla hyvä vaimolleen eikä siitä, että ai niin, mitäs se vaimo taas tästä on sanonut. Juu, onneksi muistin, tän täytyy kyllä nyt olla kohta C. Vai oliko se sittenkin D...

Jos suhde ei automaattisesti toimi, sitä voi joko pyrkiä parantamaan tai sitten voi erota. Jos on eronnut jo esim. viisi kertaa putkeen nopealla syklillä, voi olla syytä pohtia olisiko sittenkin parempi yrittää vähän tehdä töitäkin oman parisuhteen eteen, sen sijaan että olettaa kumppania vaihtamalla lopulta saavansa sellaisen, joka osaa lukea omat ajatukset.

No mulla on sitten käynyt aika hyvä tuuri miesten suhteen kun en ole pahasti törmännyt näihin koulutettettaviin yksilöihin, en olisi uskonutkaan.

Tai sitten kun olen niin laiska kouluttamaan olen luovuttanut ne koulutusta vaativat persoonat ahkerimmille naisille.

Mutta ei tarvita viittä eroa välttämättä, että se koulutettu yksilö löytyy. Ainakaan minulla.

Mun miehen ei tarvitse osata lukea ajatuksia, mutta jonkinlaista sosiaalista- ja tunneälyä kyllä pitää löytyä valmiiksi.

Ja lisäksi hiukan kykyä myös lukea rivien välistä.

Koska haluan sellaisen suhteen jossa olemme samanhenkisiä ja kutakuinkin samoilla aaltopituuksilla.

Villen vaari oli neuvonut hyvin. Suhteen pitää mennä mukavasti ja luontevasti. Hyvässä suhteessa ei tarvitse koko ajan tehdä hartiavoimin töitä. Ja huonossa suhteessa ei kannata olla, parempi olla yksinkin.

Siksi pitää olla kemiaa ja samalla aaltopituudella jo lähtökohtaisesti.

Juuri noin. Itsekin huomasin ensimmäisessä epäonnistuneessa liitossa ettei liian erilaisten ihmisten parisuhteesta tule hyvä vaikka kuinka yrittäisi. Nykyisessä avioliitossa yhdessäoleminen on helppoa, hauskaa, turvallista ja antoisaa. Molemmat haluavat olla yhdessä ja ottaa huomioon toisen. Ei tarvitse epäillä eikä hermoilla. Kumpikin antaa toiselle tilaa olla oma itsensä, tilaa omille ystäville ja harrastuksille, mutta haluaa kuitenkin viettää paljon aikaa yhdessä.

Näistä pareista Anniina ja Ville muistuttavat eniten meitä, heille povaan onnellista tulevaisuutta. Noista muista osa tuntuu valmiilta parisuhteeseen, ja joku Olli näyttää osaavan ottaa toisen huomioon. Täällä on paljon kiistelty Heidi-Oskari parista. Heillä molemmilla taitaa olla aika lailla tekemistä ihan itsensä kanssa, ja Heidillä myös ihan parisuhteen alkeiden kanssa jos ei ole tuohon ikään koskaan asunut kenenkään miehen kanssa. Mutta lykkyä kaikille!

Heidi ja Oskari eivät sovi yhteen! Asiantuntijat mokas taas pahan kerran!