Ensitreffit Alttarilla Official 2019

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eilisen jakson perusteella itse kyllä melkein pidin Katjasta enemmän kuin Ollista. Katjakin kaipasi sellaista leppoisaa, mukavaa rupattelua ja yhdessäoloa, ei mitään syväluotaavaa itsetutkiskelua koko ajan. Minusta sellainen olisi todella väsyttävää, alussa on tärkeää oppia viihtyykö sen uuden kumppanin kanssa, ei heti tarvitse rääpiä kaikkea niin rikki ja puhki.

Mietin, että ehkä Katjallao n ollut joku edellisten kausien miehistä referenssinä, kun on päättänyt hakea ohjelmaan. Joku sellainen, jonka kaltaisen saaminen olisi tehnyt hänestä onnellisen. Mutta kuka se voisi olla?`Markus, joka oli kärsivällinen, älykäs ja omalla hillityllä tavallaan miehekkään karismaattinen? Tai Vesa, rationaalinen matikanope, jolle nopea intohimon syttyminen ei tuntunut olevan välttämättömyys. Vai peräti Petri, joka it-alan miehenä varmaan osaisi ymmärtää putkiaivologiikkaa, ei rasittaisi liialla analysoinnilla ja jättäisi Katjalle paljon omaa tilaa satsatessaan paljon aikaansa urheiluun.

Minulle tulee mieleen se ykköskauden Olli. 

Mietin millainen tausta Katjalla on. Onko sellainen hillityn porvarillinen, johon sopisi että kiinnittää huomiota kauppakassin värin kaltaisiin yksityiskohtiin, eli jotain tyyliäkin pitää olla. Insseissä kun on myös verkkareissa viihtyviä hiippailijoita (ulkoisesti Ollin oloisia), mutta Katja ei taida olla ihan sitä sorttia? Eli joku smart casual -tyylisesti pukeutuva ehkä pitäisi olla hänelle. Ehkä ei sosiaalialalta kuten Markus, ja olisiko Petrillä liian juntti tausta? 

Vierailija kirjoitti:

Siis onko se kultalehtinen raamattu nyt Heidin vai Oskarin? Nyt hämää.

Meidänkin perheessä kultalehtisiä raamattuja, useita. Yhden antoi pappi kun mentiin vihille, toinen tuli anopin kuoleman jälkeen meille  ja kolmas perheraamattu tuli omalta  suvulta kun äiti kuoli.

Ei olla lestadiolaisia eikä muutenkaan kiihkouskovaisia. Mutta kirkkoon on kuuluttu siitä lähtien kun vauvana kastettiin.

Mitä negatiivisia  johtopäätöksiä teette minusta sillä perusteella?

Katsomieni jaksojen perusteella Heidi on kyllä aika epätoivoinen tapaus, Oskari taas ihan tasapainoisen oloinen fiksu tavallinen mies. Heidille tekisi todella hyvää kuunnella muita, ketä tahansa, joka sanoo tilanteesta ja Heidin käytöksestä rehellisen objektiivisen mielipiteensä. Heidin tulisi kuunnella, pohtia ja mennä itseensä. Hänellä tuntuu olevan paljon asioita, joita hänen pitäisi käsitellä. Esim se kuka hän ylipäätään on ja mitä hän tarvitsee. Nyt tuntuu että pakenee kaikkea, itseään, omia tunteitaan maaniseen käyttäytymiseensä, yltiöpäiseen shoppailuun, lapselliseen sekoiluunsa ja somettamiseen. Epäilen, että hänen lähipiiriinsä kuuluvat ihmiset pitävät yllä hänen epärealistista käsitystään itsestään ja maailmankuvastaan. Mikäli joku antaa hänelle realistista palautetta olemisestaan ja käyttäytymisestään, voi olla että syntyy ongelmia, kuten Oskarin kanssa. Heidi heittää tyypin ulos elämästään ja jatkaa elämistä omassa kuplassaan, joka todellisuudessa Heidin loppuelämän kannalta olisi hyvä rikkoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole löytänyt yhtään hienoa ominaisuutta Katjasta, vaikka olen katsonut kaikki jaksot. 

Jurotus ja kylmä välinpitämättömyys ja toisen jatkuva torjuminen  ei tosiaankaan ole hienoja ominaisuuksia, kun homman tarkoitus on rakentaa parisuhdetta ja tehdä töitä sen eteen jotta parisuhde syvenisi.    Hän on jankuttanut alusta alkaen vain ettei  hänellä ole kipinää .  Mitään hän ei ole tehnyt sen eteen että tilanne muuttuisi.

Ei mitään. Tuommoista tylyä torjuvaa ihmistä ei pidä valita ohjelmaan. Vain sellaisia jotka oikeasti  edes yrittävät rakentaa parisuhdetta ja tekevät töitä sen eteen.

Ei se kipinä yrittämällä synny valitettavasti. Reilua, että sanoo sen suoraan.

Kyllä kipinä voi syntyä esimerkiksi halauksessa ja kosketuksessa.  Katja kieltäytynyt siitä, eli ei halua antaa kipinälle mahdollisuuttakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä.

Ja en nyt puhu Ollista, mutta olen ollut paljonkin tekemisissä Ollin tyylisten miesten kanssa. Ovat siis ulkonäöltään että puheiltaan olleet saman kaltaisia. Heidän puheiden takana onkin ollut yllättävän vanhoollisia ajatuksia miesten ja naisten asemasta sekä parisuhteessa että työelämässä. Niin kauan on mennyt hyvin, kun mies on saanut osoittaa olevansa pätevämpi ja älykkäämpi kuin naiset , mutta heidän älykkyyttään ei ole saanut mitenkään kyseenalaistaan esimerkiksi puolison taholta. Eli puheet ja teot eivät ole vastanneet toisiaan

Katja yrittää ilahduttaa Ollia tekemällä tälle keittoa. Olli istuu sohvalla ja pätee purjosta ja kevätsipulista ja keiton reseptistä. 

Minusta tuo purjojuttu kuulosti Ollin (aika onnettomalta) yritykseltä osoittaa hyväksyntää ja pitämistä. Että hänen mielestään Katja tekee keiton oikein. En tällä kertaa kuullut siinä pätemistä.

Minäkään en nähnyt siinä mitään pahaa. Tulkitsin yritykseksi bondautua höpöttämällä ja olemalla mukana ruuanlaitossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koen Oskarin äärimmäisen veemäisenä, juurikin passiivisagressiivinen, melkein pahempi kuin raivoava hullu joka sentään saa asiansa ulos eikä patoudu kaikki sisään.  Lisäksi kiillottelee sädekehäänsä kameroille, mutta ei sano samoja asioita Heidille. Heidi itsekin sanoi että Napakymppi-asialle olisivat voineet yhdessä nauraa ja unohtaa, jos asiasta oltaisiin PUHUTTU. Taas törmätään puhumattomuus-ongelmaa joka on hyvin yleinen tässä yhteiskunnassa. AVATKAA SUUNNE SAA*ANA. :)

Tämähän meneekin usein juuri niin, kuten nämä asioitaan panttaavat, puhumattomat, tai jotka haluavat puhua vain sillon kun heille sopii eli on vallankäyttöä, sen haluavat menevänkin, että se joka sitten turhautuu ja jopa raivostuu niin näyttää suurinpiirtein raivohullulta ja toinen tyyneltä, rauhalliselta ja järkevältä.

Ensin toinen toimii tietoisesti ja päämäärähakuisesti niin, että saa toisen tolaltaan ja epätoivoiseksi ja sitten tyytyväisenä hymistelee, ettei tuollaisen kanssa voi kukaan ihminen olla, saaden myös paljon myötätuntoa ja ymmärrystä.

Sitä vastoin, kuten nyt täällä, se joka ihan oikeutetusti menettää malttinsa toisen käytöksen vuoksi, ei saa oikein keneltäkään ymmärrystä ja myötätuntoa.

Oskari toimii ihan niinkuin tämäntyyppiset ihmiset toimii ja on jälleen kerran saanut ihmiset puolelleen ja toista osapuolta vastaan. Mahtaa olla tyytyväinen, taas kerran.

Tämä. Itse olen oppinut sen, etten lähde tuohon peliin. Jos toinen käyttää valtaa puhumattomuudella, en alennu sinne toisen tasolle primitiivisellä kiukuttelulla. Kävelen suhteesta mieluummin pois, kun jään kierteeseen, jossa toinen ei puhu ja toinen tulee hulluksi sen takia.

Eksän ja mun suhde muistutti hyvin paljon Heidiä ja Oskaria. Onneks otettiin ero, tosin vasta vuosien, ei viikkojen jälkeen. Todennäköisesti eksä toimii (toivon) fiksummin jonkun samankaltaisemman kanssa ja pystyy edes jotenkin väistämättömiä ristiriitoja käsittelemään. Itse oon ollut hyvin hämmentynyt kun deittaan nyt avointa ihmistä, joka on samaa mieltä siitä, että asiat puhutaan saman tien halki, ja oon kuin eri ihminen tässä suhteessa. Eikä ahdista.

Ei kukaan nauti draamasta, mut vaikee on olla menettämättä hermojaan jos tuntuu et keskustelee saippuaseinän kans. Tuo "puhutaan sit myöhemmin" toistuvana replana vanhenee aika nopeesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koen Oskarin äärimmäisen veemäisenä, juurikin passiivisagressiivinen, melkein pahempi kuin raivoava hullu joka sentään saa asiansa ulos eikä patoudu kaikki sisään.  Lisäksi kiillottelee sädekehäänsä kameroille, mutta ei sano samoja asioita Heidille. Heidi itsekin sanoi että Napakymppi-asialle olisivat voineet yhdessä nauraa ja unohtaa, jos asiasta oltaisiin PUHUTTU. Taas törmätään puhumattomuus-ongelmaa joka on hyvin yleinen tässä yhteiskunnassa. AVATKAA SUUNNE SAA*ANA. :)

Tämähän meneekin usein juuri niin, kuten nämä asioitaan panttaavat, puhumattomat, tai jotka haluavat puhua vain sillon kun heille sopii eli on vallankäyttöä, sen haluavat menevänkin, että se joka sitten turhautuu ja jopa raivostuu niin näyttää suurinpiirtein raivohullulta ja toinen tyyneltä, rauhalliselta ja järkevältä.

Ensin toinen toimii tietoisesti ja päämäärähakuisesti niin, että saa toisen tolaltaan ja epätoivoiseksi ja sitten tyytyväisenä hymistelee, ettei tuollaisen kanssa voi kukaan ihminen olla, saaden myös paljon myötätuntoa ja ymmärrystä.

Sitä vastoin, kuten nyt täällä, se joka ihan oikeutetusti menettää malttinsa toisen käytöksen vuoksi, ei saa oikein keneltäkään ymmärrystä ja myötätuntoa.

Oskari toimii ihan niinkuin tämäntyyppiset ihmiset toimii ja on jälleen kerran saanut ihmiset puolelleen ja toista osapuolta vastaan. Mahtaa olla tyytyväinen, taas kerran.

Tämä. Itse olen oppinut sen, etten lähde tuohon peliin. Jos toinen käyttää valtaa puhumattomuudella

Eihän Oskari mitään valtaa käytä vaan terveellä tavalla suojelee itseään. Keskustelu Heidin kanssa on täysin mahdotonta.

Puhumiseen vaaditaan luottamus, eikä luottamusta ole, jos toinen on tunne-elämältään kiihkeä tai epävakaa.

Oskarin pitäisi voida luottaa Heidin vakauteen ja tasapainoisuuteen, mutta nythän tilanne on aivan päinvastainen.

Heidin pitäisi nyt kaikin tavoin osoittaa Oskarille kykynsä hillitä tunteensa ja käyttäytyä tasapainoisesti ja tasaisesti. Siitä luottamus lähtisi pienin askelin kehittymään.

Nyt Heidi on vienyt Oskarilta kaiken luottamuksen.

Vierailija kirjoitti:

Pikkuisen silti ihmetyttää Katjan helpottunut hymy alttarilla, kun näki Ollin. Ei ollut pettynyt ulkonäköön.

Kuitenkin jo hääpöydässä istuessa meno oli se mikä nytkin.

Alkoi, kun Olli avasi suunsa ja hieman omituinen puhetyyli paljastui.

Puhumattomuus voi johtua ihan esim. kiusallisuuden ja häpeän tunteista. Eihän kukaan osaa etukäteen sanoa, miten tulee tuntemaan tv-kameroiden surratessa kämpässä joka päivä. Etenkin jos Oskari on kokenut Heidin käyttävän hänen sanomisiaan häntä vastaan, voi olla tosi vaikeaa keskustella ohjelman teon aikana oikein mistään pinnan alle menevästä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eilisen jakson perusteella itse kyllä melkein pidin Katjasta enemmän kuin Ollista. Katjakin kaipasi sellaista leppoisaa, mukavaa rupattelua ja yhdessäoloa, ei mitään syväluotaavaa itsetutkiskelua koko ajan. Minusta sellainen olisi todella väsyttävää, alussa on tärkeää oppia viihtyykö sen uuden kumppanin kanssa, ei heti tarvitse rääpiä kaikkea niin rikki ja puhki.

Mietin, että ehkä Katjallao n ollut joku edellisten kausien miehistä referenssinä, kun on päättänyt hakea ohjelmaan. Joku sellainen, jonka kaltaisen saaminen olisi tehnyt hänestä onnellisen. Mutta kuka se voisi olla?`Markus, joka oli kärsivällinen, älykäs ja omalla hillityllä tavallaan miehekkään karismaattinen? Tai Vesa, rationaalinen matikanope, jolle nopea intohimon syttyminen ei tuntunut olevan välttämättömyys. Vai peräti Petri, joka it-alan miehenä varmaan osaisi ymmärtää putkiaivologiikkaa, ei rasittaisi liialla analysoinnilla ja jättäisi Katjalle paljon omaa tilaa satsatessaan paljon aikaansa urheiluun.

Minulle tulee mieleen se ykköskauden Olli. 

Mietin millainen tausta Katjalla on. Onko sellainen hillityn porvarillinen, johon sopisi että kiinnittää huomiota kauppakassin värin kaltaisiin yksityiskohtiin, eli jotain tyyliäkin pitää olla. Insseissä kun on myös verkkareissa viihtyviä hiippailijoita (ulkoisesti Ollin oloisia), mutta Katja ei taida olla ihan sitä sorttia? Eli joku smart casual -tyylisesti pukeutuva ehkä pitäisi olla hänelle. Ehkä ei sosiaalialalta kuten Markus, ja olisiko Petrillä liian juntti tausta? 

Smart casual varmaan odottaisi myös naiselta vastaavaa otetta pukeutumiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koen Oskarin äärimmäisen veemäisenä, juurikin passiivisagressiivinen, melkein pahempi kuin raivoava hullu joka sentään saa asiansa ulos eikä patoudu kaikki sisään.  Lisäksi kiillottelee sädekehäänsä kameroille, mutta ei sano samoja asioita Heidille. Heidi itsekin sanoi että Napakymppi-asialle olisivat voineet yhdessä nauraa ja unohtaa, jos asiasta oltaisiin PUHUTTU. Taas törmätään puhumattomuus-ongelmaa joka on hyvin yleinen tässä yhteiskunnassa. AVATKAA SUUNNE SAA*ANA. :)

Tämähän meneekin usein juuri niin, kuten nämä asioitaan panttaavat, puhumattomat, tai jotka haluavat puhua vain sillon kun heille sopii eli on vallankäyttöä, sen haluavat menevänkin, että se joka sitten turhautuu ja jopa raivostuu niin näyttää suurinpiirtein raivohullulta ja toinen tyyneltä, rauhalliselta ja järkevältä.

Ensin toinen toimii tietoisesti ja päämäärähakuisesti niin, että saa toisen tolaltaan ja epätoivoiseksi ja sitten tyytyväisenä hymistelee, ettei tuollaisen kanssa voi kukaan ihminen olla, saaden myös paljon myötätuntoa ja ymmärrystä.

Sitä vastoin, kuten nyt täällä, se joka ihan oikeutetusti menettää malttinsa toisen käytöksen vuoksi, ei saa oikein keneltäkään ymmärrystä ja myötätuntoa.

Oskari toimii ihan niinkuin tämäntyyppiset ihmiset toimii ja on jälleen kerran saanut ihmiset puolelleen ja toista osapuolta vastaan. Mahtaa olla tyytyväinen, taas kerran.

Tämä. Itse olen oppinut sen, etten lähde tuohon peliin. Jos toinen käyttää valtaa puhumattomuudella

Eihän Oskari mitään valtaa käytä vaan terveellä tavalla suojelee itseään. Keskustelu Heidin kanssa on täysin mahdotonta.

Puhumiseen vaaditaan luottamus, eikä luottamusta ole, jos toinen on tunne-elämältään kiihkeä tai epävakaa.

Oskarin pitäisi voida luottaa Heidin vakauteen ja tasapainoisuuteen, mutta nythän tilanne on aivan päinvastainen.

Heidin pitäisi nyt kaikin tavoin osoittaa Oskarille kykynsä hillitä tunteensa ja käyttäytyä tasapainoisesti ja tasaisesti. Siitä luottamus lähtisi pienin askelin kehittymään.

Nyt Heidi on vienyt Oskarilta kaiken luottamuksen.

Tuohan on tyypillinen asetelma psykologisissa eläinten ehdollistumiskokeissa. Kun eläin ei voi etukäteen ennakoida, seuraako sen teosta palkkio vai rangaistus vaan seuraukset ovat mielivaltaisia, eläin passivoituu ja lopettaa yrittämisen.

Juuri näin Oskari tekee. Hän on oppinut, ettei Heidiä voi ennakoida, joten hän vetäytyy, koska se on turvallisinta psyykelle.

Tämä on Oskarinkin tila

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu että Oskari nimeomaan käyttää henkistä väkivaltaa Heidiä kohtaan tommosella asioiden jallittamisella. Että Oskari valitsee milloin ja miten saa puhua. Heidihän sanoin että puhui päälle eikä antanu hänelle suunvuoroa.

Tässäkin, niin kuin monessa kymmenessä muussakin viestissä, puhutaan juuri tästä, mistä Heidikin on niin useasti kertonut tämän raskaan matkan varrella -tukahduttamisesta. Oskari heittelee tälläisiä ylimielisiä ja toisen keskustelun latistavia sanontoja kuten :

"en ymmärrä kysymystäsi"

"voitko kertoa minulle, kun en nyt tiedä mistä kaivat näitä riitoja"

"sano vain ihan suoraan, mitä tarkoitat"

Vaikka jumalauta, Heidi, on juuri sanonut/kysynyt ja selittänyt tämän asian. Eli Oskarin tyyli on turhauttaa toinen ja tehdä toisen puheet vähäpätöiseksi, jotta saa itse oltua tilanteen herrana.

Olisi kyllä maailman raskain keskustelu / seurustelukumppani tuollainen, joka sanoo jokaiseen asiaan "saat kyllä vastauksen, mutta en anna sitä vielä. Minä en halua nyt kertoa sitä" tai, että viime jaksossa käski Heidin vaieta täysin tietyistä asioista koko matkan ajan. Siis mitä ihmettä, saako mielestänne toisen tukahduttaa noin ja määrätä keskustelunaiheet yhteisellä matkalla? Ei mikään ihme, että Heidi sanoi, että jää sinä möllykkä tänne ja hän lähtee.

Oskari kuvitteli polkevansa tämänkin pikkuvaimon maanrakoon, mutta tällä kertaa ei onnistunutkaan narsistin yritys, olikin kovempi vastus, joka vieläpä heitti tämän itsevaltiaaksi pyrkivän taksarin pihalle omistamastaan asunnosta.

Asiatonta tuollainen narsistiksi nimittely heti, kun joku käyttäytyy tavalla, joka ei itseä miellytä. Jos yhtään narsismista tiedät, ymmärrät myös, että oikeasti narsistinen ihminen on hieman erilainen kuin Oskari. Alkaa ottaa oikeasti pattiin nämä keskustelut, kun joka ketjussa joku on nykyään joku persoonallisuushäiriöinen.

En ole tuo kirjoittaja, mutta ymmärrän häntä. Täällä on nimittäin linjaus, että varsinkin ohjelman naisia on saanut vapaasti diagnosoida. En ymmärrä, miksei tasapuolisuuden nimissä kaikkia osallistujia voisi epäillä jonkin häiriön sairastajaksi. 

Millä tavalla narsistinen ihminen on "hieman erilainen"? Oskari vaikuttaa ohjelmassa mukavalta ja sympaattiselta.

En ymmärrä, miksi ylipäätään ketään pitää, sukupuolesta riippumatta, lähtökohtaisesti epäillä persoonallisuushäiriöiseksi, ellei oikeasti käytös siihen vakavasti viittaa. Sanoin siis, että Oskari ei vaikuta lainkaan narsistiselta juurikin esimerkiksi empatiakykynsä vuoksi. Narsismia luonnehditaan mm näin:

"Narsistiselle persoonallisuudelle ovat ominaisia erilaiset suuruuskuvitelmat, voimakas ihailun tarve ja empatian vähäisyys. Henkilö kokee olevansa oikeutettu erikoiskohteluun, on kateellinen tai ylimielinen sekä voi käyttää muita häikäilemättä hyväkseen."

Kuinka monta näistä piirteistä Oskari täyttää? Mielestäni ei yhtäkään. Narsistinen ihminen lisäksi käyttäytyy ristiriitatilanteessa usein olemalla erittäin hyökkäävä, toisin kuin Oskari, joka lähinnä vetäytyy ja tuntuu välttelevän konflikteja.

(TV-)huomiohakuisuus ja syy muissa ovat ainakin narsistisia piirteitä. Onko Oskari mielestäsi empaattinen Heidiä kohtaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoin uusimman ilmaisen jakson.

Oskari puhui Mariannan luona mielestäni tosi kivasti, avoimesti ja pehmeästi, tuntemuksistaan ja siitä kuinka välillä Heidin arvaamattomuus aiheuttaa hänelle pelkotiloja. Sanoi vielä että vaikka se ei välttämättä ulospäin näy, niin sisäisesti hän kuitenkin kokee näin. Heidi vaikutti puolestaan reagoivan tähän kommenttiin pelolla, ikään kuin hänellä olisi aiempia huonoja kokemuksia ja olisi ahdistunut siitä, että taas kävisi samoin kuin aiemmin. Voi kun hän pystyisi suhteuttamaan tuon kommentin niin, että ei menisi ihan pois tolaltaan! Oskari ei yhtään vaikuta siltä että olisi luovuttamassa, vaan mielestäni heidän kemiansa ja persoonansa toimivat tosi hyvin yhteen ja uskon Oskarin itse asiassa tykkäävän ja nauttivankin tuosta Heidin jossain määrin lapsekkaasta elämänasenteesta. Ehkä selfieitä voisi ottaa vähemmän, mutta noin yleisesti ottaen. Tosi hyvän oloinen pari, tarvittaisiin vain riittävän monta kokemusta siitä että toiseen voi ihan oikeasti luottaa. Heidikin puhuu tunteistaan kivan avoimesti. Kun hän vain osaisi olla ripustautumatta liikaa! Toivon kovasti, että asiantuntijat auttaisivat parhaansa mukaan. Itse asiassa harmittaa sekä tämän parin että Katjan ja Ollin kohdalla, että asiantuntijat tulivat vasta näin myöhään mukaan.Katjalla ja Ollilla perusongelma on se, että he eivät vain sovi yhteen. Olli on aivan ihana mies ja ihminen monella tavalla - pidän hänen pehmeydestään ja feminiinisistä puolistaan, ja kyvystään pukea tunteitaan sanoiksi. Mutta Katja jää näistä ihanuuksista nyt aivan osattomaksi, kun Olli ei saa itsestään todellista persoonaansa irti saatuaan Katjalta tätä paljon puhuttua "kritiikkiä" (joka ei ole todellakaan niin pahaa, että siitä kuka tahansa loukkaantuisi, mutta ymmärrän hyvin miksi joku - esim. Olli - voi loukkaantua). Sellainen piirre miehessä (/ihmisessä), että tämä on sinut itsensä kanssa ja uskaltaa antaa itsestään heillekin jotka nyrpistelevät nenäänsä ja ovat lukossa itsensä kanssa, on itselleni ehkä tärkein yksittäinen vetovoimaa synnyttävä tekijä. Jos kuvittelen itseni Katjan asemaan, niin minullekin olisi tullut valtava pettymys hääpäivänä siitä, että Ollilla ei tätä yhtä ominaisuutta ole, ja se olisi vaikuttanut välejä viilentävästi. Se on kuitenkin asia, jota ei ihan hetkessä muuteta, eli jos jäisin liittoon tällaisen ihmisen kanssa, minun olisi hyväksyttävä se tosiasia että puolisoni on sellainen ehkä loppuelämänsä, ja tämä olisi minulle kyllä tosi vaikeaa. Olli sopisi valtavan hyvin kumppaniksi monenlaisille naisille, mutta ikävä kyllä ei Katjan kaltaiselle. 

Ei kyllä noin feminiininen mies kuten Olli kaikenlaisia naisia innosta. Suomessa ihmeellisen feminiinisiä ”miehiä” muutenkin, jos vaikka vertaa Keski-Eurooppaan.

Kannattanee miettiä, mikä täkäläisessä kasvatuksessa on sellaista, joka tekee miehistä tavallista feminiinisempiä. Tuskin se geeneistä tulee vaan ympäristöstä.

Kertoisitko, millä tavalla Olli on feminiininen, kun itselläni on vaikea nähdä hänessä feminiinisyyttä sillä tavalla kuin itse asian ymmärrän, mutta jos sinulle miehisyyttä edustaa vain joku cannonball-tyyppi, niin toki sivistynyt Olli on sellaisesta aika kaukana.

T. Mies

Olen eri vastaaja.

Mun mielestä Ollin luonteessa pitäisi olla enemmän jämäkkyyttä ja ajattelee liian tunteellisesti mieheksi. Omaan makuuni siis, ei minulla ole Ollia mitään vastaan.

Olen itse aika herkkä ja pohdiskelen asioita, tykkään kun oma mies suhtautuu asioihin niin tyynesti eikä stressaa turhia.

Tarvitsen miehen joka on varma, se luo minulle turvallisen tunteen. Enkä tarkoita mitään ääripäätä, vaan terveessä mielessä.

Tällä minun logiikkalla toki voisi heidän olettaa olevan hyvä mätsi, mutta Katjaa se tuntuu häiritsevän.

Jännä, että eka vastaaja näkee taas vaan äärilaidat tyyliin Cannoball-tyyppi. Kyse on kyllä enemmänkin miehisestä jämäkkyydestä, olemuksesta ja ihan pukeutumisesta lähtien. Miehekäs mies siis. Kyllä mies voi olla tasa-arvoinen ja ystävällinen olematta perässä vedettävä feminiininen vässykkä. Huom. en tässä viittaa Olliin vaan puhun noin yleisesti.

Ihan mielenkiinnosta, voitteko mainita muutaman vaikka julkisuudesta tutun miehen, joissa on tuollaista hakemaanne ei-liioiteltua mutta riittävää ja silti tasa-arvoista jämäkkyyttä?

Julkkiksia on aika vaikeaa käyttää esimerkkeinä, koska kysymys on siitä, miten mies toimii arkisissa vuorovaikutustilanteissa. Useimmista julkkiksista meille näkyy lähinnä moneen kertaan editoituja lehtijuttuja tai mainintoja siitä, mitä ovat saavuttaneet elämässään viime aikoina. Sellainen ei kerro ihmisen arkielämän persoonallisuudesta juuri mitään.

EA:n aiemmilta kausilta mainitsisin esimerkeiksi ainakin Markuksen, Samuelin ja Esan. Heillä on kaikilla omanlaisensa persoonallisuus, mutta yhdistävänä tekijänä on jämäkkyys, ainakin ohjelmassa nähdyn materiaalin perusteella. Harmi ettei noita kausia taida olla katsottavana missään tällä hetkellä.

Kumpaa Esaa tarkoitat? Heitä on ollut kaksi: Violan mies ykköskaudelta ja sitten Aliinan vähän myöhemmin.

Ei silti, kumpikin oli omalla tavallaan kyllä minusta juuri tuota mitä tarkoitetaan. Tunteita löytyi ja kykyä tunnistaa ne ja rohkeutta puhua niistä. Ei kuitenkaan liikaa herkkänahkaisuutta. Jälkimmäistä Esaa ilmeisesti satutti kun ei Aliisa ollut kiinnostunut, mutta ei hänen itsetuntonsa siitä kuitenkaan romahtanut, ja osasi olla morsiamensa seurassa ihan luontevasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oskarin puolustajat tulevat kotikulttuurista, joissa kaikki tunteiden ilmaisu on pahasta. Tunteet on totuttu tukahduttamaan ja tempperamenttisuudesta ja terveestä avoimesta tunteen ilmaisuusta hätäännytään. Sen sijaan että annettaisiin ihmisen (Heidin) tuntea tunteensa ja siiten tarjottaisiin lohtua tai tukea. Oskari vaan passivoituu ja hätääntyy.

Oskari on tuntelun Heidin vain muutaman viikon verran, ei kykene tuntemaan naista varsinkin kun tunne-elämä heittelee paljon, tue siinä sitten. Ja olet väärässä, että Oskaria ymmärtävät tulisivat vain tunne-elämältään tukahdetuista perheistä. Minä sympatiseeraan Oskaria juuri sen vuoksi, että Heidi on hyvin äitini kaltainen, temperamenttinen ja tunteidensa vietävä. Sitä lohtua ja tukea on joutunut tarjoamaan isäni lisäksi myös me lapset aivan pienistä, samoin ottamaan vastaan kiukunpurkauksia (niitä Heidilläkin ollut omien sanojen mukaankin jatkuvasti, ollut kiukkuinen Oskarille syyttä, katsokaa seuraava jakso). Ei kovin kivaa, mieluummin olisin ottanut äidikseni aikuisemman ihmisen joka ei kaada kaikkea läheisten niskaan ja joka kykenisi tukemaan lapsiaan ja miestään. Joku sanoi hyvin ettei sellainen mies jota Heidi kaipaisi (aikuinen, tasapainoinen, empaattinen, puhumaan kykenevä) välttämättä Heidin kaltaista itselleen haluaisi, niinpä, itse olen hämmästellyt oman isäni kärsivällisyyttä.

Olet todella 100% oikeassa.

Näin minäkin nuorempana ajattelin äidistäni ja isästäni, mutta vanhemmiten olen tajunnut että paitsi että isälläni on Aspergerin syndrooma, hän myös väheksyy naisia suhteessa. Hän ei pidä heitä samanarvoisina kuin miehiä. Hän väheksyy myös minua, aikuista tytärtään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole löytänyt yhtään hienoa ominaisuutta Katjasta, vaikka olen katsonut kaikki jaksot. 

Jurotus ja kylmä välinpitämättömyys ja toisen jatkuva torjuminen  ei tosiaankaan ole hienoja ominaisuuksia, kun homman tarkoitus on rakentaa parisuhdetta ja tehdä töitä sen eteen jotta parisuhde syvenisi.    Hän on jankuttanut alusta alkaen vain ettei  hänellä ole kipinää .  Mitään hän ei ole tehnyt sen eteen että tilanne muuttuisi.

Ei mitään. Tuommoista tylyä torjuvaa ihmistä ei pidä valita ohjelmaan. Vain sellaisia jotka oikeasti  edes yrittävät rakentaa parisuhdetta ja tekevät töitä sen eteen.

Ei se kipinä yrittämällä synny valitettavasti. Reilua, että sanoo sen suoraan.

Itse asiassa tämä ei ole totta. Psykologia on tunnistanut niitä keinoja, miten kipinä voi syttyä. Joitain asioita, jotka sen voivat sytyttää:

- Dopamiini: esim. musiikki tai ruoka. Kannattaa siis kuunnella yhdessä musiikkia, syödä, tehdä mukavia asioita. Se auttaa kipinän kasvattamisessa.

- Oksitosiini: koskettaminen

- Pitää nähdä vaivaa. Ihmiset haluavat sellaisten juttujen toimivan, minkä eteen he joutuvat näkemään vaivaa. Mitä vähemmän jotakin priorisoi, niin sitä vähemmän tuntee sitä kohtaan vetoa. Tämä myös liittyy pukeutumiseen. Jos näkee vaivaa oman ulkonäkönsä eteen, niin toinen alitajuisesti arvostaa sitä. Tämä on psykologinen ilmiö. Siksi etenkin suhteen alkuvaiheessa on tärkeä näyttää, että haluaa yrittää.

- On tärkeä viettää aikaa yhdessä. Tietty tuttuus synnyttää kemiaa. Kuitenkin välillä on erittäin tärkeä saada myös etäisyyttä, jotta toista ehtii kaipaamaan. Mutta ensisijaisesti tärkeää on juuri saada ensin luotua yhteistä pinta-alaa.

- 5:1 sääntö. Eli yhtä negativiista asiaa vastaan pitäisi aina sanoa 5 positiivista. Suhteen alkuvaiheessa on tärkeää, miltä toinen saa oman olon tuntumaan. Siksi positiiviset kokemukset lisäävät yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Tämä pitäisi oikeastaan käydä parien kanssa läpi (ehkä käydäänkin), että he itse tietävät, miten sitä kipinää lähdetään etsimään hyvin konkreettisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koen Oskarin äärimmäisen veemäisenä, juurikin passiivisagressiivinen, melkein pahempi kuin raivoava hullu joka sentään saa asiansa ulos eikä patoudu kaikki sisään.  Lisäksi kiillottelee sädekehäänsä kameroille, mutta ei sano samoja asioita Heidille. Heidi itsekin sanoi että Napakymppi-asialle olisivat voineet yhdessä nauraa ja unohtaa, jos asiasta oltaisiin PUHUTTU. Taas törmätään puhumattomuus-ongelmaa joka on hyvin yleinen tässä yhteiskunnassa. AVATKAA SUUNNE SAA*ANA. :)

Tämähän meneekin usein juuri niin, kuten nämä asioitaan panttaavat, puhumattomat, tai jotka haluavat puhua vain sillon kun heille sopii eli on vallankäyttöä, sen haluavat menevänkin, että se joka sitten turhautuu ja jopa raivostuu niin näyttää suurinpiirtein raivohullulta ja toinen tyyneltä, rauhalliselta ja järkevältä.

Ensin toinen toimii tietoisesti ja päämäärähakuisesti niin, että saa toisen tolaltaan ja epätoivoiseksi ja sitten tyytyväisenä hymistelee, ettei tuollaisen kanssa voi kukaan ihminen olla, saaden myös paljon myötätuntoa ja ymmärrystä.

Sitä vastoin, kuten nyt täällä, se joka ihan oikeutetusti menettää malttinsa toisen käytöksen vuoksi, ei saa oikein keneltäkään ymmärrystä ja myötätuntoa.

Oskari toimii ihan niinkuin tämäntyyppiset ihmiset toimii ja on jälleen kerran saanut ihmiset puolelleen ja toista osapuolta vastaan. Mahtaa olla tyytyväinen, taas kerran.

Tämä. Itse olen oppinut sen, etten lähde tuohon peliin. Jos toinen käyttää valtaa puhumattomuudella

Eihän Oskari mitään valtaa käytä vaan terveellä tavalla suojelee itseään. Keskustelu Heidin kanssa on täysin mahdotonta.

Puhumiseen vaaditaan luottamus, eikä luottamusta ole, jos toinen on tunne-elämältään kiihkeä tai epävakaa.

Oskarin pitäisi voida luottaa Heidin vakauteen ja tasapainoisuuteen, mutta nythän tilanne on aivan päinvastainen.

Heidin pitäisi nyt kaikin tavoin osoittaa Oskarille kykynsä hillitä tunteensa ja käyttäytyä tasapainoisesti ja tasaisesti. Siitä luottamus lähtisi pienin askelin kehittymään.

Nyt Heidi on vienyt Oskarilta kaiken luottamuksen.

No niin, tässä juuri huomataan miten asian saa näyttämään ihan muulta kuin se on. Eli tässä juuri edelleen tuli todistetuksi paikkansapitävyys miten se puhumaton saa ihmiset puolelleen ja toista vastaan.

Siis rautalangasta: normaali- ja ensisijainen olettamus ihmisillä on parisuhteessa ja varsikin alussa kun ei toisiaan tunneta on, että asioista puhutaan silloin kun siihen on aihetta ja ainakin joitakin menneitä asioita kerrotaan omaehtoisesti ja ainakin kysyttäessä.

Ei Heidi varmaan heti menettänyt malttiaaan tai reagoinut voimakkaasti asioihin, mutta Oskari oli alusta alkaen vaitonainen ja "huono" puhumaan. Tuo piirre asioiden siirtämisestä on hänelle varmaan ihan tapana. Oli vastapuolena kuka nainen tahansa. Tämä on hänelle ja monelle muulle vastaavalle ihmistyypeille myös keino päästä pälkähästä ja usein myös toive siitä, että hankalaa tai itselle negatiivista aikaa ei ehkä tarvitsekaan puhua. Toiveena on, että se lakaistaan maton alle. Niän toimien antaa kuvan, että "kyllähän minä OLISIN keskustellut (kun minulle olisi sopinut), mutta kun se toinen...

Sitten kun Heidin ja Oskarin ilanne jatkui ja kertyi erilaisia hämmentäviä asioita ja tilanteita, niin silloin vasta Heidi alkoi hermostua, pettyi ja menetti luottamustajan niin Oskariin ja siihen onko Oskari sydämestään mukana.

Tässä juuri kävi niin, että Oskari omalla käytöksellään muutti myös Heidin käytöstä. Mutta nyt syntipukki on vain Heidi joidenkin mielestä.

Avoimen ja sellaisen miehen kanssa joka pystyy keskustelemaan ilman keskustelun aikatauluttamista Heidikin toimisi ja olisi toisenlainen.

Tuo on kyllä vihonviimeistä, kuten sanottukin jo, että sanoo toiselle: en keskustele asiasta nyt.

Ja sitten kuitenkin pitäisi olla ja viettää aikaa normaalisti. Ihmettelen kuka on sellainen ihminen joka pystyy siinä tilanteessa olemaan rauhallinen ja niinkuin ei mitään.

Jos sisällä muhii kiukku ja harmi asiasta joka on kesken ja käsittelemättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu että Oskari nimeomaan käyttää henkistä väkivaltaa Heidiä kohtaan tommosella asioiden jallittamisella. Että Oskari valitsee milloin ja miten saa puhua. Heidihän sanoin että puhui päälle eikä antanu hänelle suunvuoroa.

Tässäkin, niin kuin monessa kymmenessä muussakin viestissä, puhutaan juuri tästä, mistä Heidikin on niin useasti kertonut tämän raskaan matkan varrella -tukahduttamisesta. Oskari heittelee tälläisiä ylimielisiä ja toisen keskustelun latistavia sanontoja kuten :

"en ymmärrä kysymystäsi"

"voitko kertoa minulle, kun en nyt tiedä mistä kaivat näitä riitoja"

"sano vain ihan suoraan, mitä tarkoitat"

Vaikka jumalauta, Heidi, on juuri sanonut/kysynyt ja selittänyt tämän asian. Eli Oskarin tyyli on turhauttaa toinen ja tehdä toisen puheet vähäpätöiseksi, jotta saa itse oltua tilanteen herrana.

Olisi kyllä maailman raskain keskustelu / seurustelukumppani tuollainen, joka sanoo jokaiseen asiaan "saat kyllä vastauksen, mutta en anna sitä vielä. Minä en halua nyt kertoa sitä" tai, että viime jaksossa käski Heidin vaieta täysin tietyistä asioista koko matkan ajan. Siis mitä ihmettä, saako mielestänne toisen tukahduttaa noin ja määrätä keskustelunaiheet yhteisellä matkalla? Ei mikään ihme, että Heidi sanoi, että jää sinä möllykkä tänne ja hän lähtee.

Oskari kuvitteli polkevansa tämänkin pikkuvaimon maanrakoon, mutta tällä kertaa ei onnistunutkaan narsistin yritys, olikin kovempi vastus, joka vieläpä heitti tämän itsevaltiaaksi pyrkivän taksarin pihalle omistamastaan asunnosta.

Asiatonta tuollainen narsistiksi nimittely heti, kun joku käyttäytyy tavalla, joka ei itseä miellytä. Jos yhtään narsismista tiedät, ymmärrät myös, että oikeasti narsistinen ihminen on hieman erilainen kuin Oskari. Alkaa ottaa oikeasti pattiin nämä keskustelut, kun joka ketjussa joku on nykyään joku persoonallisuushäiriöinen.

En ole tuo kirjoittaja, mutta ymmärrän häntä. Täällä on nimittäin linjaus, että varsinkin ohjelman naisia on saanut vapaasti diagnosoida. En ymmärrä, miksei tasapuolisuuden nimissä kaikkia osallistujia voisi epäillä jonkin häiriön sairastajaksi. 

Millä tavalla narsistinen ihminen on "hieman erilainen"? Oskari vaikuttaa ohjelmassa mukavalta ja sympaattiselta.

En ymmärrä, miksi ylipäätään ketään pitää, sukupuolesta riippumatta, lähtökohtaisesti epäillä persoonallisuushäiriöiseksi, ellei oikeasti käytös siihen vakavasti viittaa. Sanoin siis, että Oskari ei vaikuta lainkaan narsistiselta juurikin esimerkiksi empatiakykynsä vuoksi. Narsismia luonnehditaan mm näin:

"Narsistiselle persoonallisuudelle ovat ominaisia erilaiset suuruuskuvitelmat, voimakas ihailun tarve ja empatian vähäisyys. Henkilö kokee olevansa oikeutettu erikoiskohteluun, on kateellinen tai ylimielinen sekä voi käyttää muita häikäilemättä hyväkseen."

Kuinka monta näistä piirteistä Oskari täyttää? Mielestäni ei yhtäkään. Narsistinen ihminen lisäksi käyttäytyy ristiriitatilanteessa usein olemalla erittäin hyökkäävä, toisin kuin Oskari, joka lähinnä vetäytyy ja tuntuu välttelevän konflikteja.

(TV-)huomiohakuisuus ja syy muissa ovat ainakin narsistisia piirteitä. Onko Oskari mielestäsi empaattinen Heidiä kohtaan?

Huomiohakuisuus ja muiden syyttäminen ovat vahvasti enemmän Heidin piirteitä kuin Oskarin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koen Oskarin äärimmäisen veemäisenä, juurikin passiivisagressiivinen, melkein pahempi kuin raivoava hullu joka sentään saa asiansa ulos eikä patoudu kaikki sisään.  Lisäksi kiillottelee sädekehäänsä kameroille, mutta ei sano samoja asioita Heidille. Heidi itsekin sanoi että Napakymppi-asialle olisivat voineet yhdessä nauraa ja unohtaa, jos asiasta oltaisiin PUHUTTU. Taas törmätään puhumattomuus-ongelmaa joka on hyvin yleinen tässä yhteiskunnassa. AVATKAA SUUNNE SAA*ANA. :)

Tämähän meneekin usein juuri niin, kuten nämä asioitaan panttaavat, puhumattomat, tai jotka haluavat puhua vain sillon kun heille sopii eli on vallankäyttöä, sen haluavat menevänkin, että se joka sitten turhautuu ja jopa raivostuu niin näyttää suurinpiirtein raivohullulta ja toinen tyyneltä, rauhalliselta ja järkevältä.

Ensin toinen toimii tietoisesti ja päämäärähakuisesti niin, että saa toisen tolaltaan ja epätoivoiseksi ja sitten tyytyväisenä hymistelee, ettei tuollaisen kanssa voi kukaan ihminen olla, saaden myös paljon myötätuntoa ja ymmärrystä.

Sitä vastoin, kuten nyt täällä, se joka ihan oikeutetusti menettää malttinsa toisen käytöksen vuoksi, ei saa oikein keneltäkään ymmärrystä ja myötätuntoa.

Oskari toimii ihan niinkuin tämäntyyppiset ihmiset toimii ja on jälleen kerran saanut ihmiset puolelleen ja toista osapuolta vastaan. Mahtaa olla tyytyväinen, taas kerran.

Tämä. Itse olen oppinut sen, etten lähde tuohon peliin. Jos toinen käyttää valtaa puhumattomuudella

Eihän Oskari mitään valtaa käytä vaan terveellä tavalla suojelee itseään. Keskustelu Heidin kanssa on täysin mahdotonta.

Puhumiseen vaaditaan luottamus, eikä luottamusta ole, jos toinen on tunne-elämältään kiihkeä tai epävakaa.

Oskarin pitäisi voida luottaa Heidin vakauteen ja tasapainoisuuteen, mutta nythän tilanne on aivan päinvastainen.

Heidin pitäisi nyt kaikin tavoin osoittaa Oskarille kykynsä hillitä tunteensa ja käyttäytyä tasapainoisesti ja tasaisesti. Siitä luottamus lähtisi pienin askelin kehittymään.

Nyt Heidi on vienyt Oskarilta kaiken luottamuksen.

No niin, tässä juuri huomataan miten asian saa näyttämään ihan muulta kuin se on. Eli tässä juuri edelleen tuli todistetuksi paikkansapitävyys miten se puhumaton saa ihmiset puolelleen ja toista vastaan.

Siis rautalangasta: normaali- ja ensisijainen olettamus ihmisillä on parisuhteessa ja varsikin alussa kun ei toisiaan tunneta on, että asioista puhutaan silloin kun siihen on aihetta ja ainakin joitakin menneitä asioita kerrotaan omaehtoisesti ja ainakin kysyttäessä.

Ei Heidi varmaan heti menettänyt malttiaaan tai reagoinut voimakkaasti asioihin, mutta Oskari oli alusta alkaen vaitonainen ja "huono" puhumaan. Tuo piirre asioiden siirtämisestä on hänelle varmaan ihan tapana. Oli vastapuolena kuka nainen tahansa. Tämä on hänelle ja monelle muulle vastaavalle ihmistyypeille myös keino päästä pälkähästä ja usein myös toive siitä, että hankalaa tai itselle negatiivista aikaa ei ehkä tarvitsekaan puhua. Toiveena on, että se lakaistaan maton alle. Niän toimien antaa kuvan, että "kyllähän minä OLISIN keskustellut (kun minulle olisi sopinut), mutta kun se toinen...

Sitten kun Heidin ja Oskarin ilanne jatkui ja kertyi erilaisia hämmentäviä asioita ja tilanteita, niin silloin vasta Heidi alkoi hermostua, pettyi ja menetti luottamustajan niin Oskariin ja siihen onko Oskari sydämestään mukana.

Tässä juuri kävi niin, että Oskari omalla käytöksellään muutti myös Heidin käytöstä. Mutta nyt syntipukki on vain Heidi joidenkin mielestä.

Avoimen ja sellaisen miehen kanssa joka pystyy keskustelemaan ilman keskustelun aikatauluttamista Heidikin toimisi ja olisi toisenlainen.

Tuo on kyllä vihonviimeistä, kuten sanottukin jo, että sanoo toiselle: en keskustele asiasta nyt.

Ja sitten kuitenkin pitäisi olla ja viettää aikaa normaalisti. Ihmettelen kuka on sellainen ihminen joka pystyy siinä tilanteessa olemaan rauhallinen ja niinkuin ei mitään.

Jos sisällä muhii kiukku ja harmi asiasta joka on kesken ja käsittelemättä.

Tuo on henkistä väkivaltaa suorastaan mitä Oskari tekee. Kuten on mykkäkoulu ja passiivis-agressiivinen toiminta. Jännä nähdä kun naiset ovat facebookissakin kilpaa haukkumassa Heidiä. Tai surullistahan se oikeasti on, kun Oskari onnistuu vielä samaan kaikki puolelleen. Taitava on kyllä kieltämättä, ja aivan kuin viilipytty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoin uusimman ilmaisen jakson.

Oskari puhui Mariannan luona mielestäni tosi kivasti, avoimesti ja pehmeästi, tuntemuksistaan ja siitä kuinka välillä Heidin arvaamattomuus aiheuttaa hänelle pelkotiloja. Sanoi vielä että vaikka se ei välttämättä ulospäin näy, niin sisäisesti hän kuitenkin kokee näin. Heidi vaikutti puolestaan reagoivan tähän kommenttiin pelolla, ikään kuin hänellä olisi aiempia huonoja kokemuksia ja olisi ahdistunut siitä, että taas kävisi samoin kuin aiemmin. Voi kun hän pystyisi suhteuttamaan tuon kommentin niin, että ei menisi ihan pois tolaltaan! Oskari ei yhtään vaikuta siltä että olisi luovuttamassa, vaan mielestäni heidän kemiansa ja persoonansa toimivat tosi hyvin yhteen ja uskon Oskarin itse asiassa tykkäävän ja nauttivankin tuosta Heidin jossain määrin lapsekkaasta elämänasenteesta. Ehkä selfieitä voisi ottaa vähemmän, mutta noin yleisesti ottaen. Tosi hyvän oloinen pari, tarvittaisiin vain riittävän monta kokemusta siitä että toiseen voi ihan oikeasti luottaa. Heidikin puhuu tunteistaan kivan avoimesti. Kun hän vain osaisi olla ripustautumatta liikaa! Toivon kovasti, että asiantuntijat auttaisivat parhaansa mukaan. Itse asiassa harmittaa sekä tämän parin että Katjan ja Ollin kohdalla, että asiantuntijat tulivat vasta näin myöhään mukaan.Katjalla ja Ollilla perusongelma on se, että he eivät vain sovi yhteen. Olli on aivan ihana mies ja ihminen monella tavalla - pidän hänen pehmeydestään ja feminiinisistä puolistaan, ja kyvystään pukea tunteitaan sanoiksi. Mutta Katja jää näistä ihanuuksista nyt aivan osattomaksi, kun Olli ei saa itsestään todellista persoonaansa irti saatuaan Katjalta tätä paljon puhuttua "kritiikkiä" (joka ei ole todellakaan niin pahaa, että siitä kuka tahansa loukkaantuisi, mutta ymmärrän hyvin miksi joku - esim. Olli - voi loukkaantua). Sellainen piirre miehessä (/ihmisessä), että tämä on sinut itsensä kanssa ja uskaltaa antaa itsestään heillekin jotka nyrpistelevät nenäänsä ja ovat lukossa itsensä kanssa, on itselleni ehkä tärkein yksittäinen vetovoimaa synnyttävä tekijä. Jos kuvittelen itseni Katjan asemaan, niin minullekin olisi tullut valtava pettymys hääpäivänä siitä, että Ollilla ei tätä yhtä ominaisuutta ole, ja se olisi vaikuttanut välejä viilentävästi. Se on kuitenkin asia, jota ei ihan hetkessä muuteta, eli jos jäisin liittoon tällaisen ihmisen kanssa, minun olisi hyväksyttävä se tosiasia että puolisoni on sellainen ehkä loppuelämänsä, ja tämä olisi minulle kyllä tosi vaikeaa. Olli sopisi valtavan hyvin kumppaniksi monenlaisille naisille, mutta ikävä kyllä ei Katjan kaltaiselle. 

Ei kyllä noin feminiininen mies kuten Olli kaikenlaisia naisia innosta. Suomessa ihmeellisen feminiinisiä ”miehiä” muutenkin, jos vaikka vertaa Keski-Eurooppaan.

Kannattanee miettiä, mikä täkäläisessä kasvatuksessa on sellaista, joka tekee miehistä tavallista feminiinisempiä. Tuskin se geeneistä tulee vaan ympäristöstä.

Kertoisitko, millä tavalla Olli on feminiininen, kun itselläni on vaikea nähdä hänessä feminiinisyyttä sillä tavalla kuin itse asian ymmärrän, mutta jos sinulle miehisyyttä edustaa vain joku cannonball-tyyppi, niin toki sivistynyt Olli on sellaisesta aika kaukana.

T. Mies

Olen eri vastaaja.

Mun mielestä Ollin luonteessa pitäisi olla enemmän jämäkkyyttä ja ajattelee liian tunteellisesti mieheksi. Omaan makuuni siis, ei minulla ole Ollia mitään vastaan.

Olen itse aika herkkä ja pohdiskelen asioita, tykkään kun oma mies suhtautuu asioihin niin tyynesti eikä stressaa turhia.

Tarvitsen miehen joka on varma, se luo minulle turvallisen tunteen. Enkä tarkoita mitään ääripäätä, vaan terveessä mielessä.

Tällä minun logiikkalla toki voisi heidän olettaa olevan hyvä mätsi, mutta Katjaa se tuntuu häiritsevän.

Jännä, että eka vastaaja näkee taas vaan äärilaidat tyyliin Cannoball-tyyppi. Kyse on kyllä enemmänkin miehisestä jämäkkyydestä, olemuksesta ja ihan pukeutumisesta lähtien. Miehekäs mies siis. Kyllä mies voi olla tasa-arvoinen ja ystävällinen olematta perässä vedettävä feminiininen vässykkä. Huom. en tässä viittaa Olliin vaan puhun noin yleisesti.

Ihan mielenkiinnosta, voitteko mainita muutaman vaikka julkisuudesta tutun miehen, joissa on tuollaista hakemaanne ei-liioiteltua mutta riittävää ja silti tasa-arvoista jämäkkyyttä?

Julkkiksia on aika vaikeaa käyttää esimerkkeinä, koska kysymys on siitä, miten mies toimii arkisissa vuorovaikutustilanteissa. Useimmista julkkiksista meille näkyy lähinnä moneen kertaan editoituja lehtijuttuja tai mainintoja siitä, mitä ovat saavuttaneet elämässään viime aikoina. Sellainen ei kerro ihmisen arkielämän persoonallisuudesta juuri mitään.

EA:n aiemmilta kausilta mainitsisin esimerkeiksi ainakin Markuksen, Samuelin ja Esan. Heillä on kaikilla omanlaisensa persoonallisuus, mutta yhdistävänä tekijänä on jämäkkyys, ainakin ohjelmassa nähdyn materiaalin perusteella. Harmi ettei noita kausia taida olla katsottavana missään tällä hetkellä.

Kumpaa Esaa tarkoitat? Heitä on ollut kaksi: Violan mies ykköskaudelta ja sitten Aliinan vähän myöhemmin.

Ei silti, kumpikin oli omalla tavallaan kyllä minusta juuri tuota mitä tarkoitetaan. Tunteita löytyi ja kykyä tunnistaa ne ja rohkeutta puhua niistä. Ei kuitenkaan liikaa herkkänahkaisuutta. Jälkimmäistä Esaa ilmeisesti satutti kun ei Aliisa ollut kiinnostunut, mutta ei hänen itsetuntonsa siitä kuitenkaan romahtanut, ja osasi olla morsiamensa seurassa ihan luontevasti.

Tarkoitin Violan Esaa, mutta nyt kun mainitsit niin myös Aliisan Esa sopii joukon jatkoksi. Suhtautui tosi terveesti ja hyvällä suhteellisuudentajulla, antoi itsestään ja persoonaansa tilanteisiin, miettimättä liikaa sitä tykkääkö toinen vai ei. Ei mennyt lukkoon eikä reagoinut mitenkään myrkyllisesti siihen, että toisen tunteet eivät heränneetkään. Ei painostanut mutta ei myöskään lamaantunut. Puhui niin myönteisistä kuin kielteisistäkin tunteistaan. Hyvä tyyppi oli! Toivon mukaan on jo löytänyt kivan kumppanin.