Ensitreffit Alttarilla Official 2019

Eilisen jakson perusteella itse kyllä melkein pidin Katjasta enemmän kuin Ollista. Katjakin kaipasi sellaista leppoisaa, mukavaa rupattelua ja yhdessäoloa, ei mitään syväluotaavaa itsetutkiskelua koko ajan. Minusta sellainen olisi todella väsyttävää, alussa on tärkeää oppia viihtyykö sen uuden kumppanin kanssa, ei heti tarvitse rääpiä kaikkea niin rikki ja puhki.

Paperilla Olli ja Katja saattavat olalkin hyvä pari. Itseasiassa tiedän montakin jossa mies on kaikenanalysoiva eritysiherkkä woodyallen-tyyppi - taiteilija tai tieteilijä tai muutoin vaan - ja vaimonsa on vakaa rationaalinen tuki ja turva, juurikin insinöörinainen tai vastaava. Omat vanhempani ovat juuri tällaisia ja opiskelukavereistani useampi. Itseasiassa jopa satupariskunnassa Muumimamma - Muumipappa on tätä asetelmaa. Se vain, että niin paljon kuin Ollia kehutaankin niin sellainen mies voi olla rasittava - isääni ajattelen ja sitä milalisia lehmän hermoja äidiltäni on vaadittu. Eli ihan en Katjan syyksi palstan tavoin epäonnistumista pelkästään laittaisi.

Näkisin, että Katjan ja Ollia ongelmat saivat alkunsa jo hääjuhlassa. Kiinnitin huomiota, että he eivät koskeneet toisiaan (kävelleet käsikädessä) edes siinä vaiheessa kun tulivat ulos tapaamaan häävieraita. Näytti siltä kuin Olli olisi kulkenut edellä ja Katja seurannut häntä. He eivät liikkuneet hääjuhlasta parina (kuten muut hääparit) vaan erillisinä henkilöinä. Heille ei syntynyt yhteenkuuluvaisuuden tunnetta.

Ainakin jaksojen perusteella Katjalta ja Ollilta tuntuu puuttuvan sellainen rentous ja yhdessäolon hauskuus ja nauru.

Oskarilla ja Heidillä räiskyy, mutta hyviä ja iloisia hetkiä on silti.

Olli: *sanoo mitä tahansa*

Katja: "Mmm okei"

Olli yrittää koko ajan keksiä keskusteltavaa ja Katja sitten vastaa aina yhdellä tai korkeintaan kolmella sanalla. :D

Vierailija kirjoitti:

Näkisin, että Katjan ja Ollia ongelmat saivat alkunsa jo hääjuhlassa. Kiinnitin huomiota, että he eivät koskeneet toisiaan (kävelleet käsikädessä) edes siinä vaiheessa kun tulivat ulos tapaamaan häävieraita. Näytti siltä kuin Olli olisi kulkenut edellä ja Katja seurannut häntä. He eivät liikkuneet hääjuhlasta parina (kuten muut hääparit) vaan erillisinä henkilöinä. Heille ei syntynyt yhteenkuuluvaisuuden tunnetta.

Niin, olisko tilanne nyt parempi, jos Ollissa olisi ollut "miestä" tarttumaan Katjaa käteen heti jo vihkitilaisuudessa. Itse olen huomannut, että ne, jotka seisoo vihkipallilla käsi kädessä, tulevat paremmin toimeen keskenään. Ja jotka jo hääjuhlassa koskettaa toisiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näkisin, että Katjan ja Ollia ongelmat saivat alkunsa jo hääjuhlassa. Kiinnitin huomiota, että he eivät koskeneet toisiaan (kävelleet käsikädessä) edes siinä vaiheessa kun tulivat ulos tapaamaan häävieraita. Näytti siltä kuin Olli olisi kulkenut edellä ja Katja seurannut häntä. He eivät liikkuneet hääjuhlasta parina (kuten muut hääparit) vaan erillisinä henkilöinä. Heille ei syntynyt yhteenkuuluvaisuuden tunnetta.

Niin, olisko tilanne nyt parempi, jos Ollissa olisi ollut "miestä" tarttumaan Katjaa käteen heti jo vihkitilaisuudessa. Itse olen huomannut, että ne, jotka seisoo vihkipallilla käsi kädessä, tulevat paremmin toimeen keskenään. Ja jotka jo hääjuhlassa koskettaa toisiaan. 

Uskoisin, että heidän tilanteensa olisi parempi, jos nimenomaan Olli olisi ottanut aloitetta ja luonut kosketuksen avulla heidän ympärilleen siteen. Kun Olli ei osoittanut kosketuksen avulla pitävänsä Katjaa viehättävä, niin Katja rakensi alitajuisesti muurin ympärilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoin uusimman ilmaisen jakson.

Oskari puhui Mariannan luona mielestäni tosi kivasti, avoimesti ja pehmeästi, tuntemuksistaan ja siitä kuinka välillä Heidin arvaamattomuus aiheuttaa hänelle pelkotiloja. Sanoi vielä että vaikka se ei välttämättä ulospäin näy, niin sisäisesti hän kuitenkin kokee näin. Heidi vaikutti puolestaan reagoivan tähän kommenttiin pelolla, ikään kuin hänellä olisi aiempia huonoja kokemuksia ja olisi ahdistunut siitä, että taas kävisi samoin kuin aiemmin. Voi kun hän pystyisi suhteuttamaan tuon kommentin niin, että ei menisi ihan pois tolaltaan! Oskari ei yhtään vaikuta siltä että olisi luovuttamassa, vaan mielestäni heidän kemiansa ja persoonansa toimivat tosi hyvin yhteen ja uskon Oskarin itse asiassa tykkäävän ja nauttivankin tuosta Heidin jossain määrin lapsekkaasta elämänasenteesta. Ehkä selfieitä voisi ottaa vähemmän, mutta noin yleisesti ottaen. Tosi hyvän oloinen pari, tarvittaisiin vain riittävän monta kokemusta siitä että toiseen voi ihan oikeasti luottaa. Heidikin puhuu tunteistaan kivan avoimesti. Kun hän vain osaisi olla ripustautumatta liikaa! Toivon kovasti, että asiantuntijat auttaisivat parhaansa mukaan. Itse asiassa harmittaa sekä tämän parin että Katjan ja Ollin kohdalla, että asiantuntijat tulivat vasta näin myöhään mukaan.Katjalla ja Ollilla perusongelma on se, että he eivät vain sovi yhteen. Olli on aivan ihana mies ja ihminen monella tavalla - pidän hänen pehmeydestään ja feminiinisistä puolistaan, ja kyvystään pukea tunteitaan sanoiksi. Mutta Katja jää näistä ihanuuksista nyt aivan osattomaksi, kun Olli ei saa itsestään todellista persoonaansa irti saatuaan Katjalta tätä paljon puhuttua "kritiikkiä" (joka ei ole todellakaan niin pahaa, että siitä kuka tahansa loukkaantuisi, mutta ymmärrän hyvin miksi joku - esim. Olli - voi loukkaantua). Sellainen piirre miehessä (/ihmisessä), että tämä on sinut itsensä kanssa ja uskaltaa antaa itsestään heillekin jotka nyrpistelevät nenäänsä ja ovat lukossa itsensä kanssa, on itselleni ehkä tärkein yksittäinen vetovoimaa synnyttävä tekijä. Jos kuvittelen itseni Katjan asemaan, niin minullekin olisi tullut valtava pettymys hääpäivänä siitä, että Ollilla ei tätä yhtä ominaisuutta ole, ja se olisi vaikuttanut välejä viilentävästi. Se on kuitenkin asia, jota ei ihan hetkessä muuteta, eli jos jäisin liittoon tällaisen ihmisen kanssa, minun olisi hyväksyttävä se tosiasia että puolisoni on sellainen ehkä loppuelämänsä, ja tämä olisi minulle kyllä tosi vaikeaa. Olli sopisi valtavan hyvin kumppaniksi monenlaisille naisille, mutta ikävä kyllä ei Katjan kaltaiselle. 

Ei kyllä noin feminiininen mies kuten Olli kaikenlaisia naisia innosta. Suomessa ihmeellisen feminiinisiä ”miehiä” muutenkin, jos vaikka vertaa Keski-Eurooppaan.

Kannattanee miettiä, mikä täkäläisessä kasvatuksessa on sellaista, joka tekee miehistä tavallista feminiinisempiä. Tuskin se geeneistä tulee vaan ympäristöstä.

Kertoisitko, millä tavalla Olli on feminiininen, kun itselläni on vaikea nähdä hänessä feminiinisyyttä sillä tavalla kuin itse asian ymmärrän, mutta jos sinulle miehisyyttä edustaa vain joku cannonball-tyyppi, niin toki sivistynyt Olli on sellaisesta aika kaukana.

T. Mies

Olen eri vastaaja.

Mun mielestä Ollin luonteessa pitäisi olla enemmän jämäkkyyttä ja ajattelee liian tunteellisesti mieheksi. Omaan makuuni siis, ei minulla ole Ollia mitään vastaan.

Olen itse aika herkkä ja pohdiskelen asioita, tykkään kun oma mies suhtautuu asioihin niin tyynesti eikä stressaa turhia.

Tarvitsen miehen joka on varma, se luo minulle turvallisen tunteen. Enkä tarkoita mitään ääripäätä, vaan terveessä mielessä.

Tällä minun logiikkalla toki voisi heidän olettaa olevan hyvä mätsi, mutta Katjaa se tuntuu häiritsevän.

Jännä, että eka vastaaja näkee taas vaan äärilaidat tyyliin Cannoball-tyyppi. Kyse on kyllä enemmänkin miehisestä jämäkkyydestä, olemuksesta ja ihan pukeutumisesta lähtien. Miehekäs mies siis. Kyllä mies voi olla tasa-arvoinen ja ystävällinen olematta perässä vedettävä feminiininen vässykkä. Huom. en tässä viittaa Olliin vaan puhun noin yleisesti.

Siis että toi Olli on SÖPÖ!!!! Siinä selfievideossa ihan syötävän hyvännäköinen.

Vierailija kirjoitti:

Eilisen jakson perusteella itse kyllä melkein pidin Katjasta enemmän kuin Ollista. Katjakin kaipasi sellaista leppoisaa, mukavaa rupattelua ja yhdessäoloa, ei mitään syväluotaavaa itsetutkiskelua koko ajan. Minusta sellainen olisi todella väsyttävää, alussa on tärkeää oppia viihtyykö sen uuden kumppanin kanssa, ei heti tarvitse rääpiä kaikkea niin rikki ja puhki.

Kyllä, Katja sanoi nauttivansa kun he puhuvat jostain muusta kuin keskinäisistä väleistään ja vuorovaikutuksestaan. Eli kun eivät pyöri metatasolla.

Ovat pyörineet metatasolla hääpäivästä lähtien.

Vierailija kirjoitti:

Siis että toi Olli on SÖPÖ!!!! Siinä selfievideossa ihan syötävän hyvännäköinen.

No kaikki ei halua miehekseen söpöä miestä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta mitä hyvää se suoruus sitten tuo parisuhteeseen? Jos mieheni sanoisi, että "oot muuten tosi persjalkainen", mitä iloa tästä suoruudesta on meille kummallekaan, mitä se tuo parisuhteellemme? Minusta vain epävarmuutta, negatiivisuutta ja pahaa mieltä. En ole ikinä sanonut miehelleni muutamasta jutusta, jotka minua vaivaavat hänessä vähän. En sano, koska hän ei voi niitä muuttaa ja niiden sanominen ehkä loukkaisi, enkä halua loukata rakasta ihmistä. Enkä usko toisen käytöksen muuttamiseen sanomalla ja keskustelemalla. Uskon siihen, että kun käyttäytyy rakastavasti, sydämellisesti ja lämpimästi toista kohtaan, se toinenkin alkaa käyttäytyä samoin, koska ilahtuu ja arvostaa sitä niin paljon ja kasvaa ihmisenä pari senttiä. Uskon siihen, koska se tapahtuu minulle, koska olen sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa tämä toimii näin, ja koska hän kohtelee minua niin hyvin, kohtelen minäkin taas häntä ja positiivisuuden kehä on valmis. Jos hän alkaisi käyttää sitä hyväksi, alkaisi käskyttää ja alistaa tms, en olisi hänen kanssaan. Mutta näin kokeilisin yhteensopivuuttamme. En millään raivorehellisyydellä ja "kaiken sanomisella".

Eräässä jaksossa asiantuntijat puhuvat, kuinka pitkiä onnellisia parisuhteita tutkittaessa huomattiin kuinka parit keskittyivät positiivisiin ajatuksiin toisistaan. Harvempi yltiörehellinen joka kokee velvollisuudekseen kertoa toiselle hänen virheensä taivaa elää pitkässä onnellisessa suhteessa?

Niin, normaali hienotunteisuus on normaalia hienotunteisuutta. Ei ole pakko ilkeästi kuittailla kumppanin muutamista heikkouksista, jos kokonaisuus on riittävän paljon plussalla.

Mutta omista tarpeista puhuminen - se on vaan pakko tehdä, vaikka ne olisivat vähän kipeitäkin. Muuten se suhde jää pinnallisen kohteliaaksi. Ja tarkoitan tällä nyt sellaisia tarpeita, joista tietää ettei pysty tinkimään. 

Itse näen tässä ihan perustavaa laatua olevan eron, ilkeilläänkö toisen ominaisuuksista, tavoista jne vai puhutaanko avoimesti siitä, mitä itse tarvitsee parisuhteessa ja onko tässä parisuhteessa mahdollisuuksia toteuttaa niitä asioita. Ja tietenkin molemmin päin.

Omat tarpeet on ihan toinen juttu, silloinhan sitä ei puhu toisesta ja hänen ominaisuuksistaan, vaan itsestään, mitä tarvitsee, miten toisen sanat kokee jne. Ja tuossa varmaan Olli ollut rehellisempi Katjalle kuin toisinpäin, on yrittänyt puhua tunnepuolen asioista, miten itse kokee jne. Katjan rehellisyys on kriittisyyttä Ollia kohtaan. Yhtään itsekriittistä kommenttia Katjalta ei ole kuulunut, ei myöskään huumorissa näkynyt itseen kohdistuvaa huumoria, Ollille, hänen kauppakasseilleen, lyhyydelleen jne voi kyllä nauraa. Aika epämiellyttävän kuvan Katja raukka itsestään antaa. No, Olli saa paljon yhteydenottoja ohjelman jälkeen, nämä Katjat ja Roosat hieman säälittää, eivät ole kyenneet filmauksen aikana ajattelemaan miltä oma käytös näyttää ulospäin.

Olen lukenut näitä kommentteja näkemättä tämän päivän jaksoa ja huomannut, että moni puhuu Katjan suoruudesta. Että on sanonut vääriä asioita ääneen. Yhtään esimerkkiä ei kuitenkaan ole kerrottu. Pituudesta hän ei ole kritisoinut, totesi vain asian, että ovat saman mittaisia. Oijjoi, olipa pahasti sanottu. 

Jos joku mies sanoisin tälle Katjalle että tykkää siitä että naisen vyötärö on kapeampi kuin lantio. Aivan järkyttävä paskamyrsky nousisi.

Liittyikö tämä kommentti edelliseen jotenkin? Onko Katja sanonut Ollin pituudesta jotain kielteistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoin uusimman ilmaisen jakson.

Oskari puhui Mariannan luona mielestäni tosi kivasti, avoimesti ja pehmeästi, tuntemuksistaan ja siitä kuinka välillä Heidin arvaamattomuus aiheuttaa hänelle pelkotiloja. Sanoi vielä että vaikka se ei välttämättä ulospäin näy, niin sisäisesti hän kuitenkin kokee näin. Heidi vaikutti puolestaan reagoivan tähän kommenttiin pelolla, ikään kuin hänellä olisi aiempia huonoja kokemuksia ja olisi ahdistunut siitä, että taas kävisi samoin kuin aiemmin. Voi kun hän pystyisi suhteuttamaan tuon kommentin niin, että ei menisi ihan pois tolaltaan! Oskari ei yhtään vaikuta siltä että olisi luovuttamassa, vaan mielestäni heidän kemiansa ja persoonansa toimivat tosi hyvin yhteen ja uskon Oskarin itse asiassa tykkäävän ja nauttivankin tuosta Heidin jossain määrin lapsekkaasta elämänasenteesta. Ehkä selfieitä voisi ottaa vähemmän, mutta noin yleisesti ottaen. Tosi hyvän oloinen pari, tarvittaisiin vain riittävän monta kokemusta siitä että toiseen voi ihan oikeasti luottaa. Heidikin puhuu tunteistaan kivan avoimesti. Kun hän vain osaisi olla ripustautumatta liikaa! Toivon kovasti, että asiantuntijat auttaisivat parhaansa mukaan. Itse asiassa harmittaa sekä tämän parin että Katjan ja Ollin kohdalla, että asiantuntijat tulivat vasta näin myöhään mukaan.Katjalla ja Ollilla perusongelma on se, että he eivät vain sovi yhteen. Olli on aivan ihana mies ja ihminen monella tavalla - pidän hänen pehmeydestään ja feminiinisistä puolistaan, ja kyvystään pukea tunteitaan sanoiksi. Mutta Katja jää näistä ihanuuksista nyt aivan osattomaksi, kun Olli ei saa itsestään todellista persoonaansa irti saatuaan Katjalta tätä paljon puhuttua "kritiikkiä" (joka ei ole todellakaan niin pahaa, että siitä kuka tahansa loukkaantuisi, mutta ymmärrän hyvin miksi joku - esim. Olli - voi loukkaantua). Sellainen piirre miehessä (/ihmisessä), että tämä on sinut itsensä kanssa ja uskaltaa antaa itsestään heillekin jotka nyrpistelevät nenäänsä ja ovat lukossa itsensä kanssa, on itselleni ehkä tärkein yksittäinen vetovoimaa synnyttävä tekijä. Jos kuvittelen itseni Katjan asemaan, niin minullekin olisi tullut valtava pettymys hääpäivänä siitä, että Ollilla ei tätä yhtä ominaisuutta ole, ja se olisi vaikuttanut välejä viilentävästi. Se on kuitenkin asia, jota ei ihan hetkessä muuteta, eli jos jäisin liittoon tällaisen ihmisen kanssa, minun olisi hyväksyttävä se tosiasia että puolisoni on sellainen ehkä loppuelämänsä, ja tämä olisi minulle kyllä tosi vaikeaa. Olli sopisi valtavan hyvin kumppaniksi monenlaisille naisille, mutta ikävä kyllä ei Katjan kaltaiselle. 

Ei kyllä noin feminiininen mies kuten Olli kaikenlaisia naisia innosta. Suomessa ihmeellisen feminiinisiä ”miehiä” muutenkin, jos vaikka vertaa Keski-Eurooppaan.

Kannattanee miettiä, mikä täkäläisessä kasvatuksessa on sellaista, joka tekee miehistä tavallista feminiinisempiä. Tuskin se geeneistä tulee vaan ympäristöstä.

Asia purkautuu paremmin sitä kautta, että mitä eteläisempään Eurooppaan mennään, sitä patriarkaattisempia yhteiskunnat ovat. Esim. Italiassa on vielä yleisesti miehen sananvalta. Suomessa ollan totuttu tasa-arvoon, jolloin mies voi olla feministisempi.

Minä taas kaksikymmentä vuotta Italiassa asuneena sanoisin ettei niinkään ero ole miehissä vaan naisissa. Kun pohjoismaalaisen naisen laittaa italialaisen miehen viereen, niin nämäkin miehet alkavat näyttämään naisellisilta. Siksi monet suomalaiset pitävät italialaisia miehiä naisellisina, koska helposti se silti tuntuu, jos on viisi senttiä pidempi ja viistoista kiloa painavampi.

Toinen on tämä toisten suomalaisten naisten tarve olla se pomo. Ei edes tasavertainen vaan suoraan se patriarkki ja sitten kuitenkin halutaan se vielä vahvempi mies. Jota kuitenkaan ei hyväksytä, koska sitten mennään jo niin voimakkaalle tasolle, ettei kenelläkään ole kivaa.

On valitettavaa kuinka Suomessa ei näytetä tuota Italian ensitreffit alttaria. Se jos joku näyttää kuinka vahvat ja miehekkäät hyvännäköiset miehet saadaan tossun alle ja epäröimään itseään, kun nainen ottaa ohjat ja tylyttää kunnolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoin uusimman ilmaisen jakson.

Oskari puhui Mariannan luona mielestäni tosi kivasti, avoimesti ja pehmeästi, tuntemuksistaan ja siitä kuinka välillä Heidin arvaamattomuus aiheuttaa hänelle pelkotiloja. Sanoi vielä että vaikka se ei välttämättä ulospäin näy, niin sisäisesti hän kuitenkin kokee näin. Heidi vaikutti puolestaan reagoivan tähän kommenttiin pelolla, ikään kuin hänellä olisi aiempia huonoja kokemuksia ja olisi ahdistunut siitä, että taas kävisi samoin kuin aiemmin. Voi kun hän pystyisi suhteuttamaan tuon kommentin niin, että ei menisi ihan pois tolaltaan! Oskari ei yhtään vaikuta siltä että olisi luovuttamassa, vaan mielestäni heidän kemiansa ja persoonansa toimivat tosi hyvin yhteen ja uskon Oskarin itse asiassa tykkäävän ja nauttivankin tuosta Heidin jossain määrin lapsekkaasta elämänasenteesta. Ehkä selfieitä voisi ottaa vähemmän, mutta noin yleisesti ottaen. Tosi hyvän oloinen pari, tarvittaisiin vain riittävän monta kokemusta siitä että toiseen voi ihan oikeasti luottaa. Heidikin puhuu tunteistaan kivan avoimesti. Kun hän vain osaisi olla ripustautumatta liikaa! Toivon kovasti, että asiantuntijat auttaisivat parhaansa mukaan. Itse asiassa harmittaa sekä tämän parin että Katjan ja Ollin kohdalla, että asiantuntijat tulivat vasta näin myöhään mukaan.Katjalla ja Ollilla perusongelma on se, että he eivät vain sovi yhteen. Olli on aivan ihana mies ja ihminen monella tavalla - pidän hänen pehmeydestään ja feminiinisistä puolistaan, ja kyvystään pukea tunteitaan sanoiksi. Mutta Katja jää näistä ihanuuksista nyt aivan osattomaksi, kun Olli ei saa itsestään todellista persoonaansa irti saatuaan Katjalta tätä paljon puhuttua "kritiikkiä" (joka ei ole todellakaan niin pahaa, että siitä kuka tahansa loukkaantuisi, mutta ymmärrän hyvin miksi joku - esim. Olli - voi loukkaantua). Sellainen piirre miehessä (/ihmisessä), että tämä on sinut itsensä kanssa ja uskaltaa antaa itsestään heillekin jotka nyrpistelevät nenäänsä ja ovat lukossa itsensä kanssa, on itselleni ehkä tärkein yksittäinen vetovoimaa synnyttävä tekijä. Jos kuvittelen itseni Katjan asemaan, niin minullekin olisi tullut valtava pettymys hääpäivänä siitä, että Ollilla ei tätä yhtä ominaisuutta ole, ja se olisi vaikuttanut välejä viilentävästi. Se on kuitenkin asia, jota ei ihan hetkessä muuteta, eli jos jäisin liittoon tällaisen ihmisen kanssa, minun olisi hyväksyttävä se tosiasia että puolisoni on sellainen ehkä loppuelämänsä, ja tämä olisi minulle kyllä tosi vaikeaa. Olli sopisi valtavan hyvin kumppaniksi monenlaisille naisille, mutta ikävä kyllä ei Katjan kaltaiselle. 

Tässä oli mielestäni hyvin kiteytetty tuota Ollin ja Katjan tilannetta.

Olli oli ehkä ulkoiselta olemukseltaan Katjalle heti lähtökohtaisesti pettymys. Ja kun hän antoi tämän näkyä, ei siihen seikkaan pettynyt Olli taas kykene menemään rauhallisesti, itsevarmasti hymyillen Karjaan kiinni, kietomaan käsiään tämän ympärille ja kuiskaamaan Katjan korvaan: "sä oot ihana".

Ja juuri sitä Katja toivoisi ja tarvitsisi.

Nyt Olli näyttäytyy vain ja ainoastaan ylianalysoivana vässykkänä.

Minulle jäi kuva että Ollin ulkonäkö olisi ollut Katjalle ihan mieluisa. Mutta tuo jämäkkyyden puute on jo häissä väkisinkin tullut ilmi, ja jos itse olisin ollut morsian, pettymykseni syy olisi ollut se. Se kun on niin tärkeä asia minulle kumppanissa, ja se kuitenkin värittää kaikkea ihmisen käytöstä. En tiedä olisinko osannut tätä asiantuntijoille erikseen painottaa, paitsi nyt tätä tuotantokautta katsottuani. (Älykkyys on minulle myös hyvin tärkeää, ja sen olisin osannut myös haastatteluissa kertoa.)

Aivan. Ja koska jämäkkyyden puute on se asia, josta Katja ei pidä, niin onko oikeasti tarpeenkaan kertoa tällaisia asioita ääneen. Olli haluaisi tietää, mutta kun hän ei itse piirteelleen mitään voi, niin ... 

Jos on toisessa ärsyttävät piirteet ovat sellaisia, joille toinen ei voi mitään ja jotka liittyvät syvästi persoonaan, niin silloinhan peli on jo menetetty. Kyllä Olli saa nämä "puutteensa" tietää ennen pitkää - eli viimeistään nyt, kun ohjelma on eetterissä ja AV auennut.

Katjalla on varmasti tosi vaikea olla juuri tämän kysymyksen kanssa. Minusta vaikutti siltä, että niin kauan kuin hän haluaa yrittää ja uskoa siihen, että homma voisi lähteä toimimaan, hän ainakin harkitsee tästä kertomista Ollille. Kyllähän jotkut ihmiset saattavat pystyä kehittämään jämäkkyyttä itsessään lyhyessäkin ajassa, vaikka se varmaan harvinaista onkin. Tässä kun on vielä asiantuntijat apuna, niin tavallaan voisi olla perusteltuakin kertoa. Varsinkin kun Olli uusimmassa jaksossa oikein erikseen pyyteli Katjaa kertomaan, mistä kiikastaa.

Toisaalta, varmasti todennäköisintä on, että tätä ominaisuutta Olli ei pysty näin nopeasti kovin paljon muuttamaan. Varsinkin kun hänelle on jo tullut kuva, että hän ei kelpaa. Siitä lähtökohdasta on aika vaikea pystyä laittamaan itseään ns. uutta luovalla tavalla alttiiksi. Katja varmaan ymmärtää tämän, ja on jo elämänsä aikana saanut palautetta siitä että on liian suorapuheinen, joten asian ääneen sanominen voi olla hänelle hyvin vaikeaa. Kuitenkin, jos asia on hänelle tärkeä, niin sanomatta jättäminen on yhtä kuin luovuttaminen. Ja koska Katjakin varmasti ajattelee olevansa Ollille ja ohjelmalle sen velkaa, että yrittäisi tosissaan saada suhdetta toimimaan, tunteet ovat varmaan hyvin ristiriitaisia tältä osin. Se puolestaan varmasti vaikuttaa siihen, kuinka rennosti hän kykenee Ollin seurassa olemaan.

Jos Katja jossain vaiheessa luovuttaa kokonaan siitä ajatuksesta, että suhteesta tulisi mitään, niin hänelle tulee varmaan helpompi olla, koska tämä ristiriita ratkeaa. Eli ei tarvitse enää miettiä, pitäisikö uskaltaa ottaa kipeitä asioita Ollin kanssa puheeksi, vaan voi vain keskittyä viettämään mahdollisimman kivaa aikaa yhdessä kaveripohjalta, niin kauan kuin ohjelmaa nyt vielä on jäljellä.

Vierailija kirjoitti:

Herran jumala kun käy ärsyttämään tuo Villen tyhjännauraminen!! En kestäisi tuollaisen ihmisen kanssa, hohottaa kuin vähämielinen!

Minusta tuo hohottelu kertoo vain jännityksestä. Ville puhuu tosi fiksuja myöhemmin tuossa jaksossa. Todella onnistunut pari Anniina ja Ville, joita on ilo katsoa. Kummallakin asenne kohdillaan ja kas, onnistuu!

Olli vihkimisen jälkeen: "Aviopuoliso vaikuttaa suorapuheiselta. Hyvin tömäkältä. Tekee mitä lystää, puhuu mitä lystää. Toivon että hän sellainen myös on. Sellaiselta vaikuttaa."

Jos pariskunnan feminiininen ja maskuliininen ”energia” pitäisi olla jonkinlaisessa tasapainossa niin on ajateltu, että Katja ja Olli olisivat tässä mielessä hyvä pari. He edustavat mielestäni ääripäitä, ehkä jopa siinä määrin, että kummallekin tekisi hyvää etsiä itsestään myös tasapainottavia puolia. Kai se on mahdollista.

En puutu Ollin olemukseen, hänellä on oikeus ja velvollisuuskin olla sitä, mitä on. En tosin ole aivan varma, onko tämä nyt nähtävä Olli se aidoin versio hänestä.

Minäkin oon pitänyt Ollista eiliseen jaksoon saakka, mutta eilen alkoi tökkiä aika paljon se asioiden jatkuva analysointi ja vääntäminen. En kyllä tykkää edelleenkään Katjastakaan, epävarmanoloinen ihminen, joka ei osaa itsetutkiskelua pätkääkään. Noissa yksinpuheluissa on varmasti kyselty kysymyksiä, niin saa edes jonkinlaista pohdintaa aikaiseksi. On vaikea ymmärtää, miksi katjantyyppinen ihminen on lähtenyt tällaiseen ohjelmaan mukaan.

Ihan oikeesti, kuka teistä Villen hohotusta puolustelevista kestäisi häntä puolisona, kaverina tai työkaverina?

Miltei joka asiasta hillitön ja joskus tuntuu, että loputon naurukohtaus. Ja vaimonsa myötäilee, uskon, että lisää omaa nauramistaan Villen myötä. Tuskin työpaikallaan asiakkaiden kanssa toimii noin. iloinen luonne on hyvä, mutta rajansa kaikella.

Esimerkiksi kun Ville sanoi mahdollisesta muutostaan Loimaalle "keskelle ei mitään", pyhkikuluneesta fraasista kauhea naurukohtaus.

Tai maissinsyönnistä, ei mitään sinällään yltiöhumoristista, mutta riemua riitti pitkään siitäkin.

Kiusaantuisin seurassa, jos mieheni koko ajan nauraisi kaksinkerroin ihan tavalliselle keskustelulle. Ja varmaan kiusaantuisivat ja tuskastuisivat myös muut seurueessa.

Kuten joku sanoi, pakonomaisen tyhjännauramisen ja myönteisen, luontevan huumorin välillä on eroa.

Ja olen itsekin puhelias ja kova nauramaan, mutta silti.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin oon pitänyt Ollista eiliseen jaksoon saakka, mutta eilen alkoi tökkiä aika paljon se asioiden jatkuva analysointi ja vääntäminen. En kyllä tykkää edelleenkään Katjastakaan, epävarmanoloinen ihminen, joka ei osaa itsetutkiskelua pätkääkään. Noissa yksinpuheluissa on varmasti kyselty kysymyksiä, niin saa edes jonkinlaista pohdintaa aikaiseksi. On vaikea ymmärtää, miksi katjantyyppinen ihminen on lähtenyt tällaiseen ohjelmaan mukaan.

Hän ei ottanut huomioon tunnepuolta vaan ainoastaan prosessin. Saman virheen tekee moni ilman ohjelmaakin.