Tuli vain mieleen että en varmaan kestäisi olla synnytyksessä mukana

Ei se mahasta tule.. sanonpahan vaan.

Sektio on vielä siisti.

Sektiossa olisin halunnut katsoa, kun vatsaa operoidaan. Vetivät harmillisesti verhon eteen.

Oletko ap nainen?

Itse olen 3 synnyttänyt, mutta en siltikään tiedä, pystyisinkö vierestä katsomaan synnytystä.

Ihan hyvä tiedostaa omat rajansa. Ei oksennusta pidättelevästä tai pyörtyvästä tukihenkilöstä ole juuri tukea. Jälkikäteen tietty tuo koomisen lisän synnytystarinaan.

Ei se ole paha, jos kaikki menee hyvin. Se olennon putkahtaminen on jotenkin taianomaista, häkellyttävää, ihmeellistä. Olen nähnyt tosi "kauniita" synnytyksiä, mutta sitten yhden pahan repeämisen näkeminen aikaansai synnytyspelon.

Mieheni on ollut läsnä kaikkien neljän lapsemme synnytyksessä.

Muistaakseni ei ole koskaan ollut alapäätä tuijottamassa vaan pitämässä kädestäni ja auttanut kestämään kivut.

Sekä jakamassa sen helpotuksen ja onnen hetken kun lopulta olemme yhdessä saaneet vastaanottaa uuden suloisen perheenjäsenen.

Ei ole tarvinnut pyörtyä kertaakaan mistään syystä. Olemme luottaneet hoitohenkilöstön ammattitaitoon kantaa vastuu synnytyksen "verisestä" puolesta napanuoran katkaisut mukaanlukien.

Se oli upea kokemus. En tuijotellut alapäätä mutta näin kyllä vauvan syntymän. Nyt (4 lasta itsekin synnyttäneenä) ymmärrän miten äärimmäisen voimakas tilanne tuo on ja miten pihalla miehet varmasti ovat.

Verta ja ulostetta en nähnyt, ne varmaan pyyhittiin sitämukaa pois

Olen synnyttänyt, mutten itsekään uskaltanut katsoa. Mieskin taisi koko ponnistusvaiheen katsoa minua silmiin ja koittaa kestää kipua kun puristin hänen kättään. Kun vauva syntyi niin häntä tietenkin katsoimme, sain heti rinnalle. Vielä suiskussakaan en uskaltanut edes itse katsoa sinne, vasta viikko synnytyksestä. Silloin ei ollut enää näkyviä muutoksia, mutta jälkivuotoa tuli ja puristusvoima oli heikko. Kegeleitä harjoittelemaan ja nopeasti palaiduinkin. Eikä tullut kakka synnytyksessä, kävipä tuuri.

Kaverin mukana synnytyksessä ollut jo 4 kertaa, kaverin mies oli ekassa synnytyksessä mukana eikä enää halunnu mennä seuraaviin. Minusta hieno kokemus, ei yhtään ällö. Voisin mennä jatkossakin, mut lapsiluku taitaa olla jo täynnä.

Vierailija kirjoitti:

Ei se mahasta tule.. sanonpahan vaan.

Kenties Alien-elokuva on johtanut joitakuita (miehiä) harhaan... :)

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on ollut läsnä kaikkien neljän lapsemme synnytyksessä.

Muistaakseni ei ole koskaan ollut alapäätä tuijottamassa vaan pitämässä kädestäni ja auttanut kestämään kivut.

Sekä jakamassa sen helpotuksen ja onnen hetken kun lopulta olemme yhdessä saaneet vastaanottaa uuden suloisen perheenjäsenen.

Ei ole tarvinnut pyörtyä kertaakaan mistään syystä. Olemme luottaneet hoitohenkilöstön ammattitaitoon kantaa vastuu synnytyksen "verisestä" puolesta napanuoran katkaisut mukaanlukien.

Olen itse sillä kannalla, että kukaan muu kuin kätilö/lääkäri ei saa "tuijottaa alapäätä" tai vatsan leikkaamista.

Mieheni ei ollut mukana synnytyksessä. Keskusteltiin asiasta etukäteen ja se oli tietenkin ok. En kaivannut tuekseni ihmistä, joka saattaisi joutua tarvitsemaan itse apua paniikin ja pyörtymisen takia :D

Hätätilanteessa voisin olla ottamassa kopin lapsesta alhaalta, tosin siinä mentäisiin enemmän vaistolla, kuin tietämyksellä. Raskauden aikana tuli kyllä tutkittua aika paljon tietoa synnytyksen vaiheista, mutta eri asia laittaa tieto käytäntöön, kun ei ole itse ponnistamassa.