Tosta syöpäprovosta tuli mieleen, että pelkään ihan hirmusti lapsemme sairastumista.

Kaverin muksu kuoli 5-vuotiaana leukemiaan ja se oli ehkä kamalinta katsottavaa mitä tietää niin lapsen kuin vanhempien osalta.. :( Aina sitä välillä katsoo nukkuvaa lastaan ja miettii, että jospa tuo olisi letkuissa taistelemassa elämästään. Kummasti sitä jaksaa taas tapella uhmiksen kanssa pari päivää...