Miksi miehen pitäisi suostua suhteeseen, jossa nainen päättää kaikesta ja jossa nainen ei ole koskaan tyytyväinen mihinkään?

Ei kai kukaan mies tuollaiseen edes lähde. Ainakaan täysjärkinen.

Kaverin puolesta kysyt?

Niin... Kenenkään, miehen, naisen tai muunsukupuolisen, ei pidä suostua suhteeseen, jossa ei viihdy.

Tietenkään.

Taidat olla vähän tossukka, ehkä jopa villasukka?

Sun varmaan kannattaa sitten lopettaa se suostuminen. 

Miksi pitäisi suostua. Sen kun on suostumatta. Aina voi valita olla yksin.

Kuka sanoo, että pitää suostua?

Niin, miksi pitäisi? Kysypä sitä ihan vakavasti itseltäsi.

Sinua on taidettu juksata. Ei kenenkään pitäisi suostua yhtään mihinkään suhteeseen vasten tahtoaan.

Isämmaan puolesta tietenkin täytyy.

Tiesin yhden tällaisen parin. Mies oli oikea kynnysmatto, muttei uskaltanut erota koska pelkäsi ettei löydä ketään muuta. Suhde päättyi kun nainen vaihtoi lennosta toiseen.

Mitäpä sitä ei mies p*llunhimossaan teksi.

Tämäkin on toki KAIKKIEN naisten syy.

Suhteeseen yleensä lähdetään yhteisestä haluista ja tahtotilasta. Kaikki on, niin kuin pitääkin, hienoa ja ainutkertaista. Mitään vikoja ei kumppanissa ole ja arjen pikku haasteet hoituvat tuosta vain.

Vuosien saatossa saattaa eteen tulla tragedioita ja vastoinkäymisiä, kuten lapsen / lapsien ongelmat, omat mielenterveyshäiriöt, uupuminen yms. 

Vähemmästäkin voi alkaa kumppaniaan kohtelemaan hieman epäkunnioittavasti. Pelkästään siitä syystä, että ei yksinkertaisesti jaksa hillitä itseään ja tunteitaan. Alkaa "nalkutus" ja tölväily. 

Pitäisikö tässä vaiheessa, kun se elämänkumppani on heikoimmillaan, hylätä hänet ja jatkaa matkaa?

Kaveria ei jätetä, ainakaan silloin kun hän on heikoimillaan.

Miehen oma vikahan se onkin jos tollaiseen suostuu.

Ihme passiivimuoto. Mies suostuu ja nainenkin on tyytymätön. Voi voi. Asenne ratkaisee.

Ei tietenkään tarvitse suostua suhteeseen, jossa vain toinen osapuoli määrää kaikesta eikä ole tyytyväinen mihinkään eikä intiimielämääkään ole. Millä se nainen kiristää ap:ta jäämään?

Vierailija kirjoitti:

Suhteeseen yleensä lähdetään yhteisestä haluista ja tahtotilasta. Kaikki on, niin kuin pitääkin, hienoa ja ainutkertaista. Mitään vikoja ei kumppanissa ole ja arjen pikku haasteet hoituvat tuosta vain.

Vuosien saatossa saattaa eteen tulla tragedioita ja vastoinkäymisiä, kuten lapsen / lapsien ongelmat, omat mielenterveyshäiriöt, uupuminen yms. 

Vähemmästäkin voi alkaa kumppaniaan kohtelemaan hieman epäkunnioittavasti. Pelkästään siitä syystä, että ei yksinkertaisesti jaksa hillitä itseään ja tunteitaan. Alkaa "nalkutus" ja tölväily. 

Pitäisikö tässä vaiheessa, kun se elämänkumppani on heikoimmillaan, hylätä hänet ja jatkaa matkaa?

Kaveria ei jätetä, ainakaan silloin kun hän on heikoimillaan.

Miksi näin? Jos yhdessä on käyty nämä kaikki läpi, miksi kohdella toista epäkunnioittavasti (mikä on mun mielestä kaikkien ihmissuhteiden painajainen)?

Kai niitäkin naisia löytyy, jotka haluavat tuollaisen miehen.

Itse ostan kynnysmaton kaupasta.

Vierailija kirjoitti:

Tämäkin on toki KAIKKIEN naisten syy.

Juuri näin. Ööööööliiiiööööö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhteeseen yleensä lähdetään yhteisestä haluista ja tahtotilasta. Kaikki on, niin kuin pitääkin, hienoa ja ainutkertaista. Mitään vikoja ei kumppanissa ole ja arjen pikku haasteet hoituvat tuosta vain.

Vuosien saatossa saattaa eteen tulla tragedioita ja vastoinkäymisiä, kuten lapsen / lapsien ongelmat, omat mielenterveyshäiriöt, uupuminen yms. 

Vähemmästäkin voi alkaa kumppaniaan kohtelemaan hieman epäkunnioittavasti. Pelkästään siitä syystä, että ei yksinkertaisesti jaksa hillitä itseään ja tunteitaan. Alkaa "nalkutus" ja tölväily. 

Pitäisikö tässä vaiheessa, kun se elämänkumppani on heikoimmillaan, hylätä hänet ja jatkaa matkaa?

Kaveria ei jätetä, ainakaan silloin kun hän on heikoimillaan.

Miksi näin? Jos yhdessä on käyty nämä kaikki läpi, miksi kohdella toista epäkunnioittavasti (mikä on mun mielestä kaikkien ihmissuhteiden painajainen)?

Naiset eivät voi perusluontelleen mitään.