Lue keskustelun säännöt.
Puhua lässyttääkö jotkut äidit lapsilleen läpi lasten iän? Miten vaikuttaa lasten kehitykseen?
27.08.2019 |
Meidän viereisessä rapussa asuu noin 7-8 vuotias lapsi jonka noin 40v äiti puhuu juuri tuolla tavalla ja on tartuttanut sen lapseensa! Noloa.
Se lapsi lässyttää ulkona muille lapsille samalla tavalla kuin äitinsä lässyttää hänelle.
Molempien lässyti lää -lässytysäänet kuuluu pihalta sisään saakka. Sellaisia kuin puhuisivat jollekin söpölle lemmikille tai puolivuotiaalle vauvalle.
Jopa toisen naapurin 4-6 vuotiaat puhuvat järkevämmin kuin tuo lässylapsi ja lässyäiti.
Kommentit (50)
Mua ärsyttää ihan helvetisti kun naisystävän 10-vuotias lapsi lässyttää koko ajan kissalleen, oon varmaan lässytysallergikko eikä meillä koskaan lässytetty kotona. Miksi sille eläimelle ei voi puhua normaalisti, ei se kuitenkaan ymmärrä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle ainakin kasvaminen oli todella vaikeaa. Voihan se olla että muutenkin olisin kehittynyt hitaasti, mutta ei se ainakaan helpottanut, ettei äitini osannut puhua minulle kuin ihmiselle, eikä koskaan selittänyt asioita joita minun olisi pitänyt tietää (esim. kuinka lyödään kiusaajia turpaan, vieraat miehet ovat vaarallisia jne) eikä vastannut minun kysymyksiini ikätasoisesti, vaan iloisesti hymyillen sössötti jotain typerää, ihan kuin vain unohtaisin onnellisesti hymyillen kaikki murheeni.
Jouduin koulukiusatuksi kun en ymmärtänyt ikäisiäni lapsia, joita ei oltu kohdeltu vauvoina, vaan he olivat saaneet kasvaa. Olin koko ajan hyvin ahdistunut, ja kun yritin jäsentää kouluympäristöä suhteessa kotiini, äiti vain selitti että "muut ovat tyhmiä". Onko oikeasti koko maailman 11-vuotiaat tyhmiä?
Surullisinta tässä on se, että minulla on sisko, jota kohdeltiin aivan normaalisti. Häntä ei kiusattu ollenkaan, hän sai olla muodikas ja meikata, mennä poikien kanssa, harrastaa jne. Minulle äiti vain sössötti että "sellainen on ihan tyhmää, ethän sinä halua sellaista". Luulin että kaikki normaalit nuorten jutut on väärin, ja että siskoni on huono tyttö.
Parikymppisenä kun muutin pois, meni monta vuotta että kävin lapsuudenkodissa joskus ja jouluna (jos silloinkaan). Meni kauan aikaa että sain äidin sössötykset pois päästäni. Onneksi sain poikaystävän, jonka avulla opin näkemään kuinka epänormaalisti minua on kohdeltu. Nyt kun olen nelikymppinen, minun ja äitini välit ovat ihan hyvät. Emme edelleenkään näe kuin muutaman kerran vuodessa, ja minulla on kyllä paljon vihaa häntä kohtaan, mutta patoan sen ja vietämme ihan kivoja hetkiä.
Eräs miehen sukulaisrouva rupesi lässyttämään meidän 3-vuotiaalle. Siis puhui tuota ärsyttävää "kuka pieni tiinä on, oletpa töpö tyttö!". Lapsemme ilme oli kyllä mieleenpainuva, katsoi rouvaa kuin vähäjärkistä ja sen jälkeen meitä vanhempia kysyvästi :D
En tiedä äideistä, ehkä sillekin on lässytetty ja jäänyt päälle. Meidän kunnan koululaisten hammashuollosta vastaava lääkäri lässyttää. Musta se on tosi ärsyttävän kuuloista ja luulin ensin, että lässyttää vain niille lapsille. On kyllä aika oudon kuuloista sekin, kun isolle lapselle, melkein teinille, lässytetään. Sitten tajusin, että sehän lässyttää niille hoitajillekin eli se on sen puhetyyli. Mulla menisi kyllä hermo tuollaiseen työkaveriin.
Vierailija kirjoitti:
Lasten pitää pärjätä itsenäisesti jo päiväkodissa. Ei siellä ole äitiä pitämässä kädestä kiinni ja sanomassa." Ottaako Loope puuloa, äittä antaa" tuukku auki"
Kyllä minä ainakin lässytän alle 3 vuotiaille ja varsinkin vuoden ikäisille päiväkodissa. Kuuluu ihan ammattitaitoon osata lässyttää oikein. Tässä syitä miksi:
https://yle.fi/uutiset/3-9690155
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/merkittava-vaikutus-lapsen-oppimisk…
https://www.tiede.fi/artikkeli/uutiset/lepertely_kannattaa
T: Lastenhoitaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmille lapsille pitää tietenkin jo alkaa puhua normaalisti, eikä lässyttämällä. Läsyttäminen yli 3 vuotiaalle tavallisesti kehittyneelle ihmiselle on todella alentavaa.
T: Lastenhoitaja
"Äiti menee kauppaan."
Hämmästys siitä, kun tämä lapsi oli yli 20 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua ärsyttää ihan helvetisti kun naisystävän 10-vuotias lapsi lässyttää koko ajan kissalleen, oon varmaan lässytysallergikko eikä meillä koskaan lässytetty kotona. Miksi sille eläimelle ei voi puhua normaalisti, ei se kuitenkaan ymmärrä?
Taidat olla tunne-elämältäsi täysin kuollut.
Hellyyden tunne on koko kehossa ja toiminnassa, myös siis puheessa. Jos ei söpölle eläimelle tai pikkuvauvalle (edes omille) tunne mitään "lässyttämisen" tarvetta pehmentäen ääntään, käyttäen hellittelysanoja, niin on torso ihmiseksi.
Useimmilla mielentilan mukaan lemmikeille puhutaan leperlellen, "normaalisti": lähdetään ulos, tule syömään tai jopa käskyttäen: alas sohvalta ja sassiin :D
Jos ne ei joka sanaa ymmärräkään, niin sävyn kyllä tosi hyvin.
Mulla oli melko napakka nelivuotias :)
Tiedätte tyylin lässyttää lapselle itsestäänselvyyksiä ja vieläpä toistaa ne. Eli tällainen keskustelu käytiin pihassa:
Naapurin vanhempi rouva: Mihis se pikkuinen noin tomerasti on matkalla
Lapseni: Päiväkotiin
NVR; Ai että päiväkotiin sitä noin tomerasti mennään
L: No justhan mä sanoin.
Rouva meni vähän naama nutturalle.
Mutta puhuttelin sitten lasta kyllä, että tuo oli erittäin epäkohteliasta. Vastataan korrektisti aina ja varsinkin kun toinen tarkoittaa vain hyvää ja on ystävällinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapsi ei ollut kotona ja lähipiirissä tottunut lässytykseen. Myös päiväkodissa oli hyvin asiallisia hoitajia.
Yksi naapuri oli tätä lässyttäjätyyppiä. Lapseni kysyi suoraan (oli tuolloin lähemmäs neljä), että miksi sinä aina muutat ääntä, kun puhut minulle.
Naapuri nauroi, ettei oikeestaan ole tullut edes ajatelleeksi. Kysyi lapseltani, että haluatko minun puhuvan samoin kuin aikuisille. Lapsi ei oikein osannut vastata, mutta kotona sanoi:
Oikeestaan se tuntuu jotenkin hyvältä sen ääni. Hellyytti..
Vierailija kirjoitti:
Jossain oli jo 10 vuotta sitten tutkimus että vauvoista tulee älykkäämpiä jos heille puhuu vauvasta asti normaalilla äänellä. Siksi minä puhun aina sukulaisten ja tuttavien vauvoille omalla normiäänellä.
Jenkkilehdissä oli viime vuonna tuota samaa, että lapsesta tulee heikompilahjainen jos sen kanssa puhuu "gibberishiä" eli p--skakieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sekoitetaan tässä ketjussa hellittelykieli ja lapselle liian "helposti" puhuminen eli ei tuoda uusia käsitteitä ja sanontoja lapsen kanssa kontaktissa.
Hellittelykieli tukee lapsen kehitystä eli loruttelu vaikka varpailla vauvan kanssa. Se kielii vauvalle välittämistä ja rakkautta. Tästä on paljon tutkimuksia.
Ihan toinen juttu on nämä lasta alentavasti kohtelevat. Bussissa pikkupoika kysyi (en jaksa asiayhteyttä selittää) äidiltään, että mitä se sähkö oikein on. Äiti totesi vain, että ei sitä ymmärrä kukaan.
Sinänsä tietysti totta, mutta olisi mielestäni voinut pohdiskella aihetta enemmän tai ainakin sanoa, että täytyy miettiä ja puhutaan kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jossain oli jo 10 vuotta sitten tutkimus että vauvoista tulee älykkäämpiä jos heille puhuu vauvasta asti normaalilla äänellä. Siksi minä puhun aina sukulaisten ja tuttavien vauvoille omalla normiäänellä.
Jenkkilehdissä oli viime vuonna tuota samaa, että lapsesta tulee heikompilahjainen jos sen kanssa puhuu "gibberishiä" eli p--skakieltä.
Missä lehdissä? Linkki? Mihin tutkimukseen juttu perustui?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raskaana ollessani yhdellä neuvolakäynnillä oli terveydenhoitajalla sijainen, joka lässytti vatsalleni. Yhtä käyntiä kauempaa en olisi kestänyt, vaan olisi ollut pakko huomauttaa asiasta. Koin sen hyvin kiusallisena, ja omituisena. Tuttavani on lässyttänyt molemmille lapsilleen ja kummallakin on puheenviivästymä. Ja myös muita ongelmia kehityksessä.
Vierailija kirjoitti:
Mua ärsyttää ihan helvetisti kun naisystävän 10-vuotias lapsi lässyttää koko ajan kissalleen, oon varmaan lässytysallergikko eikä meillä koskaan lässytetty kotona. Miksi sille eläimelle ei voi puhua normaalisti, ei se kuitenkaan ymmärrä?
Jos alle kouluikäinen lässyttää lemmikille, niin sen nyt vielä jotenkin ymmärtää, mutta että siitä vanhempi lapsi.
Vierailija kirjoitti:
On tosi ärsyttävää, että jotkut äidit puhuvat lastensa puolesta tilanteessa, jossa lapset ovat jo n10 v.
Myötähäpeä lasten takia on vahva tunne, kun sitä kuuntelee.
Oma äitini esitteli minut muuton yhteydessä (oli muuttoapuna) uusille naapureilleni ollessani 24.
Ja en ollut muuttamassa edes ensiasuntooon.
Minä olin todella pikkuvanha lapsena.
Olin kuullut joidenkin aikuisten (ei vanhempani) puhuvan jossain yhteydessä "lasten passskakielestä" ja tajusin heti mitä sillä tarkoitetaan.
Olin ollut 5 tai 6 vuoden ikäinen, oltiin ruotsinlaivalla ja joku vieras täti tuli siinä käytävällä lässyttämään minulle jotain typerää, saattoi olla humalassakin näin jälkeenpäin ajatellen.
Minä olin sanonut hänelle topakasti, että "ei minulle tarvitse lasten passsskakieltä puhua, minä ymmärrän aikuisten kieltä".
Täti meni kuulemma ihan sanattomaksi, ja sain kuulla asiasta vihaisilta vanhemmiltani, toruivat että aikuisille ei saa puhua noin.
Luulin vain tehneeni palveluksen.....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jossain oli jo 10 vuotta sitten tutkimus että vauvoista tulee älykkäämpiä jos heille puhuu vauvasta asti normaalilla äänellä. Siksi minä puhun aina sukulaisten ja tuttavien vauvoille omalla normiäänellä.
Jenkkilehdissä oli viime vuonna tuota samaa, että lapsesta tulee heikompilahjainen jos sen kanssa puhuu "gibberishiä" eli p--skakieltä.
Missä lehdissä? Linkki? Mihin tutkimukseen juttu perustui?
En ole sama, mutta oletan se sama amerikkalainen lääketieteen alan lehti ja siellä se vauva- ja lasten erikoisosio, josta juteltiin täällä aiemmin jossain ketjussa. Muun muassa siitä jutusta että miten monet amerikkalaisten vauvat eivät tunnistaneet enää botoxia ottaneiden äitiensä naamoja kun äitien tutut turvalliset ilmeet katosivat niistä naamoista, ja siksi vauvat hätääntyvät ja tunsivat epävarmuutta. Joissakin tapauksissa vauvat alkoivat kiintyä lastenhoitajiinsa enemmän eli botoxittomiin lastenhoitajien kasvoihin joissa tutut turvalliset ilmeet.
Vähän ohiksena, mutta mä lässytän meidän kissalle. Ja tänä aamuna vahingossa aloin lässyttämään miehelle samalla tavalla. Mies kyllä ärsyyntyi, ja ymmärrän hyvin. Ärsyttäisi itseänikin :D.
Naapurissa on äiti, joka puhuu kolmannessa persoonassa kymmenvuotiaalleen: "Äiti menee nyt kauppaan". Muukin puhe on tasoltaan kaksivuotiaalle suunnattua lässyttävää selkokieltä.
Kuulostaa kyllä perin oudolta. Tyttö on sinänsä ihan normaalin oloinen ja tervehtii minuakin korrektisti.
Kavereita en kyllä hänellä ole koskaan nähnyt. Se tuskin suoranaisesti on lässytyksen vika, mutta kielinee jostain ylisuojelusta, joka on rajoittanut lapsen elämää rankasti.