Vanhempien vuoroasuminen

Jos tällä hetkellä olette eroamassa sovussa, hoitakaa ero kunnolla ja loppuun asti, niin pysytte sovussa jatkossakin.

Kiitos vastauksestasi.

Olen katsonut asiaa siltä kantilta, että lasten elämä ei muuttuisi kovasti ja tässä järjestelyssä myös miehellä olisi tilaisuus olla useampi päivä kerrallaan kotona lasten kanssa.

Hänen tulevassa pienessä vuokra-asunnossa eivät lapset todennäköisesti viihdy kovin kauaa.

Tavaroita en ole miettinyt, sen verran on vasta ajatuksen asteella tämä asia.

Hyviä pointteja sinulla kokemuksesi perusteella.

Meillä tuskin olisi vierailuja toisen vuorolla kun on välimatkaa sen verran ja kyläillä saa ken haluaa, sitä en koe ongelmaksi.

Erosta päättäessäni ja talon ostaessani olin sitä mieltä että mies muuttaa pian pois.

Nyt voimat ei meinaa riittää toteutukseen kun näen miten toinen murtuu. Jotenkin pitäisi kuitenkin edetä niin keksin tämän vaihtoehdon.

Ap

Edellinen kommentti on tarkoitettu nro:lle 19.

Ap

Missä sinä asuisit silloin, kun mies on lasten luona, et kai siellä samassa vuokra-asunnossa? Siinä nyt ei olisi mitään järkeä, ei olisi kokonaan omaa kotia kummallakaan. Kolmen kodin ylläpitäminen taas maksaa maltaita.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksestasi.

Olen katsonut asiaa siltä kantilta, että lasten elämä ei muuttuisi kovasti ja tässä järjestelyssä myös miehellä olisi tilaisuus olla useampi päivä kerrallaan kotona lasten kanssa.

Hänen tulevassa pienessä vuokra-asunnossa eivät lapset todennäköisesti viihdy kovin kauaa.

Tavaroita en ole miettinyt, sen verran on vasta ajatuksen asteella tämä asia.

Hyviä pointteja sinulla kokemuksesi perusteella.

Meillä tuskin olisi vierailuja toisen vuorolla kun on välimatkaa sen verran ja kyläillä saa ken haluaa, sitä en koe ongelmaksi.

Erosta päättäessäni ja talon ostaessani olin sitä mieltä että mies muuttaa pian pois.

Nyt voimat ei meinaa riittää toteutukseen kun näen miten toinen murtuu. Jotenkin pitäisi kuitenkin edetä niin keksin tämän vaihtoehdon.

Ap

Jos olette hyvissä väleissä ja aiotte niin olla jatkossakin, onnistuisiko sellainen ratkaisu, että exäsi voisi tulla tapaamaan lapsiaan sinun kotiisi? Hänellä olisi itsellään koti yksiössään, jonka voisi laittaa mieleisekseen ja jossa olisi hänen tavaransa. Siellä ollessaan voisi tehdä monia asioita, joita tekisi muutenkin ilman lapsia. Ja kun hän sovitusti tulisi sun luoksesi viettämään aikaansa lasten kanssa, sinä lähtisit vaikka viikonlopuksi jonnekin, tapaisit kavereitasi, kävisit harrastamassa, jäisit ylitöihin jne. Mä en oikein jaksa uskoa, että lapsille on kovin tärkeää, kumpi vanhemmista nukkuu yönsä samassa asunnossa heidän kanssaan tai kumpi vanhemmista odottaa sisällä silloin, kun he ovat kavereillaan. Sulla on kuitenkin niin isot lapset, että eivät he voi viihdyttää isäänsä sun kodissasi koko viikkoa, koska lapsillasi on omiakin menoja. Ongelmahan teillä on vain isän liian pieni asunto eli tavallinen tapaamisjärjestely ei onnistu. Lapset eivät voi ainakaan yöpyä isänsä luona, koska kyseessä on yksiö. Ja sitten kannattaa miettiä sitäkin, että joinakin viikonloppuina vain yksi lapsi kerrallaan olisi isänsä luona yötä. Yksiöön varmasti mahtuu ainakin varapatja ja voi olla kaikille osapuolille mukavampaa, jos isä ja teini tulevat vaikka perjantai-iltana leffasta suoraan isän yksiöön kuin että isä toisi teinin kotiin. Sinunkaan ei tarvitsisi valvoa ja odottaa, milloin esikoisesi tulee kotiin. 

Mun mielestä tuossa teidän tilanteessanne on oleellista, että isä on lasten kanssa ja tapaa lapsiaan, mutta ei chillaile yksikseen sun kotonasi odottamassa ajan kulumista. Ja nimenomaan myös se, että hänelläkin on koti, vaikkakin vain yksiö. 

Vierailija kirjoitti:

Minä haluan olla perheenä uuden kumppanini kanssa. Olla yhdessä mahdollisimman paljon, jakaa arjen. Jos miehellä olisi ollut tuollainen järjestely, olisi suhde loppunut lyhyeen.

Ymmärrän hyvin tämänkin kannan.

Eroon ei liity kolmansia osapuolia, omalta osaltani tuskin hetkeen tuleekaan.

Luulen, että mietimme asumisjärjestelyjä uudelleen jos jompi kumpi löytää kumppanin.

Ap

Jos tulisin tuollaiseen tilanteeseen kolmantena osapuolena, niin en kyllä ryhtyisi mihinkään suhteeseen vaan katsoisin, että potentiaalinen kumppani on kiinni perheessään.

Toisaalta asumisjärjestely on tehtävä lasten ehdoilla, ei sen mukaan että uuden suhteen hankinta on mahdollisimman helppoa.

Meillä toimi yli 5 vuotta. Sinä aikana kumpikin aloitti parisuhteen (muutaman kuukauden jälkeen), eikä se aiheuttanut mitään ongelmia. Ja siis ei lopetettu tätä siksi, että se olisi lakannut toimimasta, vaan exä ja nyxänsä osti oman yhteisen asunnon läheltä ja nyt lapset siis kulkee viikko/viikko.

Meilläkin minä lunastin exän osuuden perheen yhteisestä kodista ja ex vuokrasi pienen asunnon läheltä. Asuttiin siellä vuorotellen, kunnes kumpikin alkoi asua puolet ajasta uuden kumppanin luona.

Mitään oikeita ongelmia meillä ei ollut järjestelyssä, eli kyllä se voi toimia!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä toistuvasti nostetaan keskustelunaiheeksi tälläkin palstalla, mutta mulla ei vaan mene jakeluun, miten se oikeasti käytännössä voisi toimia muutaman kuukauden tilapäisjärjestelyä kauempaa. 

En kaipaa exän tavaroita omaan kotiini, eikä hän omiani omaansa. Saati sopimista sisustamisesta, kotitalouden järjestämisestä, siivoamisesta ja kaikesta mahdollisesta. Ties vaikka sängyn jakamisesta (vaikkain eri aikoina omin lakanoin). Siinähän joutuu tekemään kaikki samat kompromissit kuin avioliitossa ja yhdessä asuessa, jopa harrastuksia myöten. Kuitenkin täysin ilman parisuhteen hyviä puolia. Tuollainen tuntuisi kuin asuisi koko ajan jonkun vieraan kotona. Kiinni menneisyydessä. Ja kuten sanottu, mitäs jos toinen löytää uuden ja haluavat alkaa viettämään aikaa tiiviimmin, asumaan yhdessä jne.

Meillä mies muutti erossa uuden naisen luokse, minä hankin yksiön ja lapset jäi omakotitaloon. Me vanhemmat olemme siellä 1 vko kerrallaan ilman kumppaneita, joten se viikko on kokonaan lapsille omistettu! Miehellä on jo 2v lapsikin uudesta liitosta, mutta edelleen mennään tällä vanhalla systeemillä. Talon omistan minä yksin.

Minä haluan olla perheenä uuden kumppanini kanssa. Olla yhdessä mahdollisimman paljon, jakaa arjen. Jos miehellä olisi ollut tuollainen järjestely, olisi suhde loppunut lyhyeen.

Kysymys kuuluukin, onko mies sitoutunut lapsiinsa, haluaako hän olla osa näiden elämää vai sitoutuuko hän uuteen puolisoon ja jättää lapset. Parisuhteesta on helppo lähteä, lasten luota välttämättä ei. Kyllä meilläkin mies kipuili tuon asian kanssa, yritti kompromissia, jossa hän olisi asunut uuden kumppanin kanssa (minun omistamassani) omakotitalossa. Kieltäydyin ja totesin, että joko viikko-viikko ilman kumppaneja tai sitten minä muutan lasten luokse ja isä saa keksiä järjestelyn, jolla saa lapset luokseen. Lopulta hän päätyi tuohon. Esimerkiksi isyyslomalla oli kokonaan uuden perheensä luona, en antanut lupaa tulla öiksi nukkumaan isompien lasten kanssa, koska kyse on nimenomaan lasten kanssa olemisesta ja elämisestä, ei omakotitalon rauhan hyväksikäytöstä.

Joillekin tuollainen tottakai sopii, mutta mun mielestä sun ap kannattaa miettiä, sopisiko se lopulta sulle itsellesikään. Siis mennä joka toinen viikko yksiöön, jossa ei ole mitään sun tavaroitasi eikä juuri mitään tekemistä sulle. No AV:llä voi aina notkua, kun ottaa läppärin mukaan tai ainakin kännykällä.  Matkalaukku mukaan ja viikoksi sinne. Vähän sama kuin joutuisit lähtemään joka toinen viikko omasta kodistasi hotellihuoneeseen. Jaksaahan sellaista jonkin aikaa, mutta kuinka kauan? Vuosia? En mä ainakaan viihdy hotellihuoneissa kovinkaan pitkiä aikoja enkä satavarmasti viihtyisi joka toinen viikko paikassa, joka ei ole kotini ja jossa mulle ei ole mitään. 

Enpä tiedä, onko se lapsillekaan hyväksi, että vanhemmat ovat kotona vain käypäläisinä. Ehkä hyvinkin tulee tunne, ettei se ero niin lopullinen olekaan ja herää vain turhia toiveita.

Vierailija kirjoitti:

Joillekin tuollainen tottakai sopii, mutta mun mielestä sun ap kannattaa miettiä, sopisiko se lopulta sulle itsellesikään. Siis mennä joka toinen viikko yksiöön, jossa ei ole mitään sun tavaroitasi eikä juuri mitään tekemistä sulle. No AV:llä voi aina notkua, kun ottaa läppärin mukaan tai ainakin kännykällä.  Matkalaukku mukaan ja viikoksi sinne. Vähän sama kuin joutuisit lähtemään joka toinen viikko omasta kodistasi hotellihuoneeseen. Jaksaahan sellaista jonkin aikaa, mutta kuinka kauan? Vuosia? En mä ainakaan viihdy hotellihuoneissa kovinkaan pitkiä aikoja enkä satavarmasti viihtyisi joka toinen viikko paikassa, joka ei ole kotini ja jossa mulle ei ole mitään. 

Minä tein seuraavia asioita, kun olin yksiössä:

*pidemmät työpäivät, lapsiviikoilla sitten lyhyemmät

*lenkkeily, sali jne liikunta monta kertaa viikossa (lapsiviikoilla vähemmän liikuntaa)

*tapasin ystäviä

*kävin treffeillä

Jne jne jne, mitä nyt ikinä lapsivapaalla voi tehdä. Ei mua seinät erityisesti rajoittanut. Elin normaalia elämää.

Vierailija kirjoitti:

Enpä tiedä, onko se lapsillekaan hyväksi, että vanhemmat ovat kotona vain käypäläisinä. Ehkä hyvinkin tulee tunne, ettei se ero niin lopullinen olekaan ja herää vain turhia toiveita.

Minusta meillä ero onnistui tosi hyvin juuri sen takia, että lapsilla säilyi pitkään yksi koti. Kumpikin vanhemmista oli lasten luona toki "kuin kotonaan", eli siellä oltiin ihan normaalisti. Kävi vieraita, leivottiin, siivottiin, elettiin. Eikä yhteenpalua kukaan epäillyt, kun molemmilla oli jo uusi kumppanikin.

Mulla oli tuollainen naiivi ajatus itsellä. Onneksi emme päätyneet siihen! Löysin nopeasti uuden miehen ja se oli menoa. Ei olisi oikeasti toiminut. Kaikenlaiset asiat tuntuu hyviltä ja ”kyllä se meillä onnistuu”. Realiteetit on sitten asia erikseen.

En mä oikeasti suosittele. Vaikka ajatuksena olisikin ihana. Lapset varmaan lähtökohtaisesti tykkäisi joo mutta niin suuri riski että hiertää

vanhempien välit että lapset saattaa kärsiä enemmän kuin kahdessa kodissa asuessa.

Mä uskoin myös että meidän välit on exän kanssa hyvät mutta ex ei sitten kuitenkaan tuntunut enää niin haluavan kun löysin uuden. Yhteinen jaettu pieni asunto olisi siinä tilanteessa ollut katastrofi.

Meillä on toiminut oikein hyvin jo yli 7v ja lasten elämä pysyi lähes muuttumattomana ja okt on molempien nimissä ja se on lasten koti jossa vuorottelemme.

Ja meille vanhemmille vuokrattiin pieni kolmio, jossa molemmilla omat makuuhuoneen ja oh ja keittiö yhteinen. Ja molemmat ovat kalusteet mh mieleisekseen ja siellä omat tavarat.

Sovimme pelisäännöt heti alkuun, samoin jakamamme kulut.

Hyvin on toiminut.

Lämmin kiitos kaikille vastanneille!

Hienoa kuulla kokemuksia eri kantilta, riippuu selvästi monesta asiasta toimiiko systeemi vai ei.

Jos olisi varaa kahteen vuokra-asuntoon tai yhteen isoon niin pääsisi enemmän eroon exästä.

Eron pitkittyminen huolettaa, ja miten yksinäinen olo vuokra-asunnossa on ilman lapsia.

Omassa kodissa yksin olo ei tunnu niin pahalta, tässä itsetutkiskeluvaiheessa olen sitä jopa kaivannut.

Suuri vaikutus päätökseen on kuitenkin sillä, että olen huolissani miehen selviämisestä.

Oma isänsä on hylännyt perheensä kun mies oli esiteini, siksi varmaan ei millään pystyisi tekemään samaa eli lähtemään vaikka ei lapsiaan hylkääkään.

Olen varannut ajan perheterapeutille kun tilanne on jumittunut.

Parisuhteen kannalta 10-15v liian myöhään, se ei ole pelastettavissa, mutta toivottavasti saadaan apua eroon.

Ap