Lue keskustelun säännöt.
Miksi mies ei osaa tarjota läheisyyttä?
26.08.2019 |
Olin miesystävän kanssa jonkin aikaa talvella ja keväällä homma meni jäihin.
Loppukesästä mies vielä kerran pyysi uutta mahdollisuutta. Tuumin sitten, että noh kokeillaan nyt toisenkin kerran.
Aiemmin kesällä kun mies pyyteli takaisin, hän sanoi, että anna minulle mahdollisuus näyttää, kuinka tärkeä sinä olet?
Noh nyt kun olen miestä muutaman kerran taas tavannut. Niin sama meno kuin keväälläkin. Kun miehen luokse menen, ei hän halaa. Vaan kun oven aukaisee, marssii takaisin telkkua katsomaan. Kun istun hänen viereen telkkua katsomaan. Ei hän silitä esim hiuksista tai anna pusuja. Telkun ohjelmia vain kommentoidaan puolin toisin. Jää jotenkin tyhjä olo moisesta.
Sanoin kesällä hälle jo siitä että etsi toinen nainen. Siihen mies, kun en halua muita kuin minut.
Kommentit (4)
Mun mieheni ei osannut aluksi hakea läheisyyttä ja kosketusta muuta kuin seksi mielessä. Itse olen aina pyytänyt halausta, rapsuttelua tai tunkenut syliin ja halaillut itse kun tällaista kaipaan. Ihan mielellään mies tämän ottaa vastaan ja reagoi. Itse hän yleensä pyytää hieromaan kun haluaa läheisyyttä. Kaikilla se läheisyyden tarve ei ole samanlainen ja joillakin on esim vaikea lapsuus ettei sellaista normaalia hellyyttä ja vuorovaikutusta ole opittu. Sanoisin, että ennemminkin n toiminta ja näytä mallia mitä haluat kuin jankkaat asiasta sanallisesti. Parhaiten saa mitä haluaa kun pyytää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikuttaako mies siltä että jännittäisi?
Komppaan 2. Syy on mitä luultavimmin siinä ettei hän vain osaa ja eikä hänelle ole itsestään selvää että mitä haluat ja milloin tai yksinkertaisesti ei uskalla. Itse en uskaltanut ennen halata automaattisesti ja hakeutua viereen, koska olin lapsena ja nuorena haavoittunut tosi pahasti kiusaamisen takia. Kasvatin kuoren ympärilleni koska pelkäsin että satutan itseäni jos lähden liikaa läheisyyteen mukaan. Pitkään meni kunnes uskalsin ensimmäisen poikaystävän kanssa halata niin että teen aloitteen siihen itse. Pelkäsin torjuntaa niin paljon vaikka siihen ei suhteessa ollut syytä. Ensin poikaystävä huomautti sanallisesti asiasta että olisi kiva jos halaisit ja sanoisit että välität, eikä se mitenkään tulosta tuottanut. En luottanut toisen sanoihin että se olisi kivaa ja että toinen haluaa sitä. Opin vasta kun yksinkertaisesti hän jatkoi sitä aloitteen tekemistä ja siinä se luottamus kasvoi.
Edelleen sanallisesti tunteiden sanominen on äärimmäisen vaikeaa. Osoitan teoilla lähes aina välittäväni. Jos joskus saan sanottua niin se vaatii hirveästi ponnisteluja ja rohkeutta itseltä, koska edelleen se torjumisen ja yksin jäämisen pelko on läsnä jollain tasolla. Nykyisen kanssa on helpompaa, mutta ei mutkatonta. Pelottaa aina sanoa edes viestillä mitään, koska jos toinen ei vastaa halutulla tavalla tulee hirveä olo, vaikka sillä ei toinen tarkottaisikaan torjua. On hirveää myös jos ja kun tuntuu ettei voi luottaa siihen että toinen välittää vaikka toinen tekisi mitä osoittaakseen sen.
En tietenkään osannut isommin puhua mistään vaikeista tunteista ja ulospäin näytän ihan normaalilta vaikka sisältä olenkin todella rikki.
Kaikki ei vain osaa. Ei ole lapsena annettu läheisyyttä. Tosin tuossa tilanteessa voi olla että menee vain kipsiin jotenkin. Annatko itse hänelle silityksiä kun tulet? Ilmeisesti et.