Kysymys teille jotka olette päässeet elämässänne pahimman ahdistuneisuus- ja/tai paniikkihäiriön yli

Kauanko teillä kesti toipuminen tai "melkein" toipuminen? Kokonaan kai tällaisesta ei välttämättä ihan eroon pääse?

Olen 43-vuotias työssäkäyvä nainen, minulla melko vaativa ura.

Itselläni ahdistuksen ja paniikkikohtaukset laukaisi aikoinaan stressi, helposti kaikkea jännittävä perusluonne, lähisukulaisen terveystilanne, sekä oma terveystilanne joka oli sillä hetkellä huono ja siihen tarvittiin leikkausta. Olin poissa töistä 3 kk.

Vasta nyt, vajaan 4:n vuoden jälkeen tuon alkamisesta tunnen olevani melkein normaali, ja ennallani. Pahin tuntuisi olevan takana päin.
Toki jännittelen edelleen silloin tällöin ja niistä palautuminen vie aikaa. Painajaiset ovat suurimmaksi osaksi poissa.

Sain paniikkikohtauksiin rauhoittavat ja jännitykseen Propral-beetasalpaajat. Niitä ei ole tarvinnut ottaa pitkään aikaan ja reseptitkin saattavat olla vanhentuneet.
Mitään muuta lääkitystä en voinut ottaa (ssri), koska sain siitä pahat reaktiot, lähes myrkytyksenomaiset oireet.

Joka tapauksessa, toivoa siis on vaikka kestäisikin näin kauan.