Olen lama-ajan lapsi ja olisin halunnut tarjota omille lapsille parempaa. Enpä onnistunut.
Oma lapsuuteni oli todella ankea, koska vanhemmilleni lankesi jättimäiset lainat maksettavaksi. Päätin, että mahdollisten lasteni lapsuus tulisi olemaan paljon parempi. Varmistaisin asian kouluttautumalla hyvin, hankkimalla vakituisen työpaikan, lapsilla olisi ydinperhe, omat huoneet, harrastukset yms... Asiat menivätkin hyvin, kunnes kouluttautuessani uuteen ammattiin erosin ja jäin kahden lapsen kanssa yksin. Olen pohtinut tässä, että vaikka valmistuisin ja pääsisin töihin, en koskaan pysty lapsilleni tarjoamaan mitään mitä olisin halunnut. Valmistumisen jälkeisestä tulotasosta kertoo varmasti se, että tulen edelleen saamaan asumistukea. En tosin yhtä paljon kuin nyt, mutta silti. En pysty edes kotia tarjoamaan omalla palkallani!
Täällä on varmasti muitakin samassa tilanteessa olevia, jotka olette halunneet tarjota lapsillenne parempaa kuin itse saitte! Miten selvitä näiden ajatusten kanssa?
Nostan
En usko, että kaikki tienaavat täällä yli 10 000 e/kk.
ap