Lue keskustelun säännöt.
Tytär kiukuttelee, kun en suostunut ottamaan lastenlapsia viikonlopuksi yökylään
Viisikymppinen isoisä
23.08.2019 |
ytär kysyi viikolla, että voisinko ottaa lapset viikonlopuksi yökylään? Sanoin; että emme jaksa, koska olemme olleet koko viikon raskaassa työssä. Olemme vaimoni kanssa molemmat noin viisikymppisiä, joten ei tässä niitä lapsia enää oikein jaksa koko viikonloppua hoitaa, varsinkin kun ollut koko viikon töissä.
Nyt on vaimollani ja tyttärelläni kunnon riita.
Muutenkin meitä pyydetään jatkuvasti lastenhoitoon, arki-iltaisin. Alamme molemmat olemaan väsyneitä tähän jatkuvaan hoitamiseen.
Kommentit (282)
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 40-vuotias ja minulla on ekaluokkalainen lapsi. Käyn kokopäivätöissä. Olen iltaisin niiiiin puhki, että joo todellakaan meille ei tule yhtään kaveria leikkimään. Viikonloppuisin voi pariksi tunniksi tulla, kunhan saan nukkua puoleenpäivään, ja vain siinä tapauksessa, että välillä lapsi pääsee sinne kaverille. Odotan innolla, että kuluu 10 vuotta ja lapsi lentää pesästä. Tai edes 5 vuotta, ehkä silloin minua ei enää tarvita kuskaajaksi tai kaitsijaksi.
Mielelläni otan aikanaan vastaan myös lapsenlapsia, jos niitä luoja suo, mutta heidän kasvattajakseen en enää ala.
Minua eivät auta kummankaan puolen isovanhemmat. En sitä toivo enkä pyydä. Jokaisen tulee itse kasvattaa ja hoitaa omat lapsensa. Käymme kylässä kyllä ja suhteet ovat kunnossa. Isovanhemmatkin jaksavat paremmin. Minusta tukiverkko on tarkoitettu vain hätätilanteita varten, ei jokaviikkoista yökylään tunkemista varten.
Minä olen nelikymppinen tokaluokkalainen äiti, lisäksi meillä on 5-vuotias lapsi. Meillä on useimpina päivinä viikosta lapsen kaveri/kavereita kylässä kun tulen päiväkodin kautta kotiin, monesti jäävät päivällisellekin. Joka ilta ei jaksa, mutta aika monesti illalla tulee vielä lähdettyä ulos lasten kanssa, omien ja vieraidenkin, eilen oltiin leikkipuistossa ja Pokemon-jahdissa, tänään kävellen kirjastolla 3 km:n päässä. Muutaman kerran kuussa on naapuriperheen lapset hoidossa illan, mikä on vain plussaa kun on lapsilla seuraa, veljen lapset käy myös välillä 1-2 yötä kylässä.
Se on totta että vieraita muksuja ei tarvitse jaksaa hoitaa, mutta omien kanssa olis hyvä jaksaa muutakin kuin odottaa että kasvavat isoksi. Osittainen hoitovapaa? Enemmän omaa aikaa? Paremmat yöunet? Työpaikan vaihto? Jos lasten kaverit ei saa tulla kylään niin kohta tuskin lasta juuri näet, mutta ehkä se oli toivottava lopputulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen melkein ap. n ikäinen ja mulla on vasta 10v lapsi. Ihan hyvin jaksan hänen kanssaan.
Juu, sama täällä. Täytin kesällä 49 vuotta, ja 3 lasta: iät 10, 12 ja 16 vuotta. Ei ole ongelmia jaksaa normaalia arkea. Omat vanhempani eivät enää elä ja miehen vanhemmat tarvitsevat monenlaista apua. Kyllä anoppini vielä 5 vuotta sitten otti lapsia säännöllisesti yökylään, noin kerran kuussa. Koin niin, että suhde isovanhempaan on tärkeä.
Oletan, että tämä kuitenkin on ensimmäinen katraasi.
Ihminen, joka on kasvattanut ja hoitanut ja kouluttanut jo yhden pesueen itsellisiksi aikuisiksi asti ja jolla on vihdoin parin-kolmenkymmenen vuoden urakan jälkeen aikaa ihan vain olla ja nauttia elämästä ja omasta ajasta ja vapaudesta ja kodin hiljaisuudesta ja levosta työpäivän jälkeen, on hiukkanen eri asia kuin ihminen, joka juuri ensimmäistä kertaa elää omaa pikkulapsiperheaikaansa. Oli ikä mikä tahansa. Toiset tekevät ne lapsensa parikymppisinä, toiset nelikymppisinä.
Sinulle tullaan tuomaan taaperojoukko hoitoon useita kertoja viikossa ja viikonloppuisinkin yökylään sitten, kun sinä olet likemmäs seitsenkymppinen. Ajatteletko silloinkin vielä olevasti teräsmies/nainen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä te mummot ja vaarit teette kun lepäätte viikonloput?
Eikö voi edes pariksi tunniksi ottaa sitä lastenlasta hoitoon? On heti uhrautumista ja oman ajan haaskaamista?Ottaisitko sinä esim. siskosi/veljessi lapsen hoitoon viikonloppuisin pariksi tunniksi? Et tietenkään ottaisi! Miksi isovanhempien sitten pitäisi ottaa sinun lapsesi?
En joka viikonloppu, mutta usein otan kyllä, tottakai. Miksen?
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata sitten vanhana apua odottaa ja vanhainkotiin odotella lapsenlapsia vieraaksi. Tuollaiset itsekkään ET-lehden kannattajajoukot ajattelee vain itseään ja omaa elämää. Suhde lapsenlapsiin luodaan vierailulla mummolassa ja jos ei halua suhdetta luoda, on turha itkeä, kun vanhana on yksin.
_Vierailu mummolassa_ on ihan eri asia kuin että lapset tuodaan viikonlopuksi hoitoon!!
Vierailija kirjoitti:
No kyllä me tuon ikäisinä jaksettiin lapsenlapsia vahtia vkonloppuisin. Vieläkin, ollaan 70 kymppisiä, ja nuorin 3 vuotias. Ei ihan tietenkään enää olla ketteriä, mutta on vaan niin ihania. Teinit vierailee ja halailee ja viettää vieläkin vkonloppuja luonamme.
Olette ihania!Tuollaisia mekin halutaan olla seitsemänkymppisinä ja halutaan tuollaisia lastenlapsia. Nyt viiskymppisinä malttamattomasti odotellaan koska niitä siunaantuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen itsestäni huomannut, että vaikka fyysinen kunto on ihan hyvä, ei jaksa sitä lasten mankumista ja jankutusta ja meteliä. Musta tuntuu, että lapsetkin vaistoaa sen, että heistä on vain haluttu päästä eroon ja ovat kuin pakosta siellä "mummolassa". Meille ei ole lapset tulleet tuolla tavalla hoitoon, vaan etukäteen on sovittu ja se on tosi mukavaa, mutta yhtäkkiä ja monta yhtaikaa ei kyllä sovi meillekään.
Ap, anna tyttären kiukutella. Jos ei ymmärrä, sitten ei ymmärrä. Kyllä jokaisen pitää saada itse päättää oma olemisensa.
Vierailija kirjoitti:
Meidän 3v ja 7v lapset ovat olleet vauvasta asti molemmissa mummoloissa yötä pari kertaa kuussa. Ja ihan itse isovanhemmat ovat halunneet. Meillä isovanhemmat kuuluvat perheeseen.
Tämä on ideaalitilanne, mutta ap:n perheessä ei näin ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun on jo hoitanut omat lapset aikuiseksi, todellakin on aika pitää huolta itsestä. Ja tavata lapsenlapsia silloin kuin itselle sopii. Se itsestäänselvä saatavillaolo loppuu siihen kun omat lapset on hoidettu. Johan siinä se 20v menee priorisoidessa lasten tarpeet etusijalle. Sitten on olemassa uhriutuvat perheet, jossa kenelläkään ei saa olla omia tarpeita eikä rajoja kun aina pitää tehdä mitä muut tarvii. Ehkä olet kotoisin tällaisesta perheestä? Jossa uhraudutaan ja uhriudutaan?[/quote]
Saat tuon 'itsestäänselvän saatavillaolon' kuulostamaan jotenkin negatiiviselta, itse asiassa juuri uhriutumiselta. Onneksi on perheitä joissa lapsenlapset samoin kun tietysti omat lapset ovat toivottu lahja eikä ikävä velvollisuus joka pakko suorittaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata sitten vanhana apua odottaa ja vanhainkotiin odotella lapsenlapsia vieraaksi. Tuollaiset itsekkään ET-lehden kannattajajoukot ajattelee vain itseään ja omaa elämää. Suhde lapsenlapsiin luodaan vierailulla mummolassa ja jos ei halua suhdetta luoda, on turha itkeä, kun vanhana on yksin.
Aika uskomatonta syyttää itsekkääksi ihmisiä, jotka ovat hoitaneet lapsenlapsia jo niin paljon viikoillakin, että ovat aivan väsyksissä.
Et tajua mitä on vanheneminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun on jo hoitanut omat lapset aikuiseksi, todellakin on aika pitää huolta itsestä. Ja tavata lapsenlapsia silloin kuin itselle sopii. Se itsestäänselvä saatavillaolo loppuu siihen kun omat lapset on hoidettu. Johan siinä se 20v menee priorisoidessa lasten tarpeet etusijalle. Sitten on olemassa uhriutuvat perheet, jossa kenelläkään ei saa olla omia tarpeita eikä rajoja kun aina pitää tehdä mitä muut tarvii. Ehkä olet kotoisin tällaisesta perheestä? Jossa uhraudutaan ja uhriudutaan?
Saat tuon 'itsestäänselvän saatavillaolon' kuulostamaan jotenkin negatiiviselta, itse asiassa juuri uhriutumiselta. Onneksi on perheitä joissa lapsenlapset samoin kun tietysti omat lapset ovat toivottu lahja eikä ikävä velvollisuus joka pakko suorittaa.
Opettelisit lainaamaan viestiä oikein.
Vierailija kirjoitti:
No kyllä me tuon ikäisinä jaksettiin lapsenlapsia vahtia vkonloppuisin. Vieläkin, ollaan 70 kymppisiä, ja nuorin 3 vuotias. Ei ihan tietenkään enää olla ketteriä, mutta on vaan niin ihania. Teinit vierailee ja halailee ja viettää vieläkin vkonloppuja luonamme.
Olisitteko jaksaneet hoitaa viikollakin? Ja teillä varmaan helppo työ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsekin olen 57 ja työelämä niin rankkaa nykyisin että perjantaisin ihan poikki .Lauantai menee työviikosta toipumiseen .En missään nimessä jaksaisi työpäivän jälkeen ja viikonloppuisin enään lapsien hoitamista.Tyttäresi on kyllä ymmärrätävä tämä, turha kiukutella.Äkillisissä tilanteissa esim.sairastuminen tms.kyllä antaisin apua, tottakai.
Se työelämä on yhtä rankkaa myös sille perheelliselle, mutta viikonloppuna on silti hoidettava ne lapset, jaksoi tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin olen 57 ja työelämä niin rankkaa nykyisin että perjantaisin ihan poikki .Lauantai menee työviikosta toipumiseen .En missään nimessä jaksaisi työpäivän jälkeen ja viikonloppuisin enään lapsien hoitamista.Tyttäresi on kyllä ymmärrätävä tämä, turha kiukutella.Äkillisissä tilanteissa esim.sairastuminen tms.kyllä antaisin apua, tottakai.
Se työelämä on yhtä rankkaa myös sille perheelliselle, mutta viikonloppuna on silti hoidettava ne lapset, jaksoi tai ei.
Tietenkin, nehän ovat omat lapset. Isovanhempien hoitoapu on bonusta, ei itsestäänselvyys. Velvollisuudet ovat vain vanhemmilla. - Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä te mummot ja vaarit teette kun lepäätte viikonloput?
Eikö voi edes pariksi tunniksi ottaa sitä lastenlasta hoitoon? On heti uhrautumista ja oman ajan haaskaamista?Ottaisitko sinä esim. siskosi/veljessi lapsen hoitoon viikonloppuisin pariksi tunniksi? Et tietenkään ottaisi! Miksi isovanhempien sitten pitäisi ottaa sinun lapsesi?
En joka viikonloppu, mutta usein otan kyllä, tottakai. Miksen?
Samaa ihmettelen. Mieheni sisko ja hänen miehensä ovat tahattomasti lapsettomia ja aina pyytäneet lastamme heille kylään, ihan pienestä pitäen. Nyt kun lapsi on täysi-ikäinen, viettää hän välillä lomistaan aikaa enemmän heidän kanssaan kuin meidän vanhempien. Kaikki tulemme hyvin toimeen keskenämme ja kaikille nuori aikuinen on rakas. Olisi ollut suuri menetys lapselle, jos olisi jäänyt ilman näitä läheisiä sukulaissuhteita. Isovanhempia ei ole kiinnostanut kuin omat menot. Ehkä siksi me nuoremmat sukupolvet olemme enemmän hitsautuneet yhteen ja yhteistoimintaan.
Nelikymppinen on ihan eri asia kuin >50v. Olisi kiva nähdä miten se sinunkin jaksaminen ontuu kun ”pirteänä 65v juokset lastenlasten perässä metsässä”.
Aloittaja kertoi ettei hän aina jaksaa hoitaa tai juuri tänä viikonloppuna, mikä siinä oli niin kamalaa? Oletko itse kenties kevyessä toimistotyössä kun et näytä ymmärtävän että joku ihan oikeasti saattaa olla puhki raskaasta työstä? Hitto miten empatia kyvytön olet. Ja ihan helv.... tyhmä.
Vierailija kirjoitti:
Tehkää niinkuin mun vanhemmat teki kun heidän ensimmäinen lapsenlapsi syntyi; he ilmoittivat että ovat tehneet periaatepäätöksen, jonka mukaan he eivät tule koskaan auttamaan mitenkään koska ovat päättäneet nyt nauttia elämästä kahdestaan. Periaatepäätös koskee myös hätätilanteita eli eivät auta silloinkaan, koska pian olisi vaarana että pitäisi auttaa joskus toistekin!
Kyllä ovat saaneet rauhassa nauttia kahden elämästään eikä ole lastenhoito rasittanut.
Tuohan ei ollut ap:n ja vaimonsa tavoite. Haluavat hoitaa yhä, ei vain yli voimien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata sitten vanhana apua odottaa ja vanhainkotiin odotella lapsenlapsia vieraaksi. Tuollaiset itsekkään ET-lehden kannattajajoukot ajattelee vain itseään ja omaa elämää. Suhde lapsenlapsiin luodaan vierailulla mummolassa ja jos ei halua suhdetta luoda, on turha itkeä, kun vanhana on yksin.
Aika uskomatonta syyttää itsekkääksi ihmisiä, jotka ovat hoitaneet lapsenlapsia jo niin paljon viikoillakin, että ovat aivan väsyksissä.
Et tajua mitä on vanheneminen.
Tajuan kyllä, vaikka en ole vastaaja. Äitini sanoi aina, että rahaa hänellä ei ole antaa mutta aikaa on. Aikaa ei ole eläkeläiseltä näkynyt, omat riennot edellä menty. Aikuista lapsen lasta ei tuntematon vanhus enää kiinnosta, enkä ihmettele. Ei kiinnosta itseänikään.
Kyllä mä ymmärrän, että isovanhemmat ovat ihmisiä ja voivat väsyä, omata muuta tekemistä ym. eikä heillä ole mitään velvoitteita hoitaa lapsenlapsiaan jatkuvasti.
Voi itku, kun voisikin pyytää sitä apua edes hätätilanteissa, mutta koska sitä apua ei edes silloin saa, niin ollaan lopetettu pyyteleminen. Kuitenkin se hätäapu riittäisi, juurikin esim. lääkärikäyntien tms. ajaksi.
Joku täällä puhui sen puolesta, että tapaamisia voisi toteuttaa isovanhempien omilla ehdoilla. Toki, tosin eihän sen nuoren perheenkään tehtävä ole elämäänsä toisten ehtojen mukaan sovittaa, vaan tässä pelittää parhaiten yhteiset tavoitteet.
Me taas ei voida mennä edes kylään, kun isovanhemman puoliso ei halua. Tätähän on pakko kunnioittaa, vaikka lasten puolesta tuntuukin pahalta.
Isovanhempi ei voi tulla meillekään, edes yksin, koska yllätys -puoliso ei halua. Samaan aikaan puolison perheetön, kanssani samanikäinen lapsi viettää heillä viikonloppuja, jopa joskus viikon kerrallaan. Omat lapset ja muiden kakarat, vai miten se nyt menikään...
Isovanhempi puolestaan ihmettelee, miksi lapset ei tule syliin, eivät juttele oikein mitään... No niin. Jos tapaat kerran puolessa vuodessa "Juokaa kahvit ja korjatkaa luunne pois" - taktiikalla, niin väkisinkin siinä lapset isovanhemmasta vieraantuu. Kaikkea ei vaan voi saada ja mitä kylvää, sitä niittää. Valitettavasti.
Ja kyllä. Todellakin aion auttaa omia lapsiani, jos näille jälkikasvua siunaantuu. Että pääsevät lääkäriin, jopa sairaalaan ilman, että tarvii oikeasti tehdä mittavia järjestelyjä tai jättää oma terveys hoitamatta.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 40-vuotias ja minulla on ekaluokkalainen lapsi. Käyn kokopäivätöissä. Olen iltaisin niiiiin puhki, että joo todellakaan meille ei tule yhtään kaveria leikkimään. Viikonloppuisin voi pariksi tunniksi tulla, kunhan saan nukkua puoleenpäivään, ja vain siinä tapauksessa, että välillä lapsi pääsee sinne kaverille. Odotan innolla, että kuluu 10 vuotta ja lapsi lentää pesästä. Tai edes 5 vuotta, ehkä silloin minua ei enää tarvita kuskaajaksi tai kaitsijaksi.
Mielelläni otan aikanaan vastaan myös lapsenlapsia, jos niitä luoja suo, mutta heidän kasvattajakseen en enää ala.
Minua eivät auta kummankaan puolen isovanhemmat. En sitä toivo enkä pyydä. Jokaisen tulee itse kasvattaa ja hoitaa omat lapsensa. Käymme kylässä kyllä ja suhteet ovat kunnossa. Isovanhemmatkin jaksavat paremmin. Minusta tukiverkko on tarkoitettu vain hätätilanteita varten, ei jokaviikkoista yökylään tunkemista varten.
Tuo on aina niin surullista, kun vanhempi vaan toivoo että lapsi kasvaisi ja muuttaisi pois. Kannattaa miettiä miltä itsestä tuntuisi kun olisit jollekkin vain velvollisuus. Joskus vielä toivot että aika olisi mennyt hitaammin.
Toisessa kommentissa mainitsit että lasta pitää kuskata kolmeen harrastukseen. Ekaluokkalainen ei tarvitse kolmea harrastusta viikossa. Koululaisen on hyvä muodostaa ystävyyssuhteita myös koulun ulkopuolella. En minäkään aina jaksa lapsen kavereita, mutta yritän olla siinäsuhteessa epäitsekäs että suon lapselle leikit kaverin kanssa myös meillä. Näitä lapsia on paljon kelle ei voi koskaan mennä, mutta ovat aina tulossa muille kylään. Reilua?
Arki on sellaista millaiseksi sen tekee. Kannattaa myös miettiä onko nykyinen työ sitä mitä haluaa tehdä, jos on aina väsynyt. Moni tekee arjestaan suorittamista ja sitten ollaan niin puhki että odotetaan vaan lapsen muuttavan pois kotoa. Yhden rauhallisen ekaluokkalaisen äitinä luulisi olevan melko leppoisaa.
Meidän 3v ja 7v lapset ovat olleet vauvasta asti molemmissa mummoloissa yötä pari kertaa kuussa. Ja ihan itse isovanhemmat ovat halunneet. Meillä isovanhemmat kuuluvat perheeseen.