Tytär kiukuttelee, kun en suostunut ottamaan lastenlapsia viikonlopuksi yökylään

Ei tarvitse vanhana  hoitaa eikä käydä.  Käytän kaikki omaisuuteni omaan hoivaani ja olen kunnollisessa palvelutalossa.

Minä haluan itse kasvatan omat lapseni ja isovanhemmat saavat nauttia lapsenlapsistaan minun ehdoilla. On mukavaa huomata että että isovanhemmat haluavat osallistua lapsenlapsiensa elämään. Lapsenlapset ovat isovanhemmille lahja, ei oikeus.

minun omat isovanhempani eivät ole minua koskaan yhtään hoitaneet tai viettäneet aikaa. Nyt sitten narisevat äidilleni (heidän tyttärelleen) että en soittele tai käy riittävän usein. Ei minulla ole asiaa henkilöille joiden kanssa minulla ei ole minkäänlaista suhdetta, eikä pelkkä verisukulaisuus merkitse minulle mitään.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata sitten vanhana apua odottaa ja vanhainkotiin odotella lapsenlapsia vieraaksi. Tuollaiset itsekkään ET-lehden kannattajajoukot ajattelee vain itseään ja omaa elämää. Suhde lapsenlapsiin luodaan vierailulla mummolassa ja jos ei halua suhdetta luoda, on turha itkeä, kun vanhana on yksin.

Kun on jo hoitanut omat lapset aikuiseksi, todellakin on aika pitää huolta itsestä. Ja tavata lapsenlapsia silloin kuin itselle sopii. Se itsestäänselvä saatavillaolo loppuu siihen kun omat lapset on hoidettu. Johan siinä se 20v menee priorisoidessa lasten tarpeet etusijalle. Sitten on olemassa uhriutuvat perheet, jossa kenelläkään ei saa olla omia tarpeita eikä rajoja kun aina pitää tehdä mitä muut tarvii. Ehkä olet kotoisin tällaisesta perheestä? Jossa uhraudutaan ja uhriudutaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kyllä me tuon ikäisinä jaksettiin lapsenlapsia vahtia vkonloppuisin. Vieläkin, ollaan 70 kymppisiä, ja nuorin 3 vuotias. Ei ihan tietenkään enää olla ketteriä, mutta on vaan niin ihania. Teinit vierailee ja halailee ja viettää vieläkin vkonloppuja luonamme.

Kyllä työelämä on muuttunut viimeisen kymmenen vuoden aikana aina vaan rankemmaksi kun joka paikassa on tehty näitä tehostamisia ja viilattu prosesseja=vähemmän työntekijöitä.Ymmärrän täysin ettei jatkuvasti jaksa olla lapsenlapsia hoitamassa, vaikka mukavia ja rakkaita ovatkin.

Meidän 50 v. olisi hyvä myös muistaa että se on samanlailla rankkaa myös lastenlapsiemme vanhemmille. Elikkä me päästiin pikkulasten vanhempia ollessamme helpommalla työelämässä. Nyt stressi painaa sekä nuorta että vanhaa.

On aika ontuva selitys että ei lastenlapsia vahdita koska töissä raskasta ja pitää rentoutua. Ihan niinku kaikilla työelämässä olevilla ei olisi raskasta ja se lastenlapsikin olisi hirveä rasite.

Vierailija kirjoitti:

Minusta kuulostaa kummalliselta, koska molemmat mummot ovat aina halunneet lapsen hoitoon. Sitten oltu mustasukkaisia jos toinen saanut hiukan enempi aikaa kuin toinen. Lapsi nyt jo 19v ja saa itse hoitaa mummokuvionsa. (Ja työssäkäyviä olivat lapsen ollessa pieni.)

No auttaako lapsesi nyt nuorena aikuisena mummoja? Käykö mummoille kaupassa, siivoaa, kuskaa autolla harrastuksiin, lääkäriin, ostoksille? Haravoi pihaa, kitkee rikkaruohot, poimii mummoille marjat? Hoitaa tarvittaessa mummojen lemmikkieläimiä?

Vai elääkö aikuinen lapsesi vauhdikasta opiskelijaelämää, jossa mummot eivät tule mieleenkään?

Ei ole pakko ottaa lapsenlapsia hoitoon. Tietty varmaan joskus kannattaa ottaa että lapset saa tutustua isovanhempiin ja vanhemmat saa omaa aikaa. Typerää tyttäresi on tuosta suuttua, ei voi olettaa että isovanhemmat on aina valmiita lapsia vahtimaan.

Mutta en kyllä ymmärrä miten viisikymppisenä voi olla niin väsynyt ettei jaksa töiden lisäksi mitään muuta. Viisikymppiset ketä minä tunnen ovat kyllä ihan nuorekkaita ja hyvässä kunnossa. Ap kuulostaa joltain 70 kymppiseltä. Kannattaa ehkä kiinnittää omiin elintapoihin huomiota.

Minä olen 40-vuotias ja minulla on ekaluokkalainen lapsi. Käyn kokopäivätöissä. Olen iltaisin niiiiin puhki, että joo todellakaan meille ei tule yhtään kaveria leikkimään. Viikonloppuisin voi pariksi tunniksi tulla, kunhan saan nukkua puoleenpäivään, ja vain siinä tapauksessa, että välillä lapsi pääsee sinne kaverille. Odotan innolla, että kuluu 10 vuotta ja lapsi lentää pesästä. Tai edes 5 vuotta, ehkä silloin minua ei enää tarvita kuskaajaksi tai kaitsijaksi.

Mielelläni otan aikanaan vastaan myös lapsenlapsia, jos niitä luoja suo, mutta heidän kasvattajakseen en enää ala.

Minua eivät auta kummankaan puolen isovanhemmat. En sitä toivo enkä pyydä. Jokaisen tulee itse kasvattaa ja hoitaa omat lapsensa. Käymme kylässä kyllä ja suhteet ovat kunnossa. Isovanhemmatkin jaksavat paremmin. Minusta tukiverkko on tarkoitettu vain hätätilanteita varten, ei jokaviikkoista yökylään tunkemista varten.

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse vanhana  hoitaa eikä käydä.  Käytän kaikki omaisuuteni omaan hoivaani ja olen kunnollisessa palvelutalossa.

Toivottavasti on pakka kunnossa, ei ihan halpaa lystiä ole. Kyllä varmaan siellä palvelutalossakin kaipaa seuraa. Ei ne hoitajat ehdi passaamaan ja paapomaan missään palvelutaloissa.

Ihan sellaisena vinkkinä kaikille teille väsyneille. Pistäkää ruokavalio kuntoon ja alkakaa liikkumaan. Kyllä terve ihminen jaksaa tehdä normaalin työpäivän/työviikon olematta sen jälkeen kuoleman partaalla.

Varsinkin sinä 40v ekaluokkalaisen äiti. Veikkaan että syöt mitä sattuu, on ylipainoa, liikuntaa et harrasta, illat menee sohvalla maaten ja vaaleaa leipää mussuttaen. Ei ihme ettei jaksa. Turha on syyttää työelämää tai lapsia kun omat elintavat on päin persettä. Ei se vuosien saatossa ainankaan paremmalsi mene

Mitä te mummot ja vaarit teette kun lepäätte viikonloput?

Eikö voi edes pariksi tunniksi ottaa sitä lastenlasta hoitoon? On heti uhrautumista ja oman ajan haaskaamista?

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata sitten vanhana apua odottaa ja vanhainkotiin odotella lapsenlapsia vieraaksi. Tuollaiset itsekkään ET-lehden kannattajajoukot ajattelee vain itseään ja omaa elämää. Suhde lapsenlapsiin luodaan vierailulla mummolassa ja jos ei halua suhdetta luoda, on turha itkeä, kun vanhana on yksin.

Isovanhemmat ovat aikoinaan kasvattaneet omat lapsensa, ja he ovat myös aikoinaan hoitaneet omat vanhempansa. Ei heille kaikkien suvun jäsenten hoitaminen kuulu!

Minun suhteeni isovanhempiin katkesi ollessani kymmenvuotias, kun isäni päätti katkaista suhteensa vanhempiinsa. Ei meillä sitä ennenkään mitkään lämpimät välit olleet, en ollut siellä koskaan hoidossa eivätkä he leikkineet kanssani kyläreissuilla. Siitä huolimatta aikuisena otin ihan omatoimisesti yhteyttä näihin isovanhempiini ja loin heihin uudestaan kyläilysuhteen. Nyt on molemmat hoidettu hautaan.

Samaten pidän tällä hetkellä huolta lapsettomasta äidin puolen tädistäni, joka paluumuutti toiselta puolelta maata kotikonnuilleen vanhoilla päivillään. On dementiaa ja kyvyttömyyttä arkielämään ja rahankäyttöön, vainoharhaa ym. Minä olen hänen tukihenkilönsä, joka käyttää häntä pankissa ja tk:ssa ja järjestää hoitoavun ja kotiavun ja vaatehuollon. Tämä täti ei ole tätä ennen ollut minulle juuri mitään. Vain nimi joulukorteissa, joita äidilleni saapui. Joskus näin hänet joissain sukujuhlissa. Hän ei ole siten myöskään päivääkään hoitanut lapseni.

Ehkä oma lapseni aikanaan pitää huolen minusta, ehkä ei. Uskon, että tässä maassa kyllä joku minutkin hoitaa. Olkoon sitten etäisempi sukulainen tai naapuri tai yhteiskunta.

Ei pidä sekoittaa kahta asiaa. Jatkuvaa lapsenlastenhoitoa ja satunnaista sellaista.

Minulle tekee niin pahaa nämä loppuun asti väsytetyt isovanhemmat jotka eivät osaa sanoa ei. Aivan kauheita tapauksia tutuilla. Yksikin työtön äiti käytännössä asuu kaksivuotiaansa kanssa vanhemmillaan ja hoidattaa lapsensa heillä. Ja kun ilmoitti että toinen on tulossa, vanhemmat eivät edes kyenneet esittämään olevansa onnellisia. Miksi eivät siitä stoppia tolle, ovat ihan uupuneita. Itse ovat töissä ja pitää hoitaa patalaiskan työttömän tyttären pientä mukulaa ja kohta vauvaa!!!

Ei todellakaan voi vaatia että lapsille on hoito koko vkl:ksi, sitä saa kysyä toki mutta ei usein ja jos hoito ei sovi, kuka kehtaa alkaa riitelemään.

Vierailija kirjoitti:

Mitä te mummot ja vaarit teette kun lepäätte viikonloput?

Eikö voi edes pariksi tunniksi ottaa sitä lastenlasta hoitoon? On heti uhrautumista ja oman ajan haaskaamista?

Ööhh tässä oli kyse viikonlopusta ei parista tunnista.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen melkein ap. n ikäinen ja mulla on vasta 10v lapsi. Ihan hyvin jaksan hänen kanssaan.

Juu, sama täällä. Täytin kesällä 49 vuotta, ja 3 lasta: iät 10, 12 ja 16 vuotta. Ei ole ongelmia jaksaa normaalia arkea. Omat vanhempani eivät enää elä ja miehen vanhemmat tarvitsevat monenlaista apua. Kyllä anoppini vielä 5 vuotta sitten otti lapsia säännöllisesti yökylään, noin kerran kuussa. Koin niin, että suhde isovanhempaan on tärkeä.

Näinhän se on, että vaikka muuten kasvaisi aikuiseksi niin suhteessa omiin vanhempiin sieltä pilkahtelee se oikutteleva teini.

Vierailija kirjoitti:

Varsinkin sinä 40v ekaluokkalaisen äiti. Veikkaan että syöt mitä sattuu, on ylipainoa, liikuntaa et harrasta, illat menee sohvalla maaten ja vaaleaa leipää mussuttaen. Ei ihme ettei jaksa. Turha on syyttää työelämää tai lapsia kun omat elintavat on päin persettä. Ei se vuosien saatossa ainankaan paremmalsi mene

No nyt ei ihan osunut. Katson kahta viikottaista sarjaa (lauantaisin Avara luonto ja sitä seuraava brittidekkari). Tv-huone on miehen valtaama.

Vaaleaa leipää en syö. Se aiheuttaa vatsavaivoja. Pidän tarkoin huolen siitä, että syön terveellisesti.

Harrastan kahdesti viikossa liikuntaa, siihen päälle työmatkapyöräilyt. Aiemmin kävin myös uimassa, mutta olkapäävamman takia se on jäänyt vähemmälle. Lisäksi vien lasta viikottain kolmeen harrastukseen.

Osa työstä täytyy tehdä työpäivän päätteeksi kotona. En siis voi ajatella, että kahdeksan tunnin jälkeen suljen työpaikan oven enkä enää sen jälkeen ajattele työntekoa. Se vie energiaa myös illoista.

Minä en syytä omaa lastani. Hän on toivottu lapsi ja tietoisesti maailmaan saatettu ja hyvin rakas. Onneksi hän on myös rauhallinen ja mukava. Monet hänen ystävistään eivät ole rauhallisia, päinvastoin, heistä lähtee hel*etillinen huuto ja mekastus. Vihaan sellaista. Kun minulla on vapaa-aikaa, haluan olla hiljaa ja rauhassa ja lukea lehteä ja kykkiä puutarhassa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä te mummot ja vaarit teette kun lepäätte viikonloput?

Eikö voi edes pariksi tunniksi ottaa sitä lastenlasta hoitoon? On heti uhrautumista ja oman ajan haaskaamista?

Esimerkiksi minä hoidan omia huonokuntoisia vanhempiani.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Mitä te mummot ja vaarit teette kun lepäätte viikonloput?

Eikö voi edes pariksi tunniksi ottaa sitä lastenlasta hoitoon? On heti uhrautumista ja oman ajan haaskaamista?

Ottaisitko sinä esim. siskosi/veljessi lapsen hoitoon viikonloppuisin pariksi tunniksi? Et tietenkään ottaisi! Miksi isovanhempien sitten pitäisi ottaa sinun lapsesi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä että pidätte puolenne. Isovanhemmilla ei ole pienintäkään velvollisuutta hoitaa lapsenlapsiaan jos eivät halua. Hätätilanteet tietysti erikseen. Tämä pitäisi jokaisen sisäistää jo ENNEN lasten hankkimista.

Kyllä. Ja on hyvä muistaa myös, ettei lapsillakaan ole mitään velvollisuutta hoitaa raihnaisia vanhempiaan myöhempinä vuosina. Raskaat työviikot jne.

Miten nämä korreloi keskenään? Vanhemmat hoitavat ensin omat lapset, ja sitten niiden lastensa lapset, ne lapset hoitavat vain vanhuksia pari vuotta kun ne ovat huonossa kunnossa. MITEN ihmeessä sinun päässäsi vertautuu se että vanhemmat hoitavat ensin 18v omia lapsia ja sitten 18 v sun lapsia siihen, että sinä hoidat vanhempiasi 2-3v?? Miten nämä on sama asia, kerroppa se?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kyllä me tuon ikäisinä jaksettiin lapsenlapsia vahtia vkonloppuisin. Vieläkin, ollaan 70 kymppisiä, ja nuorin 3 vuotias. Ei ihan tietenkään enää olla ketteriä, mutta on vaan niin ihania. Teinit vierailee ja halailee ja viettää vieläkin vkonloppuja luonamme.

Kyllä työelämä on muuttunut viimeisen kymmenen vuoden aikana aina vaan rankemmaksi kun joka paikassa on tehty näitä tehostamisia ja viilattu prosesseja=vähemmän työntekijöitä.Ymmärrän täysin ettei jatkuvasti jaksa olla lapsenlapsia hoitamassa, vaikka mukavia ja rakkaita ovatkin.

Meidän 50 v. olisi hyvä myös muistaa että se on samanlailla rankkaa myös lastenlapsiemme vanhemmille. Elikkä me päästiin pikkulasten vanhempia ollessamme helpommalla työelämässä. Nyt stressi painaa sekä nuorta että vanhaa.

On aika ontuva selitys että ei lastenlapsia vahdita koska töissä raskasta ja pitää rentoutua. Ihan niinku kaikilla työelämässä olevilla ei olisi raskasta ja se lastenlapsikin olisi hirveä rasite.

On se nyt vähän eri asia oletko toimistorotta vai teetkö ihan oikeasti fyysisesti raskasta työtä, jossa paikat on koetuksella.