Lue keskustelun säännöt.
Lapsi syö sokerit kaapista
23.08.2019 |
Tiedän, että ei ole mitenkään epätavallista tai patologista että lapsi napsii herkkuja kaapista, mutta miten siihen pitäisi suhtautua "oikein"? Juttuvinkkinä tästä olisi kiva saada vaikka jonkun asiantuntijankin näkemys.
Kyseessä tokaluokkalainen, hoikka, valikoivasti syövä ja pienestä pitäen makeanperso lapsi. Meillä ei ole erityisen herkkunatseja, mutta yritämme toteuttaa ja opettaa kohtuutta, ja vähän väliä pyytävän lapsen mielestä varmaan sanotaan liian usein ei tänään mennä jätskille/leivota/osteta sokerimuroja. Mutta lapsen yksin ollessa kaapista häviää kaakaojuomajauheet ja palasokerit, hunajat ja nonparellit. Jotenkin epäterveeltä tuntuu että lapsi syö niitä _salaa_, jättää tyhjän pakkauksen kaappiin tai piilottelee roskia, joten keväällä kävimmekin keskustelun siitä että jos välipalalla on makeanmieliteko, niin mieluummin ostan niitä hilloviilejä tai tottakai saa ottaa leivän kanssa kaakaon, mutta se että jälkiä piilotellen ja valehdellen käydään tyhjentämässä leivontatarvikkeet, se ei ole ok (mm. siksi sitten niitä ei ole kun tarvitsisi).
Olen yrittänyt puhua asiasta kiihkottomasti ja kuunnellen, perustellut miksi sokerisilla herkuilla oma rajallinen tilansa ruokavaliossa ja yrittäen tulla vastaan lapsen halussa syödä jotain hyvää (teen esim. lapsen toivomia aamu- ja välipaloja valmiiksi), mutta lapsi menee vilpittömästä "oho, miten tää on tyhjä?" ihmettelystä lukkoon ja näyttää oikein säikähtävän. Myös rehellisyydestä on puhuttu myös ja sen suhteen olen tiukka, myönnän että olen painostanut lapsen tunnustamaan koska valehtelua en siedä, mutta ei siitä mitään säikähtämisen arvoisia seurauksia ole tullut, esim. rangaistuksia.
Onko tämä asia joka kannattaa vain ignoorata ettei tee asiasta suurempaa ongelmaa, vai pitäisikö sokeripalojen salanapostelu saada loppumaan?
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Millätavoin syötte itse, onko kaikki ateriat yhteisiä vai syökö jokainen kaapista silloin kun ehtii tai on nälkä, television äärellä, tietsikalla? Siitä se malli tulee, jos ei sitten hae jommankumman rakkaudenosoitusta tai satu ole pyknikko rakenteeltaan tai yliherkkä jollekin ruoka-aineelle tai pelkästään vain vain erityisen feminiininen.
Rivien välistä, kontrollointi tuntuu vähän liialliselta, mutta sekin luonnekysymys ja voi kompensoitua toisaalta sitten muussa suhtautumisessa.
Syödään arkisin päivällinen koko perheenä. Isä ei syö aamiaista, pikkusisko syö päiväkodissa, minä töissä (lähden ennen lapsen heräämistä) ja koululainen syö kotona isän laittaman aamiaisen. Välipala ei aina ole valmiina koska on usein kavereiden kanssa enkä tiedä pitäisikö tehdä 0 vai 5 leipää seuraavalle päivälle, mutta siitäkin on juteltu ja olen sanonut että voin laittaa valmiiksi jos haluaa. Iltapalan lapset syö aiemmin, aikuiset myöhemmin. Viikonloppuna syödään lounaatkin yhdessä, aamiaiset saattaa mennä niin että lapset ehtii lopettaa ennen kuin kahvi on tippunut ja silmät kunnolla auki. Napostelu ei ole kellään tapana.
Syliä ja halia kaipaa paljon, osaa pyytää ja ottaa vastaan. Yksinolo on ymmärtääkseni ok, paljon on kavereidenkin kanssa mutta välillä kaipaa taukopäiviä ja yksinoloa ettei väsy.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikista vastauksista. Itsellä on lievää syömishäiriötaustaa ja olen kärsinyt kouluikäni ylipainon vuoksi kiusaamisesta, ja tunnistan että koska tämä on asia jossa haluan antaa lapselleni helpomman polun kuin mitä itse olen kulkenut, se on myös asia jossa herkästi sokeudun omille virheille ja teen ylilyöntejä suuntaan tai toiseen.
Ap.
Jos se on makea mikä houkuttaa niin oletko kokeillut suolaisia herkkuja?
Mä lähtisin ehkä siitä, että sokeripaloja ja sokeria ei vaan ole tarkoitus syödä pelkästään (palat on isoisän kahvia varten ja muut leipomiseen). Jos silti syö niitä niin kyllä siinä vaiheessa voi olla pikkuhiljaa joku rangaistuskin paikallaan, ei siksi että syö sokeria vaan siksi että rikkoo selvää yhdessä sovittua sääntöä.
Tilalle tuo mitä joku jo ehdotti, eli neuvottelu lapsen kanssa siitä, mikä olisi parempi vaihtoehto herkuksi. Joku vähän enemmän ruokaa muistuttava (kauramurot ja mehukeitto?) olisi kuitenkin terveempää kuin pelkän sokerin vetely paljaaltaan.
Jo on taas tehty yksinkertaisesta asiasta vaikea. Ette osta sitä sokeria.
Palasokeri on isäni tuoma paketti, kahvin kanssa niitä toivoo. Hunajaa ja sokeria käytetään pieninä määrinä esim. marjojen ja maustamattoman jogurtin tai rahkan makeuttamiseksi. Nonparelleja ostettiin lapsen synttärimokkapaloja varten. Siirappipurkki oli jäänyt viime joulun piparinleivonnasta. Kaakaota juodaan joskus retkillä ja pitkän ulkoilun päätteeksi.
Jotenkin toivoisin löytäväni tähän jonkun terveemmän ratkaisun kuin että ei osteta mitään tai heitetään 90% nonparelleista roskiin tai että kotitekoisesta vispipuurosta tulee kielletty herkku.
Ap.