Lue keskustelun säännöt.
Epäilen että kaverilla bipo, vai mitä mieltä?
22.08.2019 |
Kaverillani on ollut krooninen masennus jo pitkään, terapia ja lääkkeet ei oo tepsineet. On toistaiseksi sairauseläkkeellä. Nyt aloin miettiä, jos hän olisikin bipolaari, kun on loppukeväästä lähtien ollut tosi erikoinen. Rakastui tulisesti huumeiden käyttäjään ja puhuu tästä ihannoivaan sävyyn, kuinka he on tarkoitettu toisilleen ja ovat molemmat erikoisyksilöitä, poikkeuksellisia ihmisiä. Samaan aikaan koko kesä ollut dokaamista ja irtosuhteita, mitä ei oo harrastanut koskaan aiemmin tossa määrin. Toisaalta on saanut pitkästä aikaa tehtyä töitä mut huomaan että liioittelee ja kehuskelee asioilla, tuntemillaan ihmisillä ja tekemillään jutuilla. Ihan erilainen käytös kuin koskaan aiemmin. Puhuu myös kaikesta yliluonnollisesta, toki tätä on ollut vähän aina mut ei tässä määrin.
Onko toi nyt mikä juttu?? Bipo-maniaa vai psykoosia vai mitä? Olen huolissani ja pelkään tosi paljon mitä tapahtuu, kun jossain kohtaa tuo loppuu ja fiilikset kääntyy laskuun.
Perus-realiteetit on kyl hallussa, siis tajuaa ajan ja paikan mut on ruvennut valvomaan yöt läpi ja sillai on kello sekaisin.
Sit toinen kysymys: miten tähän voisin puuttua? Hienotunteisesti siis.
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tohon voi oikein mitenkään puuttua ja miksi pitäisikään.
Et varmaan tunne ketään bipoa? Pitäisi puuttua siksi, että elämän saa sotkettua TODELLA pahasti lyhyessä ajassa maniassa (vaikka hauskaahan se on). Tekee kymmenien tuhansien velat, tulee raskaaksi, jättää nykyisen perheen ja hankkii uuden ym. Tai sitten vaan pumppu pettää, kun ei kestä valvomista. Onnettomuusriski kasvaa huomattavasti, kun esim. ajaa liian lujaa tai ryyppää tolkuttomasti.
Tunnen ehkä liiakin läheisesti, mutta sairastuneella ei välttämättä itsellään ole mitään tarvetta tulla autetuksi eikä hän siksi ota apua vastaan ennen kuin ne asiat on todella pielessä ( kuulostaa kummalliselle että sinulla on tarve tuo huutaa, tarvitset ehkä itse apua enemmän kuin ystäväsi).
Nyt sekotat mut alottajaan. Ikävä kyllä mulle sanottiin, että tämän paremmaksi mun tilanne ei tule, mutta kiitos välittämisestä.
Kyllä minä vastasin ihan lainaamaani tekstiin.
Mistä ystävästä sä sitten puhut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä, että tuli puhetta taas biposta. On tärkeetä oppia tunnistamaan omat triggerit ja välttää niitä. Ikävä kyllä just niihin jää usein koukkuun. Minä hoidan mielenterveyttäni ja poistun vauvapalstalta.
Puhuuko enemmän? Mä huomaan veljeni alkavan maniavaiheen siitä, että alkaa lähetellä pitkiä viestejä, soittaa ja haluaa puhua pidempään kuin tavallisesti ja nuotti aavistuksen verran nopeampi. Vaikka mitään muuta ei vielä olisikaan. Jos pääsee pahemmaksi ni sit tulee valvomiset ja vähäsen oudot jutut. Sit dokaaminen, tuhlaaminen, omnipotenssiharhat ja jos ei saada ajoissa hoitoon niin muutkin harhat.
Vierailija kirjoitti:
Bipoa ei läheskään aina huomata, kun ihmiset menee vain masentuneena hakemaan apua.
Tutulta onneksi huomattiin, luojan kiitos, heti ensimmäisellä sairaalareissulla. Hakeutui hoitoon vakavassa masennustilassa ja onneksi pääsi. Päivystyksestä suoraan ambulanssilla suljetulle osastolle. Ja oli sielläkin kyllä se ensimmäinen diagnoosi vakava masennus, mutta tutkivat sitten pidempään ja ottivat verikokeita ja tietenkin jututtivat, niin bipohan se lopulta oli.
Paljon vaikuttaa onko ykkös- vai kakkostyyppi. Tällä tutulla onneksi se lievempi versio ja on pystynyt olemaan töissä.
Tässä sairaudessa on pahinta se, ettei ihmiset halua välttämättä hoitoa, kun eivät koe olevansa sairaita. Tai sitten eivät sitoudu hoitoon, jos lääkkeet lihottavat tms.
Kyllä minä vastasin ihan lainaamaani tekstiin.