Lue keskustelun säännöt.
Voi herranjestas! Ylen TV-uutisissa juuri, kuinka välivuoden suosio kasvaa vuosi vuodelta!
22.08.2019 |
Kaiken lisäksi vielä 56% välivuoden pitäjistä pitää sen saadakseen aikaa itselleen. Voi helvetti, niitä koulutusuudistuksia ei ole tehty välivuoden pitämistä varten, vaan sitä varten, että päästään entistä nopeammin opiskelemaan ja sitä kautta töihin! Välivuodet ovat myrkkyä kansantaloudelle!
Toivottavasti välivuosien pitäjille ei makseta euroakaan etuuksia veronmaksajien rahoista!
Kommentit (48)
Akatkin armeijaan, niin on tekemistä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se sua haittaa? Anna toisten elää kuten haluavat, niin ne toisetkin antavat elää.
Mitä se mua haittaa? Helvetti, kun sen vuoksi seuraavien opintojen alkaminen ja sitä kautta heidän työuransa alkaminen viivästyy ja valtion verokertymä pienenee! Eli kyllä se vaikuttaa meihin muihinkin!
Ei pidetä välivuotta ilman todella hyvää syytä, vaan heti opiskelemaan seuraavalle asteelle!
Ne välivuoden pitäjät kuitenkin käyvät töissä. Siinä on ihan hyvää harjoitusta tulevaisuuden varalle.
Eivät todellakaan kaikki välivuoden pitäjät käy töissä! Osa mm. matkustelee ja lojuu kotona!
Onpa erikoista, että jotkut vanhemmat mahdollistavat tuon.
Kannattaako hankkia lapsia, jos ei halua auttaa ja elää mukana haaveissa? Välivuosi oli ihan normioptio 80- ja 90-luvuilla, ja taloudessa meni paremmin...
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun kävin lukiota, ei koulu-uupumuksesta vielä puhuttu mitään. Jos olisi puhunut uupumuksesta tai stressistä, niin se olisi saatettu jopa tulkita kiittämättömyydeksi. Piti olla tyytväinen, että oli saanut mahdollisuuden käydä koulua pidemmälle kuin vain kansakoulun. Jälkeen päin olen tajunnut, että olin varsinkin viimeisenä lukiovuonna, mutta osaksi jo edellisenäkin, uupunut. Arvosanat laskivat eikä opiskelu enää kiinnostanut samalla tavalla kuin aikaisemmin.
Pyrin ja pääsin yliopistoon, mutta ensimmäinen vuosi meni harakoille eli opiskelin ainetta, joka ei kovin suuresti kiinnostunut, joten enin aika kului voimien keräämiseen. Jos silloin lakkiaisten jälkeen olisin ollut viisas, niin en olisi pyrkinyt opiskelemaan, vaan olisin etsinyt työtä ja pyrkinyt toipumaan. Minulla oli jo suunnitelma B eli että etsin syksyksi työtä ja menen sitten kevääksi talouskouluun, josta olisi ollut hyötyä sekä elämää että mahdollisia jatko-opintoja varten. Yksi kiinnostuksen kohteista oli nimittäin kotitalousala.
Ymmärrän siis varsin hyvin nykynuorten halun viettää välivuosi ja jatkaa vasta sen jälkeen opintoja. Uskon, että lukio on nyt huomattavasti stressaavampi kuin meidän aikanamme. Tosin peruskoulun jälkeinen välivuosi tuntuu aika epäilyttävältä, mutta sekin voi tulla eteen, jos arvosanat eivät riittäneet toisen asteen oppilaitokseen. Monella paikkakunnalla ei nykyään ole tarjolla edes kymppiluokkaa, jossa voisi yrittää korottaa arvosanojaan.
Kehitysmaissakin tarjotaan ilmaista koulutusta. Suomessa on nyt vähän ymmärretty väärin sillä, mitä hyvinvointivaltio tarkoittaa. Tosin, Suomihan ei ole ollut sitä enää pariin vuosikymmeneen. Ilmeisesti täällä pitää pian olla iloinen siitä, että saa ylipäätään hengittää tämän maanpäällisen paratiisin ilmaa ja tallata Suomeksi kutsutun luvatun maan tomua. Lol.
Vierailija kirjoitti:
Tämä johtuu siitä, että jatko-opiskeluihin pääsyä ja alanvaihtoa on vaikeutettu viime vuosina käsittämättömästi. Jos et ole kirjoittanut laudatursuoraa ja pääse suoraan todistuksella, et välttämättä pääse unelma-alallesi. Jos haet muuallekin, saat paikan ja aloitat opinnot, niin unelma-ala karkaa aina vain kauemmas. Jos taas et hae lainkaan tai ota muuta paikkaa vastaan, ei silti ole takeita että pääset unelma-alalle seuraavassakaan haussa tai ylipäätään. Ensiksi mainitussa tapauksessa et kuitenkaan ole menettänyt ensikertalaisuuttasi. Toki helpottaa jos sulla on varaa valmennuskursseihin tai olet suomenruotsalainen.
Johtuu siitä, että Suomessa pihdataan ylempää koulutusta, vaikka nimenomaan täällä pitäisi lisätä sitä, koska uusia työpaikkoja ei synny enää lapiomiehille ja kaupankassoille. Ylemmällä koulutuksella on edelleen jokin ihmeellinen glooria ja sädekehä, vaikka se nimenomaan pitäisi olla ihan arkijuttu ja kaikkien ulottuvilla jälkiteollisessa yhteiskunnassa.
Osa joukosta jää siis pyörimään ulkopuolelle ja pyrkii uudestaan ja uudestaan, koska aloituspaikkoja on karsittu. Eikä kyse ole vain unelma-aloista vaan ylipäätään suurimmasta osaa kaikista korkea-asteen tutkinnoista. Demarithan lisäsivät aikoinaan aloituspaikkoja, mutta se oli oikeiston mielestä suoranaista rienausta. Yliopisto on vain herraskaisille, eli siitähän se tässä kenkä puristaa.
Paljon suurempi ongelma kuin joku välivuosi on suomalaisen laiskuus.
Kyllä hävettää nykyään työssä kun jengi ei mitään halua tehdä. Lusmuta vaan pitäisi. Se siitä että ollaan ahkeria. Ei olla ja se on jo opetettu nykyisille 20-25 vuotiaille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti välivuosi tai mielummin kaksi! Itsekin aikoinaan pidin, ja oli elämäni parhaita päätöksiä (ja vuosia).
Mä pidin aikoinaan kolme välivuotta, ensimmäisen vietin Englannissa kieltä opiskelemassa, toisen kansanopistossa luomuviljellen ja kolmannen olin vain työttömänä, koska en saanut oikeanlaista hoitoa, apua, tukeaj a terapiaa masennukseeni, jota silloin sairastin. Mulla ei ollut kiire töihin, koska olen miljoonaperijätär. Äitini oli hiukan vannmainen ja kuvitteli, että minunlaiselleni olisi työnteko tärkeää. Ei ole, se on varattu hänenlaisilleen köyhille surkimuksille.
Silloin kun kävin lukiota, ei koulu-uupumuksesta vielä puhuttu mitään. Jos olisi puhunut uupumuksesta tai stressistä, niin se olisi saatettu jopa tulkita kiittämättömyydeksi. Piti olla tyytväinen, että oli saanut mahdollisuuden käydä koulua pidemmälle kuin vain kansakoulun. Jälkeen päin olen tajunnut, että olin varsinkin viimeisenä lukiovuonna, mutta osaksi jo edellisenäkin, uupunut. Arvosanat laskivat eikä opiskelu enää kiinnostanut samalla tavalla kuin aikaisemmin.
Pyrin ja pääsin yliopistoon, mutta ensimmäinen vuosi meni harakoille eli opiskelin ainetta, joka ei kovin suuresti kiinnostunut, joten enin aika kului voimien keräämiseen. Jos silloin lakkiaisten jälkeen olisin ollut viisas, niin en olisi pyrkinyt opiskelemaan, vaan olisin etsinyt työtä ja pyrkinyt toipumaan. Minulla oli jo suunnitelma B eli että etsin syksyksi työtä ja menen sitten kevääksi talouskouluun, josta olisi ollut hyötyä sekä elämää että mahdollisia jatko-opintoja varten. Yksi kiinnostuksen kohteista oli nimittäin kotitalousala.
Ymmärrän siis varsin hyvin nykynuorten halun viettää välivuosi ja jatkaa vasta sen jälkeen opintoja. Uskon, että lukio on nyt huomattavasti stressaavampi kuin meidän aikanamme. Tosin peruskoulun jälkeinen välivuosi tuntuu aika epäilyttävältä, mutta sekin voi tulla eteen, jos arvosanat eivät riittäneet toisen asteen oppilaitokseen. Monella paikkakunnalla ei nykyään ole tarjolla edes kymppiluokkaa, jossa voisi yrittää korottaa arvosanojaan.