Tuntuu kuin ihan äskettäin olisin saattanut ujon pikkukoululaisen vilkkulenkkareissaan koulun pihaan, en ymmärrä mistä ilmestyi tuo vessassa naamaansa paklaava kaunis mutta ylimielinen teini !
Meikkipölyä pitkin lavuaaria, hiuslakka löyhkää ja välissä napsitaan kuvia omasta naamasta että pusipusi. Aamupala ei kelpaa, kahvi kyllä mutta senkin pitää olla joku cappucino tai frappuxino... tyttö onkin ainut joka tuota kapselikahvinkeitintä tässä huushollissa käyttää.
Tunnen yhä pienen käden kädessäni, puristavan tiukasti. Haamukäsi ajoilta joita ei osannut arvostaa tarpeeksi kunnes ne menivät. Ymmärrän nyt todella hyvin sanonnan "lapset ovat pieniä vain hetken, nauti".
Kommentit (161)
Vierailija kirjoitti:
Oma esikoisvauvani käy taidelukiota ja laittaa instaan upeita taidekuvia sekä, näin äidin mielestä vähemmän upeita selfeitä. Onhan tyttö kaunis mutta tuollaiset poseeraukset ovat vähän kiusaannuttavia, en myöskään ymmärrä miksi pitää olla metallia naama täynnä!
Nuorempi vauva taas käy viimeistä vuotta yläastetta , on mopoja rassaava poikatyttö joka pelastelee maahan tippuneita linnunpoikasia.
Miksi tyttö on "poikatyttö" jos rassaa mopoja? Eikö tyttö voi olla ihan vaan tyttö, vaikka mopoja rassaakin? Jos poika kutoo/virkkaa pipoja, ei siitäkään sanota, että on tyttöpoika.
Vierailija kirjoitti:
Olen monesti miettinyt sellaista perustuen omakohtaiseen kokemukseen, että se pikkulapsiaika on ns. äidin aikaa ja mies ehkä vähän enemmän sivussa. Kun lapsuus alkaa olla takanapäin, mies jotenkin ottaa isompaa roolia ja äiti on silloin vähän enemmän sivussa. En nyt tarkoita väheksyä tms., mutta tältä vain tuntuu. Olen huomannut monilla perheillä, että äiti luonnollisesti kaipaa sitä lasta, kun isä taas enemmän tukee itseänäistymistä. Usein äitiä kohtaan "onnistutaan" kapinoimaan paremmin, mutta isää ehkä totellaan vielä. Tämä siis ihan vain mutuna perheistä, missä on isä ja äiti. Kunhan nyt vain pohdin ja voin toki olla ihan väärässä. Mitä mieltä olette?
Kyllä tämä näkyy meillä, esim. siinä, miten vanhemmat saavat osallistua lapsen harrastukseen. Isä saa toimia joukkueenjohtajana ja vaikka olla mukana treeneissä. Mutta esim. eilen, kun lähdin samaan kyytiin käydäkseni postissa ja tulin treenipaikalle postissa käynnin jälkeen, sain tyttäreltä vihaisen mulkaisun ja kysymyksen "mitä sä siinä teet". Minä saan korkeintaan toimia kuskina, joka poistuu paikalta, kun treenit alkaa.
Vilkkulenkkarit kertoo kasvatuksesta jo kaiken oleellisen :)
En tule noita tuntemuksia koskaan tuntemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vilkkulenkkarit kertoo kasvatuksesta jo kaiken oleellisen :)
Siis öö, minkä oleellisen se kertoo?
Tästä ketjusta ei jäänyt mitään muuta mieleen, kuin se, että hitto vanhemmat on ärsyttäviä. "Minun vauvani sitä ja tätä lässytilässyti". T: Vela ❤
höpöhöpö... ne vuodet mitenkään nopeasti kulu.... aina kun katsoo taaksepäin niin aika on mielestään kulunut niin nopeasti, mutta eteenpäin ajatelessa aika tuntuu pitkältä. näin se vaan menee.
kyllä on äidit sitten herkkiä, kun jonkun kirjoitusken jälkeen alkaa oikein itkemään.
toisille on niin suurta joku lapsen kouluunmeno, monikin vanhemmista on huojentunut että lapsi meneekin kouluun. ja äiti ja isä sitä sun tätä. se vasta kaameata kuultavaa on kun vanhat mummot 30 v, puhuvat meidän iskä sitä ja tätä... kyllä muumioit on muumioita jo 30v.... ei voi mitään.
ja on todella rasittavaa kuunnella meidän lapset sitä ja tätä, oikein muumioit kilpailevat mitä heidän lapsena tekevät paremmin kuin toisen muumion lapset. eläkää muumiot omaa elämää älkääkä lastenne elämää... turha ylpeilla lapsilla..... kun joskus voi kolahtaa ja kunnolla, silloin ollaan sitten niin hiljaa.... eikä leveillä lapsistaan....
Vierailija kirjoitti:
Tästä ketjusta ei jäänyt mitään muuta mieleen, kuin se, että hitto vanhemmat on ärsyttäviä. "Minun vauvani sitä ja tätä lässytilässyti". T: Vela ❤
Oi pienokainen, ihan yhtä typerän kuuloista on kun velat lässyttävät koirilleen tai kertovat kuinka täyttävät tyhjän elämänsä matkailulla, shoppailulla, työllä tai päihteillä.
Jos sinun vanhempasi eivät rakastaneet sinua eivätkä huomioineet tai kaipaa sinun vauva-aikojasi, niin olen pahoillani mutta se ei todellakaan ole meidän muiden äitien ongelma. Älä osallistu tähän, koska et todellakaan tiedä mistä puhutaan. Hoida sä vaan sitä "mamin pikku pierupallohaukkupaukkua" ja anna aikuisten keskustella.
Ihana ketju kunnes pari urpoa tuli sitä pilaamaan.
Oma pieni ainokaiseni täytti juuri 6 ja meni eskariin. Olen kipuillut sitä aika paljon tässä viime viikkoina. Tätä ketjua lukiessa minullekin nousi kyyneleet silmiin.
Vierailija kirjoitti:
Omakin pieni poikani vie nyt omaa poikaansa eskariin. Ihanaa tosin miten pojanpoikani näyttää aivan pojaltani samanikäisenä. Ja 20.v kuopus tytär asuu miehensä kanssa ja rakentaa omaa elämäänsä. Toisaalta tässä vaiheessa kaipaa sitä 15.v teiniäkin joka meikkasi silmät mustiksi ja makasi omassa huoneessa koneella.
Tämä hyvä muistaa kaikkien niiden, jotka muistuttaa: "lapset ovat pieniä vain hetken, nauttikaa niistä vuosista". Ei ne teininäkään ole kuin hetken, ennen kuin muuttaa pois. Niistäkin vuosista olisi hyvä osata nauttia.
Voi kuulkaa, oma esikoiseni täytti juuri 30. Siinä jos missä miettii mihin vuodet ovat menneet, vastahan tuo lähti reppu selässä heiluen ekaan koulupäivään. Yhä muistan sen vaikka aikaa on kulunut yli 20 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omakin pieni poikani vie nyt omaa poikaansa eskariin. Ihanaa tosin miten pojanpoikani näyttää aivan pojaltani samanikäisenä. Ja 20.v kuopus tytär asuu miehensä kanssa ja rakentaa omaa elämäänsä. Toisaalta tässä vaiheessa kaipaa sitä 15.v teiniäkin joka meikkasi silmät mustiksi ja makasi omassa huoneessa koneella.
Tämä hyvä muistaa kaikkien niiden, jotka muistuttaa: "lapset ovat pieniä vain hetken, nauttikaa niistä vuosista". Ei ne teininäkään ole kuin hetken, ennen kuin muuttaa pois. Niistäkin vuosista olisi hyvä osata nauttia.
Kyllä niistä nautitaankin, ihan samalla tavalla kuin aiemmistakin ikävaiheista.
Mutta ei se tarkoita sitä että ei saisi koskaan katsoa taaksepäin haikeana ja muistella menneitä aikoja.
Sellaistahan ihmiselämä on.
Vierailija kirjoitti:
Mun pojat 4 ja 6, ja alkoi itkettää tämä ketju. Nyt on hyvä, voisiko ajan seisauttaa nyt?
Mun elämäni onnellisinta aikaa oli se kun tyttäreni olivat juuri tuon 6 ja 4v. Olivat niin ihania iskän tyttöjä. Osasin sitä silloin arvostaa ja sanoinkin monille eläväni elämäni parasta aikaa, mutta arvosti sitä tai ei, ohi ovat ne ajat iäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Sanon aina kaikille vauvan saaneille, että nauttikaa joka ikinen päivä, vaikka on koliikki-itkua, känkkäränkkää, itkua jne. Yhtäkään päivää ei saa takaisin, siinä hyvä neuvo. Ja kohta muuttavat pois kotoa..
Tämä on tosi tavallinen ja tosi kurja kommentti jonka pienten lasten lopenuupunut äiti saa kuulla tai lukea jos erehtyy huokaamaan että vessassa olisi kiva käydä yksin. Edellinen kokonainen yö on nukuttu kuusi vuotta sitten, jatkuvat keskeytykset aiheuttavat kroonista levottomuutta ja kireyttä, mielessä kalvaa kaikki en riittämättömyyden tunteet kun haluaisi olla loputtoman kärsivällinen ja aina läsnäoleva vanhempi, mutta päätyykin sanomaan 6-vuotiaalle vähän turhan napakasti että minä juon nyt tämän kahvin ja ne hamahelmet voi silittää sitten sen jälkeen. Ja sitten joku tulee ja kaataa saavillisen lisäsyyllisyyttä niskaan, että nauti nauti nyt, ime itseesi joka hetki koska kaikki tämä katoaa kohta ja sitten sinä kadut. Se ei anna perspektiiviä tai auta suhteuttamaan harmeja, vaan se korostaa sitä ristiriitaa että haluaisi antaa kaikkensa ja ilolla, mutta ei voi voida hyvin jos jalkoihin jää kaikki omat tarpeet. Hyvät Äidit Nauttii Joka Hetkestä [tähtipölyä], muut mokaa ja katuu myöhemmin. Ja sitähän äidit tarvitsevat, lisäsyyllisyyttä siitä että ne rankat jutut vanhemmuudessa tuntuvat rankoilta eikä nautittavilta.
Tiedän tunteen. Oma esikoiseni huusi vauvana kuin syötävä. Mitään vikaa ei ollut, söi ja kasvoi, ja silti huusi. Nukkui kunnolla vasta eskari-ikäisenä. Väsymys, kiukku ja syyllisyys siitä en osannut, jaksanut ja voinut oli välillä musertava.
Nyt kymmenen vuotta myöhemmin aika on kullannut muistot ja kaipaan sitä pikkuista joka kömpi yöllä viereen nukkumaan.
Tsemppiä sinulle, paremmat ajat tulevat vielä ja sinäkin muistelet lapsesi lapsuutta toisesta näkökulmasta.
Vierailija kirjoitti:
Tästä ketjusta ei jäänyt mitään muuta mieleen, kuin se, että hitto vanhemmat on ärsyttäviä. "Minun vauvani sitä ja tätä lässytilässyti". T: Vela ❤
Miksi ihmeessä vela lukee ketjua, jonka otsikko jo kertoo selkeästi mistä on kyse? Onko sulla kaikki hyvin, kun pitää käydä nälvimässä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun pojat 4 ja 6, ja alkoi itkettää tämä ketju. Nyt on hyvä, voisiko ajan seisauttaa nyt?
Sama. Meillä lapset 7 ja 2, ja nyt on juuri hyvä. En halua että kasvavat, vaan olisivat aina niinkuin nyt ovat.
Ihan oikeastiko?? Onko sulla mitään muuta elämässäsi kuin lapset, jotka haluaisit pitää ikuisesti luonasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun pojat 4 ja 6, ja alkoi itkettää tämä ketju. Nyt on hyvä, voisiko ajan seisauttaa nyt?
Sama. Meillä lapset 7 ja 2, ja nyt on juuri hyvä. En halua että kasvavat, vaan olisivat aina niinkuin nyt ovat.
Ihan oikeastiko?? Onko sulla mitään muuta elämässäsi kuin lapset, jotka haluaisit pitää ikuisesti luonasi?
Mees ny muualle kipuilemaan.
Vierailija kirjoitti:
Meillä:
- Huomenta!
- Ööhrmh...
- Moneen menitkään?
- Emmä tiiä, älä kysele koko ajan!
- No, kun en vaan muistanut.
- Ihan sama. Kasiin kai.
15v.
Aivan kuin vaimoni 34v.
Ei hämähäkkiä tarvitse automaattisesti tap-paa. Hämähäkki voi elää kuusikin vuotta, niin miksi se pitäisi tavattaessa tap-paa? Omat lapseni olen opettanut siihen, että kippo/kuppi hämähäkin päälle, paperi ujutetaan kipon alle, jolloin hämpsyhäkki jää kippoon ja siirto ulos/toiseen huoneeseen.
Hämähäkki on hyötyeläin sisätiloissa. Pyydystää kaikki pienetuholaiset.
En ymmärrä ihmisiä, joiden mielestä kaikki elävä täytyy tap-paa.