Lue keskustelun säännöt.
Taas sai ojentaa jonkun muun jälkikasvua lenkillä
Pakkokaisunkinlapsi kasvattaa
21.08.2019 |
Parikymmentä metriä edelläni kulki pyörillä kaksi noin 4-6-luokkalaisia reppuselkäistä poikaa iloisena, kun toinen pojista huolettomasti heitti tyhjän limsapullon olkansa yli kaaressa hiekkatielle, roskiksen häämöttäessä viiden metrin päässä. Katsoin aivan silmät pyöreenä, miten törkeän pitaamattomasti voi jonkun kouluikäinen lapsi käyttäytyä.
Lähestyin keskellä tietä häämöttävää pulloa ja mielessäni kävi nostaa pullo viileästi hammasta purren siihen 5m päässä sijaitsevaan roskikseen, kunnes ajattelin, että ei, johan on nyt prkl, kun tätä kasvatustyötä ei kerran kotona ole tehty, niin kai minun täytyy. Perässä ei aina tule joku muu, joka jäljet korjaa ja tuollainen asenne heijastaa kyllä vaikeuksia muissakin asioissa. Vaikuttivat muuten kyllä varsin normaaleilta.
Pojat olivat pysähtyneet pienen matkan päälle räpeltämään puhelimiaan. Viileän napakasti, mutta mielestäni kohtuu hienovaraisesti ojensin poikia sanomalla että "teiltä näköjään putosi tuo muovipuollo, että roskishan on aivan vieressä, että käykäähän viemässä se pullo roskikseen asti". Syyllinen piiloutui kännykkänsä taakse kaverin sönköttäessä, että kun ei hän sitä ainakaan heittänyt. Sanoin, että "joo kaverisi heitti" ja käännyin tiukemmin hänen puoleensa ja sanoin, että "käyhän nopeasti nyt viemassä se, ennen kuin tästä tarvii isompaa numeroa tehdä". Mutisivat, että "joo joo, me viedään, mutta me soitetaan nyt" luullen, että lähden siitä vain vähin äänin. Sanoin, että "soittakaa vaan, mutta eikö vaan, että viette sen pullon samalla nyt heti" ja osoitin pulloa poikia erittäin tiukasti katsoen, mutta silti luottavaisesti. Jatkoin kävelyä antaen mahdollisuuden ja käännyin vielä olkani yli varmistamaan alkaako tapahtua - hitaasti alkoi jotain tapahtua ja onneksi vielä takanani tullut rattaita työntävä nuorehko mies, joka oli nähnyt tilanteen kävi vielä vahvistamassa perästäni viestiä pojille, jolloin itsekin vielä käännyin takaisin ja huusin pojille tiukasti, että "noniin, nopeasti nyt!"
Kyllä ne siitä matelivat pullon luo ja kuljettivat roskiksen suuntaan. Tämän rattaita työntäneen isän kanssa vaan totesimme, että jospa eivät ainakaan seuraavalla kerralla näin, ja jatkoimme omia teitämme molemmat paremmin mielin, kun korjausliike lopulta tapahtui. Myöhemmin lenkkireititini lopuksi palasin vielä katsomaan, että se pullo todellakin meni sentilleen roskikseen asti.
Tällasta toisten lasten ojentamista ja yhdessä ympäristöstä huolta pitämistä kasvatusmielessä todellakin tarvitaan, koska kaikkien vanhempien kasvatus ei vaikuttavuudeltaan täytä edes yksinkertaisimpia normeja, kuten että luontoa ei roskattaisi. Eilen avomieheni sai iltapimeällä lenkillään puuttua esiteinien touhuun, jotka hajottivat ja pilkkoivat potkulautaa puiston kivimuuriin hakaten. Muistutti napakasti, että tuon erikoisen tuhoamistyön jälkeen veisivät varmaan jätteetkin sitten viereiseen jätepisteeseen. Vastaus oli jotain ankstista muminaa, että "joo, joo.. niin viedäänkin". Yeah, right! :D
Nämä ojentamamme roskaajasankarit on tavattu siis tänään ja eilen Vantaan Kivistössä.
Mietityttää, että keskusteletteko lastenne kanssa kotona näinkin yksinkertaisesta asiasta ihan aidosti? Lapselle täytyy konkretisoida, mitä tapahtuu, kun muovia ja roskia jää luontoon ja mitä tapahtuisi, jos kaikki tekisivät niin ja, että jokainen on itse vastuussa siitä, että jätteet päätyvät oikeaan paikkaan, sillä ympäristömme on yhteinen ja plaa plaa, mikä nyt sivistysvaltiossa pitäisi olla itsestään selvää ja kuulua jälkikasvun kasvatukseen. Miten tämä voi olla niin vaikeaa? Uskon, että useimmissa kodeissa tästä keskustellaan, mutta ei ilmeisesti kaikissa, koska asenne on ollut varsin hurlum hei lievästi sanottuna, mutta lopulta on kuitenkin tuntunut se viesti menevän perillekin...
Kommentit (19)
Lapsettomilla on aina tarve päteä lasten suhteen. Tämä on totta melkein jokaisen kohdalla. Mua koulutettiin erään lapsettoman Herran toimesta, kun olin jo 54 eivätkä tuolloin alle täysi-ikäiset lapseni tervehtineet Herraa vastaantullessaan. Kysyin lapsiltani syytä tähän. Kysyivät: kuka se on?
Pari vuotta myöhemmin samainen Herra palasi asiaan samoissa merkeissä. Silloin sanoin, että kerropa tämä itse lapsilleni. He ovat täysi-ikäisiä nyt. (Sopisi myös Herralta mennä esittäytymään heille, jos tervehtiminen on jotenkin niin iso asia)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kiva, että ojensit poikia, mutta ei nyt tarvitse uhriutua. Ehkä itse olit siitä poikkeuksellinen lapsi, ettet koskaan tehnyt sitä, mistä vanhemmat kielsivät, mutta suurimman osan kohdalla se ei pidä paikkaansa. Olen samaa mieltä siitä, että lapsille on hyvä puhua ympäristöasioista, mutta vaikka mä puhunkin niistä lapsilleni aika paljon, en voi taata, että he noudattavat mun ajatteluani sitten, kun ovat siinä iässä, että liikkuvat omatoimisesti.
Kun lapsia kasvattaa, heille pyrkii siirtämään sellaisia asioita, joita pitää tärkeinä. Se, mitä lopputulos on, jää nähtäväksi. Niin moni asia riippuu niin monista asioista, eivätkä kaikki, tai ehkä edes suurin osa, ole vanhemman päätettävissä.
Täällä on tosi usein ketjuja, joissa kysytään, miksi ette opeta lapsillenne sitä tai tätä. Voi vain vastata, että kyllä, pyrin opettamaan lapselleni sitä tai tätä, mutta minun yrityksistäni huolimatta hän on lapsi ja käyttäytyy lapsen tavoin. Monen asian perille menemiseen menee vuosia.
Nimimerkkinäsi oli "pakko kai sunkin lapsi kasvattaa". Vaikka varmasti annoit noille pojille arvokkaan ja mieleen jäävän oppitunnin, ymmärrät varmasti itsekin, että ei se ole koko totuus lasten kasvattamisesta. Kiva, että teit mitä teit, mutta suhteuta sitä vähän.
Eikö se mene niin, että koko kylä kasvattaa lasta. Kyllä minun lapset tietää, että ei saa roskata. Aina ne ei vaan muista, ja usein äidin /isän neuvot on jankutusta. Siksi tarvitaan myös muita vanhempia ojentamaan ja vahvistamaan vanhempien neuvot/opastukset. Kiitos kun jaksat ja jos jokainen aikuinen tekee sen ystävällisesti ja rauhallisesti niin eiköhän oppi mene perille..
Riippuu lapsen iästä, onko se käytös jotenkin riippuvaista iästä. Pojilla etenkin tulee tietynlainen "rehosteluvaihe" jossa ollaan olevinaan niin isoja ja kovia, silloin sikaillaan nimenomaan kavereiden nähden ja sillä osoitetaan kuuluvan ryhmään ja haetaan paikkaa sosiaalisessa hierarkiassa.
Kotona ja aikuisten kesken kuitenkin osataan käyttäytyä, eli ei liity kasvatukseen, vaan kehitykseen ja irtaantumisen vanhemmista.
Sukupuolesta riippumatta teini-iässä on tyypillistä uhmata kotikasvatusta ja tehdä päinvastoin kuin kotona on neuvottu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä, ap! Ihanaa että ihmisillä on selkärankaa. :)
Vierailija kirjoitti:
Riippuu lapsen iästä, onko se käytös jotenkin riippuvaista iästä. Pojilla etenkin tulee tietynlainen "rehosteluvaihe" jossa ollaan olevinaan niin isoja ja kovia, silloin sikaillaan nimenomaan kavereiden nähden ja sillä osoitetaan kuuluvan ryhmään ja haetaan paikkaa sosiaalisessa hierarkiassa.
Kotona ja aikuisten kesken kuitenkin osataan käyttäytyä, eli ei liity kasvatukseen, vaan kehitykseen ja irtaantumisen vanhemmista.
Sukupuolesta riippumatta teini-iässä on tyypillistä uhmata kotikasvatusta ja tehdä päinvastoin kuin kotona on neuvottu.
Siis riippuu lapsen iästä, onko käytös kasvatuksesta kiinni. Keskeytyi ajatus kirjoittaessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ojentaa lenkillä, tulee helposti pahoinpitelysyyte. Pitää ainakin vedellä varovasti.
Ei talla asialla ole mitaan tekemista onko 'komentaja' lapseton vai ei. Ehka hyva, etta tietyilla perheilla on lapsettomia aikuis-sukulaisia/tuttavia, silla monet lapsiperheet tulevat 'sokeiksi' siina omassa lapsensa palvonnassa ja kaikki on sallittu ja mitaan ei saa kieltaa. Se ei ole hyvaa vanhemmuutta. Joo toki siina helpolla paasee, mutta ei se ole lapselle hyva eika kenellekaan ulkopuoliselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Virtuaalinen hatunnosto virtuaaliselle voimafantasiallesi.
Ei ole nyt varmaan oleellista, onko henkilö lapseton vai ei, jos menee aivan aiheesta oikaisemaan lapsen väärää käytöstä, jonka lapsi varmaan itsekin tajuaa olevan väärin, mutta ei vain piittaa. Tuntuu, että moni vanhempi muuttuu sokeaksi jossakin vaiheessa ja aloittaa juuri tämän "lapset ovat lapsia enkä voi valvoa ympäri vuorokauden" selittelyn, jos aiheesta vain pohtii, mahdetaankohan kotona aiheesta puhua. Itse en alkaisi puolustelemaan vain toimintaani vanhempana vaan ajattelisin, että hyvä, että oikaisu tapahtui. Totta kai lapset välillä tekevät, mitä tekevät, mutta kyllä se silti tarkoittaa, että aiheesta on keskusteltava lisää. Ainakaan se ei auta tuo käsien pystyyn nostaminen, että kyllä me vanhempana yritetään, mutta lapsi nyt vain on sellainen... Moraali alkaa lapsella kehittyä jo ennen kouluikää, joten ei pidä myöskään aliarvioidan lapsen taitoja sisäistää lähemmäs yläkouluiässä oikean ja väärän eroa, joskaan tietenkään ei voi täydellisyyttä keneltäkään odottaa. Enemmän näen tässä vanhempien uhriutumista kuin AP:n...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan kiva, että ojensit poikia, mutta ei nyt tarvitse uhriutua. Ehkä itse olit siitä poikkeuksellinen lapsi, ettet koskaan tehnyt sitä, mistä vanhemmat kielsivät, mutta suurimman osan kohdalla se ei pidä paikkaansa. Olen samaa mieltä siitä, että lapsille on hyvä puhua ympäristöasioista, mutta vaikka mä puhunkin niistä lapsilleni aika paljon, en voi taata, että he noudattavat mun ajatteluani sitten, kun ovat siinä iässä, että liikkuvat omatoimisesti.
Kun lapsia kasvattaa, heille pyrkii siirtämään sellaisia asioita, joita pitää tärkeinä. Se, mitä lopputulos on, jää nähtäväksi. Niin moni asia riippuu niin monista asioista, eivätkä kaikki, tai ehkä edes suurin osa, ole vanhemman päätettävissä.
Täällä on tosi usein ketjuja, joissa kysytään, miksi ette opeta lapsillenne sitä tai tätä. Voi vain vastata, että kyllä, pyrin opettamaan lapselleni sitä tai tätä, mutta minun yrityksistäni huolimatta hän on lapsi ja käyttäytyy lapsen tavoin. Monen asian perille menemiseen menee vuosia.
Nimimerkkinäsi oli "pakko kai sunkin lapsi kasvattaa". Vaikka varmasti annoit noille pojille arvokkaan ja mieleen jäävän oppitunnin, ymmärrät varmasti itsekin, että ei se ole koko totuus lasten kasvattamisesta. Kiva, että teit mitä teit, mutta suhteuta sitä vähän.
Tässä taisi nyt kyllä jonkin kullan nupun vanhempi uhriutua selittelemään. AP:lta ja perässä tulleelta rattaita työntävältä mieheltä vain selkärankainen ja asiallaisen rauhallinen ,mutta napakka teko, ja kai tällaista nähdessä saa ihan luvalla pohtia, puhutaanko näistä asioista kotona ilman että sinä uhriudut selittelemään, kuinka sitä ja tätä puhutaan, mutta tyyliin "lopputulos on mitä on" kun "kaikki vaan riippuu niin monesta asiasta". AP:n nimimerkki on varmaan kärjistetty tehokeino kirjallisessa ilmaisussa, joten tajuat kai varmaan itse, että tekstin tarkoitus ei varmaankaan osoittaa, kuinka vanhemmat eivät kykynisi mihinkään, vaan herättää kyseenalaistamaan oman kullannupun käytöstä.
Mä olen tehnyt välillä vastaavaa. Esim kaks 18v jonnea autolla parkissa ja heitetään ikkunasta mäkkäriroskat auton viereen. Noukin ylös, koputan ikkunaan, sanon et hei nää tipahti ja roskis on tossa 10m päässä.
Se, että lapset ja nuoret ei aina välitä vaikka kotona opetettu ei tarkoita sitä ettei ukopuolinen asiasta saisi huomauttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä Ap!!! Ottaa niin kaaliin tuollainen järjetön roskaaminen. Se kumpuaa välinpitämättömyydestä ja laiskuudesta, ja varmasti myös siitä, että ei ole kotona kunnolla kasvatettu.
Ja tämä on kasvatuskysymys. Oma isäni nuhteli minua ankarasti, kun kerran heitin karkkipaperin maahan. Siihen loppui roskaaminen!
Vierailija kirjoitti:
Hyvä Ap!!! Ottaa niin kaaliin tuollainen järjetön roskaaminen. Se kumpuaa välinpitämättömyydestä ja laiskuudesta, ja varmasti myös siitä, että ei ole kotona kunnolla kasvatettu.
Ja tämä on kasvatuskysymys. Oma isäni nuhteli minua ankarasti, kun kerran heitin karkkipaperin maahan. Siihen loppui roskaaminen!
Just näin!
Itte oon monenlaista syntiä ja kuolemansyntiä harrastanut, mutta roskannut en ole ikinä.
Ihmisten pitäis arvostaa omia ympäristöjään. Kauneus (esim. roskattomuus) saa kaikki voimaan henkisesti paremmin. Puhumattakaan ekologisista seikoista, joita asiallinen jätteidenkäsittely edistää.
LIvan vessassa nähtyä: ala-asteikäinen poika ilmeisesti mumminsa kanssa laivan vessassa. Poika kuivaa käsiään johonkin paperiin ja kysyy "mihin nää voi panna". Mummi, siistin näköinen keskiverto mummo, vastaa "heitä siihen lattialle, kyllä täti korjaa". Tädillä ilmeisesti viittasi siivoojaan.
Olenkin aina ihmetellyt yleisten vessojen lattialle räiskityjä papereita.
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomilla on aina tarve päteä lasten suhteen. Tämä on totta melkein jokaisen kohdalla. Mua koulutettiin erään lapsettoman Herran toimesta, kun olin jo 54 eivätkä tuolloin alle täysi-ikäiset lapseni tervehtineet Herraa vastaantullessaan. Kysyin lapsiltani syytä tähän. Kysyivät: kuka se on?
Pari vuotta myöhemmin samainen Herra palasi asiaan samoissa merkeissä. Silloin sanoin, että kerropa tämä itse lapsilleni. He ovat täysi-ikäisiä nyt. (Sopisi myös Herralta mennä esittäytymään heille, jos tervehtiminen on jotenkin niin iso asia)
Kyllä Herralla lienee ainakin yksi biologinen lapsi, ja muutama miljardi ottolasta siihen päälle.
Kyllähän näitä on. Itse olen joutunut useampaan otteeseen opastamaan varhaisteinejä siitä, mikä on uimahallin kuntouintiradalla uintisuunta (luulisi, että ymmärtäisivät ohjetaulut tai radalla uivat ihmiset). He kun tykkäisivät hyppiä reunalta ja polskutella poikittain edestakaisin. Olen sitten kertonut, että uintisuunta on pitkittäin ja tulee pahaa jälkeä, kun joku vetää kroolia täyttä häkää ja törmää poikittain kulkevaan ipanaan. Täällä on erillinen hyppyallas, monitoimiallas ja vielä nuortenallaskin, jossa pääsee sulkeltelemaan ja melskaamaan. Vaikka ihan nätisti asiasta sanon, välillä on sellaisia puupäitä, että ei vain tahdo mennä jakeluun. Lopulta uintivalvoja jaksaa lampsia paikalle ja ohjata poikittaiset omaan altaaseen.
Oletko lapseton? :D Se että kotona opetetaan, ei valitettavasti tarkoita sitä että ne hommat aina onnistuu, etenkään siinä teini-iässä. Toisilla teini-ikä voi olla hyvinkin vaikea, jolloin tuollainen käytös voi olla ihan vaan kapinointia. Mutta kyllä se järki yleensä muutamassa vuodessa suurimmalle osalle takaisin palaa, älä huoli.
Vanhempana ei myöskään voi kulkea lapsen perässä ihan jokapaikkaan, siksi kasvatusvastuu on jokseenkin yhteiskunnallinen. Varmaan lähes jokainen meistä on joskus joutunut puuttumaan toisten lasten puuhiin. Esim. minä ajoin yksi päivä autolla isolla tiellä, missä bongasin kauhukseni pienen alakoululaisen kävelemässä autojen välissä keskikaistaleella, missä ei todellakaan mitään jalkakäytävää ole!!! Eikä varmasti kotona ole sanottu että siellä saa kävellä, todennäköisesti on teroitettu ihan päinvastaista, mutta aina lapset ei ymmärrä vaaroja, oikeaa tai väärää eikä tehdä oikeita valintoja. Joten tein uukkarin ja varmistin että lapsi pääsi sieltä turvallisesti pois.