Miltä läheisen kuolema narsistista tuntuu?

Mistä tiedät hänen olevan narsisti?

Niin siis joku josta et tykkää on surun murtama, ja sinä epäilet tunteen aitoutta?

Harmittaa kun joutuu hukkaamaan viikonloppupäivän, mutta toisaalta kivaa kun itse saa huomiota. Narsisti suunnittelee, miten pukeutuneena näyttäisi hyvältä hautajaisissa.

Yksi tulee mieleen, joka luetteli ketkä itkivät hautajaisissa ja ketkä eivät. En tiedä mikä mielenterveyden sairaus hänellä on enkä sitäkään oliko hän vainajan kanssa oikeasti läheinen, vaikka lähisukuun kuuluikin. Mutta onpa jäänyt mieleen tuo, että kuka pitää hautajaisissa kirjaa toisten itkemisistä!

Vierailija kirjoitti:

Yksi tulee mieleen, joka luetteli ketkä itkivät hautajaisissa ja ketkä eivät. En tiedä mikä mielenterveyden sairaus hänellä on enkä sitäkään oliko hän vainajan kanssa oikeasti läheinen, vaikka lähisukuun kuuluikin. Mutta onpa jäänyt mieleen tuo, että kuka pitää hautajaisissa kirjaa toisten itkemisistä!

Minä. Suvussani on jäätävää porukkaa. Ei edes hautajaiset herkistä niitä muutamia.

Suree omasta puolestaan narsistisen lähteensä menettämistä, ei sitä toista ihmistä, tämän yksilöllistä persoonaa, josta narsistilla ei ole minkäänlaista käsitystä ja josta narsisti ei myöskään välitä piirun vertaa.

Narsistia ei kiinnosta esittää surun murtamaa vaan häntä kiinnostaa mitä etua hän saa läheisen kuolemasta. Kuollut on testamenttinsa jo tehnyt ja perintökaari säätelee perinnöt, narsistin ei enää tarvitse mielistellä vainajaa. Narsisti etsii uutta uhria.

Vierailija kirjoitti:

Yksi tulee mieleen, joka luetteli ketkä itkivät hautajaisissa ja ketkä eivät. En tiedä mikä mielenterveyden sairaus hänellä on enkä sitäkään oliko hän vainajan kanssa oikeasti läheinen, vaikka lähisukuun kuuluikin. Mutta onpa jäänyt mieleen tuo, että kuka pitää hautajaisissa kirjaa toisten itkemisistä!

Minä en itkenyt mieheni hautajaisissa, ja kävin niitä ennen jopa kampaajalla ottamassa hillityn nutturakampauksen. Pukeuduin kauniiseen, mustaan sifonkimekkoon. Pidin hautajaisissa puheenkin mieheni muistolle.

Minulle hautajaiset olivat 150 vieraineen, joista suurin osa miehen kollegoita ja asiakkaita, lähinnä edustustilaisuus. Itkin sitten niitten seurassa, jotka olivat oikeasti minulle ja miehelleni läheisiä.

Etkö erota krokotiilinkyyneleitä aidoista tunteista? Tai sitten henkilö ei ole epäilemäsi narsisti.

Tuntemasin narsisti? Jos tuntisit narsistin, kehuisit häntä tai repisit päästäsi hiuksia äärimmäisen henkisen pahanolon vaikutuksesta. Tai miettisit lähestymiskieltoa tai olisit mullan alla.

Ei itke. Istuu vaan paikoillaan ja pyörittelee silmiä muille. Ei yksinkertaisesti välitä!

Tuntemani narsisti puhuu platonisesti poikansa itsemurhasta sekä veljensä kuolemasta. En usko,että oikeasti suree,vaan hakee itselleen huomiota näitäkin asioita käyttäen. Onpahan jotain mistä puhua.

Vierailija kirjoitti:

Tuntemani narsisti puhuu platonisesti poikansa itsemurhasta sekä veljensä kuolemasta. En usko,että oikeasti suree,vaan hakee itselleen huomiota näitäkin asioita käyttäen. Onpahan jotain mistä puhua.

Platonisesti...?

Ei taida löytyä muita tunteita noilta kuin viha ja itsesääli?

Minulle erittäin rakas ihminen kuoli äkillisesti ja olin siitä shokissa ensi viikot. Narsistikumppani päätti viikon jälkeen, että olen ruumiinpalvoja. Kahden viikon jälkeen hän piti kohtuuttomana ylipäätään puhua vainajasta, vaikka vastasin yksin hautajaisista. Kolmannella viikolla hän sai jo valtavia kiljumis- raivarikohtauksia ja huusi kaksi päivää kerrallaan pienistäkin syistä. Neljännellä viikolla hän olisi jo vedellyt turpiin, mutta siirryin läheiseni kotipaikkakunnalle useammaksi viikoksi suremaan ja ottamaan etäisyyttä narsistiin.

Nyt huvittaa se, että kun läheiseni kuolema tapahtui ihan joulun alla narsistikumppani raahasi minut hautuumaalle kunnioittamaan hänen alkkisisänsä muistoa ja seisomaan hautakynttilän äärellä hiljaisuudessa.

Päättelen siis, että narsisti tajuaa kyllä jonkun kuoleman ja suhtautuu siihen kevyen murheellisesti unohtaen asian parissa tunnissa. Heillä ei vain ole kykyä hahmottaa, mitä suru tai kaipaus on. Kun he eivät kykene siihen itse he eivät hahmota, miten paljon muilla ihmisillä voi olla tunteita.Vähän kui selittäisi lyhtypylväälle, että minulla on ikävä olla

Tunnen narsistisen luonteen omaavan ja osaa kyllä itkeä ja surra, mutta kaikki suru ja menetykset liittyvät häneen ja hänen ainutlaatuiseen kokemukseen ja suhteeseen vainajaan.

Tyyliin MINUN suruni, MINUN antamani tuki, vainaja rakasti MINUA eniten, MINULLE tämä on vaikeinta, MINÄ tarvitsen nyt tässä surussani paljon tukea jne..

Muiden suru on vähempiarvoista.

Olen tuntenut erään narsistin 45 vuoden ajan, tämän narsistin kuolemaan asti. En koskaan nähnyt häntä surunmurtamana kenenkään kuoleman johdosta. Veimme perheen kisssan piikille ja kun kyyneleet valuivat poskiani pitkin ja niistin nenää, tämä  ihminen luuli että olen sairastunut flunssaan.

Kun tämän ihmisen oma äiti kuoli, hän kyllä käytti tekosyynä kaikelle että hänellä on suruaika, mutta mitään surua ei näkynyt.

Vierailija kirjoitti:

Minulle erittäin rakas ihminen kuoli äkillisesti ja olin siitä shokissa ensi viikot. Narsistikumppani päätti viikon jälkeen, että olen ruumiinpalvoja. Kahden viikon jälkeen hän piti kohtuuttomana ylipäätään puhua vainajasta, vaikka vastasin yksin hautajaisista. Kolmannella viikolla hän sai jo valtavia kiljumis- raivarikohtauksia ja huusi kaksi päivää kerrallaan pienistäkin syistä. Neljännellä viikolla hän olisi jo vedellyt turpiin, mutta siirryin läheiseni kotipaikkakunnalle useammaksi viikoksi suremaan ja ottamaan etäisyyttä narsistiin.

Nyt huvittaa se, että kun läheiseni kuolema tapahtui ihan joulun alla narsistikumppani raahasi minut hautuumaalle kunnioittamaan hänen alkkisisänsä muistoa ja seisomaan hautakynttilän äärellä hiljaisuudessa.

Päättelen siis, että narsisti tajuaa kyllä jonkun kuoleman ja suhtautuu siihen kevyen murheellisesti unohtaen asian parissa tunnissa. Heillä ei vain ole kykyä hahmottaa, mitä suru tai kaipaus on. Kun he eivät kykene siihen itse he eivät hahmota, miten paljon muilla ihmisillä voi olla tunteita.Vähän kui selittäisi lyhtypylväälle, että minulla on ikävä olla

Ne ei kestä mitään missä itse ei ole pääroolissa.