Syyttä loukkaantuminen ja halu mököttää

Naiseutta.

Voi kummuta menneisyydestä. Mököttäjä voi olla usein myös mies. Mököttäjän kanssa on vaikeaa olla parisuhteessa.

Tuntemani mököttäjä sai lapsena kaiken arkielämää helpottavan valmiiina, jotta pystyi keskittymään vain omaan menestymiseensä. Hänalkaa helposti mököttämään, kun ei saa kaikkea tahtomallaan tavalla aikuisena. Hän on aikuisena itsekäs määräilijä, joka on valmis joustamaan vähäpätöisissä asioissa, kun vain saa tehdä elämässään pääosin niin, kuin itse tahtoo ja toiset palvelevat häntä. Mököttämällä hän pyrkii vaikuttamaan toisiin jo pienissä asioissa, jotta toisille ei jäisi aikaa ja energiaa huomata suurempia ja jotta vain kiltisti tekisivät niinkuin hän vaatii. 

Varmasti mököttäminen voi olla yritys manipuloida toista. Mutta uskoisin, että yhtä usein kyse on vain keinottomuudesta. Kun ei tiedä mitä tehdä, niin mököttää.

Mun miehellä kun menee tunteet oikein solmuun, niin se alkaa mököttämään. Jotenkin se ei osaa sanoa mikä sillä on, vaikka asian voisi niinkin hoitaa. Mutta hän ei joskus saa selvää omista tunteistaan ja siinä menee päiväkausia, joskus viikkoja tai kuukausiakin, ennen kuin hän saa edes itselleen selvitettyä, että mikä tunnesolmu hänelle tuli.

Minulle tietenkin on ihan kohtuutonta odottaa päiviä tai viikkoja, että mies saa sanottua mikä häntä vaivaa. Minä en voi niitä juttuja edes arvailla, koska ne ovat jotain lapsuustraumoja, jotka nousevat eri tilanteissa. Ja ne tilanteethan voivat olla laidasta laitaan lähes mitä tahansa.

Ap:lla on siis hyvä meininki, kun hän miettii, että mistä tuo tunne voisi johtua. Olet mielestäni oikealla tiellä. Jatka sitä.

Mököttäjän kanssa (lyhyessä) suhteessa olleena miehenä suosittelisin ap:lle, että selvittäisi ne menneisyyden traumansa sinkkuna. Todella raskasta on tuollainen sille kumppanille.

Oletteko seurustelleet kauan? Onko vielä alun epävarmuutta? Hyvän luottamuksen rakentaminen vie vuosia.

Minä mökötön, kun mies poikkeaa sovitusta, tekee siis oharit. Eikä tajua yhtään mistä mökötän. Ei pyydä anteeksi, se saa mököttämään vielä enemmän.

Minusta mököttäminen on parempi kuin se että suutun ja sanon suorat sanat.

Pidän ap sitä hyvin positiivisena asiana, että suhtaudut noihin omiin reaktioihisi kriittisesti. Että et pidä hyvänä sitä, että haluat mököttää, ja että haluat löytää toisenlaisen ratkaisun.

Mököttäjäthän pitävät omaa toimintaansa usein oikeutettuna, vaikka mököttäminen on henkistä väkivaltaa.

Vierailija kirjoitti:

Minä mökötön, kun mies poikkeaa sovitusta, tekee siis oharit. Eikä tajua yhtään mistä mökötän. Ei pyydä anteeksi, se saa mököttämään vielä enemmän.

Minusta mököttäminen on parempi kuin se että suutun ja sanon suorat sanat.

Mihen pitäisi osata lukea ajatuksia, ja kun ei osaa, niin sinä mökötät.

Miksi olet sulkenut kokonaan pois sen vaihtoehdon, että kertoisit miehellesi, että hän teki oharit ja että olet pahoittanut siitä mielesi? Ja että siksi odotat häneltä anteeksipyyntöä.

Miksi asioita ei voi keskustella läpi?

Katso youtubesta painbody hakusanalla.

Tuo mitä kuvailit on kaikkien ongelma, sinulla se vain ulkoistuu mököttämisenä.

Tunteilleen ei aina voi mitään, joskus sitä loukkaantuu asioista joista ei ole mitään syytä loukkaantua. Toimintansa sen sijaan jokainen voi valita, mökötänkö, raivoanko, käsittelenkö tunteeni itse vaikka kävelylenkin aikana. Parempi vaihtoehto aina on ottaa itse vastuu tunteistaan eikä yrittää siirtää niiden käsittelyä toiselle esim. mököttämällä ja odottamalla että toinen minut lepyttelee.

Auttaisiko sen tiedostaminen, että parisuhteessakaan kukaan ei koskaan omista toisen aikaa. Suhtaudu muiden ihmisten antamaan aikaan lahjana, niin ei pitäisi enää tuntua pahalta, että välillä kumppani haluaa keskittyä myös muihin asioihin, kuten töihin.

Mä voisin mököttää puutteesta. Tää on astetta pahempaa kun aina ei ole pornosta korvikkeeksi. Paljon mahdollista että haen myöhemmin kaljaa niin on illaksi edes jotain. Ja kyllä se vähän helpottaa kuin ei muutaman kaljan jälkeen jaksa murjottaa.

Vierailija kirjoitti:

Tunteilleen ei aina voi mitään, joskus sitä loukkaantuu asioista joista ei ole mitään syytä loukkaantua. Toimintansa sen sijaan jokainen voi valita, mökötänkö, raivoanko, käsittelenkö tunteeni itse vaikka kävelylenkin aikana. Parempi vaihtoehto aina on ottaa itse vastuu tunteistaan eikä yrittää siirtää niiden käsittelyä toiselle esim. mököttämällä ja odottamalla että toinen minut lepyttelee.

Joo, en olekaan mököttänyt miehelle, vaikka halua olisikin, koska itse olisin henkisesti paskana, jos mies tekisi minulle vastaavassa tilanteessa samoin. Yleensä kaipaankin hetken omaa aikaa, että saan tietyt ajatuskelat pyöritettyä miekessä ja sen jälkeen keskityn tähän hetkeen. Helppoa tämä ei kuitenkaan ole.

Tarkemmin ajateltuna olen lapsena mököttänyt, kun vanhemmat ei välitä ja huomioi. Ehkä näillä on jokin yhteys. Toimintapa sitten yrittää puskea pintaan, kun pitää antaa toiselle myös omaa aikaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Auttaisiko sen tiedostaminen, että parisuhteessakaan kukaan ei koskaan omista toisen aikaa. Suhtaudu muiden ihmisten antamaan aikaan lahjana, niin ei pitäisi enää tuntua pahalta, että välillä kumppani haluaa keskittyä myös muihin asioihin, kuten töihin.

Hyvä vinkki!

Ja varsinkin sitten, kun asutaan yhdessä ym. niin on hyvä, että on omat juttunsa.

Joku tuossa aikaisemmin kysyi, kauanko olemme olleet yhdessä. Pari vuotta ollaan seurusteltu ja nyt suunnitellaan yhteenmuuttoa. Siksipä iskikin huoli tuosta pienistä asioista loukkaantumisesta... En halua, että tilanne lähtee käsistä ja alan tehdä tätä arjessa jatkuvasti. Tietenkin tämä on myös vain pelko. Olen kova huolehtimaan asioita ja pelkäämään pahinta.

Ap

Voisiko tuohon sekoittua myös sitä, että sinua vähän turhauttaa vaivautua miehen luokse vain muutaman iltatunnin tähden? Olisiko osa ratkaisua se, että näkisitte silloin, kun siihen on oikeasti aikaa. Ja jos mies haluaa tavata vain pikaisesti, niin ei sitten juoksuta sinua luokseen vaan tulee itse käymään.

En väitä, että tämä olisi varsinainen ongelma, vaan tuo mitä pohdit lapsuusreaktioistasi kuulostaa ihan järkeenkäyvältä. Mutta jos sen lisäksi tulee vaikkapa näitä ehdottamiani turhautumisen tunteita, niin voihan siinä yhteisvaikutus olla sitten jo sellainen, että alkaa mökötyttämään.

Ja asiaa on vaikea pukea sanoiksi, jos siinä on monta vaikuttavaa ainesta samassa sopassa. Siksikin halu mököttää, kun asia on niin mutkikas tai monisyinen puhuttavaksi.

Hmm, saattaa hyvinkin olla, että tuohon yhdistyi turhautumisen tunteita. Meidän piti alunperin mennä illalla taidenäyttelyyn ja kysyin mieheltä, että onko varma, että ehtii sinne seuraavan päivän työurakan vuoksi. Sanoi tietenkin ehtivänsä, mutta muutos suunnitelmiin tuli kuitenkin myöhemmin. Sitten suostuin tulemaan illalla pariksi tunniksi moikkaamaan.

Omalla kohdallani juurikin hankalaa on asioiden sanoittaminen, koska keskustelusta tulee helposti pitkä, jos sitä lähtee ruotimaan. Jokaisesta pienestä asiasta, joka nyt sattuu aiheuttamaan reaktion ei ole edes hedelmällistä käydä pitkää ja raskasta selvittelyä. Varsinkin, kun fokus on vain omissa tunteissani. Eihän isompaa ongelmaa todellisuudessa edes ole. Aikataulut nyt ei vaan aina pidä ja elämän varrella varmasti tulee muitakin asioita, jotka menee toisin kuin on ajatellut. Mies on reilu minulle ja minäkin haluan olla reilu hänelle.

Ap

Parisuhteessa joutuu välillä kokemaan hankaliakin tunteita. Siinä on kaksi ihmistä kuitenkin arassa tilanteessa.

Painbodya suosittelen minäkin tutkimaan!