Mihin seikkoihin täytyy ottaa huomiota koiraa ostettaessa?

Myyjä lupaa pennun sinulle näkemättä sinua? Sinä otat pennun näkemättä sitä etukäteen?

Kävimme katsomassa pentua 500 km päässä.

Juurikin tätä pohdiskelenkin. Saimme tiedon pennusta muutama päivä sitten. Emme mitenkään ehdi etukäteen viikolla pentua katsomaan. Päätöksenteko jää puolin ja toisin tapaamishetkeen.

Koiran hankintanne vaikuttaa hetken mielijohteelta. Se on eka asia mikä menee ihan pieleen.

Pelasta maailma ja jätä piski ostamatta.

Kiinnittää huomiota. Mitkä seikat otetaan huomioon.

Keskitä rakkautesi puolisoosi, älä koiraan.

Onpa täällä nyt negatiivisia kommentteja. Itse kasvatan rotukoiria ja pentujani jonotetaan, mutta en siltikään mitenkään tuomitse sekarotuisen hankintaa. Niitä nyt joka tapauksessa syntyy, vahingossa tai välillä tarkoituksella, ja kodit nekin tarvitsee. 

Minusta on ihan ok myydä ostajaa näkemättä, tosin eihän sitä kauppasopimusta allekirjoiteta kuin vasta pentua haettaessa, joten mahdollisuus on perus jos puolin tai toisin paljastuisi jotain yllättävää. Ostajana minusta sinun on tärkeintä katsoa, ettei paikka vaikuta pentutehtaalta, eli että siellä ei ole epäilyttävän suurta määrää koiria ja pentuja, ja että näyttää normaalilta kodilta. Lisäksi sellainen ihmisille normaali perussiisteys on hyvä asia, tässä on tosin joillakin rotukoirakasvattajillakin pieniä puutteita silloin kun on pieniä pentuja talossa joten ihan ääriankara ei kannata olla. 

Ja ei se koiran ottaminen oikeasti ole niin ihmeellistä kuin nykyään jotkut sen tekee, että täytyisi valtavasti pitkiä aikoja harkita tms. Jos on ihan nuori ja/tai ensimmäistä koiraa ottamassa, on toki hyvä ymmärtää mihin ja kuinka pitkäksi aikaa sitoutuuu. Varsinkin nuoria ostajia itse vakavasti varoittelenkin vapaan elämän rajoittumisesta koiran myötä, ja on opiskelijoita, jotka on siinä vaiheessa todenneet, että ehkäpä se pentu on parempi ottaa muutaman vuoden päästä vasta. Mutta ihmiset joiden elämäntilanne on vakiintunut tietävät kyllä yleensä sopiiko koira heidän arkeen ja elämäntapaan vai ei, ja kyllä sellaisen voi ostaa hetken mielijohteestakin silloin.

Keskitä rakkautesi puolisoosi, älä koiraan.

Oma kokemus on että rakkaus sen kun lisääntyy mitä enemmän rakastaa. Ei se ole vakiokokoinen kakku josta riittää pienempi siivu jos on useampia rakastettavia, vaan jaettava ja annettava lisääntyy mitä enemmän avautuu rakastamaan niin ihmisiä kuin eläimiä ja luontoakin.

- jos et saa mennä katsomaan koiraa sen kotioloihin, älä osta pentua

- jos menet myyjän kotiin, niin onko siellä paljon koiria? miten ne on hoidettu? onko koirat häkeissä vai vapaana ihmisten kanssa? millainen siisteystaso siellä on? vaikuttavatko koirat iloisilta ja terveiltä, vai kenties nälkiintyneiltä/sairailta/stressaantuneilta? pentutehtaissa on usein paljon koiria, ne saattavat olla huonossa kunnossa/liian laihoja/sairaita ja stressaantuneita eikä niiden hyvinvoinnista pidetä huolta.

-pyydä saada nähtäväksi eläinlääkärin todistukset terveystarkistuksesta ja rokotuksista sekä madotuksista

-ota selvää pennun vanhemmista, terveys, luonne, pentueiden määrä. Jos pennun vanhemmat ovat läheistä sukua, älä osta pentua vaikka se olisi miten hyväkuntoinen tahansa. 

-vähintään toinen vanhemmista olisi hyvä nähdä, jos ei onnistu, niin älä osta pentua

- jos myyjä ei ole lainkaan kiinnostunut millaiseen kotiin pentu on tulossa, älä osta pentua

- googleta, jos myyjällä on jatkuvasti pentuja myynnissä, älä osta pentua

- jos pentu vaikuttaa aralta, vetäytyvältä, silmät rähmii, se on vaisu/väsynyt, älä osta pentua

- ÄLÄ MISSÄÄN NIMESSÄ OSTA PENTUA SÄÄLISTÄ!

Kaikkein suurin riski ostettaessa sekarotuista on mun mielestä se, että saattaa tukea pentutehtailua. Tahatonta tai tahallista. Kunnollinen kasvattaja, oli pennut sitten sekaroituisia tai rotukoiria, pitää huolen eläintensä terveydestä ja hyvinvoinnista, eikä pennuta sairaita/luonnehäiriöisiä koiria. Kunnollinen koiranomistaja, oli sitten kyseessä sekarotuinen tai rotukoira, ei myöskään anna narttukoiralleen käydä vahinkoraskauksia toistuvasti. Yksi kerta voi mennä vahingon piikkiin, siitä seuraavat ovat puhdasta välinpitämättömyyttä. 

Tuossa oli hyviä neuvoja. Sekarotuisen ottamisessa ei ole mitään vikaa, mutta pentua pitää käydä aina katsomassa ensin kotiloloissa ja sitten vasta sopia luovuttamisesta. Me käytiin katsomassa pentua 500 km päässä, kasvattaja kertoi, että kauimpaa pennun hakeneet ovat Ranskasta, ja hekin kävivät katsomassa, koska hän ei myy pentuja tapaamatta ostajia.

Vierailija kirjoitti:

Tuossa oli hyviä neuvoja. Sekarotuisen ottamisessa ei ole mitään vikaa, mutta pentua pitää käydä aina katsomassa ensin kotiloloissa ja sitten vasta sopia luovuttamisesta. Me käytiin katsomassa pentua 500 km päässä, kasvattaja kertoi, että kauimpaa pennun hakeneet ovat Ranskasta, ja hekin kävivät katsomassa, koska hän ei myy pentuja tapaamatta ostajia.

Ei ole mikään pakko käydä ENSIN katsomassa kotioloissa, vaan voi käydä samalla kun on tarkoitus pentu hakea. Mutta kaupan voi perua toki jos sillä hakureissulla paljastuu jotain hälyttävää. Ei ole kaikille todellakaan realistista lähteä pentuja katselemaan satojen kilometrien päähän ja sitten erikseen vielä hakemaan, se tarkoita että olisi huono koiranomistaja. 

Hyviä neuvoja. Itsellä sekarotuinen Suomessa syntynyt pentu, ehdottoman tärkeänä pidin sitä, että sain käydä katsomassa pennun ja sen vanhemmat ennen ostopäätöstä. Myös myyjä halusi nähdä minut ennen myyntipäätöstä.

Ulkomailta en paperitonta pentua osta, riski on liian suuri sekä pentutehtailuun että mahdollisiin koiran tuleviin henkisiin ja fyysisiin ongelmiin. Lähipiiristä valitettavasti kokemusta tällaisista löytyy. Hyviä ja rakastettava koiria tulee rajojen ulkopuolelta, mutta riskit on liian suuret.

Suosittelen näkemään pennun ennen ostopäätöstä.

Miksi ei ole realistista käydä katsomassa pentua satojen kilometrien päässä? 

Itse olen neljän lapsen yh, joten rahaa ei todellakaan ole ylimääräistä. Silti ottaessani kissaa, kävin tutustumassa  kasvattajaan ja hänen kissoihinsa sekä pentuihin ennen ostopäätöksen tekemistä. Lähin kasvattaja oli vain reilun 100 kilometrin päässä, mutta kaukaisin 500 kilometrin päässä. Otin sitten kissan tuolta kauempaa ja ajoin saman matkan uudelleen kun hain pennun kotiin. 

Jos ottaa itselleen lemmikin, niin vähintä mitä voi tehdä on oikeasti paneutua siihen, että pentu tulee vastuulliselta ihmiseltä hyvistä oloista. Jos ei ole valmis sen takia matkustamaan, niin kannattaa jättä pentu ostamatta tai odottaa niin kauan, että joskus tulee joku pentue myyntiin lähempää. Ja jos taas ei kiinnosta pennun kasvuolot ollenkaan, niin kannattaa jättää eläin ottamatta kokonaan. 

Lisään vielä tuohon pennun näkemiseen ennen sen ostamista. Jos se ei tunnu omalle kohdalle realistiselta, niin miten sitten jos eläin yhtäkkiä sairastuu ja vaatii eläinlääkärin hoitoa? Silloinkin se vaatii sekä aikaa (on lähdettävä, vaikka olisi mikä meno tai eläinlääkäri missä saakka tahansa) että rahaa (matkakulut, ell-kulut, lääkekulut). Miten sairastumis-/traumatapaukset tulee hoidettua, jos pelkästään pentuun etukäteen tutustuminen tuntuu mahdottomalta asialta järjestää?

Lemmitkit ovat kivoja ja niillä on paljon positiivisia vaikutuksia ihmisten mielenterveyteen ja hyvinvointiin. Mutta nekin ovat tuntevia ja eläviä olentoja ja saattavat vaatia paljonkin vaivannäköä voidakseen hyvin. Jos ei tähän ole valmis tai jos tähän ei ole mahdollisuuksia, kannattaa jättää se lemmikki ottamatta ja ihastella niitä sitten vaikka ystävän luona tai muuten. 

Kiitos mukavista vastauksista. Aamusta tunnelma kyllä kieltämättä latistui kun luin ensimmäisiä vastauksia. Mutta ihanaa että adiallusetkin mahtuivat keskusteluun mukaan.

Tuo matka on yhteen suuntaan 8h ajoa ilman taukoja. Työpäivän päätteeksi ei tuollaista käyntiä ehdi järjestämään. Koiran luovutus on jo tuleva vkl jotenka näkeminen näillä etöusyyksillä jää sinne. Riskithän tällaisessa jutussa on. Voi olla myös turhaa ajoa. Mutta kun koiran tahdomme, sopiva rotu löytyi niin tämän riskin olen valmis ottamaan.

Mutta kiitos hyvistä ajatuksista ja vinkeistä. Aikaisemmin tosiaankin pennun olemme tavanneet oate kertaa ennen luovutusta.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei ole realistista käydä katsomassa pentua satojen kilometrien päässä? 

Itse olen neljän lapsen yh, joten rahaa ei todellakaan ole ylimääräistä. Silti ottaessani kissaa, kävin tutustumassa  kasvattajaan ja hänen kissoihinsa sekä pentuihin ennen ostopäätöksen tekemistä. Lähin kasvattaja oli vain reilun 100 kilometrin päässä, mutta kaukaisin 500 kilometrin päässä. Otin sitten kissan tuolta kauempaa ja ajoin saman matkan uudelleen kun hain pennun kotiin. 

Jos ottaa itselleen lemmikin, niin vähintä mitä voi tehdä on oikeasti paneutua siihen, että pentu tulee vastuulliselta ihmiseltä hyvistä oloista. Jos ei ole valmis sen takia matkustamaan, niin kannattaa jättä pentu ostamatta tai odottaa niin kauan, että joskus tulee joku pentue myyntiin lähempää. Ja jos taas ei kiinnosta pennun kasvuolot ollenkaan, niin kannattaa jättää eläin ottamatta kokonaan. 

Aika paljon tietää jo siitä kun juttelee puhelimessa sen kasvattajan kanssa, ja toisinpäin, kasvattaja pennun ostajan kanssa. Kyllä se pennun emä ja kasvukoti tosiaan on hyvä nähdä  mutta kyllä sen näkee siinä samallakin reissulla, kun on tarkoitus hakea. 

Itse olen jalostuskoiria ostanut ulkomailtakin, näkemättä muuta kuin sukupuut ja näyttelyvalokuvat. Toki näissä tapauksissa kasvattaja on yleensä tunnettu hyvä kasvattaja. Samoin olen myynyt ilman pentujen ennalta katselemaan tuloa esim. harrastaviin koteihin jollaiset yleensä on kasvattajalle mieluisia koska kasvatti mahdollisesti pääsee lajissa esille. Sitä ei ole minulle vielä sattunut että pennun ostaja olisi nähtyään pennut tai kotini sanonut ettei otakaan, mutta kerran olen itse siinä vaiheessa perunut kaupat ja maksanut varausmaksun takaisin. Syynä oli ostajan tulo hakemaan selkeästi juovuksissa ja samalla vielä puhuen juttuja kuten "koira ei mitään koiranruokaa tarvi, aina ennenkin niitä on ihmisten ruoan jämillä ruokittu ja terveitä olivat". Kasvattamani rotu on herkkä ja taipuvainen allergioihin joten ei tuollaisiin koteihin. Ei vaikka ostaja oli ison firman HR-päällikkö ja selvänä oikein fiksun oloinen nainen.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei ole realistista käydä katsomassa pentua satojen kilometrien päässä? 

Itse olen neljän lapsen yh, joten rahaa ei todellakaan ole ylimääräistä. Silti ottaessani kissaa, kävin tutustumassa  kasvattajaan ja hänen kissoihinsa sekä pentuihin ennen ostopäätöksen tekemistä. Lähin kasvattaja oli vain reilun 100 kilometrin päässä, mutta kaukaisin 500 kilometrin päässä. Otin sitten kissan tuolta kauempaa ja ajoin saman matkan uudelleen kun hain pennun kotiin. 

Jos ottaa itselleen lemmikin, niin vähintä mitä voi tehdä on oikeasti paneutua siihen, että pentu tulee vastuulliselta ihmiseltä hyvistä oloista. Jos ei ole valmis sen takia matkustamaan, niin kannattaa jättä pentu ostamatta tai odottaa niin kauan, että joskus tulee joku pentue myyntiin lähempää. Ja jos taas ei kiinnosta pennun kasvuolot ollenkaan, niin kannattaa jättää eläin ottamatta kokonaan. 

Miksi ottaa lemmikkiä, jos taloudellinen tilanne on heikko?! 659

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä nyt negatiivisia kommentteja. Itse kasvatan rotukoiria ja pentujani jonotetaan, mutta en siltikään mitenkään tuomitse sekarotuisen hankintaa. Niitä nyt joka tapauksessa syntyy, vahingossa tai välillä tarkoituksella, ja kodit nekin tarvitsee. 

Minusta on ihan ok myydä ostajaa näkemättä, tosin eihän sitä kauppasopimusta allekirjoiteta kuin vasta pentua haettaessa, joten mahdollisuus on perus jos puolin tai toisin paljastuisi jotain yllättävää. Ostajana minusta sinun on tärkeintä katsoa, ettei paikka vaikuta pentutehtaalta, eli että siellä ei ole epäilyttävän suurta määrää koiria ja pentuja, ja että näyttää normaalilta kodilta. Lisäksi sellainen ihmisille normaali perussiisteys on hyvä asia, tässä on tosin joillakin rotukoirakasvattajillakin pieniä puutteita silloin kun on pieniä pentuja talossa joten ihan ääriankara ei kannata olla. 

Ja ei se koiran ottaminen oikeasti ole niin ihmeellistä kuin nykyään jotkut sen tekee, että täytyisi valtavasti pitkiä aikoja harkita tms. Jos on ihan nuori ja/tai ensimmäistä koiraa ottamassa, on toki hyvä ymmärtää mihin ja kuinka pitkäksi aikaa sitoutuuu. Varsinkin nuoria ostajia itse vakavasti varoittelenkin vapaan elämän rajoittumisesta koiran myötä, ja on opiskelijoita, jotka on siinä vaiheessa todenneet, että ehkäpä se pentu on parempi ottaa muutaman vuoden päästä vasta. Mutta ihmiset joiden elämäntilanne on vakiintunut tietävät kyllä yleensä sopiiko koira heidän arkeen ja elämäntapaan vai ei, ja kyllä sellaisen voi ostaa hetken mielijohteestakin silloin.

Keskitä rakkautesi puolisoosi, älä koiraan.

Oma kokemus on että rakkaus sen kun lisääntyy mitä enemmän rakastaa. Ei se ole vakiokokoinen kakku josta riittää pienempi siivu jos on useampia rakastettavia, vaan jaettava ja annettava lisääntyy mitä enemmän avautuu rakastamaan niin ihmisiä kuin eläimiä ja luontoakin.

Kasvattajiakin on näköjään moneen junaan.

Meillä on 2 rotukoiraa eri kasvattajilta. Kumpikaan ei olisi myynyt pentua tapaamatta etukäteen, enkä minä olisi ostanut, ellei tapaamista olisi vaadittu.

Kaikkien muiden syiden lisäksi, miksi haluan tavata kasvattajan edes kerran ennen pennun hakua, olisi todella kurjaa lähteä hakemaan pentua ja tulla käännytetyksi tyhjin käsin pois.

No tärkeitä pointteja on aina se, onko koira itselle sopivan rotuinen luonteelta (saman rodun edustajatkin voi olla hyvin erilaisia luonteelta) ja rotuominaisuuksilta, mitä ongelmia koiralla voi mahdollisesti olla (esim ylijalostettu rotu), millainen kasvattaja on ja onkohan huolehtinut koirista riittävällä tavalla jalostaen koiria koirien hyvinvointi edellä ei rahankuvat silmissä, ja se että onko koira terve ja koiran emo jne terve ja yleensäkin kykeneekö itse siitä koirasta huolehtimaan ja mitä kaikkea pentuaikana on tehty pentujen hyvinvoinnin eteen (onko kaikki tarkastukset, paperit jne) Noilla pääsee aika pitkälle eikä voi metsään mennä.

Jos ottaisi kodinvaihtajakoiran, niin jokainen varmasti mielessään voikin jo miettiä mitä kaikkea pitäisi kysyä.. Aikuisissa kodinvaihtajissa voi olla enemmän ongelmia.

Yleensä fiksu kasvattaja kyllä käy läpi olennaiset asiat ja kertoo itsekin ja on kiinnostunut siitä, kelle koiriaan myy. Puhelimessa on keskusteltu jo ummet ja lammet läpi ja katsottu että koira sopii sen ottajalle.

Kannattaa käydä katsomassa pentuja ennen hakua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä nyt negatiivisia kommentteja. Itse kasvatan rotukoiria ja pentujani jonotetaan, mutta en siltikään mitenkään tuomitse sekarotuisen hankintaa. Niitä nyt joka tapauksessa syntyy, vahingossa tai välillä tarkoituksella, ja kodit nekin tarvitsee. 

Minusta on ihan ok myydä ostajaa näkemättä, tosin eihän sitä kauppasopimusta allekirjoiteta kuin vasta pentua haettaessa, joten mahdollisuus on perus jos puolin tai toisin paljastuisi jotain yllättävää. Ostajana minusta sinun on tärkeintä katsoa, ettei paikka vaikuta pentutehtaalta, eli että siellä ei ole epäilyttävän suurta määrää koiria ja pentuja, ja että näyttää normaalilta kodilta. Lisäksi sellainen ihmisille normaali perussiisteys on hyvä asia, tässä on tosin joillakin rotukoirakasvattajillakin pieniä puutteita silloin kun on pieniä pentuja talossa joten ihan ääriankara ei kannata olla. 

Ja ei se koiran ottaminen oikeasti ole niin ihmeellistä kuin nykyään jotkut sen tekee, että täytyisi valtavasti pitkiä aikoja harkita tms. Jos on ihan nuori ja/tai ensimmäistä koiraa ottamassa, on toki hyvä ymmärtää mihin ja kuinka pitkäksi aikaa sitoutuuu. Varsinkin nuoria ostajia itse vakavasti varoittelenkin vapaan elämän rajoittumisesta koiran myötä, ja on opiskelijoita, jotka on siinä vaiheessa todenneet, että ehkäpä se pentu on parempi ottaa muutaman vuoden päästä vasta. Mutta ihmiset joiden elämäntilanne on vakiintunut tietävät kyllä yleensä sopiiko koira heidän arkeen ja elämäntapaan vai ei, ja kyllä sellaisen voi ostaa hetken mielijohteestakin silloin.

Keskitä rakkautesi puolisoosi, älä koiraan.

Oma kokemus on että rakkaus sen kun lisääntyy mitä enemmän rakastaa. Ei se ole vakiokokoinen kakku josta riittää pienempi siivu jos on useampia rakastettavia, vaan jaettava ja annettava lisääntyy mitä enemmän avautuu rakastamaan niin ihmisiä kuin eläimiä ja luontoakin.

Kasvattajiakin on näköjään moneen junaan.

Meillä on 2 rotukoiraa eri kasvattajilta. Kumpikaan ei olisi myynyt pentua tapaamatta etukäteen, enkä minä olisi ostanut, ellei tapaamista olisi vaadittu.

Kaikkien muiden syiden lisäksi, miksi haluan tavata kasvattajan edes kerran ennen pennun hakua, olisi todella kurjaa lähteä hakemaan pentua ja tulla käännytetyksi tyhjin käsin pois.

Ei se varmaan kovinkaan todennäköistä ole, lähinnä ehkä tosiaan tapaukset kuten tuossa yllä että tulee juovuksissa hakemaan tms. Onhan sitä varmasti kuitenkin jo juteltu tai viestejä vaihdeltu. Itse olen saanut ihan arvostetulta shelttikasvattajalta pennun käymättä katsomassa etukäteen. Hän tosin tiesi minut nimeltä agilitypiireistä ja kisoista, vaikkei koskaan juteltu oltukaan livenä. Ilmeisesti uskoi että vuosia agia harrastanut ymmärtää jotain koirista ja niiden kouluttamisesta. Kyseli kyllä puhelimessa ajatukseni esim. ruokinnasta, kastraatiosta, koulutusmenetelmistä ja luultavasti olisi jo puhelimessa sanonut ettei myy jos vastaukset olisi olleet ihan eri linjoilla kuin hänen omat ajatukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei ole realistista käydä katsomassa pentua satojen kilometrien päässä? 

Itse olen neljän lapsen yh, joten rahaa ei todellakaan ole ylimääräistä. Silti ottaessani kissaa, kävin tutustumassa  kasvattajaan ja hänen kissoihinsa sekä pentuihin ennen ostopäätöksen tekemistä. Lähin kasvattaja oli vain reilun 100 kilometrin päässä, mutta kaukaisin 500 kilometrin päässä. Otin sitten kissan tuolta kauempaa ja ajoin saman matkan uudelleen kun hain pennun kotiin. 

Jos ottaa itselleen lemmikin, niin vähintä mitä voi tehdä on oikeasti paneutua siihen, että pentu tulee vastuulliselta ihmiseltä hyvistä oloista. Jos ei ole valmis sen takia matkustamaan, niin kannattaa jättä pentu ostamatta tai odottaa niin kauan, että joskus tulee joku pentue myyntiin lähempää. Ja jos taas ei kiinnosta pennun kasvuolot ollenkaan, niin kannattaa jättää eläin ottamatta kokonaan. 

Miksi ottaa lemmikkiä, jos taloudellinen tilanne on heikko?! 659

Niin? Sitähän mä tuossa just ajoin takaa. Jos ei ole rahaa/aikaa/kiinnostusta sijoittaa tulevaan lemmikkiin sen vertaa että käy katsomassa pentua ja kasvattajaa etukäteen, ei kannata pentua hankkia. Vai oletatko jotenkin automaattisesti, että koska olen yh ja mainitsin, ettei ole "ylimääräistä", minulla ei ole varaa ottaa lemmikkiä? Väärin oletettu. Kissani on rotukissa, joka maksoi 1200e. Siitä on pidetty todella hyvää huolta kaikin tavoin kaikki nämä vuodet, ravintoa ja terveydenhoitoa myöten.