Jos sinua kuritettiin, koitko että se tehosi mitenkään?

Lisäsi uhmaa ja aloin vihaamaan äitiäni. Pahoinpitely loppui vasta kun teininä nousin vastarintaan ja oikein yllytin äitiä lyömään. Käsi meni nopeasti alas ja äiti poistui paikalta.

Ei tehonnut ainakaan toivotulla tavalla. Se teki minusta katkeran, turhautuneen, auktoriteettivastaisen ja sulkeutuneen lapsen, joka on paennut kaikkia ja kaikkea koko elämänsä keski-ikäiseksi asti luottamatta kehenkään ja osaamatta pyytää apua keneltäkään.

Ei vanhemmat tuntu osaavan lukea riittävän hyvin lapsiaan. Ei varsinkaan herkkä lapsi kestä pientäkään väkivaltaa ilman että se jättää jäljen loppuelämäksi.

Ehkä se vanhempi on itse kestänyt korvatillikat hyvin ja oppinut niistä jotain, lopettanut vaikka jonkun käytöksen.

Mutta en ottaisi riskiä oman lapsen kanssa. Ehkä oppii jotain, minkä olisi oppinut muutenkin iän kanssa tai keskutelemalla. Tai sit hän saa ikuiset henkiset arvet.. tai jotain siltä väliltä.

Ei, minusta tuli vain uhmakas ja vihainen kun ihan mitättömistä pikkujutuista tultiin lyömään hiusharjalla päähän tai  mattopiiskalla selkään, teininä maksoin sitten potut pottuina isälle ja sain pahaa jälkeä aikaan koska olin pitkä ja roteva ja isä lyhyt ja luikku. 

En voi ymmärtää miksi ihmiset kurittavat lapsiaan. Useimmat lapset saavat siitä vakavia aikuisikään asti ulottuvia traumoja ja vanhemman ja lapsen välinen luottamussuhde vaurioituu. Eikä rankaiseminen edes auta mitään, enemmänkin vain herättää lisää uhmaa.

Tutustukaan siihen mitä tiede sanoo lastenkasvatuksesta, ja opetelkaa sitten mm. tunnekasvatus. Se auttaa oikeasti.

Vierailija kirjoitti:

No en kyllä. Ainoa mikä siitä seurasi oli sairaalloinen ujous koulussa. Jos ekalla luokalle ei samalle luokalle olisi tullut paria pihalta tuttua kaveria, en varmaan koko ala-asteen aikana olisi puhunut sanaakaan. 

Sama juttu, mutta oli minun kohdallani sentään jotain tehoa: sisu kasvoi! Joka remmiapellin jälkeen päätin, että " kyllä minä sitten kun ... " eli päätin lähteä kotoa heti kun kynnelle kykenin.