Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Sinä, joka olet epätyydyttävässä työssä! Miten selviät päivästä toiseen? Vertaistukea kaivataan

Vierailija
20.08.2019 |

Ja en nyt halua vastauksia, "vaihda työtä" tms. Joka työtä ei niin vain vaihdeta ja perheellinen ei niin vain voi lähteä tyhjän päälle ja jos ei valita uuteen työhön niin vaikea lähteä. Jos koulutustakin on, niin sen hankkiminenkaan ei ole ratkaisu. Kiinnostaa vaan, että miten muut selviävät.

Kommentit (15)

Vierailija
1/15 |
20.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Se on vaan pakko rahan takia.

Olen miettinyt mitä sitä voisi tehdä tai mihin vaihtaa, mutta ei mitään ole mikä kiinnostaisi.

Olisi tietenkin vaihtoehto myydän talo pois ja muuttaa kerrostaloon vuokralle, silloin ei tarvitsisi töissä käydä ollenkaan.

Vierailija
2/15 |
20.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

- Kerro itsellesi, että se on väliaikaista. Tiukankin tiristyksen jaksaa, kun muistaa että tila ei ole ikuinen. Vuosi, viisi vuotta, kymmenen? Ja että sen jälkeen on lupa etsiä uutta ratkaisua.

- Päätä, kenen vuoksi teet sitä shaibaa. Sinulla on joku tähti, jonka eteen siedät henkiset napalmisateet ja taistelet.

- Kerro jollekulle kaksi yllä mainittua. Että puret hampaitasi yhteen, jotta voit tarjota parempaa tälle elämäsi kiintopisteelle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/15 |
20.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ajattelen sen puhtaasti rahan takia. Että tämä on nyt tehtävä, joka on tehtävä ja onhan se rahakin yksi motivaattori eikä huono ollenkaan. Suurin osa ihmisistä on kuitenkin sellaisessa työssä joka ei ole intohimo.

Vierailija
4/15 |
20.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pakko se on vaan on kestää, kun ei vaihtoehtojakaan ole. Työ ei tosiaan ole niin vain vaihdettavissa, kokeiltu on. 

Kai se menee vähän kerrallaan kun hokee itselleen, että vielä X tuntia, sitten pääsen kotiin tältä päivältä. Ja että vielä X päivää, sitten on viikonloppu. 

Ja sitten on toki alkoholi, kun oikein kovasti apua tarvitsee. Ja kyllä, se auttaa. Edes hetkeksi. Ei tosin työpäivän aikana kannata ottaa jos haluaa edes sen surkean työpaikan pitää.

Eihän tämä mitään kivaa elämää tällaisena tietenkään ole.

Vierailija
5/15 |
20.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itsekin mietin epämieluisassa työssäollessa, ettei mikään kestä ikuisesti, tilanteet kuitenkin muuttuvat ja harva enää nykyaikana on samassa tilanteessa enää 5-10 vuoden päästä.

Koitin olla ajattelematta koko työtä. Aamulla heräsin ja tein aamutoimet ja menin työhön tekemään hommia ja yritin miettiä ihan muita asioita ja sulkea itsepintaisesti pois mielestä kaiken negatiivisen työhön liittyen. Robottimainen olohan tuollaisesta suorittamisesta tulee, mutta miljoonat muutkin joutuvat käymään epätyydyttävissä töissä ja moni ottaisi hatkat, jos vain voisi. Samoin yritin olla ajattelematta sunnuntaisin tulevaa työviikkoa ja olla ahdistumatta, vaikka helppoa se ei kylläkään ollut.

Jos pystyy sulkemaan pois mielestä edes hieman työhön liittyväää negatiivisuutta ja ahdistusta ja ajattelemaan ihan muita mukavia asioita, niin kai se vähän helpottaa arjen suorittamista...ehkä.

Vierailija
6/15 |
20.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yritan kuitenkin loytaa hyvat puolet. Tyopaikka on lahella ja tyo on helppoa (tai menee rutiinilla kun jo 10+ vuotta tehnyt). Teen tyota siksi, etta olisi varaa tehda miesystavan kanssa kivoja juttuja vapaa-ajalla, siina mun motivaatio. Kahdeksan paskaa tuntia paivassa mahdollistaa kuitenkin 16 kivaa tuntia paivassa. Valttamaton paha siis.

Kadehdin kylla ihmisia jotka oikeasti tykkaavat tyostaan. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/15 |
20.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tärkein neuvo on omien odotusten kohtuullistaminen. Työtä tehdään pääasiassa siksi, että jostain sitä rahaa on saatava ruokaan, asumiseen, liikkumiseen ja harrastuksiin. Työpäivä ei ehkä ole innostavaa ja tyydyttävää, mutta työstä saadulla rahalla saa elää vapaa-aikansa innostavasti ja tyydyttävästi. Olisi se tietysti hieno bonus, jos työ vielä sattuisi olemaan mieluista, mutta mikään peruedellytys se ei ole. 

Vierailija
8/15 |
20.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Asennoitumalla työhön positiivisesti ja iloitsemalla hyvistä puolista ja olemalla tietoinen siitä, että ei itse ala valittajaksi (eli ok olla joskus harmistunut, vihainen, huono päivä, mutta ei päivästä ja tunnista toiseen). Ja huumorilla tietysti. Teen raskasta ja väsyttävää työtä, huumoria tarvitaan.

 Toisaalta myös tuo, että en halua ottaa taloudellisia riskejä, koska asuntolaina. On vaan pakko jaksaa. Ehkä tunnen myös onnistumista ja iloa siitä, että pärjään?

Mutta sitten: yrittämällä pitää arjessa asioita, joista pidän, jotka tuo jaksamista ja hyvää mieltä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/15 |
20.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yritän lohduttaa itseäni silläkin, että kivaakin työtä tekevien pitää välillä tehdä tylsiä juttuja ja samojen rutiinien toistuminen kyllästyttää heitäkin, samoin kivaankin työhön voi tulla kyllästyminen ja leipääntyminen, vaikka kuinka olisi kaikki asiat hyvin.

Eli sillä tavoin kysymys jaksamisesta on syvällisempi ja vaatii senkin pohdintaa, mitä itse kaipaa ja mikä omalle persoonalle hyvin sopii.

8

Vierailija
10/15 |
20.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen varmaan joku superpessimisti, mutta minusta tuo "10 vuoden päästä voi olla jo toisin" on kaikkea muuta kuin lohduttava ajatus, 10 vuotta on eteenpäin ajateltuna ihan älyttömän pitkä aika.

Toki parempi ajatus kuin että tässäpä sitä ollaan sitten monta vuosikymmentä vielä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/15 |
20.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

En ajattele sitä vaan painan vaan menemään. Olen it-alalla ja inhoan työtäni. Mutta aion tehdä tätä eläkeikään asti, koska hyvä palkka, ja toisaalta olen oppinut olemaan sanomaan "pää kiinni" sisäiselle valitukselleni ja vaan tekemään, mutinat pyllyyn.

Vierailija
12/15 |
20.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Huonosti selviän.

Ja ärsyttää, että vaikka varsin hyvin tiedän, että vapaa-aikaa EI kannattaisi tuhlata enää kamalasta työstä murehtimiseen, mutta on niin kauhean vaikeaa saada ajatuksia muualle! Olen koko ajan masentunut, iloton ja ahdistunut. Ainoastaan lauantait tuntuu "elämältä", sunnuntaina alan taas ahdistua alkavasta työviikosta.

Luultavasti minussa on jotain perustavanlaatuista "vikaa", olen tehnyt montaa eri työtä, eri aloilta, ja inhonnut kaikkia. Kohta olen 40 v ja edelleen työ ahdistaa.

Mun olisi pitänyt syntyä siihen aikaan, kun oli yleisesti hyväksyttyä jäädä hoitamaan lapsia ja kotia. Laiska en ole, kotimme on siisti, teen ruokaa, leivon, piha on hoidettu, hakkaan halot ja teen myös remppahommia, yms. Ja niistä töistä pidän ja olen kurinalainen ja toimelias, en siis edes haaveile "pelkästä sohvalla makaamisesta". Mutta kodin ulkopuolinen työssäkäynti, valvovat silmät niskassa, tiukat aikataulut, kiire, paineet, vastuu... en kestä.

Olenkin ajatellut, että ensi keväänä jättäydyn pois työelämästä, ihan sama mitä muut ajattelee. Mieskin näyttää vihreää valoa, enkä aio hakea mitään korvauksia yhteiskunnalta. Alan ilolla mieheni elätiksi. Tämän kurjemmaksi oloni ei voi enää muuttua, mitä se nyt työssäkäymällä jo 20 vuotta on ollut.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/15 |
20.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lasten takia. Söisin vaikka p*skaa päivittäin, että pystyn maksamaan lapsille rakastamansa harrastukset, ruuat, kodin, kaiken. Inhoan työtäni ja se rasittaa minua myös henkisesti että fyysisestikin. En voisi lopettaa töitä ja samalla lopettaa lasten herrastuksia yms. Rahaa ei muutenkaan liikaa ole. Yritän selviytyä sen voimalla, että näen lasteni onnen. Toisinaan kyllä itken autossa ja haen mäkkärin autokaistalta lohturuokaa ja syön autossa. Tai poltan joskus salaa tupakkaa. Onneksi en usein. Mutta paremminkin voisi mennä.

Vierailija
14/15 |
20.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

...vapaa-aikaa EI kannattaisi tuhlata enää kamalasta työstä murehtimiseen, mutta on niin kauhean vaikeaa saada ajatuksia muualle!

Ajattelun hallintaa voi opetella. Ja se helpottaa ongelmaa todella paljon, kun pystyy katkaisemaan työtä koskevat ajatukset heti alkuunsa jos niitä tulee vapaa-ajalla tai edes töissä sellaisia jotka ei ole rakentavia vaan lähinnä sisäistä marinaa. 

Itse pilasin elämästäni yli 10 vuotta sillä että kun olin töissä, dramaattisesti sisäisesit valitin ja säälin itseäni. "Voi minua raukkaa, inhoan työtäni ja joudun tekemään tätä". "Olen huonokin tässä ja joudun vaan tekemään, kun ei minulla ole lahjoja muuhunkaan, eikä varaa opiskella jne". "Nuo kaikki muutkin täällä varmaan inhoaa minua ja pitää huonona". Ja vapaa-ajalla mielessä pyöri kiireiset työaikataulut, työkaverien sanomiset, se miten elämä yleisesti on paskaa koska joudun uhraamaan niin paljon aikaa työhön jota inhoan ja jossa olen huono.

No, olen edelleen ihan samassa työssä mutta ei ahdista enää. Koska en anna pääni pyöritellä niitä draamapuheitaan, jotka vain tekevät asiat vaikeammmaksi, eivät auta yhtään. Jos mieli yrittää alkaa jotain sellaista, totean heti että hiljaa, tuo ei hyödytä mitään, nyt vaan hoidan sen homman ja kitinät pois. Tai jos olen vapaalla, niin lopetan koska en halua tuhlata vapaa-aikaani, mistä ei makseta edes palkkaa, yhtään työasioiden ajatteluun. Olen opetellut meditoimalla olemaan ajattelematta mitään tai vaihtamaan ajatusteni suuntaa. Käytän sitä taitoa monessa asiassa mutta suurin vaikutus on olltu työssä jota tosiaan ennen inhosin. Kai minä vieläkin periaatteessa inhoan, mutta sitä ei juuri huomaa, kun ei suostu pyörittelemään mielessään sitä draama-ajattelua ja siihen liittyviä tunteita.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/15 |
20.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yritin kaksi vuotta selvitä työstä, joka ei antanut minulle mitään, mutta vei myös vapaa-ajan jaksamiseni. Yritin ajatella juurikin, että se on vain 8 tuntia, kuunnella musiikkia työtä tehdessä sen verran minkä pystyin. Kuitenkin kun työ oli jatkuvaa asiakaspalvelua, niin minä en vain jaksanut ja uuvuin.

Ei ollut tsempaava vertaiskokemus 🙁.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi kaksi kuusi