Äiti, nyt on minun vuoroni huolehtia sinusta.
Onko teistä hyvä vai huolestuttava asia, jos 25-vuotias lapsi sanoo keski-ikäiselle äidilleen, että kun sinä äiti olet huolehtinut minusta lapsena, niin nyt on minun vuoroni huolehtia sinusta.
Kommentit (13)
On ihan ok luvata huolehtia vanhenevista vanhemmistaan. Mutta vähän mietityttää, jos noin nuori jo kantaa huolta asiasta.
Olisin kauhuissani, jos huomaisin lapseni pelkäävän, etten pärjää. Keskustelisin lapsen kanssa ja vakuuttelisin, että pärjään kyllä vallan mainiosti ainakin toistaiseksi ja toivottavasti vielä hyvin pitkään.
En tykkäisi että lapset alkaisivat minua holhoamaan. Huolestuisin kyllä myös tilanteessa että vanhemmat olisi holhouksen tarpeessa.
Oma äitini oli mulle rakkain maailmassa (ennen kuin sain omia lapsia). Sairastui keski-ikäisenä syöpään ja kuoli. Tietenkin huolehdin hänestä. Se antoi myös aikaa olla yhdessä vielä kun sitä aikaa oli.
Jos äiti on terve, ehkä tuolla huolehtimisella tarkoitetaan enemmän tulevaisuutta. Yksi tuttavani, nuori nainen, juuri puhui noin. Johtuu siitä, että on työssään nähnyt niin paljon yksin olevia vanhuksia.
Ajattelisin, ettei kannata luvata sellaista, mitä ei ehkä pysty toteuttamaan. Kukaan ei tiedä tulevasta.
Joo, mä olen meidän perheessä se, joka maalaa piruja seinille eli pelkää, että asiat menevät pieleen.
Toisesta ihmisestä huolehtiminen voi olla hyvin raskasta, etenkin jos tilanne jatkuu monta vuotta. Kertoisin tämän lapselleni ja sanoisin, että toivottavasti ei koskaan joudu musta huolehtimaan ainakaan kovin kauan.
Vierailija kirjoitti:
Oma äitini oli mulle rakkain maailmassa (ennen kuin sain omia lapsia). Sairastui keski-ikäisenä syöpään ja kuoli. Tietenkin huolehdin hänestä. Se antoi myös aikaa olla yhdessä vielä kun sitä aikaa oli.
Jos äiti on terve, ehkä tuolla huolehtimisella tarkoitetaan enemmän tulevaisuutta. Yksi tuttavani, nuori nainen, juuri puhui noin. Johtuu siitä, että on työssään nähnyt niin paljon yksin olevia vanhuksia.
Vanhuus ihan varmasti on yksinäinen jos kaataa vastuun viihdyttämisestä jo hyvin varhain lasten tai muiden ihmisten vastuulle.
Kumppani tai tuleva kumppani ei varmaankaan ole kovin innoissaan, jos aikuinen lapsi on kovin kiinni äidissään.
Vierailija kirjoitti:
Vanhuus ihan varmasti on yksinäinen jos kaataa vastuun viihdyttämisestä jo hyvin varhain lasten tai muiden ihmisten vastuulle.
Hyvä huomio.
Jos äiti on terve keski-ikäinen, tuollaisessa "nyt on minun vuoroni huolehtia sinusta" -höpinässä ei ole järjen häivääkään.
Riippuu mitä se huolehtiminen tarkoittaa. Onko se sitä että palvelutaloon tuo sukkia ja suklaata ja tulee käymään. Vai onko se sitä että lupaa omaishoitaa hautaan saakka. Aina ei voi kuitenkaan tietää pystyykö lupaustaan pitämään.
Aika outo kysymys.
Äitini on tehnyt minulle selväksi, että kun hän lakkaa olemasta siinä kunnossa että voi huolehtia itsestään, niin hänet laitetaan palvelutaloon eikä kenenkään läheisen nurkkiin hoidettavaksi. Jokaisella on oma elämä hänen mukaansa.
Jotenkin absurdia, kun 25-vuotiaan äidillä saattaa hyvinkin olla vielä alaikäisiä lapsia huollettavana. Tai jos viimeinenkin on lentänyt pesästä, on mahdollisuus elää vapaata aikuiselämää, ottaa enemmän aikaa parisuhteelle ja harrastuksille. Ei kovin kiva, jos aikuinen lapsi alkaisi siinä tilanteessa huolehtia ja holhota.
Kun mietin itseäni 25-vuotiaana, niin elin vielä nuoruutta, olin viimeistelemässä opintojani ja vanhempani olivat vielä erittäin hyvässä ja vireässä kunnossa. Ei tullut mieleenikään, etteivätkö he pärjäisi. Miksi eivät pärjäisi - terveet, aktiiviset keski-ikäiset aikuiset. Ja nyt 20 vuotta myöhemmin ovat jo vanhuusiässä, mutta edelleenkään en kanna heistä suurempaa huolta niin kauan kuin pärjäävät hyvin itsenäisestikin.
Ihmettelen siis aloituksen äitiä, jos keski-ikäisenä jo on pärjäämätön. Onko hänellä jotain sairautta tms. ettei pärjää normaalin keski-ikäisen tavoin? Miksi juuri aikuistunut lapsi kokee, että hänen pitää huolehtia äidistään?