Mistä lapseton saa sisältöä elämään?
Se on nyt todettu että lapsettomana tulen elämään loppuelämäni eikä vaihtoehtoja ole. Minulle ei lisääntymisen arpa osunut. Tuntuu todella tyhjältä ja teennäiseltä paskalta nauttia mistään niistä asioista mistä lapsettomia aina kehotetaan nauttimaan. Matkustelu yms. On se ihan kivaa mutta ei ole sama kuin tuntea mitä on vanhemmuus. Moni vanhempi sanoo sen itse ettei ole koskaan kokenut mitään niin merkityksellistä. Lisäksi tarve lisääntyä tulee biologiasta. Silti on niitä ketkä eivät siihen pysty. Pahin on kun lapsetonta kehotetaan menemään jonnekin VAPAAEHTOISTOIMINTAAN LASTEN KANSSA! Tai: onhan sinulla ne siskosi lapset.. joo haistakaa jo v***. Anna sinä sun lapset minulle ja mene hoitamaan siskosi lapsia, kyllä se siitä ?
Kommentit (50)
Ei miehillä ole tarvetta lisääntyä.
Siis kuvitteletko sinä, että lapsista tulee jotain sisältöä elämään? Joo ei tule. Minä matkustan ihan yksin, syön hotellissa ihan yksin ja teen kaiken ihan yksin, ellen ota siihen jotain aikuista mukaan. Lapset lähinnä rajoittaa elämää, sitoo kotiin ja tylsyyteen, kuppaa lompakkosi ja mielenterveytesi, mutta ei niiltä mitään saa. Sitten kun ne tulee aikuisiksi niin tuossahan ne asuu 30km päässä minullakin. Näen kahvilla 1-2 kertaa vuodessa ja se on siinä. Meillä on silti hyvät välit, mutta tämä on realiteetti, että ne loisii 18 vuotta ja sen jälkeen olet yksin. Ihan samoin kuin sinä niin minäkin joudun väkisin keksimään sisältöä elämään koska ei tuosta kotona vielä olevasta teinistä mitään sisältöä ole minulle ainakaan eikä hän sellaiseksi halua ryhtyä. Hänellä on omat juttunsa. Minä olen ruoka- automaatti ja lompakko. Minä saan keksiä ihan yksin miten aion viihtyä.
Surullista. Mäkin luulin että jäädään lapsettomiksi, mutta elämä yllätti sitten kuitenkin ihanalla pienellä pojalla.
Toivon sinun vielä löytävän elämällesi tarkoituksen jostain muualta.
Mun en mäkään noita velojen juttuja tajuu, matkustelun ja sen OMAN elämän hehkuttamista.
Tunnen tuskasi, olin myös lapseton. Eikä mitkään sanat lohduta, tiedän, päinvastoin loukkaa. Jonkinlainen asian hyväksyminen ja käsittely, mikä olisi sulle tärkeää myös elämässä, mihin voisi panostaa? Voimia:)
Varmaan tuolla asenteella et saakaan mistään sisältöä elämääsi.
Lapsettomana sisältöä elämässä varmasti on. Toki erilaista kuin lapsellisilla.
Vierailija kirjoitti:
Siis kuvitteletko sinä, että lapsista tulee jotain sisältöä elämään? Joo ei tule. Minä matkustan ihan yksin, syön hotellissa ihan yksin ja teen kaiken ihan yksin, ellen ota siihen jotain aikuista mukaan. Lapset lähinnä rajoittaa elämää, sitoo kotiin ja tylsyyteen, kuppaa lompakkosi ja mielenterveytesi, mutta ei niiltä mitään saa. Sitten kun ne tulee aikuisiksi niin tuossahan ne asuu 30km päässä minullakin. Näen kahvilla 1-2 kertaa vuodessa ja se on siinä. Meillä on silti hyvät välit, mutta tämä on realiteetti, että ne loisii 18 vuotta ja sen jälkeen olet yksin. Ihan samoin kuin sinä niin minäkin joudun väkisin keksimään sisältöä elämään koska ei tuosta kotona vielä olevasta teinistä mitään sisältöä ole minulle ainakaan eikä hän sellaiseksi halua ryhtyä. Hänellä on omat juttunsa. Minä olen ruoka- automaatti ja lompakko. Minä saan keksiä ihan yksin miten aion viihtyä.
Minä, minä minä… me ollaan ME.
Vierailija kirjoitti:
Ei miehillä ole tarvetta lisääntyä.
P*skapuhetta.
M
Vierailija kirjoitti:
Adoptio?
Otan osaa lapsettomuudesta johtuvaan suruun.
Mulla on menneisyydessä mielenterveydenhäiriöitä ja nuorena aikuisena päätynyt sairaalaan sen vuoksi mitkä estää adoption. En ole kelpo.
Lapset on huono sisältö elämään, kannattaa keksiä jotain muutakin. Nyt sen huomaa kun ovat parikymppisiä ja muuttavat pois kotoa. Hiljaista on.
Luulen tuon riippuvan todella paljon siitä kuinka keskeiseksi perheen perustamisen on alunperin kokenut. Jos se on ollut aina tavoitteena ja toiveena niin merkittömyyden tuntu on suuri. Jos taas ei ole ollut päätavoite, niin elämässä on ihan itsestään muodostunut sisältöjä jotka ovat olemassa riippumatta lapsista, siis ei mitään korvikesisältöä vaan itseisarvoista sisältöä.
Mikä sinun elämäsi sisältö on ollut tähän saakka? Et kai vain ole pelkästään istunut nurkassa ja odotellut lapsentekoaikoja?
Ihmisiä on kahdenlaisia: ne jotka tarvitsevat muita tuomaan sisältöä elämään, ja niitä, joilla on aina tarpeeksi sisältöä omassakin elämässä.
Olen vapaaehtoisesti lapseton. Nautin ihan aidosti asioista elämässä, kehostani, itseni sivistämisestä, ystävyyksistä ja siitä että saan olla rauhassa ja omissa ajatuksissani. En saa hoivaamisesta mitään irti.
En usko, että pystyt nauttimaan elämästä kuten minä, koska selkeästi hoiva ja lasten seura kiinnostavat sinua aidosti ja muut asiat kiinnostavat vähemmän. En tiedä, voiko millään asennemuutoksella muuttaa tuota. Ehkäpä adoptio on ainoa ratkaisu?
Olen kyllä aina ihmetellyt, miten tyhjänä useat ihmiset kokevat maailman. Kun lapset muuttavat kotoa pois, ollaan taas samassa tilanteessa jossa ei nähdä muuta kuin yksinäisyys.
Toivon, että löydät itsellesi sopivan polun.
Viestisi ainakin kuulostaa siltä, että voisi olla tarvetta jollekin keskusteluavulle ja mielen tasaamiselle, jotta jaksaa ottaa vastaan elämän vastoinkäymiset. Ei kaikki mene aina toiveiden mukaan. Maailmassa on muutakin kuin lisääntyminen ja vanhemmuus.
En tiedä, lapset ne on mun elämään sen tarkoituksen tuoneet.
Nyt tosin niin vanhoja että lentämässä pesästä, mutta lapsenlapsia odotellaan.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, lapset ne on mun elämään sen tarkoituksen tuoneet.
Nyt tosin niin vanhoja että lentämässä pesästä, mutta lapsenlapsia odotellaan.
Yläpeukku oman elämän tarkoituksettomuuden vierittämisestä tuleville sukupolville.
Itse olen vapaaehtoisesti lapseton. En harrasta matkustelua, biletystä tai muita juttuja mitä sinkkujen lapsettomien odotetaan harrastavan. Olen sellainen kotihiiri ja kirjatoukka, aina ollut. En kaipaa mitään ihmeempää suurempaa sisältöä elämääni. Tavallinen eläminen eli töissäkäynti, ruoanlaitto, lukeminen, tietokoneella pelailu, riittävät.
Vierailija kirjoitti:
Ei miehillä ole tarvetta lisääntyä.
Höpön löpö. Mieheni sai lapsemme 40 v eteenpäin ja ennen tätä kärsi siitä, ettei ollut lapsia. Koki, että elämä valuu hukkaan eikä ole tulevaisuutta...
Kaikkea hyvää ap:lle.
Adoptio?
Otan osaa lapsettomuudesta johtuvaan suruun.