Kaikki äitiyteen liittyvä ällöttää

Sulla on joku vakava geenivirhe, jonka alitajunta tiedostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa. Minäkin koin vastenmielisyyttä äitiyttä ja lapsiasioita kohtaan nuorempana, joskaan en ihan noin vahvana kuin sinä. Vauvat ei kiinnostaneet ja äitiys aiheutti oksetusreaktion. Imetys tosin on aina ollut mielestäni luonnollista, mutta siitä ei tarvitse tehdä showta.

Sitten tajusin että kaipa äitiysasiatkin voi tehdä omalla tavallaan, ilman ällösöpöilyä, ruumiineritekeskusteluita ja kotiäitiytymistä. Ja näin on, kaksi lasta olen saanut ja nautin perhe-elämästä ilman toppahousu- fb-kirppisryhmiä, mammakahviloita tai liitoskipusiunailuja.

Jos äitiys ällöttää, älä anna sen tulla esteeksi lapsien hankinnalle. Jos lapset ällöttävät, ei ehkä kannata alkaa lapsentekopuuhiin. Tosin enpä minäkään muiden lapsista hirveästi välitä, ovat usein suttuisia bakteeripesiä. Omat taas ovat rakkainta maailmassa vaikka istuisivat tortut housussa ja räät naamalla. Ain’t it funny?

Kiitos tästä vastauksesta. Juuri tämän takia tulin tänne kysymään asiaa sillä tiedän että on myös niitä äitejä jotka eivät pidä vauvaajasta vaan odottavat lasten olevan jo isoja ja vasta sitten osaavat nauttia äitinä olosta. Miksi tämä on aihe josta ei "saa" olla kuin yhtä mieltä tai olet vinksahtanut paska?

Minä en nauttinut vauva-ajasta. Tuntui siltä, että vauvoja voisi käyttää kidutuskeinona kuulusteluissa tai rangaistuksena vankilan sijaan. En tykännyt jauhaa muiden mammojen kanssa vauvajuttuja yms. Yritin vain päivä kerrallaan selviytyä.

Nyt pentu on täyttämässä kaksi, ja kun alkaa vähän sanallisesti kertoa mitä haluaa ja muistuttaa ihmistä. Tämä on ihan kivaa. En tosin äitiyteen liittyen koe vastenmielisyyttä yleensä, mutta synnytyksen jälkeen ja vauva-aikana kaikki äitiyteen liittyvä oli tosi oksettavaa ja säälin muita äitejä. Kaikki ei vauva-ajan vuoksi tee niitä lapsia. Onneksi tuo vastenmielinen aika on suhteellisen lyhyt siinä 18 vuoden aikana.

Täällähän on aika yleistä puhua jopa halventavasti äitiydestä ja siihen liittyvistä asioista, kuten tästäkin ketjusta voi huomata. Itselläni on tullut mieleen kaksi syytä tähän. Ensinnäkin täällä viettävät kenties eniten aikaa ne, joilla elämän sisältö on muuten vähissä. Lisäksi täällä saattaa kirjoitella moni nuori, tosissaan tai provosoidakseen toisia. Ainakin itse koin nuorempana monet äitiyteen liittyvät asiat epämiellyttävinä. Muun muassa en ryhtynytkään äidiksi parikymppisenä. Myöhemmin tilanne on muuttunut ja olen saanut lapsenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei äidiksi ole pakko tulla. Lasten tekeminen on oma valinta, täysin vapaaehtoinen.

Sinusta ei todennäköisesti olisi äidiksi, sillä tuollaiset fiilikset ovat juuri niillä ihmisillä, jotka eivät äidiksi kykene. Mistä johtuu, en tiedä.

Tässä sanot samaa mitä moni muu tästä aiheesta eli jotkut eivät kykene äidiksi eikä ole siihen. Jotenkin tosi alentavan kuuloista? Niinkuin minussa olisi joku vika enkä pystyisi johonkin koska olisin jotenkin vähemmän

Itse en tulkitse tuota vähätteleväksi. Tottahan se on, että kaikista ei ole vanhemmiksi, on hyvä että tästäkin puhutaan nykyään. Siinä ei ole mitään sen kummempaa, hyvää taikka pahaa, se on vain piirre ihmisessä. Enää ei ole pakko hankkia lapsia ja jokainen voi itse valita miten elämänsä viettää. Aiheesta on tärkeää puhua, ehkä useammat tunnistaisivat tälläiset piirteet itsessään hyvissä ajoin. Vanhemmuutta ei nimittäin voi kokeilla tyyliin olisiko tää mun juttu. Säästyttäisiin paljolta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei äidiksi ole pakko tulla. Lasten tekeminen on oma valinta, täysin vapaaehtoinen.

Sinusta ei todennäköisesti olisi äidiksi, sillä tuollaiset fiilikset ovat juuri niillä ihmisillä, jotka eivät äidiksi kykene. Mistä johtuu, en tiedä.

Tässä sanot samaa mitä moni muu tästä aiheesta eli jotkut eivät kykene äidiksi eikä ole siihen. Jotenkin tosi alentavan kuuloista? Niinkuin minussa olisi joku vika enkä pystyisi johonkin koska olisin jotenkin vähemmän

Tuollaisten juttujen kannattaa antaa mennä toisesta korvasta sisään, ja toisesta ulos. Totuus on se, ettei moni lisääntynyt henkilö ole hyvä vanhempi, mutta asiaa ei saisi sanoa, sillä se on eräänlainen tabu. Tiedän tapauksen, jossa jokainen lapsi (5) on otettu lähestulkoon välittömästi huostaan äidiltään. Surullisia tapauksia tällaiset, mutta valitettavan yleisiä. En ymmärrä joidenkin lapsellisten tapaa laittaa itsensä muiden ihmisten yläpuolelle, ikäänkuin lisääntyminen tekisi heistä parempia ihmisiä kuin muista.

Mistähän se johtuu, että lähes kaikilla tuntuu olevan äitiydestä mielipide? Ja mistähän se johtuu, että näiden mielipiteiden joukossa on niin paljon halveksuntaa? Miksei isyyteen liity vastaavaa?

Tässäkin ketjussa eräs puhui halveksivasta FB-toppahousukirppiksistä, mammakahviloista ja liitoskipuvalituksista. Miksihän? Oon itsekin ostanut netistä paljon käytettyjä lastenvaatteita (ympäristöyställistä ja taloudellista), perhekerhossakin on tullut käytyä (muutimme paikkakunnalle, josta en tuntenut aluksi ketään, ja oli ihan kiva käydä jossain tapaamassa ihmisiä) ja liitoskipuvalituksesta (jos liitoskipuja on, se on aika todellinen asia, joka voi olla läsnä odottajan elämässä kuukausitolkulla vuorokauden ympäri). En mä ajattele, että jos joku nyt äitinä ollessaan tekee jotain juttua, se kertoo jotain hänestä ihmisenä. Vai kirjoittavatko näitä mielipiteitä ihmiset, joilla itsellään on elämässä niin rajattu määrä asioita, että jos he tekevät jotain juttua, sen rinnalle ei mahdu muuta.

En minäkään halua äidiksi. Sitä paitsi joku vanhempihan sanoi täällä tuon äiti myytin olevan perua lasuilta. Tiedä sitten. Mulle on vaan itselleni muodostunut sellainen negatiivinen kuva että olet lapsen myötä tilivelvollinen joko tämän isälle tai sitten noille lasuille. Käytännössä isket pallon jalkaasi seuraavaksi 18 vuodeksi ollen siinä ohessa tavalla taikka toisella jonkun silmäiltävänä.

Joo, raskaus ja imetys, YÖK. Olen 8. kuulla raskaana ja inhotan itseäni niin paljon että tämä on melkein kestämätöntä. Imetyksen jätin ekan lapsen kanssa väliin ja aion tehdä niin taas. Sen mahdolliset hyödyt eivät millään voisi korvata negatiivista vaikutusta perhe-elämälle kun olisin raivoava, masentunut romukasa (vs. onnellinen ja iloinen). Sillä ei ole mitään merkitystä että kyseessä ovat biologisesti luonnolliset tapahtumat - jos niitä inhoaa, niitä inhoaa.

Vauvalässytys ei muakaan kiinnosta, mutta kyllä se oma vauva oli sitten todella rakas ja ihana. Niin kuin on nyt viisivuotiaanakin. Ajattelin että kyse ei ole ihqdaa-Vauvasta, vaan rakkaasta ihmisestä, jonka olen valinnut ottaa osaksi elämääni, kuten mieheni ja ystäväni.

Koin valtavaa vastenmielisyyttä vauvoja kohtaan pitkään ja kaikkeen mahdolliseen äitiyteen liittyvään. Asia muuttui vasta, kun sain oman lapsen. Suurin tekijä tähän oli mieheni - löysin sielunkumppanini, joka jaksoi tukea, auttaa, kantaa vastuuta, kehua - sellaisen miehen kanssa uskalsin lopulta tehdä sen lapsen. Minulle tehtiin sektio enkä imettänyt. En liittynyt raskausaikana yhteenkään äitiysryhmään enkä keskustellut siitä muiden kanssa, koska en halunnut juuri tuon yleisen inhotuksen vuoksi. Äitiyteen annetaan Suomessa tasan yksi oikea malli, jos et sitä koe omaksesi niin kannattaa pysyä kaukana näistä ryhmistä.

Jokatapauksessa, se oma vauva on maailman rakkain ja ihanin. Ikinä en ole ollut niin rakastunut kuin vauvaan enkä ikinä vaihtaisi pois. Ällötys äitiysjuttuja kohtaan ei ole poistunut muutoin kuin omalta osalta - ja millään muulla ei ole väliä.

Naisia, jotka eivät oikeasti halua äideiksi, on ollut maailman sivu. Ero on siinä, että nykyään nainen saa valita, mitä elämällään tekee.