Neuvokaa! Miten pääsen yli salaihastuksesta!

Vierailija kirjoitti:

Tuun lukemaan vinkkejä. Mä ihastuin varattuna naisena vapaaseen mieheen ja jolla oli vielä tunteita mua kohtaan. Oikeastaan ihastuin rajummin kuin koskaan elämässäni. Koko homma tuli täysin yllätyksenä ja puun takaa. Mutta mulla on perhe niin minkäs teet.. tästä ihastuksesta nyt aikaa neljä vuotta, kolmeen vuoteen en ole ihastustani nähnyt ja edelleen itken iltaisin sitä että kohtasimme ihan väärään aikaan ja liian myöhään enkä saa hänen kanssaan kokea mitään. Jos olisin tiennyt että minunlaiseni mies on olemassa en olisi ottanut nykyistä miestäni ja perustanut hänen kanssaan perhettä. Otin nykyisen mieheni kun parempaakaan ei löytynyt ja halusin perheen.. eli en tiedä miten unohtaa ja tunteet saa sammumaan kun en ole nähnytkään tyyppiä kolmeen vuoteen. Silti joka päivä mielessä.

Voit yrittää lohduttautua vaikka sillä, että minä jaksoin odotella yli kolmisenkymmentä vuotta, ja sitten kun tapasin tuon nykyisen ihastukseni, hän ei sinkkuudestaan huolimatta halua sitoutua. Että yksin mennään edelleen.

Jos oikeasti haluat päästä yli ihastuksesta ja sinulla on moraalia, et tapaa häntä enää. Eihän tuossa ole muuta vaihtoehtoa ellet ole valmis rikkomaan miehen suhdetta. Mutta tätähän et halunnut kuulla vaan jakaa ihastumisesi av:lla.

Tuo aina mietityttää näissä, että jos todella välittää toisesta ihmisestä miten voi olla valmis aiheuttamaan surua ja tuskaa rikkomalla toisen suhde? Miten voi olla niin varma itsestään ja siitä, että tekee ihastuksen kohteen onnellisemmaksi kun tämä on nykysuhteessaan? Aikamoista, en kyllä ottaisi omalle kontolleni tuollaista vastuuta. Enkä toisaalta edes arvostaisi ihmistä, joka pettää kumppaniaan, vaikka kuinka olisi ihastunut, se ihastus loppuisi kuin seinään jos tämä olisi valmis satuttamaan kumppaniaan takiani.

Mitä enemmän tunteitaan kieltää sen enemmän ne puskevat päälle.

Uskon,että meidän on tarkoituskin kohdata elämässämme ihania ihmisiä eri elämäntilanteissa. Se, miten niistä tekee numeron ja miten paljon itseään tunteistaan tuomitsee on se pahin osuus. Kun vain kokisi ja antaisi ajan hoitaa tunteet suuntaan tai toiseen. Yhtä lailla kuin se toinenkin osapuoli tekee.

IHmiset ovat joskus kuin pieni ja piristävä loma, josta saa potkua jatkaa elämäänsä eteenpäin . Niitä ei tarvitse joka kerta viedä äärimmilleen ja kirjoittaa juonta valmiiksi, jolloin omatunto kolkuttaa heti aivan turhasta. MIksei vaan ota sitä kohtaamista sellaisenaan ja pitää ne rajat, jotka itselleen tahtoo rajoiksi antaa?

Usein kohtaamamme ihmiset opettavat meille itsestämme millaisia olemme. Joka kerta ei tarvitse ajatella, miten olen kurja äiti ja puoliso kun ilahdun hyvästä tyypistä. Päinvastoin kaikki se kiva voi koitua perheen hyväksi. Tai purkaa johonkin hyödylliseen niin kuin kesken jääneeseen projektiin olipa se villapaidan kutominen tai aloittaa kuntosali.

Suosittelen vanhan kansan kikkaa, jossa kiität kokemastasi ja ihanasta ihmisestä, Tee se kiittäminen kunnolla ja keskity siihen. Sen jälkeen, jos tunteet yhä leiskuavat, kiität uudelleen ja sanot loppuun, että annat miehen nyt mennä. Aivojaan voi ohjata uusiin ajatuksiin niinkin.

Jos et pääse miehestä lähivuosina eroon tulette kohtaamaan uudelleen. mutta sopivampana hetkenä. Nyt on kuitenkin aika sanoa edes hetkeksi hyvästi. 

Vitsit, kun ihmiset uskaltaisi olla rohkeita...! Tarttukaa tilaisuuteen. One life. Live it.

Vitsi kun ihmiset uskaltaisi olla rohkeita!

One life. Live it.

Ihastuksesta pääsee irti, kun ihastuu johonkin toiseen.

Älytöntä roikkua jossakin varatusta ihastuksessa, sairasta suorastaan.

Elämässä joutuu luopumaan niin paljon tärkeimmistäkin asioista, kuin jostakusta pelkästä ihastuksesta.

Musta ap on aika päivänselvää, että mies rakastaa yhä vaimoaan. Sinä ja sinun huomiosi häntä kohtaan on sen verran imartelevaa, ettei hän raaski luopua siitä kerralla vaikka ei sinusta niin kiinnostunut olekaan.

Toinen vaihtoehto on, ettei hän halua loukata sinua sanomalla suoraan. Se, että hän korostaa teidän olevan ystäviä, tarkoittaa sitä että hän todella toivoo, että te olisitte vain ystäviä.

Olen itse naisena samassa tilanteessa, kuin mies joka on ihastuksesi kohteena. Olen alkanut vastailemaan harvemmin minuun ihastuneen miehen viesteihin, koska rakastan omaa miestäni ja en jaksa/halua olla kiinnostunut tästä toisesta. Se mikä aluksi oli imartelevaa on jo menettänyt hohtoaan.

On tosi vaikeaa katkaista yhteydenpitoa kokonaan minuun palavasti ihastuneeseen henkilöön, koska en halua satuttaa häntä. Hän myös ihan oikeasti on hyvä tyyppi ja haluaisin pitää hänet ystävänäni. Hän tuntuu myöskin ymmärtävän, etten aio pettää miestäni ja arvostaa sitä. Jostain syystä hän kuitenkin kertoo kuinka ikävöi minua ja kuinka haluaisi minua. Se tekee hänen ystävänään olemisen vaikeaksi.

Vierailija kirjoitti:

Musta ap on aika päivänselvää, että mies rakastaa yhä vaimoaan. Sinä ja sinun huomiosi häntä kohtaan on sen verran imartelevaa, ettei hän raaski luopua siitä kerralla vaikka ei sinusta niin kiinnostunut olekaan.

Toinen vaihtoehto on, ettei hän halua loukata sinua sanomalla suoraan. Se, että hän korostaa teidän olevan ystäviä, tarkoittaa sitä että hän todella toivoo, että te olisitte vain ystäviä.

Olen itse naisena samassa tilanteessa, kuin mies joka on ihastuksesi kohteena. Olen alkanut vastailemaan harvemmin minuun ihastuneen miehen viesteihin, koska rakastan omaa miestäni ja en jaksa/halua olla kiinnostunut tästä toisesta. Se mikä aluksi oli imartelevaa on jo menettänyt hohtoaan.

On tosi vaikeaa katkaista yhteydenpitoa kokonaan minuun palavasti ihastuneeseen henkilöön, koska en halua satuttaa häntä. Hän myös ihan oikeasti on hyvä tyyppi ja haluaisin pitää hänet ystävänäni. Hän tuntuu myöskin ymmärtävän, etten aio pettää miestäni ja arvostaa sitä. Jostain syystä hän kuitenkin kertoo kuinka ikävöi minua ja kuinka haluaisi minua. Se tekee hänen ystävänään olemisen vaikeaksi.

Voisitko kuvitella, että ”sitten joskus” jos oman miehen kanssa tulisikin vaikeaa/ero, menisit yhteen tämän ihastus-miehen kanssa. Vai onko hohto menetetty niin ettet harkitsisi enää häntä ollenkaan?

T. Ohis

Et mitenkään.

Jauha sitä nyt koko loppuelämäsi, kenties jopa tukehdut siihen, ap.

Mulla sama tilanne! Raastavaa! :(((

Vierailija kirjoitti:

Mitä enemmän tunteitaan kieltää sen enemmän ne puskevat päälle.

Uskon,että meidän on tarkoituskin kohdata elämässämme ihania ihmisiä eri elämäntilanteissa. Se, miten niistä tekee numeron ja miten paljon itseään tunteistaan tuomitsee on se pahin osuus. Kun vain kokisi ja antaisi ajan hoitaa tunteet suuntaan tai toiseen. Yhtä lailla kuin se toinenkin osapuoli tekee.

IHmiset ovat joskus kuin pieni ja piristävä loma, josta saa potkua jatkaa elämäänsä eteenpäin . Niitä ei tarvitse joka kerta viedä äärimmilleen ja kirjoittaa juonta valmiiksi, jolloin omatunto kolkuttaa heti aivan turhasta. MIksei vaan ota sitä kohtaamista sellaisenaan ja pitää ne rajat, jotka itselleen tahtoo rajoiksi antaa?

Usein kohtaamamme ihmiset opettavat meille itsestämme millaisia olemme. Joka kerta ei tarvitse ajatella, miten olen kurja äiti ja puoliso kun ilahdun hyvästä tyypistä. Päinvastoin kaikki se kiva voi koitua perheen hyväksi. Tai purkaa johonkin hyödylliseen niin kuin kesken jääneeseen projektiin olipa se villapaidan kutominen tai aloittaa kuntosali.

Suosittelen vanhan kansan kikkaa, jossa kiität kokemastasi ja ihanasta ihmisestä, Tee se kiittäminen kunnolla ja keskity siihen. Sen jälkeen, jos tunteet yhä leiskuavat, kiität uudelleen ja sanot loppuun, että annat miehen nyt mennä. Aivojaan voi ohjata uusiin ajatuksiin niinkin.

Jos et pääse miehestä lähivuosina eroon tulette kohtaamaan uudelleen. mutta sopivampana hetkenä. Nyt on kuitenkin aika sanoa edes hetkeksi hyvästi. 

Olen aika pitkälti samaa mieltä, mutta en tuosta että "kieltämällä tunteet ne puskee päälle". Kyllä, jos ne jättää kohtaamatta, mutta ratkaisu ei ole että sitten velloo niissä. On otettava tunne tietoisesti käsittelyyn: mitä puutetta tämä minussa kolkuttaa? Miten voisin siihen vastata niin, että en riko rajojani enkä toisenkaan rajoja?

Niin, kyllä kieltäisin sen ihastumisen siten että vaihtaisin sen järkeiltävään muotoon.

Voi olla, että itselläni ei ole vain tuo neljänkympin kriisi vielä iskenyt enkä ymmärrä sitä. Lähipiirissä kohina käy kun ihmiset pettävät toisiaan. Tuntuu välillä, että olen ainoa moraalinen nainen koko maailmassa. Eikä tämä palstan lukeminen helpota tippaakaan.

Miten voi unohtaa sen vaimon siellä kotona? Miten voi oikeuttaa sen, että ajattelee itse olevansa parempi valinta? Mikä ihmeellinen itsekkyyskytkin joillakin pamahtaa päälle kun on viehättävä vastakkaisen sukupuolen edustaja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta ap on aika päivänselvää, että mies rakastaa yhä vaimoaan. Sinä ja sinun huomiosi häntä kohtaan on sen verran imartelevaa, ettei hän raaski luopua siitä kerralla vaikka ei sinusta niin kiinnostunut olekaan.

Toinen vaihtoehto on, ettei hän halua loukata sinua sanomalla suoraan. Se, että hän korostaa teidän olevan ystäviä, tarkoittaa sitä että hän todella toivoo, että te olisitte vain ystäviä.

Olen itse naisena samassa tilanteessa, kuin mies joka on ihastuksesi kohteena. Olen alkanut vastailemaan harvemmin minuun ihastuneen miehen viesteihin, koska rakastan omaa miestäni ja en jaksa/halua olla kiinnostunut tästä toisesta. Se mikä aluksi oli imartelevaa on jo menettänyt hohtoaan.

On tosi vaikeaa katkaista yhteydenpitoa kokonaan minuun palavasti ihastuneeseen henkilöön, koska en halua satuttaa häntä. Hän myös ihan oikeasti on hyvä tyyppi ja haluaisin pitää hänet ystävänäni. Hän tuntuu myöskin ymmärtävän, etten aio pettää miestäni ja arvostaa sitä. Jostain syystä hän kuitenkin kertoo kuinka ikävöi minua ja kuinka haluaisi minua. Se tekee hänen ystävänään olemisen vaikeaksi.

Voisitko kuvitella, että ”sitten joskus” jos oman miehen kanssa tulisikin vaikeaa/ero, menisit yhteen tämän ihastus-miehen kanssa. Vai onko hohto menetetty niin ettet harkitsisi enää häntä ollenkaan?

T. Ohis

Sellaista en todellakaan mieti!! Toivon myös, ettei niin tee kyseinen henkilökään. Avioero olisi varmasti niin rankka kokemus, että sen jälkeen olisi parasta pysytellä hyvän aikaa ihan itsekseen. Uusi suhde olisi varmaan viimeisenä mielessä.

Ratsastamalla rajusti sen himoitsemani pippelin päällä millä tahansa keinolla.

Vaikuttaa että suurin osa vastaajista jotka ovat tavalla tai toisella päässeet yli ihastuksestaan eivät ole missään vaiheessa ylittäneet kuitenkaan rajaa missä suhde ihastukseen olisi muuttunut jo fyysiseksi.

Eli onko ketään joka olisi päässyt yli ihastuksesta enää sen jälkeen kun on pettänyt nykyistä kumppaniaan ihastuksensa kanssa ja seksi on ollut upeaa?

Oma puoliso on pettänyt ihastuksensa kanssa ja vaikuttaisi olevan korviaan myöten tähän lääpällään. Mietin että kannattaako antaa hänelle en mahdollisuutta jos lupaa lopettaa tuon sivusuhteensa vai onko tuossa vaiheessa jo täysin menetetty tapaus. Eli vaikka itse pystyisi antamaan anteeksi ja yhä rakastamaankin niin pystyykö tuo ihastunut siihen enää ikinä kunnolla nykyisen kumppaninsa kanssa.

En nyt oikein ymmärrä tätä Apn tilannetta..siis viestittelee jonkun varatun, vanhemman miehen kanssa ja on valmis aloittamaan salasuhteen jos mies vaan tekisi aloitteen..?

Onko mies tehnyt selväksi että on valmis uhraamaan suhteensa, onko onneton avovaimon kanssa vai miksi viestittelee (flirttailee?) Apn kanssa. Pönkittäekseen egoaan, onko tuollainen mies edes minkään arvoinen.

Missä Ap on tämän miehen tavannut? En nyt ymmärrä tällaista aikuisten mukamas harmitonta ihastumista silloin kuin toinen on varattu. Mitä hyvää tästä voi seurata..? Onhan toi tunne varmaan monen epävakaan mielestä kiva kun odottaa flirtti viestejä ja saa tuntea olevansa haluttu, saadaan hetki olla jonkun varatun mielenkiinto, tästäkö on kyse?

Ja muistutuksena what goes around, comes around..

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa että suurin osa vastaajista jotka ovat tavalla tai toisella päässeet yli ihastuksestaan eivät ole missään vaiheessa ylittäneet kuitenkaan rajaa missä suhde ihastukseen olisi muuttunut jo fyysiseksi.

Eli onko ketään joka olisi päässyt yli ihastuksesta enää sen jälkeen kun on pettänyt nykyistä kumppaniaan ihastuksensa kanssa ja seksi on ollut upeaa?

Oma puoliso on pettänyt ihastuksensa kanssa ja vaikuttaisi olevan korviaan myöten tähän lääpällään. Mietin että kannattaako antaa hänelle en mahdollisuutta jos lupaa lopettaa tuon sivusuhteensa vai onko tuossa vaiheessa jo täysin menetetty tapaus. Eli vaikka itse pystyisi antamaan anteeksi ja yhä rakastamaankin niin pystyykö tuo ihastunut siihen enää ikinä kunnolla nykyisen kumppaninsa kanssa.

Kyllä tuossakin tapauksessa siitä ihastuksesta mennään yleensä yli (ainakin niissä tapauksissa, jotka minä tunnen). On vain eri asia käykö se tarpeeksi aikaisin ja kuinka paljon siinä vaiheessa on jo rikottu. Aika usein se on se petetty osapuoli, joka ei uskotonta puolisoaan lopulta enää huoli. Luulet nyt haluavasi vielä hänet, mutta et voi tietää vielä mitkä tunteesi tulevat olemaan.

Toivon sinulle paljon voimia!! Suosittelen, että hankkisit itsellesi jonkun hyvän, ratkaisukeskeisen terapeutin. Käyt läpi tilannetta, joka on todella rankka.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuossakin tapauksessa siitä ihastuksesta mennään yleensä yli (ainakin niissä tapauksissa, jotka minä tunnen). On vain eri asia käykö se tarpeeksi aikaisin ja kuinka paljon siinä vaiheessa on jo rikottu. Aika usein se on se petetty osapuoli, joka ei uskotonta puolisoaan lopulta enää huoli. Luulet nyt haluavasi vielä hänet, mutta et voi tietää vielä mitkä tunteesi tulevat olemaan.

Toivon sinulle paljon voimia!! Suosittelen, että hankkisit itsellesi jonkun hyvän, ratkaisukeskeisen terapeutin. Käyt läpi tilannetta, joka on todella rankka.

Kiitoksia. Voimia tosiaan tarvitaan. Kun on ollut puolisonsa kanssa yhdessä liki puolet elämästä, on tämän pettäminen aika kova isku.

Terapia voisi kyllä olla hyväksi. Olisikohan pariterapialla mahdollista saada suhde vielä toimimaan?

Miten tällaisesta pääsee yli katkeroitumatta? Jos tulee hylätyksi: ”olen kakkosvaihtoehto, en kelpaakaan” -tunteita on paljon...

Up

Vierailija kirjoitti:

Miten tällaisesta pääsee yli katkeroitumatta? Jos tulee hylätyksi: ”olen kakkosvaihtoehto, en kelpaakaan” -tunteita on paljon...

Samat tunteet on sillä petetyllä vaimollakin.