Voisitko tapailla jotakuta jonka ulkonäössä on jotain sinua häiritsevää?

Voisin tietysti tapailla, mutta mikäli hänen ulkonäkönsä ei olisi minua puoleensavetävä niin, että haluaisin katsella ja kosketella häntä ja "kävisin kuumana" häneen, niin mitä järkeä siinä olisi?

Pöh, tuohan on ihan nihilistisen pieni asia - luulin, että ongelma olisi ihan oikeakin.

Partanaamaan kyllä tottuu ja jos ajaakin pois, voi näyttää oudolta.

Jos se partaan kaatuu niin ei taida kummoista kiinnostusta ihmiseen olla sinun osaltasi.

Jos kyse on muutettavissa olevasta asiasta kuten vaatetus, hiukset tai parta niin saattaisin ajatella että se on osa hänen nykyistä tapaansa olla mutta se saattaa myös myöhemmin muuttua (mutta minulla ei ole oikeutta sitä muuttaa). Mutta jos kyse olisi ihan muuttumattomasta ulkonäönpiirteestä niin luulen että en tapailisi jos asia minua ihan oikeasti häiritsisi paljon siitä huolimatta että suuria tunteita henkilöä kohtaan olisi. Yleensähän rakkaus saa toisen näyttämään paljon paremmalta joten luultavasti suurimman ihastuksen laannuttua tuo seikka ärsyttäisi entistä enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Jos se partaan kaatuu niin ei taida kummoista kiinnostusta ihmiseen olla sinun osaltasi.

Aika monella miehellä kaatuu jos naisella on kainalo tai pimppikarvoja tms. Miksi luulet, että naista ei samalla tavalla voisi haitata pistelevä tursakeläjä naamassa, joka on tutkimustenkin mukaan likaisempi kuin koiran turkki?

Eräällä pariskunnalla oli paljon isompi ongelma, sillä mies oli iso ja suht lihava, mutta tuolla naisella oli aina miehet olleet hoikkia "hippiäisiä", joten lihavuus järkytti naista.

Loppujen lopuksi, kun tutustui mieheen ja rakastui, ei olisi enää voinut kuvitellakaan itselleen muunlaista, kuin tätä karhumaista, turvallista miestä, joka teki vielä superhyvää ruokaakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos se partaan kaatuu niin ei taida kummoista kiinnostusta ihmiseen olla sinun osaltasi.

Aika monella miehellä kaatuu jos naisella on kainalo tai pimppikarvoja tms. Miksi luulet, että naista ei samalla tavalla voisi haitata pistelevä tursakeläjä naamassa, joka on tutkimustenkin mukaan likaisempi kuin koiran turkki?

Taidan olla aika turn-off monelle sitten, minulla kun on perati kaksi kainaloa. 

Olen yhdessä miehen kanssa 4:ttä vuotta joka ei aluksi ulkoisesti viehättänyt minua yhtään ja hänen kasvonpiirteissä oli jotakin häiritsevää, liian epäsopusuhtaiset. Tutustuimme yhteisten kavereiden kautta ja meillä sopi henkilökemiat heti yhteen. En tiedä sitten onko tuo äijä komistunut tässä näiden muutaman vuoden aikana mutta kyllä hän nyt täyttää hyvälle silmissäni.

Käske sen ajaa parta pois heti! Tapailin kerran oikein komeaa tummapartaista miestä. Ja voi kauhistusten kananhäkki kun hän ajoi sen pois; alta paljastui leuaton hjallisharkimo! Se taru päätyi siihen.

En tietenkään voisi. Kysymyshän on siitä, että tietty henkilö miellyttää juuri minua kaikin tavoin, ja siksi haluan olla hänen kanssaan. Turn-off voi olla vaikka kuinka pieni ja typerä asia (ja minulle usein onkin), joka ei jollekulle toiselle ole edes huomionarvoinen asia. Jos asia on kuitenkin sellainen minulle, se häiritsee taatusti koko ajan ja tulevaisuudessa yhä enenevässä määrin.

Minkälainen parta olisi mieleen? Muotoiltu?

mies

En. Kärsämäinen nenä on totaali turnoff.

Onko ihmiset näin hemmetin pinnallisia???? No varmaan sitten on. Mulle sisin on niin tärkeetä, että uskoisin pystyväni katteleen vaikka minkälaisia ulkoisia puutteita ja vielä ajan kanssa niistä oppisin takuuvarmasti pitämään. Näin on aina käynyt, että ihailemani ja arvostamani ihminen on muuttunut silmissäni hyvinkin viehättäväksi, vaikka alunperin ei olisi niin komistus ollutkaan. Ylipainokaan ei oo mulle mikään juttu, vaikka ite oon hoikka. Oon varmaan ihan sitten kummajainen ajatusteni kanssa, että haluun ennemmin että pää ja sydän sopii yhteen, muu tulee sitten luonnostaan, jos tulee.

Karvoja voi olla siellä sun täällä, mutta runsaat tatuoinnit ovat turn off. Monilla, erityisesti miehillä, kasivarret ovat kuin eksoottiset kuristajakäärmeet. Puistattaa kun ajattelenkin, että tuollaiset käsivarret kietoutuisivat ympärilleni.

Vierailija kirjoitti:

Karvoja voi olla siellä sun täällä, mutta runsaat tatuoinnit ovat turn off. Monilla, erityisesti miehillä, kasivarret ovat kuin eksoottiset kuristajakäärmeet. Puistattaa kun ajattelenkin, että tuollaiset käsivarret kietoutuisivat ympärilleni.

Tribaalit on tappavia

En pitänyt ensin miehen parrasta. Mutta kun tajusin miten sirot kasvot miehellä on parran alla, niin mieleni muuttui. On sittenkin parempi parran kanssa kuin ilman. Ja olen oppinut siitä tykkäämäänkin ja koskettelen sitä usein.

Mulla oli kerran mies, jolla oli karannut hiusraja, lättykorvat, tihrusilmät, oudon pieni pää, nakkisormet, liian muhkea peppu, lyhyet jalat, kumara ryhti.

Silti se kokonaisuus oli seksikkäin ikinä ja aina halusin sitä liikaakin.

Miksi pitäisi olla jonkun kanssa, joka ei viehätä. Jos huomio kiinnittyy niinkin epäolennaiseen kuin parta, niin eipä taida aitoa yhteyttä ja kemiaa olla.

Nimimerkillä Miehelläni on viivottimen mittainen parta.

Ei kenenkään ulkonäössä voi olla mitään minua häiritsevää.

En enää. Ei ole ollut varaa valita, joten kaikki on käynyt. Nyt osaan jo olla yksin.

Tuli tuosta parrasta vain ajatus, että moni pitää pinnallisena jollei sitä hyväksy, eikä "saa miestä muuttaa". No entä sellaiset typerät vanhan ukon viikset?