Lue keskustelun säännöt.
"aika auttaa" ja "osanotot" sanonnat läheisensä menettäneelle, miksi?
16.08.2019 |
Olen lähiaikoina menettänyt läheiseni olenko ainut, jolle nämä sanonnat tuottavat hirveää tuskaa?
Etenkin tuo "otan osaa" oli erityisen paha. Silti se on niin yleinen sanonta, miksi.
Aika auttaa, naurettavaa paskaa, vitut se auta myöskään.
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko miettineet ikinä, miltä joku "aika auttaa" kuulostaa ihmisestä, joka surun keskellä voi menettää mielenterveytensä ja lopulta jopa päätyä siihen epätoivoisimpaan tekoon? Lisäätte vain jollekin tuskaa jakamalla "tietouttanne" siitä että "normaali ihminen kyllä selviytyy tuostakin".
Kaikille se aika ei todellakaan auta!
Niin, normaalisti ihmiset varmaan ottavat osaa kuin normaalille ihmiselle ottaisivat. Jos olo on niin paha, niin siinä pitäisi jotenkin ymmärtää itse hakeutua avun piiriin, tai sanoittaa tunteensa ääneen, ei siitäkään oikein voi ulkopuolisi syyllistää.
On aivan eri asia sanoa "otan osaa" kuin kertoa että "aika autaa". Kuten täällä on jo sanottu, jälkimmäinen kuulostaa helposti sen hetkisen surun vähättelyltä.
Totta kai, mutta tuossa puhuttiin jo potentiaalisesta itsemurhan tekemisestä, sitä ei voi kyllä sälyttää ulkopuolisen syyksi, kun meni lohduttamaan väärin sanoin. Normaalisti ihminen käsittelee surunsa muilla keinoin, ja jos keinot ei riitä, niin on osattava hakea apua.
Minä olisin voinut sanoa pari valittua sanaa eräälle "ystävälle", joka kertoi ajan kanssa helpottavan kun isäni kuoli traagisesti. Ette siis todellakaan näe tuossa mitään tökeröä? Mitä luulette että teen tuollaisella tiedolla? Tämä ihminen ei edes tiedä mitään kuolemasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en ehkä käyttäisi tuotav"aika auttaa". Itse menetin lapseni isän kun olin raskaana, ja tuo tuntui aika julmalta.
Tai jos sanojana oli joku saman kokenut niin silloin ei.
Toisaalta koitin jaksaa muistaa, että kaikki haluavat lohduttaa. Ei ollut aina helppoa
Minä toivotan voimia surun läpikäymiseen. Aika auttaa, ehkä, en tiedä. Osanottoni ei sovi suuhuni. Mutta yritän itse ajatella niin, että sanoipa toinen miten kömpelöä tahansa, hän tarkoittaa hyvää ja se on ok.
Minun isäni on kuolemansairas, eikä luultavasti elä enää muutamaa päivää - viikkoa enempää. Olisin todella pahoillani, jos joku, jolle olen isäni tärkeyttä valottanut ei sanoisi otan osaa tms. kun kuulee sitten aikanaan isän kuolleen. Sen sijaan jos vaikkapa lapseni tai ehkä jopa heidän isänsä kuolisi siihen tilanteeseen se tuntuisi jotenkin kornilta.
Enpä kyllä itsekään tiedä, mitä sanoa sellaisissa tilanteissa toiselle.