Lue keskustelun säännöt.
Mitä kuoleman jälkeen on?
15.08.2019 |
Mitä uskot kuoleman jälkeen tapahtuvan? Itse uskon että minulla on seuraava elämä ja kohtalo ohjaa ainakin jossain määrin elämääni. Todennäköisyys seuraavalle elämälle on sama kuin ennen syntymääni.
Kommentit (212)
Vierailija kirjoitti:
Maxwell kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maxwell kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maxwell kirjoitti:
Kukaan ei ole vielä selittänyt ja kumonnut miten Jeesus kuoli ja kuolemansa jälkeen näyttäytyi ja puhui useille sadoille ihmisille.
Katsos kun ensin pitäisi osoittaa todeksi että tuollainen Jeesus on ylipäätään ollut olemassa. Sen jälkeen pitäisi osoittaa että tuollaiset tapahtumat ovat ylipäätään tapahtuneet.
Niitä odotellessa.
Ootsä tosissas? Suurinosa historijoitsijoista tunnustaa että Jeesus on ollut. Me tiedetään raamatun ulkopuolisista historian kirjoituksista että Jeesuksella oli mm. opetuslapsia, silminäkijät väittävät hänen tehneen ihmeitä ja kuoli ristillä. jne jne. Jeesuksesta tiedetään paljon raamatun ulkopuolisista historian teksteistä. Todisteita on vaikka kuinka paljon jos niitä haluat.
No emme tasan tarkkaan tiedä yhtään mitään tuollaista. Suurin osa raamatuntutkijoista, joita en ainakaan itse pidä kovinkaan puolueettomina koska iso osa heistä on itsekin uskovaisia, on tuota mieltä, mutta historia ja tiede ei ole mielipidekysymys. Jeesuksesta on tasan nolla (0) aikalaistodistetta. Lisäksi tiedämme että opetuslapset ovat keksittyjä ja heidän nimiinsä laitetut kirjat eivät ole heidän kirjoittamia.
En ymmärrä myöskään mistä ihmeen silminnäkijöistä oikein höpötät, koska niitä aikalaislähteitä on edelleen ne pyöreät nolla. Voitko täsmentää?
Itseasiassa nämä uskovaiset (johtavat) tutkijat ovat mielestäni oikeasti objektiivisia ja mieleltään avoimempia. Jos joillakin on biaasi niin se on nämä naturalistitutkijat (Jeesus-seminaari). He eivät tosiaan katso tutkimuksia objektiivisesti.
Ihan kiva mutta sekään ei ole mikään mielipideasia, vaan niitä todisteita joko on tai ei ole. Nyt niitä ei ole.
Me emme tiedä kaikkea. Kuinka vähän aikaa on esimerkiksi tiedetty, mikä on salama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tällä hetkellä ajattelen että tilanne on (kuten jo parikin kommentoijaa on maininnut) sama kuin ennen syntymääni: koska ei ole havainnoitsijaa, ei ole mitään, ei edes pimeyttä tai hiljaisuutta tai aikaa. Mielestäni ymmärrettävin kuvaus tälle tilalle on se että ajattelet sitä tilaa joka jokaisena yönä ottaa vallan: aika vain kuluu mutta et tiedä siitä mitään koska et ole tajuissasi.
Koska miljardit ihmiset ovat jo kuolleet ja heistä on jäljellä korkeintaan hautakivi tai hiljalleen mädäntyvät ja maatuvat jäännökset, on pakko uskoa että tämä on asioiden luonnollinen tila. Kun katson joka päivä ympärilleni ja näen puiden, nurmikon, peltojen, sammalten kasvavan... ja näen ihmisten ja eläinten hoitavan arkipäiväisiä touhujaan, ja arvostan ihmisten luonnetta ja älyä ja fyysisyyttä, on hurjan lohdutonta ajatella että jonain päivänä en enää pystykään todistamaan tätä kaikkea ja innostumaan tästä kaikesta.
Tältä pohjalta on helppo ymmärtää miksi on kehitetty uskontoja joiden opetukset yrittävät kertoa meille että kuolemankin jälkeen voisimme nähdä, kuulla ja tuntea.
Aivan loistava teksti. Juuri näin. Oma kuolema ei pelota juuri siksi, että minä en sitä täällä ole surkuttelemassa - niin vaikeaa kuin se onkin ihmisen käsittää. Muiden kuolemat pelottaa paljon enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä hetkellä ajattelen että tilanne on (kuten jo parikin kommentoijaa on maininnut) sama kuin ennen syntymääni: koska ei ole havainnoitsijaa, ei ole mitään, ei edes pimeyttä tai hiljaisuutta tai aikaa. Mielestäni ymmärrettävin kuvaus tälle tilalle on se että ajattelet sitä tilaa joka jokaisena yönä ottaa vallan: aika vain kuluu mutta et tiedä siitä mitään koska et ole tajuissasi.
Koska miljardit ihmiset ovat jo kuolleet ja heistä on jäljellä korkeintaan hautakivi tai hiljalleen mädäntyvät ja maatuvat jäännökset, on pakko uskoa että tämä on asioiden luonnollinen tila. Kun katson joka päivä ympärilleni ja näen puiden, nurmikon, peltojen, sammalten kasvavan... ja näen ihmisten ja eläinten hoitavan arkipäiväisiä touhujaan, ja arvostan ihmisten luonnetta ja älyä ja fyysisyyttä, on hurjan lohdutonta ajatella että jonain päivänä en enää pystykään todistamaan tätä kaikkea ja innostumaan tästä kaikesta.
Tältä pohjalta on helppo ymmärtää miksi on kehitetty uskontoja joiden opetukset yrittävät kertoa meille että kuolemankin jälkeen voisimme nähdä, kuulla ja tuntea.
Aivan loistava teksti. Juuri näin. Oma kuolema ei pelota juuri siksi, että minä en sitä täällä ole surkuttelemassa - niin vaikeaa kuin se onkin ihmisen käsittää. Muiden kuolemat pelottaa paljon enemmän.
Itse olen kai niin narsistinen, että se oman itseni katoaminen kammottaa aivan valtavasti. Tuntuu älyttömältä, etten jossain vaiheessa enää ole - kaikki nämä ajatukset, kokemukset, muistot, ne asiat jotka tekevät minusta minut, poistuvat iäisyydeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kyllä hyvin mene jos ihmiset uskovat edelleen vuonna 2019 johonkin sieluhöpötykseen...
Mun mielestä taas nykyaikana on ihme ellei usko, koska tietoa on niin paljon saatavilla.
No sinä et ilmeisesti edes tiedä mitä ”tieto” tarkoittaa.
En tiedäkään mitä "tieto" tarkoittaa. Puhuinkin tiedosta.
Kiitos pelaamisesta, ikävä että tällä kertaa ei voittoa tullut!
No, ens elämään paremmat kortit. Vaikka sellaiset, jossa "tieto" ei ole vaan sitä mitä haluat sen olevan.
Tieto on ihan faktuaalinen määritelmä johon ei minun tahtomiset vaikuta millään tapaa. Ymmärtäisit sen jos tietäisit mitä se sana tarkoittaa.
Nimenomaan! Yes, pääsit asiaan.
Olen ollut siellä ihan koko ajan. Vielä kun saataisiin sinutkin sinne niin tästä voisi muodostua keskustelu.
Pihalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensin mahdollisesti ruumiinavaus, sitten hautajaiset ja lopulta maatuminen.
Tämä!
Tiesitkö, että jos haluat vain osoittaa olevasi samaa mieltä jonkun kommentin kanssa ilman mitään omaa lisättävää tai kommentoitavaa, voit osoittaa sen antamalla kommentille ”yläpeukun”?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensin mahdollisesti ruumiinavaus, sitten hautajaiset ja lopulta maatuminen.
Tämä!
Tiesitkö, että jos haluat vain osoittaa olevasi samaa mieltä jonkun kommentin kanssa ilman mitään omaa lisättävää tai kommentoitavaa, voit osoittaa sen antamalla kommentille ”yläpeukun”?
Kukas sen sit huomaa?
Tuntuuhan se oudolta sellainen kuolemanjälkeinen olematon tila, sitä ei oikein voi käsittää ja väkisinkin ajattelee, että pakkohan siitä on jossain vaiheessa "herätä" niinkuin siitä yöunien tajuttomuustilastakin. Joko jonkinlaisena henkiolentona tai sitten uudelleensyntyen. Mutta että se tajuttomuustila jatkuisi sitten ns. ikuisesti ellei kuoleman jälkeen ole mitään, uhh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se valo siellä tunnelin päässä on äitisi synnytyskanavan aukeaminen. Synnyt aina uudelleen.
Rajakokemuksista on kirjoitettu useita kirjoja. Suosittelen lukemaan. Olen hyvin nuoresta asti ollut kiinnostunut tietämään tästä asiasta. Minulle on ollut selkeänä ajatus, että tämä elämä on vain yksi todellisuus muiden joukossa.
Niin myös on kirjoitettu kirjoja sisältäen henkilöiden kertomuksia, että he ovat olleet lentävällä lautasella ja mm. harrasteneet seksiä humanoidien kanssa.
Silti se ei tee näistä tarinoista totta.
Rajakokemukset ovat yleistyneet, koska ihmisiä pystytään elvyttämään monen minuutin jälkeen, vaikka olisi ollut ”kuolleena” monta minuuttia.
Jokainen voi uskoa miten haluaa. Silti on erikoisia paikkoja, joissa on erityinen energia, kuten hautuumaat. Kuinka moni skeptikko haluaisi viettää yön vaikka huotausmaan vieressä kuolleen ruumiin kanssa samassa huoneessa?
Jos siinä ei ole kerran mitään ja on vain kuollutta ainesta...?Suurin osa ihmisistä kokee epämukavuuden tunteita kuolleiden parissa, vaikka he eivät uskoisi mihinkään yliluonnolliseen. Elämämme ovat nykyään niin erillään kuolemasta, vaikka se aiemmin ole hyvin normaali osa elämän kiertokulkua.
Yhtä epämukavaa olisi varmasti oleilla tai nukkua vaikkapa sontatunkiolla, eikä siinä tarvita mitään mystisiä "energioita".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä hetkellä ajattelen että tilanne on (kuten jo parikin kommentoijaa on maininnut) sama kuin ennen syntymääni: koska ei ole havainnoitsijaa, ei ole mitään, ei edes pimeyttä tai hiljaisuutta tai aikaa. Mielestäni ymmärrettävin kuvaus tälle tilalle on se että ajattelet sitä tilaa joka jokaisena yönä ottaa vallan: aika vain kuluu mutta et tiedä siitä mitään koska et ole tajuissasi.
Koska miljardit ihmiset ovat jo kuolleet ja heistä on jäljellä korkeintaan hautakivi tai hiljalleen mädäntyvät ja maatuvat jäännökset, on pakko uskoa että tämä on asioiden luonnollinen tila. Kun katson joka päivä ympärilleni ja näen puiden, nurmikon, peltojen, sammalten kasvavan... ja näen ihmisten ja eläinten hoitavan arkipäiväisiä touhujaan, ja arvostan ihmisten luonnetta ja älyä ja fyysisyyttä, on hurjan lohdutonta ajatella että jonain päivänä en enää pystykään todistamaan tätä kaikkea ja innostumaan tästä kaikesta.
Tältä pohjalta on helppo ymmärtää miksi on kehitetty uskontoja joiden opetukset yrittävät kertoa meille että kuolemankin jälkeen voisimme nähdä, kuulla ja tuntea.
Aivan loistava teksti. Juuri näin. Oma kuolema ei pelota juuri siksi, että minä en sitä täällä ole surkuttelemassa - niin vaikeaa kuin se onkin ihmisen käsittää. Muiden kuolemat pelottaa paljon enemmän.
Itse olen kai niin narsistinen, että se oman itseni katoaminen kammottaa aivan valtavasti. Tuntuu älyttömältä, etten jossain vaiheessa enää ole - kaikki nämä ajatukset, kokemukset, muistot, ne asiat jotka tekevät minusta minut, poistuvat iäisyydeksi.
Ei kai tuota voi narsismiksi sanoa.
Eiköhän tuollainen ajattelutapa ole pikemminkin ihmiselle ominainen.
Tämän vuoksi uskonnollinen ajattelu tuskin tulee koskaan katoamaan.
Matemaatikkokin voi jännittää lototessaan, vaikka hän vallan hyvin tietää huonot mahdollisuudet
voittoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä hetkellä ajattelen että tilanne on (kuten jo parikin kommentoijaa on maininnut) sama kuin ennen syntymääni: koska ei ole havainnoitsijaa, ei ole mitään, ei edes pimeyttä tai hiljaisuutta tai aikaa. Mielestäni ymmärrettävin kuvaus tälle tilalle on se että ajattelet sitä tilaa joka jokaisena yönä ottaa vallan: aika vain kuluu mutta et tiedä siitä mitään koska et ole tajuissasi.
Koska miljardit ihmiset ovat jo kuolleet ja heistä on jäljellä korkeintaan hautakivi tai hiljalleen mädäntyvät ja maatuvat jäännökset, on pakko uskoa että tämä on asioiden luonnollinen tila. Kun katson joka päivä ympärilleni ja näen puiden, nurmikon, peltojen, sammalten kasvavan... ja näen ihmisten ja eläinten hoitavan arkipäiväisiä touhujaan, ja arvostan ihmisten luonnetta ja älyä ja fyysisyyttä, on hurjan lohdutonta ajatella että jonain päivänä en enää pystykään todistamaan tätä kaikkea ja innostumaan tästä kaikesta.
Tältä pohjalta on helppo ymmärtää miksi on kehitetty uskontoja joiden opetukset yrittävät kertoa meille että kuolemankin jälkeen voisimme nähdä, kuulla ja tuntea.
Aivan loistava teksti. Juuri näin. Oma kuolema ei pelota juuri siksi, että minä en sitä täällä ole surkuttelemassa - niin vaikeaa kuin se onkin ihmisen käsittää. Muiden kuolemat pelottaa paljon enemmän.
Itse olen kai niin narsistinen, että se oman itseni katoaminen kammottaa aivan valtavasti. Tuntuu älyttömältä, etten jossain vaiheessa enää ole - kaikki nämä ajatukset, kokemukset, muistot, ne asiat jotka tekevät minusta minut, poistuvat iäisyydeksi.
Juuri tämä on vaikea "hyväksyä". Mihin minä muka katoan? Miten on mahdollista sammuttaa ajattelu? Jonakin päivänä kaikki tämä tulee eteen... Kuten joku totesikin, uskontojen merkitys on helppo tässä kontekstissa ymmärtää, koska ne antavat lupauksen siitä että kaikki ei pääty tyhjyyteen.
Ei kai oikeasti kukaan usko että elämä jatkuisi ”tuon puoleisessa”. 🤦🏻♀️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kai oikeasti kukaan usko että elämä jatkuisi ”tuon puoleisessa”. 🤦🏻♀️
Onhan tässä maailmassa muutakin outoa, kuten toisiinsa yhteydessä olevat kvanttihiukkaset, jotka matkivat toistensa liikkeitä välimatkasta riippumatta.
Jeesus on tie, totuus ja elämä. Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa: sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi palastuman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kai oikeasti kukaan usko että elämä jatkuisi ”tuon puoleisessa”. 🤦🏻♀️
Monikin. Ei-uskonnollisten osuus on vain noin 12–15 % maailman väestöstä. Ateismi on harvinaista, vaikkakin ne harvat ateistit pitävät itsestään niin valtavaa meteliä, että heidän näkökantansa ei kyllä jää huomaamatta.
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se valo siellä tunnelin päässä on äitisi synnytyskanavan aukeaminen. Synnyt aina uudelleen.
Rajakokemuksista on kirjoitettu useita kirjoja. Suosittelen lukemaan. Olen hyvin nuoresta asti ollut kiinnostunut tietämään tästä asiasta. Minulle on ollut selkeänä ajatus, että tämä elämä on vain yksi todellisuus muiden joukossa.
Niin myös on kirjoitettu kirjoja sisältäen henkilöiden kertomuksia, että he ovat olleet lentävällä lautasella ja mm. harrasteneet seksiä humanoidien kanssa.
Silti se ei tee näistä tarinoista totta.
Rajakokemukset ovat yleistyneet, koska ihmisiä pystytään elvyttämään monen minuutin jälkeen, vaikka olisi ollut ”kuolleena” monta minuuttia.
Jokainen voi uskoa miten haluaa. Silti on erikoisia paikkoja, joissa on erityinen energia, kuten hautuumaat. Kuinka moni skeptikko haluaisi viettää yön vaikka huotausmaan vieressä kuolleen ruumiin kanssa samassa huoneessa?
Jos siinä ei ole kerran mitään ja on vain kuollutta ainesta...?
Ei haustausmaassa ja ruumiissa ole mitään pelättävää. Mutta vierastan silti ajatusta nukkua pimeän yön hautausmaalla ruumiin vieressä, koska hautausmaat ja ruumiit vetävät puoleensa outoja (eläviä) ihmisiä joita en halua kohdata.
Minusta olisi karmeata jos olisi joku kuoleman jälkeinen iankaikkinen elämä. Ajattele nyt vaikka jotakin i*sarin tehnyttä! Hän haluaa vaan pois tästä kärismyksestä, mutta naps huomaakin että sama paska jatkuu ikuisesti eikä enää ole mitään exit-mahdollisuutta.
Jos joku iankaikkinen elämä olisi, niin aivan samalla tavalla siellä jnnikset ja jykeväleukaiset alfat vievät kaikki naiset ja me kiltit kunnolliset miehet seuraamme kärsien sivussa. Aina ja iankaikkisesti.
Kuoleman jälkeen tulee viimeinen tuomio. Jokaiselle, uskoi tai ei.
Ei kuoleman jälkeinen elämä ole sen kummallisempaa kuin tämä nykyinenkään hienoine vivahteineen.
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se valo siellä tunnelin päässä on äitisi synnytyskanavan aukeaminen. Synnyt aina uudelleen.
Rajakokemuksista on kirjoitettu useita kirjoja. Suosittelen lukemaan. Olen hyvin nuoresta asti ollut kiinnostunut tietämään tästä asiasta. Minulle on ollut selkeänä ajatus, että tämä elämä on vain yksi todellisuus muiden joukossa.
Niin myös on kirjoitettu kirjoja sisältäen henkilöiden kertomuksia, että he ovat olleet lentävällä lautasella ja mm. harrasteneet seksiä humanoidien kanssa.
Silti se ei tee näistä tarinoista totta.
Rajakokemukset ovat yleistyneet, koska ihmisiä pystytään elvyttämään monen minuutin jälkeen, vaikka olisi ollut ”kuolleena” monta minuuttia.
Jokainen voi uskoa miten haluaa. Silti on erikoisia paikkoja, joissa on erityinen energia, kuten hautuumaat. Kuinka moni skeptikko haluaisi viettää yön vaikka huotausmaan vieressä kuolleen ruumiin kanssa samassa huoneessa?
Jos siinä ei ole kerran mitään ja on vain kuollutta ainesta...?
Älytön kysymys. En minä haluaisi viettää yötä tunkionkaan vieressä, vaikka kuollutta ainesta on siinäkin.
Vierailija kirjoitti:
Kuoleman jälkeen tulee viimeinen tuomio. Jokaiselle, uskoi tai ei.
Ei kuoleman jälkeinen elämä ole sen kummallisempaa kuin tämä nykyinenkään hienoine vivahteineen.
Ja mikähän sinä olet kun tuollaisia luulet tietäväsi? Mikä hemmetin tuomio? Kuka tuomitsee ja millä perusteella?
Suurin osa ihmisistä kokee epämukavuuden tunteita kuolleiden parissa, vaikka he eivät uskoisi mihinkään yliluonnolliseen. Elämämme ovat nykyään niin erillään kuolemasta, vaikka se aiemmin ole hyvin normaali osa elämän kiertokulkua.