Olen aina halunnut löytää itselleni miehen johon oikeasti rakastun ja jonka kanssa haluan olla loppuelämäni, mutta
En pidä itsestäni ja koko maailmankuvani on niin negatiivinen, ettei minusta todellisuudessa ole nauttimaan toisesta ihmisestä vaikka kuinka häntä rakastaisin. Minun pitää saada tuntea olevani itsekin rakastettu, mutta en koskaan saa tuota tunnetta, jos en itse näe itseäni erityisenä ja arvokkaana. Tiedän, että olen niin kauan kuin muistan kontrolloinut itseäni ja miettinyt etten ole tarpeeksi hyvä tähän maailmaan. Tiedän siis, että kyse on vain omasta ajattelutavastani. Kaikkein parasta minulle olisi yrittää katsella itseäni muiden silmin. Silloin voisin taas sisäistää, että teen asioista raskaita vain omassa päässäni. En ole maailman keskipiste, minun ei tarvitse olla älykkäämpi kuin olen, ei kauniimpi kuin olen eikä minun tarvitse elää sellaista elämää mitä mediassa tavataan pitää ihanteena. Kaikki on loppujen lopuksi omasta ajattelustamme kiinni. Minä pyrin päivittäin katsomaan itseäni ulkopuolisen silmin. Se helpottaa.
Kunhan avauduin vain.
Kommentit (2)
Miksi sinun täytyisi ensin nähdä itsesi erityisenä ja arvokkaana? Itselläni toimi ihan toisin, eli pystyin näkemään itseni erityisenä ja arvokkaana vasta, kun joku muu ensin näki ja osoitti sen minulle.
Miten muiden silmin voi asioita katsoa? Vain reaktiot puhuvat puolestaan.