Ikääntyvät, hamstraavat vanhemmat

Löytyykö aiheesta esimerkiksi lehtiartikkeleita, blogeja tai muuta tietoa?

Tuo on äärimmäisen tavallista, eikä sille voi oikeastaan tehdä mitään, muuta kuin siivota sotku sitten kun vanhemmista aika jättää. Ei se raivausurakka nyt sentään niin mahdoton ole että siitä selviämistä tarvisi pelätä. Talkooporukkaa vähän enemmän paikalle ja roskalava minne kaikki roina viedään, niin kyllä se siitä sitten.

Sama juttu täällä, paitsi isä on jo kuollut ja äiti muistisairas, ja roinalla on täytetty "vain" rintamamiestalo, piharakennus ja kaksi kesämökkiä. Äiti ei enää muista tavaroitaan, joten raivaan niitä vähitellen, mutta tällä vauhdilla siihen menee kymmenen vuotta. Sitten kun äiti muuttaa hoitokotiin tai kuolee, täytyy varmaan palkata ulkopuolista apua roinan raivaukseen ja poisvientiin, itselläni kun ei ole edes ajokorttia.

Katselin jokin aika sitten Youtubesta kanavaa, jossa antiikkikauppias osti hamstraajan talon ja tyhjensi ja remontoi sen. Yllättävän nopeasti se tyhjennysoperaatio kävi, vaikka kaatopaikallekin meni muistaakseni 8 tonnia rojua. Kanava on nimeltään Curiosity Incorporated, jos haluat inspiraationa katsella.

Samaa miettinyt. Minä olen tässä tilanteessa yksin, veljeni kun kuoli joitain vuosia sitten. Olin vanhempieni luona lemmikkejä hoitamassa ja ajattelin leipoa marjapiirakkaa. Etsin marjoja järkyttävän isosta pakastimesta, löysinkin, mutta löysin myös lypsettyä äidinmaitoa vuodelta 1973! Kun mitään ei voi tai saa heittää pois, kun voi tulla se pula-aika.

Tavaraa on ison omakotitalon verran, lisäksi kahdessa muussakin paikassa varastoissa. Sinänsä hyvä, että mitään ihan totaalisen roskaroskaa ei ole, osaavat kyllä jätteet heittää roskikseen, mutta ihan turhaa, osin rikkinäistäkin tavaraa, on ihan hirveästi. Ja kun eivät jotain tavaraa löydä, ostetaan uusi, kun eihän ne paljon mitään maksa...

Voiko terveystarkastaja todeta asumiskelvottomaksi?

Vierailija kirjoitti:

Voiko terveystarkastaja todeta asumiskelvottomaksi?

Olisi muuten ihan hemmetin julmaa omia vanhempia kohtaan. 

Kakkoselle: ripeälläkään tahdilla siivoustyö ei voi sujua kovin kivuttomasti. Neliöitä on paljon, piharakennuksia on monta, tontin nurkille perustettuja omia kaatopaikkoja useita. Varastotiloihin tavarat ja huonekalut on ladottu keoiksi. En osaa edes kuvitella, montako jätelavaa tyhjennys vaatii.

Tuntuu väärältä, että voi elää niin piittaamattomasti, että omille lapsilleen jättää tuollaisen riesan.

Jos jonkin tavaran säilyttämisen kyseenalaistaa, saa ilkkumista ja naurua siitä, että jääpähän jälkeläisillekin jotakin selvitettävää. Jos esimerkiksi ostavat uuden pesukoneen, vanha rikkinäinen viedään ulkovarastoon "säilöön". Viime vuosina uusia asioita on ilmestynyt vanhojen viereen, eikä käytöstä poistettuja tavaroita ole viitsitty viedä edes varastoon pois silmistä. Siis hajonneen television viereen tuodaan uusi ja molemmat saavat olla siinä.

Vitoselle: olisi todella julmaa eikä heidän tilanteensa kuitenkaan niin paha ole, ettäkö viranomainen siihen puuttuisi. Selkeää talousjätettä eivät säilö eli ei ole sellaista sairasta tunnesidettä roskaan, mutta kaikessa rikkinäisessäkin näkevät mahdollisen tulevan tarpeen.

Jääkaappi on kyllä täynnä homeista ruokaa. Vanhentunutta syövät mutta selkeästi homeista eivät. Vanhentunutta ruokaa ei ole esimerkiksi värinsä menettänyt ruoka, jos pinnalla ei kasva home, tai vuosia vanhat hapanmaitotuotteet, jos ei näy hometta. Päivämääriä halveksutaan nykyajan kotkotuksina. Pakastimista (monikko!) syödään 10-20 vuotta sitten pakastettua lihaa. Kaikkea hamstrataan ylenmäärin ja ruoka syödään vasta, kun se on jo parhaat päivänsä nähnyt.

Joskus kun vanhemmat muuttavat kerrostaloon, palvelutaloon tai kuolevat, teidän on ehkä palkattava siivousryhmä raivaamaan talon piharakennuksineen.

Jos he itse haluavat elää noin, niin ei sille kukaan muu voi mitään, koska eihän hamstraaminen laitonta ole omalla tilalla.

Tutulta kuulostaa. Vanhempani hamstraavat myös tavaraa eivätkö raaski heittää mitään pois. Kaikkea löytyy rikkinäisistä kodinkoneista kankaanpaloihin. Nyt vihdoin alkavat tunnustaa, että asia on heille ongelma.

En osaa auttaa mutta kerronpa vaan että et ole ainoa. Muakin ahdistaa jo nyt vaikka vanhemmat on vielä suht hyväkuntoisia. Onneksi ei ole kuin se talo täynnä roinaa, ei sentään mitään aittoja mutta kuitenkin sitä tavaraa on julmetusti. Usein mietin ja ahdistun jo etukäteen siitä urakasta ja ymmärrän sua todella hyvin.

Hieman ohi

Kun tulee aika tyhjentää niin ostakaa ulkopuolinen tekemään se. Lopputuloksena on jopa siivottu täysin tyhjä talo. En olisi ikinä selvinnyt parisataa neliöisen talon tyhjennyksestä itse ja se ei ollut lähellekään kertomianne, mutta ihan riittävästi täynnä. Jo jätteiden lajitteluvaatimukset ovat ihan tautiset.

9: eihän se tietenkään laitonta ole. Tuntuu piinaavalta seurata roskavuorten kohoamista ja kuunnella samalla ilkkumista perinnön jättämisestä. Tavaravuoren setviminen on siis perintö ja siitä vanhukset laskevat leikkiä. Se ei naurata ketään muuta kuin heitä itseään.

10: missä vaiheessa vanhempasi myönsivät ongelman? En osaa kuvitella sellaista jääräpäisille vanhemmilleni. He tuntuvat tavara-asian myötä kapinoivan, miten heillä on oikeus eikä kukaan saa puuttua heidän elämäänsä. On tietysti oikeus, mutta raivauksen aika lähenee ja hamstraus on siksi hirveän itsekästä lapsia kohtaan.

Ap

Tuo on yksi masennuksen oireista.

Kokemusta on joo. Vanhukset eläkkeellä, maatalous lopetettu ja nuorempi polvi omistaa jo kaiken muun paitsi talon, jossa vanhukset asuvat. Edes nykyiset omistajat eivät saisi hävittää jopa 60-70-vuotta vanhoja ruostuneista laitteita. Niitä voi kuulemma joskus vielä tarvita, vaikka ovat jo seisseet 40 vuotta metsässä sammalen alla. No, romufirma kuitenkin tilattiin. On ollut hermot välillä tiukalla.

Jemmailet sieltä vanhemmasta päästä niitä jukurttipurkkeja sun muuta ja myyt retrona kirppiksellä :)

14: voin kuvitella, että jotakin henkistä ongelmaa hamstraamiseen liittyy. Se ei kuitenkaan ole alkanut mitenkään viime vuosina. Tavara on vuosikymmenten aikana kertynyt, viime vuosina kylläkin niin ettei vanhoja viitsitä viedä varastoihin. Turvallisuuden tunne on varmasti yksi, minkä he tavaraan liittävät, ja itsemääräämisoikeus. Siksi apua tarjoavat sukulaiset ovatkin yrittäneet tarjota apua hienovaraisesti ja ehdottaneet selkeästi rikkinäisistä yksittäisistä tavaraoista luopumista. Tämä ärsyttää vanhuksia, koska kokevat että heidän varpailleen astutaan ja heidän elämäänsä määräillään. Pitävät piruuttaan kiinni jugurttipurkkikokoelmistaan, koska kukaan ei saa määrätä, että niistä pitäisi luopua. Ovat aina olleet samanlaisia, vanhemmiten muuttuneet entistä jääräpäisemmiksi.

10: missä vaiheessa vanhempasi myönsivät ongelman? En osaa kuvitella sellaista jääräpäisille vanhemmilleni. He tuntuvat tavara-asian myötä kapinoivan, miten heillä on oikeus eikä kukaan saa puuttua heidän elämäänsä. On tietysti oikeus, mutta raivauksen aika lähenee ja hamstraus on siksi hirveän itsekästä lapsia kohtaan.

Vastaus: Äitini oli käynyt psykologilla juttelemassa ja nyt heillä käy joku auttamassa siivoamisessa ja kai siis henkisenä tukena myös. Vuosikausia tästä asiasta yritin puhua, mutta eipä se auta ennen kuin itse sen tunnustaa. Jääräpäisiä olivat ja väittivät aina, että asia ei ongelma. Aina vaan ostettiin uusi kaappi tai hylly tai varasto. Tavara kai tuo jonkinlaista turvaa kun ovat molemmat köyhistä oloista. Mutta kannattaa yrittää jutella asiasta ja mainita, että siihen voi saada apuakin. Tsemppiä!

15: tontin laitojen kaatopaikkakasojen lisäksi tontilta löytyy myös näitä vanhoja suuria työkoneita, jotka ovat saaneet sammaloitua vuosikymmeniä. Joku kaupunkilainen ei voi kuvitellakaan, minkälaisen jätemäärän voi maalaistalon tontille elämänsä aikana haalia. Ei puhuta mistään viikon tai edes kuukauden mittaisesta siivousoperaatiosta, joka hymyissä suin talkooporukalla suoritetaan.

Kaksi hamstraajaa yhdessä, kauhea tilanne. Se on sairaus, googleta hoarding. Suomessa huonosti apua saatavilla, ja huonosti haluavatkaan hoitoa.

Paloriski tuo ainakin on. Pääsevätkö pois jos syttyy tulipalo.