Ikääntyvät, hamstraavat vanhemmat
Onko kenelläkään kokemusta ikääntyneiden vanhempien hamstraamisesta? Kauhulla odotan aikaa, kun vanhemmistani aika jättää ja jäljelle jää maalaistalon, sen piharakennusten ja pihamaalle hylättyjen roskakasojen siivous.
Yhtään lehteä ei ole vuosikymmenten aikana heitetty pois. Jugurttipurkkeja löytyy 80-luvulta saakka. Kellariin säilöttyjä säilykkeitä samoilta ajoilta. Kaupasta ja kirpputoreilta haalitaan koko ajan uutta tavaraa.
Tavaran ja roskan määrä on sanoinkuvaamaton. Vuosien varrella on tarjottu siivousapua monelta suunnalta ja moneen otteeseen, mutta mitään ei saa heittää pois. Sen sijaan vanhukset ostavat uusia kaappeja ja perustavat uusia varastoja joka nurkkaan. Ulkovarastoissa olevat tavarat, huonekalut ja vaatteet ovat jo homehtuneita. Jopa vuosia sitten tehdyn remontin vuoksi purettu rakennusjäte on säilötty mahdollista tulevaa käyttöä varten.
Apua eivät ota vastaan. Mitä tässä voisi tehdä? Miten tulevasta raivausurakasta selviää, kun meillä lapsillakin on omat työt, perheet ja elämät.
Kommentit (30)
21: kaupunkilaiset eivät ehkä liiku maalla tontin reunoja mittaillen ja mieti, että kun vanhemmista aika jättää, nämäkin auton raadot minun pitää siivota, montakohan jätelavaa tarvitaan, kauankohan aikaa täytyy varata ja mitä siivous tulee maksamaan.
Vierailija kirjoitti:
15: tontin laitojen kaatopaikkakasojen lisäksi tontilta löytyy myös näitä vanhoja suuria työkoneita, jotka ovat saaneet sammaloitua vuosikymmeniä. Joku kaupunkilainen ei voi kuvitellakaan, minkälaisen jätemäärän voi maalaistalon tontille elämänsä aikana haalia. Ei puhuta mistään viikon tai edes kuukauden mittaisesta siivousoperaatiosta, joka hymyissä suin talkooporukalla suoritetaan.
Oma siivousoperaatio on kestänyt nyt yli vuoden. Yli 25 tonnia romumetallia viety pois. Painavin kone yli 4 tonnia painava liikuntakyvytön laite. Vieläkin on roinaa joissakin ladoissa. Ja itse asun yli 100 km päässä, josta johdan operaatiota. 25
Miksi ette sano vanhemmille suoraan, että turhaan hankitte kaikkea kamaa sillä tilaatte aikanaan jonkin firman tyhjentämään koko talon ja muut tilat, jolloin kaikki kuljetetaan kaatopaikalle ? Olisi jonkinmoinen totuus heille käsiteltäväksi, että ei kannata lisätä tavaravuoria.
Ei pidä hyssytellä liikaa sen vuoksi et pahoittavat mielensä. Aikuisten pitää tajuta mitä tekevät.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ette sano vanhemmille suoraan, että turhaan hankitte kaikkea kamaa sillä tilaatte aikanaan jonkin firman tyhjentämään koko talon ja muut tilat, jolloin kaikki kuljetetaan kaatopaikalle ? Olisi jonkinmoinen totuus heille käsiteltäväksi, että ei kannata lisätä tavaravuoria.
Ei pidä hyssytellä liikaa sen vuoksi et pahoittavat mielensä. Aikuisten pitää tajuta mitä tekevät.
Nokun sen kaman hamstraamisen voi olla aloittanut maalaistalossa jo isovanhempien sukupolvi. Ei auta sanominen enää kun vahinko tapahtunut.
Vanhemmista kun aika jättää niin yksi keino on myydä pois halvalla sellaisenaan niin että ostaja joko polttaa kaikki maan tasalle tai roudaa jätteet pois. Tai vie palamattomaksi kelpaamattomat jätteet pois ja antaa palokunnan polttaa jos on korjauskelvoton talo. Pula-ajat ja ääretön köyhyys jos on sairastuttanut ihmisen niin sehän voi olla niin kamalaa kuin henkeä vietäisiin luopua niistä keräämistään jätteistä. Tuttuni osti kesämökin halvalla johonka oli 50 vuotta kerätty jätteitä mutta ei onneksi mitään isoja koneita eikä rikkinäisiä kodinkoneita. Mahtui yhteen lavalliseen.
Vierailija kirjoitti:
Samaa miettinyt. Minä olen tässä tilanteessa yksin, veljeni kun kuoli joitain vuosia sitten. Olin vanhempieni luona lemmikkejä hoitamassa ja ajattelin leipoa marjapiirakkaa. Etsin marjoja järkyttävän isosta pakastimesta, löysinkin, mutta löysin myös lypsettyä äidinmaitoa vuodelta 1973! Kun mitään ei voi tai saa heittää pois, kun voi tulla se pula-aika.
Tavaraa on ison omakotitalon verran, lisäksi kahdessa muussakin paikassa varastoissa. Sinänsä hyvä, että mitään ihan totaalisen roskaroskaa ei ole, osaavat kyllä jätteet heittää roskikseen, mutta ihan turhaa, osin rikkinäistäkin tavaraa, on ihan hirveästi. Ja kun eivät jotain tavaraa löydä, ostetaan uusi, kun eihän ne paljon mitään maksa...
Jatkanpa vielä tähän yhden muiston. Olin vanhempieni luona kahvilla. Tvstä tuli ohjelma Himohamstraajat. Ensin ei vanhemmissani herännyt mitään keskustelua, loppupuolella äitini tokaisi: "miten kukaan voi elää noin, kaikkea tollasta roinaa ympärillä". Katselin ympärilleni ja sitten äitiini ja sanoin, että niinpä...
Mun isä kuoli vuosi sitten ja kaikki viikonloput olen raivannut taloa ja nyt vihdoin sain laitettua sen myyntiin. Vieläkin tavaraa on, mutta huoneet erottuu jo. Siskoni asuu kaukana, eikä ole juuri osallistunut. Karsee urakka ollut...
Mitä jos vaan tässä kohtaa hyväksyt sen että et pysty muuttamaan vanhempiasi ja parempi yrittää vain itse olla välittämättä. Ongelmahan joka tapauksessa kaatuu päälle sitten joskus, turha siihen nyt vielä sun on laittaa hirveästi energiaa ja stressiä. Vaikka eivät enää hankkisi edes lisää tavaraa, kuulostaa siltä että peli on menetetty. Kun asia sitten joskus on oikeasti ajankohtainen, tilaat paikalle jonkun tyhjennyspalvelun ja se siitä.
Oma 83v äitini on hamstraaja. Vanhemmillani oli 200 m2 taloa täynnä tavaraa, ei kuitenkaan roskia, mutta siis aikakauslehtiä, kankaita, verhoja, pyyhkeitä noi 500 kpl, pöytäliinoja n 200 kpl, mattoja 60kpl. Kun muuttivat vanhuudenpäivien asuntoonsa, mitään ei voinut laittaa kiertoon.
Lopulta äidillä todettiin muistisairaus ja kunto meni niin huonoksi, että pääsin lajittelemaan asunnon tavarat täysi-ikäisen poikani kanssa 😅 Helvetlln homma!!! Kannettiin vähitelleen varmaan 30 jätesäkillistä kierrätykseen ja 20 jätesäkillistä roskiin. Kaikki piti tarkkaan käydä läpi, koska porukoillani paljon myös arvokasta tavaraa. Kuitteja, laskuja ja tervkesk ajanvarausilmoituksia varmaan 10 muovikassillista viimeisen 25 v ajalta. Joulukoristeita kuutiollinen.
Nyt alkaa homma oleen tehty. Ei koskaan enää!!! Ikinä en aio omille lapsilleni jättää tämmöistä savottaa. Tavarat pitää olla lahjoitettuna halukkaille viimestään siinä alta 80v. 75v pitää muuttaa itse pienempään asuntoon ja hoitaa itse tavaroiden pakkaus ja lajittelu. Silloin kun kuolen, pitää ssunnossani olla jäljellä pieni kasa vaatteita ja keittiötarvikkeita + arvoesineet ja arvohuonekalut.
Eikä todellakaan pidä kuvitella, että jälkipolvi olisi innostunut perimään 30v vanhaa keinokuitumattoa.
Voin kuvitella erittäin hyvin. Luuletko ettei kaupunkilaiset liiku maalla.