Lapsettomat! Millaiset välit teillä on perheellisin jos niitä on teidän lähipiirissänne?
Nettikeskusteluissa aina silloin tällöin ilmenee muun muuassa, että itkevät ja juoksevat lapset ärsyttää ja että vanhemmat eivät osaa kasvattaa ja ottaa muita huomioon. Lisäksi on paljon puhetta valittavista vanhemmista ja miten heillä ei koskaan ole aikaa kun elävät lapsien ehdoilla niin vapaa-ajalla kuin työelämässä jne.
Varmasti on paljon liioittelua myös, mutta miten tämä sitten oikeassa elämässä näkyy teidän lähipiirissänne ja oletteko hyvissä väleissä? Onko vaikeaa ja ärsyttävää jos lähipiirissä on lapsia?
Kommentit (9)
Lapseton ihminen olen, aika paljon olen ollut lapsenvahtina sukulaisille, ihan kivaa on. lasten vilkkaus ei häiritse, ainoa mikä häiritsee on ilkivalta ja huono käytös esim.julkisil paikoil lapsiperheillä tämä siis työpaikoil jos käy lapsia ja teinejä .teinit laitaa roskat lattial roskiksen viereen ja rikkoo asioita
Ihan luontevat välit. Sisarillani on lapsia, ja suurimmalla osalla ystäviäni. En paljon hengaile niiden lasten kanssa, paitsi sisarusten lapsien tietysti joskus. Muuten tavataan kun ehditään. Ei mitään ongelmaa.
Mulla on maine alkoholistina - tai siis entisenä sellaisena. Eipä ole paljon lapsiperheisiin pyydetty edes kyläilemään.
Parhaalla ystävälläni on kaksi alle kouluikäistä lasta. Olen heidän kanssaan hyvin läheisissä väleissä. Tapaamme lähes viikottain. Lasten puuhailut eivät häiritse minua lainkaan. Minusta on ihana leikkiä heidän kanssaan. Ei lapseton ole automaattisesti lapsivihaaja.
Kyllä se suoraan sanottuna ärsyttää, kun kaupassa hemmotellut kakarat juoksevat minne sattuu ja aiheuttavat oikeasti vaaratilanteitakin. Normaalikäytöksiset lapset eivät minua häiritse millään tavalla. Eli jos lapsi häiritsee minua, ongelma ei ole se lapsi, vaan vanhempien puutteelliset kasvatustaidot.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se suoraan sanottuna ärsyttää, kun kaupassa hemmotellut kakarat juoksevat minne sattuu ja aiheuttavat oikeasti vaaratilanteitakin. Normaalikäytöksiset lapset eivät minua häiritse millään tavalla. Eli jos lapsi häiritsee minua, ongelma ei ole se lapsi, vaan vanhempien puutteelliset kasvatustaidot.
Onko tämä mielestäsi yleistä nykyään?
Ei tule juuri oltua tekemisissä perheellisten kanssa, kun itse on sinkku ja lapseton.