Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Suostuin siihen että meillä kävisi perhetyöntekijä ja nyt tämä on yhtä hel""iä. Tästä piti olla apua, saan vain lisästressiä !
15.08.2019 |
Ensinnäkin se että päivällisen pitäisi olla klo 16 ja kaikkien istuttava yhtä aikaa pöytään, kauhea motkotus kun mies on töissä ja 12 v kavereillaan että kyllä kaikkien nyt pitäisi ISTUA TÄSSÄ KESKUSTELEMASSA PÄIVÄN TAPAHTUMISTA. Ja meille on ollut ihan toimiva systeemi se että syö, kun ehtii.
Tämä nainen myös tahtoisi värikoodata kirjahyllymme ja on ihan pakkomielteinen siitä että edes kerran viikossa leivon jotain. Se ei kuulemma riitä, että pari kertaa kuussa tekaisen pannarin tai sämpylöitä.
Tämä ihminen on käynyt meillä nyt kolmen viikon ajan ma , ti ja to klo 12-17 "auttamassa" arjessa. Joo itse suostuin tähän mutta ihan tätä en odottanut! Pelkään että kohta kilahdan ja sitten on lastensuojelu kimpussa.
Minulla on siis masennus ja 2 kolmesta lapsesta erityislapsia, siksi perhetyö.
Kommentit (795)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ollut hyviä kokemuksia perhetyöstä. Lapsen kanssa leikkinyt ja ulkoillut. Käynyt sen vuoksi että pääsen käymään yksin asioilla ja joskus uimassa. Olen siis totaali-yh ilman tukiverkkoja.
Minä en leivo ikinä, ja sen olen työntekijälle sanonut. Leipominen ja ruuanlaitto ovat inhottavia hommia!
Enää meillä ei käy perhetyötä, lapsikin jo 2. luokalla. Hän lämmöllä muistelee "leikkitätejä" ja haluaisi että vieläkin kävisi.
Niin eli teillä on käynyt kotiapu, ei perhetyö. Perhetyöntekijät ei leikitä eikä ulkoiluta lapsia. Istuvat sohvalla kahvittelemassa.
Jos tämmöinen kahvittelija nyt teille tulee pakotettuna neuvoilemaan, niin eikö sille voi laittaa nurkkaan jonkun tuolin tai jakkaran jossa istuu sitten. Mitään kahveja aleta keittää. Itselleen voi kahvit laittaa ja istuu itse siinä sohvalla rupattelemassa, neuvoja siellä omalla jakkarallaan. Edes vettä tarvitse antaa, juokoon omasta vesipullostaan. Ei varmaan pitkään jaksaisi perhetyöntekijä käydä jakkaralla istumassa.
Näin mä toimisin varmaan.
En nyt sinänsä näe, että miksi pitäisi toimia noin lapsellisesti.
Kun sen sijaan aikuisena voisit sanoa, että en koe saavani tästä apua/ kysyä, että millä tavalla tämän asian tulisi meidän perhettämme auttaa.
Se olisi viimeinen virhe. "Äiti koe tarvitsevansa perhetyötä."
"Äiti on neuvoton, ei tiedä miten perhettä voisi auttaa."
"Perhetyöstä kieltäydytty, avohuollon tukitoimet eivät riittäviä perheen tilanteessa."Ei, vaan keskustelua siitä, että mitkä ovat tarpeet ja tavoitteet ja miten ne saavutetaan.
Eli jos et koe perhetyöntekijästä apua, niin perustele hänelle, että miksi näin ja mistä palvelusta kokisit saavasi enemmän apua.
Sitähän se perhetyöntekijä siellä todnäk yrittääkin selvittää, että mistä tämä perhe hyötyisi eniten.
Tai sitten hän ”vain käy töissä” kuten suurin osa eri virastoissa ns työskentelevistä, eikä häntä kiinnosta pätkääkään ponnistella ylimääräisiä tai kuunnella asiakasta.
Suosittelen silti, että kannattaa mieluummin ottaa asia suoraan puheeksi. Ainakin mieluummin kuin tuollaisia outoja kostotoimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://thl.fi/fi/web/lapset-nuoret-ja-perheet/peruspalvelut/sosiaalipa…
Koska tässä nyt jatkuvasti sekoitetaan perhetyö kotipalveluun ja perheterapiaan, niin tuossa hyvä thl:n tietopaketti perhetyöstä. Mitä se on ja mihin sillä pyritään.
Vierailija kirjoitti:
https://thl.fi/fi/web/lapset-nuoret-ja-perheet/peruspalvelut/sosiaalipa…
Koska tässä nyt jatkuvasti sekoitetaan perhetyö kotipalveluun ja perheterapiaan, niin tuossa hyvä thl:n tietopaketti perhetyöstä. Mitä se on ja mihin sillä pyritään.
Ns sekaannus johtuu siitä että todella monet kunnat sekoittavat nämä asiat tarkoituksella.
Monessa kunnassa kotiavun saaminen edellyttää ls-asiakkuutta.
Ja perheille myös esitellään niitä palveluja tarkoituksella hämärästi. Puhutaan ”arjen avusta” ja ”vanhemmuuden tukemisesta”, kun tosiasiassa halutaan vain päästä tarkkailemaan ja kirjaamaan
Vierailija kirjoitti:
Tuli itsekin aikanaan kokeiltua molemmat ja noiden kahden ero, kotipalvelu ja perhetyö tulivat sitä myöten selväksi. Tuli muutto isommalle paikkakunnalle jossain vaiheessa ja jäin yksinhuoltajaksi. Neuvolan lääkäri, nuori nainen kysyi miten jaksellaan. Erehdyin sanomaan, että no ihan päivä kerrallaan tässä mennään. Sanoin, että univelkaa vähän on, kun tulee nukuttua n. 3 tunnin unia. Lapsellani oli alkuun koliikkia ja sitten korvatulehduskierre. Minulle suositettiin sitten tällaista kotona auttelevaa työntekijää ja vuosia myöhemmin kävi ilmi että lääkäri oli tulkinnut sanomani omalla tavallaan. Näitä kotipalvelutyöntekijöiksi olettamiani henkilöitä kävi 1-2 kertaa viikossa 2-3h kerrallaan, n. 6-7 eri työntekijää ehdin tuntemaan. Käsitykseni mukaan, kukaan heistä ei ollut järin kouluttautunut ja ikähaarukka oli suuri, osa teki hommia sivutyönä. Se, mihin aika kului työntekijän vierailun aikana vaihteli paljon.
Työntekijät keskittyivät kaikki vähän eri asioihin, yhden kanssa synkkasi hyvin ja yhden kanssa taas ei niinkään. Tämä viimeeksi mainittu ei ymmärtänyt sitä, että tykkäsin välillä lähteä kuntosalille, sanoi ettei hän ainakaan lähde minnekään ennen kuin hänen lapsensa ovat isoja, sanoi minulle välillä että voin mennä nukkumaan, että hän katsoo lasta sen aikaa. Sitten kun yritin kuroa univelkaa niin tämä työntekijä hyppäsi makuuhuoneeseen vähän väliä hakemaan jotain, omasi maanisen tarpeen vaihtaa vuodevaatteitani, vaikka muuten ei tarjoutunut siivoamaan. Kyseli jatkuvasti aina, että montako kertaa lapsi on sinä päivänä kakannut ja toinen vakikysymys; onko lapsella puolipitoisia. Eräs työntekijä taas minulta kysymättä järjesteli vaatekaappini ja keittiön ruokakaapin uuteen uskoon.
Tuo liikuntaharrastuksen paheksuminen vaivasi aika paljon ja se että tämä ilmeetön ihminen muutenkin kritisoi. Onneksi sain tukea tältä kaikista mukavimmalta työntekijältä, joka totesi että tuollainen mahdollisuus päästä edes kerran viikossa harrastamaan on tärkeää kun on muuten täysin kiinni vauvassa. Kerran sitten tämä työntekijöistä ikävin ei ollut saanut ajoissa tietoa, etten tarvitse kotipalvelutyöntekijää sinä päivänä ja tuli ovelle kun olin kotiasussa, sain sitten myöhemmin lukea lasu-ilmoituksesta että äiti ei halunnut häntä kotiinsa ja oli tullut ovelle aamupäivällä t-paidassa ja collegehousuissa. Mitään huolta ja perustetta ei tästä hänen ilmoituksestaan selvinnyt, hän vain oli ottanut todella pahasti itseensä etten ollut häntä halunnut kotiini. Se, että työntekijät raportoivat ja ovat tiiviisti sossujen kanssa tekemisissä selvisi vasta juteltuani kivan työntekijän kanssa toisen työntekijän tekemästä lasusta. Hän myös sanoi, että kyseisellä kaupungilla ei ollut ollut vuosiin enää kotipalvelutoimintaa, missä henkilö maksaa muutaman tunnin kotiavusta, siinä vaiheessa lapsiperheille tarjottavasta kotiavusta oli taidettu jo useammassakin kaupungissa luopua. Lastensuojeluilmoituksen myötä jouduin eräälle sossutyöntekijälle toistelemaan tuota univelka-asiaa, hän suositti että voisin mennä lapsen kanssa heidän johonkin laitokseen, sanoin että miten se eroaa kotioloista että eihän sielläkään kukaan auta sen univelan kanssa tai muutenkaan. Tämän myönsi ja päättelin itse, että tarkoitus olikin ollut vain päästä arvioimaan vanhemmuuttani.
Ei sa atana. Että tulit avaamaan oven paidassa ja collegehousuissa. No voi helv ata, olisiko pitänyt olla korkkareissa ja iltapuvussa, vai kenties bileasussa.
Pitäisi varmaan alkaa raportoimaan näistä asioista Suomen ulkopuolelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli itsekin aikanaan kokeiltua molemmat ja noiden kahden ero, kotipalvelu ja perhetyö tulivat sitä myöten selväksi. Tuli muutto isommalle paikkakunnalle jossain vaiheessa ja jäin yksinhuoltajaksi. Neuvolan lääkäri, nuori nainen kysyi miten jaksellaan. Erehdyin sanomaan, että no ihan päivä kerrallaan tässä mennään. Sanoin, että univelkaa vähän on, kun tulee nukuttua n. 3 tunnin unia. Lapsellani oli alkuun koliikkia ja sitten korvatulehduskierre. Minulle suositettiin sitten tällaista kotona auttelevaa työntekijää ja vuosia myöhemmin kävi ilmi että lääkäri oli tulkinnut sanomani omalla tavallaan. Näitä kotipalvelutyöntekijöiksi olettamiani henkilöitä kävi 1-2 kertaa viikossa 2-3h kerrallaan, n. 6-7 eri työntekijää ehdin tuntemaan. Käsitykseni mukaan, kukaan heistä ei ollut järin kouluttautunut ja ikähaarukka oli suuri, osa teki hommia sivutyönä. Se, mihin aika kului työntekijän vierailun aikana vaihteli paljon.
Työntekijät keskittyivät kaikki vähän eri asioihin, yhden kanssa synkkasi hyvin ja yhden kanssa taas ei niinkään. Tämä viimeeksi mainittu ei ymmärtänyt sitä, että tykkäsin välillä lähteä kuntosalille, sanoi ettei hän ainakaan lähde minnekään ennen kuin hänen lapsensa ovat isoja, sanoi minulle välillä että voin mennä nukkumaan, että hän katsoo lasta sen aikaa. Sitten kun yritin kuroa univelkaa niin tämä työntekijä hyppäsi makuuhuoneeseen vähän väliä hakemaan jotain, omasi maanisen tarpeen vaihtaa vuodevaatteitani, vaikka muuten ei tarjoutunut siivoamaan. Kyseli jatkuvasti aina, että montako kertaa lapsi on sinä päivänä kakannut ja toinen vakikysymys; onko lapsella puolipitoisia. Eräs työntekijä taas minulta kysymättä järjesteli vaatekaappini ja keittiön ruokakaapin uuteen uskoon.
Tuo liikuntaharrastuksen paheksuminen vaivasi aika paljon ja se että tämä ilmeetön ihminen muutenkin kritisoi. Onneksi sain tukea tältä kaikista mukavimmalta työntekijältä, joka totesi että tuollainen mahdollisuus päästä edes kerran viikossa harrastamaan on tärkeää kun on muuten täysin kiinni vauvassa. Kerran sitten tämä työntekijöistä ikävin ei ollut saanut ajoissa tietoa, etten tarvitse kotipalvelutyöntekijää sinä päivänä ja tuli ovelle kun olin kotiasussa, sain sitten myöhemmin lukea lasu-ilmoituksesta että äiti ei halunnut häntä kotiinsa ja oli tullut ovelle aamupäivällä t-paidassa ja collegehousuissa. Mitään huolta ja perustetta ei tästä hänen ilmoituksestaan selvinnyt, hän vain oli ottanut todella pahasti itseensä etten ollut häntä halunnut kotiini. Se, että työntekijät raportoivat ja ovat tiiviisti sossujen kanssa tekemisissä selvisi vasta juteltuani kivan työntekijän kanssa toisen työntekijän tekemästä lasusta. Hän myös sanoi, että kyseisellä kaupungilla ei ollut ollut vuosiin enää kotipalvelutoimintaa, missä henkilö maksaa muutaman tunnin kotiavusta, siinä vaiheessa lapsiperheille tarjottavasta kotiavusta oli taidettu jo useammassakin kaupungissa luopua. Lastensuojeluilmoituksen myötä jouduin eräälle sossutyöntekijälle toistelemaan tuota univelka-asiaa, hän suositti että voisin mennä lapsen kanssa heidän johonkin laitokseen, sanoin että miten se eroaa kotioloista että eihän sielläkään kukaan auta sen univelan kanssa tai muutenkaan. Tämän myönsi ja päättelin itse, että tarkoitus olikin ollut vain päästä arvioimaan vanhemmuuttani.
Ei sa atana. Että tulit avaamaan oven paidassa ja collegehousuissa. No voi helv ata, olisiko pitänyt olla korkkareissa ja iltapuvussa, vai kenties bileasussa.
Pitäisi varmaan alkaa raportoimaan näistä asioista Suomen ulkopuolelle.
Ehkä perjetyöntekijällä oli käsitys siitä, miten "kunnon perheenäiti" pukeutuu. Pallohame ja sininen paita. Hiukset ponnarilla tai nutturalla😁.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidin rooli on loppujen lopuksi hyvin kapoinen vankila. Hyvin pienestä saa jo paheksuntaa osakseen.
Minä teen kotitoimistossa töitä ja yhtenä aamuna mies vei lapset päivähoitoon. Innostuksen vallassa, suorastaan flow-tilassa, teinkin sitten hyvän työpäivän.
Satuin sitten myöhemmin samalla viikolla mainitsemaan kollegalle, miten olikin työnteko sujunut hyvin, että havahduin vasta kolmelta olevani vielä yöpuvussa.
Tää meni ihan sekaisin ja alkoi paasata, miten lapsiperheessä pitää olla rytmi ja järjestys. Ja päläpälä.
Palasi vielä myöhemminkin aiheeseen monta kertaa.
Vierailija kirjoitti:
Äidin rooli on loppujen lopuksi hyvin kapoinen vankila. Hyvin pienestä saa jo paheksuntaa osakseen.
Minä teen kotitoimistossa töitä ja yhtenä aamuna mies vei lapset päivähoitoon. Innostuksen vallassa, suorastaan flow-tilassa, teinkin sitten hyvän työpäivän.
Satuin sitten myöhemmin samalla viikolla mainitsemaan kollegalle, miten olikin työnteko sujunut hyvin, että havahduin vasta kolmelta olevani vielä yöpuvussa.
Tää meni ihan sekaisin ja alkoi paasata, miten lapsiperheessä pitää olla rytmi ja järjestys. Ja päläpälä.
Palasi vielä myöhemminkin aiheeseen monta kertaa.
Nää on just niitä jotka ei koskaan tule ymmärtämään mitään, ellei elämä opeta kovan kautta. Tällaisten ei pitäisi päätyä millekään alalle missä ollaan tekemisissä perheiden kanssa tai ylipäänsä ihmisten. Niille sopii esimerkiksi postinjakajana olo tai likakaivon tyhjentäjänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
https://thl.fi/fi/web/lapset-nuoret-ja-perheet/peruspalvelut/sosiaalipa…
Koska tässä nyt jatkuvasti sekoitetaan perhetyö kotipalveluun ja perheterapiaan, niin tuossa hyvä thl:n tietopaketti perhetyöstä. Mitä se on ja mihin sillä pyritään.
Kiitos! Tässä vähän sipaistuja lainauksia ko. THL:n perhetyötä koskevalta sivulta:
"Perhetyö on asiakkaan ja hänen perheensä hyvinvoinnin tukemista"
"Voimavarojen vahvistaminen"
"Vuorovaikutuksen parantaminen"
"Tuetaan...terveyttä ja kehitystä"
"Vahvistetaan perheen toimintakykyä"
Näin on perhetyö kristallinkirkkaasti sanoitettu ja tähän kaikkeen konkreettisesti päästään, kun kotiin astelee perhetyöntekijä, joka jämäkästi pistää masentuneen äidin leipomaan pullaa.
Tosin perhetyöntekijän varsinainen funktio tuleekin vasta korulauseiden jälkeen:
" Mikäli perhetyön työntekijä saa tehtävää hoitaessaan tietää lastensuojelun tarpeessa olevasta lapsesta tai nuoresta, hänen on tehtävä asiasta lastensuojeluilmoitus"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisella koulutuspohjalla nämä perhetyöntekijät käyvät ideoimassa pullataikinoita ja "kuntouttamassa"?
Pääsääntöisesti sosionomeja.
Ja kuten aiemmin mainittu, sitä ei tiedä onko leipomista vain sivumennen ehdotettu ja se olisi sitten otettu käskynä.
Perhetyössä käytetään usein ns.toiminnallisia menetelmiä pelkän istuskelun sijaan, esimerkiksi leivotaan tai laitetaan ruokaa yhdessä perheen kanssa. Tässö saadaan näkyviin toimivaa ja mahdollisesti toimimatonta perheen sisäistä vuorovaikutusta. Ja kun sitä saadaan näkyviin, sitä voidaan sitten tarvittaessa myös tukea kohti parempaa. Joskus toiminnallisuus on vain tapaamisen sisältöä ilman sen kummempia arviointitavoitteita. Aina ei ole kiva vain istuskella ja jutella.
Joku vanhempi saattaa ottaa tällaisen leipomisehdotuksen käskynä leipoa pullaa.
Ptt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten KUKAAN edes KEHTAA olla tuollaisissa töissä, istua päivät työnä palkkaa vastaan soffalla kahvilla?!
Oops kirjoitti:
Miten KUKAAN edes KEHTAA olla tuollaisissa töissä, istua päivät työnä palkkaa vastaan soffalla kahvilla?!
Ei perhetyöntekijät kuljeta kahvia mukanaan. Se on oma syy jos tarjoilee sitä kahvia työntekijöille kerta toisensa perään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä perhetyön ongelma on se, että se on niin epämääräistä, ettei sitä apua ja tukea oikein itse työntekijätkään pysty määrittelemään konkreettisesti. Esim. ap:n tapauksessa on selvää, että hän tarvitsee aivan konkreettista apua, ei teoreettista. Miksi hänelle on tarjottu ja käytännössä pakotettu ottamaan vastaan perhetyötä, joka on vain keskustelua, arvostelua ja selvästi pahanmielen aiheuttamista, kun pitää masentuneelle oikein osoittaa, miten epäonnistunut olet jopa kirjahyllyn kirjojen järjestämisessä?
Jos ap on oikeutettu perhetyöhön kolme kertaa viikossa, niin miten kukaan järkevä ihminen voi kuvitella, että 15 h arvostelua ja suunnittelua ja ap:n elämän rikkirepimistä auttaisi mitenkään? Eikö ap:ta pitänyt auttaa, ei vain pahentaa hänen oloaan? Ei kai oikeasti kukaan täysissä järjissä oleva pidä kirjahyllyn järjestelyä tai leipomista sopivana rutiinina lopenuupuneelle? Eikö ennemmin olisi pitänyt aloittaa sillä, että pohdittaisiin viikon ruokalistaa, mietittäisiin paras aika kaupassa käynnille, sille, milloin laitetaan pesukone päälle ja milloin imuroidaan? Ap ei todennäköisesti jaksa kovin suuria muutoksia, joten viereen tarvitaan kaveri, joka auttaa ja ohjeistaa ja tekee yhdessä.
Järkevintä olisikin, että nuo ajat olisivat eri aikoihin esim. maanantaina klo 7-12, jolloin autetaan ap:ta aamutoimien organisoinnissa, viikon ruokalistan suunnittelussa ja ostosten teossa, tiistaina aika voisikin olla 12-17, jolloin mietitään ruoanlaittoa, tiskejä, keittiön siivousta. Ja torstaisin olisi aika klo 17-22, jolloin mietitään perheen yhteisiä hetkiä, järjestetään koko perheen siivoushetki ja mietitään kullekin taitojensa mukaan jonkinlainen rooli (kuka imuroi, kuka raivaa tavarat, kuka pesee vessan, kuka laittaa pyykit). Kun nämä rutiinit sujuvat, voisi parin viikon päästä ruveta pohtimaan viikonlopun viettoa, lasten harrastuksia, nukkumaanlaittoa, läksyhetkiä jne. Mietittäisiin työnjakoa vanhempien kesken, jotta kumpikin pääsee lepäämään jne. Konkreettsesti autetaan ihmiset järjestämään elämänsä uudelleen, ei niin, että kehotetaan vaikkapa pesemään ikkunat, kun muu koti on kaaoksessa ja kukaan ei laita ruokaa. Kyllä ne ikkunat voivat olla pesemättä vaikka koko vuodenkin, jos kaikki muu sujuu perheessä hyvin!
Kolme kertaa viikossa oleva perhetyö on kyllä ihan muuta kuin ikkunoiden pesua. Kyseessä on lastensuojelun asiakkuudessa tapahtuva intensiiviperhetyö, jolloin perheessä on isoja ongelmia ja niihin pyritään vaikuttaa. Lastensuojeluasiakkuus alkaa kun todetaan, että lapsen hyvä kasvu ja kehitys vaarantuu vakavasti ilman asiakkuutta.
Oops kirjoitti:
Miten KUKAAN edes KEHTAA olla tuollaisissa töissä, istua päivät työnä palkkaa vastaan soffalla kahvilla?!
Kun näitäkin joitain lasuasiakkaiden kommentteja lukee, niin kyllä ptt:n työ kuulostaa henkisesti rassaavalta hommalta kun kaikenlaisten vastahankaisten ja aggressiivisten moniongelmaisten ihmisten kanssa pitää olla tekemisissä ja liikkua herkällä alueella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisella koulutuspohjalla nämä perhetyöntekijät käyvät ideoimassa pullataikinoita ja "kuntouttamassa"?
Pääsääntöisesti sosionomeja.
Ja kuten aiemmin mainittu, sitä ei tiedä onko leipomista vain sivumennen ehdotettu ja se olisi sitten otettu käskynä.
Perhetyössä käytetään usein ns.toiminnallisia menetelmiä pelkän istuskelun sijaan, esimerkiksi leivotaan tai laitetaan ruokaa yhdessä perheen kanssa. Tässö saadaan näkyviin toimivaa ja mahdollisesti toimimatonta perheen sisäistä vuorovaikutusta. Ja kun sitä saadaan näkyviin, sitä voidaan sitten tarvittaessa myös tukea kohti parempaa. Joskus toiminnallisuus on vain tapaamisen sisältöä ilman sen kummempia arviointitavoitteita. Aina ei ole kiva vain istuskella ja jutella.
Joku vanhempi saattaa ottaa tällaisen leipomisehdotuksen käskynä leipoa pullaa.
Ptt
Eiköhän ne ns. toiminnalliset menetelmät pitäisi lähteä perheen mieltymysten mukaisesti. Minä en pullaa leivo ja hyvin on perhe toiminut.
Vierailija kirjoitti:
Oops kirjoitti:
Miten KUKAAN edes KEHTAA olla tuollaisissa töissä, istua päivät työnä palkkaa vastaan soffalla kahvilla?!
Kun näitäkin joitain lasuasiakkaiden kommentteja lukee, niin kyllä ptt:n työ kuulostaa henkisesti rassaavalta hommalta kun kaikenlaisten vastahankaisten ja aggressiivisten moniongelmaisten ihmisten kanssa pitää olla tekemisissä ja liikkua herkällä alueella.
Sanopa muuta. Ei se niin hääviä ole käydä esim. kodissa, jossa on väkivaltainen isukki, jota äiti laiskasti yrittää pitää pihalla, kun rakastaa vaikka äijä on vaaraksi sekä äidille että lapsille. Tai perheessä, jossa kaapin kokoinen 15v pomottaa vanhempiaan 6-0 ja aikuiset ihmiset ovat nostaneet kädet ylös, että eivät oman lapsensa kanssa pärjää. Tai tosiaan näiden makoilevien äitien kotona, jotka ottavat kaiken sanomiset suurena loukkauksena ja pitävät onnellisena kotina sen, missä äiti makoilee kaiket päivät ja lapset yrittävät selvitä yksinään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisella koulutuspohjalla nämä perhetyöntekijät käyvät ideoimassa pullataikinoita ja "kuntouttamassa"?
Pääsääntöisesti sosionomeja.
Ja kuten aiemmin mainittu, sitä ei tiedä onko leipomista vain sivumennen ehdotettu ja se olisi sitten otettu käskynä.
Perhetyössä käytetään usein ns.toiminnallisia menetelmiä pelkän istuskelun sijaan, esimerkiksi leivotaan tai laitetaan ruokaa yhdessä perheen kanssa. Tässö saadaan näkyviin toimivaa ja mahdollisesti toimimatonta perheen sisäistä vuorovaikutusta. Ja kun sitä saadaan näkyviin, sitä voidaan sitten tarvittaessa myös tukea kohti parempaa. Joskus toiminnallisuus on vain tapaamisen sisältöä ilman sen kummempia arviointitavoitteita. Aina ei ole kiva vain istuskella ja jutella.
Joku vanhempi saattaa ottaa tällaisen leipomisehdotuksen käskynä leipoa pullaa.
Ptt
Eiköhän ne ns. toiminnalliset menetelmät pitäisi lähteä perheen mieltymysten mukaisesti. Minä en pullaa leivo ja hyvin on perhe toiminut.
Sen suunsa voi avata. Toisinaan perhetyössä käydään vaikka harrastamassa jotain yhdessä, Linnanmäelläkin ovat joskus käyneet, kaikki lasun piikkiin.
Toiminnallisesti sanoisin ppt:lle, että nyt pestään yhdessä vessa, sitten syötetään yhdessä muksulle sose ja laitetaan se sitten nukkumaan. Sen jälkeen minä haluan nukkua toiminnallisesti päikkärit ja sinä voit toiminnallisesti vahtia muksun nukkumista. Keitä itsellesi toiminnallisesti vaikka kahvit, kun mä lepään tässä tunnin. Kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Toiminnallisesti sanoisin ppt:lle, että nyt pestään yhdessä vessa, sitten syötetään yhdessä muksulle sose ja laitetaan se sitten nukkumaan. Sen jälkeen minä haluan nukkua toiminnallisesti päikkärit ja sinä voit toiminnallisesti vahtia muksun nukkumista. Keitä itsellesi toiminnallisesti vaikka kahvit, kun mä lepään tässä tunnin. Kiitos.
Onko sulla muutenkin tapana yrittää laittaa ihmisiä tekemään muuta kuin niiden työ on? Siivoutatko vessaasi vaikka hammaslääkärillä tai korjautatko autosi kaupan kassalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisella koulutuspohjalla nämä perhetyöntekijät käyvät ideoimassa pullataikinoita ja "kuntouttamassa"?
Pääsääntöisesti sosionomeja.
Ja kuten aiemmin mainittu, sitä ei tiedä onko leipomista vain sivumennen ehdotettu ja se olisi sitten otettu käskynä.
Perhetyössä käytetään usein ns.toiminnallisia menetelmiä pelkän istuskelun sijaan, esimerkiksi leivotaan tai laitetaan ruokaa yhdessä perheen kanssa. Tässö saadaan näkyviin toimivaa ja mahdollisesti toimimatonta perheen sisäistä vuorovaikutusta. Ja kun sitä saadaan näkyviin, sitä voidaan sitten tarvittaessa myös tukea kohti parempaa. Joskus toiminnallisuus on vain tapaamisen sisältöä ilman sen kummempia arviointitavoitteita. Aina ei ole kiva vain istuskella ja jutella.
Joku vanhempi saattaa ottaa tällaisen leipomisehdotuksen käskynä leipoa pullaa.
Ptt
Eiköhän ne ns. toiminnalliset menetelmät pitäisi lähteä perheen mieltymysten mukaisesti. Minä en pullaa leivo ja hyvin on perhe toiminut.
Sen suunsa voi avata. Toisinaan perhetyössä käydään vaikka harrastamassa jotain yhdessä, Linnanmäelläkin ovat joskus käyneet, kaikki lasun piikkiin.
Perhetyö ei ole lasupalvelua, tehostettu perhetyö on.
Alue: Aihe vapaa
Eihän tällaisilla tiedoilla voi alkaa ap:ta mitenkään neuvomaan, kun ei tiedä kokonaistilannetta.
Mutta tuli nyt mieleen:
Jos noi neuvot pitäisivät paikkansa, pyytäisin ne kirjallisesti ja haluisin perustelut ohjeille. Pyytäisin, että omat näkökantani kirjattaisiin asiakastietoihin, esim. miksi perheessäni ei voida konkreettisesti syödä klo 16.00. Haluisin myös puhua perhetyön KONKREETTISISTA tavoitteista sosiaalityön tapaamisissa. Pyytäisin myös kaikki kirjaukset itselleni luettavaksi. Mahdollisesti pyytäisin työntekijän vaihtoa. Nämä nyt tulivat mieleen.
Sama stt