Auttakaa, lapsen painajaiset..
Nyt on jo viikko mennyt, että poika (3v) juoksee omasta huoneestaan meidän sänkyyn itkien, tai sitten kiljuu omassa huoneessaan äitiä niin kovaa että sekä pikkusisko herää että varmasti myös naapurikunta..
Silitykset ei auta kuin nukahtamiseen, laulaminen samoin ja muut poppakonstit. Vieressä nukkunut nyt kolme yötä kolmesta lähtien, mutta vaikeaksi menee kun pyörii ja hyörii, potkii ja päälle tulee ja minun pitäisi saada edes hieman nukuttua, 29vko ja maha on jo iso. Omaan huoneeseen ei jää nukkumaan, katossa kuulemma mörköjä.
Viime yönä yritin jo sohvalla nukkua, niin että poika jäi isin viereen ja minä saisin edes hieman nukuttua, mutta ei. Poika rupesi sitten juoksemaan makuuhuone-olohuone väliä. Passitin kyllä joka kerta takaisin isin viereen, mutta ei.
Nyt se siis on alkanut, tämä painajais-mielikuvitus-rumba, mutta miten saan pojan uskomaan ettei omassa huoneessa tarvitse pelätä. On suojelusnorsut (pojan juttu) ja kaikki, mutta mikään tehokonsti ei auta mitä ollaan kokeiltu ja tässä on kova väsy äidillä, auttakaa kiltit.. Edes jotain..
Yövalo kun oli hetken päällä, poika ei nukkunut lainkaan, vain leikki.
Jo puoli vuotta nukkunut sisarensa kanssa samassa huoneessa, hetkonen ellei enemmänkin ja nyt yht´äkkiä.. Vai annanko vain nukkua välissä? *huokaisee ja vilkaisee mustelmia*
Kommentit (3)
En tiedä, onko erityistä perustelua olemassa, mutta meillä on välillä tehty 2-vuotiaan kanssa niin, että vanhemmat nukkuu vuorotellen lapsen huoneen lattialla patjalla, lapsi omassa sängyssään. Viimeksi, kun tyttö oli sairaana ja kovassa kuumeessa, halusi viereen tai äidin ja isin sänkyyn, mutta tyytyi siihen, että jompi kumpi nukkui samassa huoneessa. Silloin ainakin toinen saa nukkua rauhassa, eikä lasta totuteta nukkumaan vanhempien sängyssä.
Nukkuu toisinaan kaikki pehmot kaverina. Selittää (vakuuttelee) meille ja itselleen ettei hattivatteja, kallosauruksia (nallepuh-juttu) ja mörköjä ole olemassakaan.
Sai 3-vuotislahjaksi pienen rautalangasta, villalangasta, helmestä jne askarrellun pikku-ukon, joka on UNISIEPPARI, joka sieppaa kaikki pahat unet. On auttanut toisinaan.
Jopa nuo alle 3 v. leffat voivat olla pelottavia. Meillä " Nalle Puh etsii ystävää" -Leffa on pelottava, kun siellä on Kallosaurus.
Aika auttanee. Sisareni oli aikoinaan vakuuttunut, että sängyn alla on neekeri,jolla on vihreä hame, mikä pelotti.
Meillä ei ole telkkaria, mutta DVDeitä katselee tyttö (nyt 4v.) välillä. Unet muuttuu selkeästi rauhattomimmiksi (usein painajaisia), jos katsoo muutamana päivänä peräkkäin DVDtä. Siis telkkua ei ollenkaan ja DVDtkin ovat lässyjä, siis ei mitään edes jännittävämpää kuin nallepuhit jne. Siis kyse ei ole mistään liian jännästä, mutta jotenkin vaikuttaa kuitenkin, koska selkeesti yöt menee heti rauhattomaksi, jos annetaan katsoa jotakin kolmena tai neljänä peräkkäisenä päivänä. (Kolmevuotiaasta alkoi painajaiset ja just tuollasta samanlaista kuin teilläkin, siis hirveä huuto keskellä yötä. Itsekin säikähtää, kun kuulostaa kuin lapselta kurkkua leikattais... ) Siis meillä auttaa selvästi kun katselua rajoitetaan. Muuten elämä normaalia. Tavallinen määrä satunnaisia painajaisia kuuluu elämään joka tapauksessa, mutta suurin osa menee pois kun ei liika katsele filmejään. Kokeilu on tässä jutussa aika helppoa, viikon parin telkku/filmi-dieetin jälkeen huomaat jos siitä on kiinni...