Psykologin mukaan olemme kateellisia Metti Forssellin 10 000 euron laukusta
Jostain syystä en voi olla ihmettelemättä miten pihalla psykologi voi olla. Pitäisikö meidän oikeasti vaikka sitten esittää innostunutta jos emme oikeasti sitä ole? Kuinka tylsä tämä maailma olisi, jos kaikki aina vain ihastelisivat muiden ostoksia? Miksi minun pitäisi esittää olevani ihastuksissani jonkun 10 000 euron laukusta? Tiedän paljon paremman näköisiä laukkuja, hinta kun ei ole mikään kivannäköisyyden mittari.
Jos Metti ei olisi tehnyt mediassa numeroa laukustaan, en minä edes tietäisi koko ostoksesta - en seuraa Metin elämää. Jos jotain asiaa hierotaan naamaani on ihan selvää että sanon sen mitä ajatuksia se minussa herättää. Mitä tekemistä sillä on kateuden kanssa? Nykyään kaikkea pitäisi vain ihastella ja hehkuttaa ilman että asiassa on oikeasti mitään hehkutettavaa, ja vain siksi ettei kukaan vaan luulisi kateelliseksi.
Kertokaa minulle, millaisessa maailmassa elämme, jos psykologikin on jo sitä mieltä, että kritiikki on kateutta?
https://www.menaiset.fi/artikkeli/ihmiset-ja-ilmiot/ilmiot/metti-forsse…
Kommentit (22)
Kyllä minustakin menee sairaalloiselle tasolle hyökätä suoraan jonkun ökykassialman kimppuun somessa tai jäädä vellomaan asiasta loputtomiin. Mutta en minä ole kateellinen 10 000 euron laukusta. En vaan ymmärrä ylipäänsä näiden kalliiden törkyjen esittelyyn pohjautuvaa somettamista ja bloggaamista. Varakkuus ei ole ongelma, kyllä osa heistä osaa luoda kiinnostavaa sisältöä ilman yksipuoliseen kulutukseen pohjautuvaa esittelyäkin . En vaan nää hienoa jossain kerskakulutuksessa, jossa saadaan hetken tyydytys siitä tonnien kassista ja ensi kuussa himoitaan jo seuraavaa. Yhtä hölmönä pidän pienempivaraisia, jotka hamstraavat törkyä ilman tarvetta ostohimoonsa.
Samaan aikaan, kun Metti Forssell esitteli ökylaukkuaan, Hope ry järjesti reppukeräyksen vähävaraisten ekaluokkalaisten hyväksi. Kontrasti oli aika iso noiden kahden uutisen välillä.