Luokanopet! Paljonko luokassanne on tehostetun/erityisen tuen oppilaita?

Nuoret opet on koulutettu tekemään turhia papereita. Paperityö on poissa ajasta, jolla opettaja voisi oppilasta tukea. Älytön systeemi, josta oppilas ei hyödy mitenkään. Päinvastoin.

Mennään ilman tukea ok, ei häiritä ketään. Mutta onko pakko antaa niin pilkulleen ne numerot juuri samat, mitä kokeista saa tai vielä alakanttiin? Voisi tulla vähän vastaan.

Minä ainakin rulen vastaan. Tuntiyöskentely ja läksyjen hoitaminwn näkyy myös numerossa, samoin asenne. Pyrin kannustavaan arviointiin.

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on, että kaikille seiskoja huonompia saaville väännetään joku tukipaperi. Se on ihan turhaa. Pitäisi hyväksyä, että osa saa kutosia ja sillä hyvä. Normaali kouluarki on unohdettu ja kuvitellaan, että kaikkien pitää olla kaikessa hyviä. Aivan järjetöntä. Itse lähden ajamaan tukiopetusta järeämpiä tukitoimia vasta, kun oppilas saa toistuvasti nelosia tai vitosia. Kaikki pysyvät näin järjissään. Annan tukiopetusta ja eriytän. Ei joka toiselle oppilaalle tarvita mitään tukipapereita, joista ei kuitenkaan käytännössä ole mitän hyötyä.

Terv. Opena jo melkein 20v ollut.

No nivelvaiheissa ne tukipaperit ovat äärimmäisen tärkeitä, myös silloin jos opettaja / koulu vaihtuu. Tukipapereihin on paljon muitakin syitä kuin numerot ja koulumenestys.

Höpön löpön. Jos joku diagnosoitu ongelma, niin silloin toki. Pelkkää lätinää olevia papereita ei tarvita mihinkään. Kyllä numerot kertovat, missä mennään.

Kolme tehostetun tuen oppilasta, kaksi runsaasti tukea tarvitsevaa, kolme S2-oppilasta todella huonolla kielitaidolla. Tähän päälle 15 tavista. Ei jakotunteja, ei resurssitunteja, ei avustajia, ei lisäpalkkaa.

Vierailija kirjoitti:

Nuoret opet on koulutettu tekemään turhia papereita. Paperityö on poissa ajasta, jolla opettaja voisi oppilasta tukea. Älytön systeemi, josta oppilas ei hyödy mitenkään. Päinvastoin.

No mutta eihän tämä ole opettajien tahdon mukainen asia ollenkaan! Käsky tulee ylhäältäpäin, ja sitä on pakko tehdä myös niiden viittä vaille eläkeläisten.

Entisaikaan kouluissa oli tarpeeksi erityisopettajia. Kun opettaja huomasi, että joku oppilas tarvitsee jossain asiassa tukea, hän yksinkertaisesti pyysi oppilasta menemään erityisopettajan pakeille esim. 3-4 viikoksi, kunnes taitotaso tai käyttäytyminen oli samanlaista kuin muilla. Siirto hoitui ilmoituksella kotiin. Jos taitotaso ei noussut, heikko oppilas laitettiin apukouluun, huonosti käyttäytyvä tarkkikselle.

Nykyisin täytyy antaa yleistä tukea luokassa+tukiopetusta+läksyparkkia+erityistehtäviä+tiesmitä, sitten anoa pienryhmäpaikkaa tai avustajaa (joita ei saada), vasta äärimmäisessä tapauksessa saadaan oppilas hetkeksi erityisopettajalle, siis ehkä pariksi oppitunniksi, ja sitten oppilas palautuu luokkaan. Joka välissä täytyy kirjoitella raportteja ja kaavakkeita. Mitä enemmän papereita/Wilma-lomakkeita, sitä paremmat mahdollisuudet saada oppilaalle erityisopetusta ennen lukuvuoden päättymistä. Koulua on käyty nyt muutama päivä, ja jo meillä on aloitettu tukipapereiden täyttäminen.

5 erityisen, 1 tehostettu, 1 tehostettu tulossa lisää, 2 s2

Lähes 30 oppilasta, 4 tehostettua, ei S2-oppikaita.

Ei avustajatunteja, ei jakotunteja.

3 tuntia viikossa resurssiopettaja käytössä yhdessä rinnakkaisluokan kanssa. Erityisopettaja apua saa yhden tunnin viikossa.

Ei täyty tehostettu tuki, ei kauheasti hymyilytä.

Useimmmat ”avustajista” ovat työllistymistuella palkattuja, epämotivoituneita, laiskoja, pahanhajuisia, lävistettyjä vätyksiä, joista ei ole kuin haittaa luokassa. Opeta nyt sitten samalla niitäkin kun eivät esim alkoulun matematiikasta ymmärrä mitään! Oppilaista osa on niin sekaisin ja levottomia että heitä ei pysty tukemaan kukaan. Sääliksi käy keskitason oppilaat, kiltit tytöt varsinkin. Vaihdoin alaa kolme vuotta sitten eikä ole ikävä alalle. Tsemppiä vanhemmat! Teillä ei ole helppoa kun takuutuotteemme peruskoulu ei enää voi taata lapsille turvallista koulupäivää, oppimisesta puhumattakaan.

Todella surullista miten nuoret ja innokkaat opettajanalut uupuvat jo alkuunsa mahdottoman työn edessä, ja myös monet vanhat ja kokeneet miettivät alan vaihtoa. Silti eniten harmittaa tukea tarvitsevien lasten puolesta; jos jo koulutaipaleen alussa olisi mahdollista saada hyvää, jopa erinomaista opetusta, voisi tulevaisuus näyttäytyä heidän osaltaan ihan toiselta mitä tällä menolla :(.

Keisari ilman vaatteita kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuen piti siirtyä oppilaan mukana ykeisopetukseen, mutta avustajaresurssia ei ole, joten tehostettua ja erityistä tukea tarvitsevat oppilaat on vaan heitetty muiden sekaan opettajan huoleksi. Olen itsekin opettaja enkä vaan pysty millään muotoa ymmärtämään miten tällainen aivopieru on koskaan mennyt läpi ja kuinka kauan tämä hullunmylly saa jatkua ennen kun virheet pystytään myöntämään ja vihdoin kuuntelemaan opettajia, jotka tämän jo näkivät tulevaksi.

Tämä sama ongelma myös varhaiskasvatuksessa. Avustajia (varsinkaan koulutettuja)ia ei ole, 3 portainen tuki on sanahelinää, eihän sitä mitään tukea saa..Vanhempien olisi noustava kapinaan, henkilökuntaahan ei kuunnella. Kun lapsi ei saa tarvitsemaan tukea varhaiskasvatuksessa, se todellakin näkyy koulussa! Inkluusio ja integraatio eivät ole mitään muuta kuin SÄÄSTÖÄ!! Ja sitten kehdataan kirkkain silmin hehkuttaa kuinka hyvin ne toimivat...hävytöntä.

Ja sitten olla aidosti ihmeissään kun on pula työntekijöistä/opintojen aloittajista...

En oo ollut varhaiskasvatuksessa en eskarissa ja ihminen on tullut. Tästähän on aikaa vuosikymmeniä.

Erityisoppilaat omaan luokkaansa ja huonosti suomea osaavat omiinsa.

Mua surettaa myös niiden tavallisten ja lahjakkaiden lasten puolesta. Opettajan aika menee erityistarpeisten oppilaiden huolehtimiseen, jolloin myös hyvät kärsivät.

Mä en voi ymmärtää kuinka kauan vanhemmat antaa tämän hulluuden jatkua.

Mulla on 21 oppilasta, 4 erityisen tuen ja 6 tehostetun tuen. Meillä on nykyisin luokissa se entisaikojen painajaismaisin luokka missä ei voi mitään järjellistä tehdä; kaikki tuen tarpeessa olevat tuupattu vaan samaan luokkaan. Siellä on ADHD:t, kehityshäiriöt, S2, ahdistuneet, lukivaikeudet jne kaikki iloisesti sekaisin.

Säälin kovasti heikkoja ja keskitason oppilaita, jotka auttamatta jäävät alle sen tason, jolle voisivat oikein tuettuina ja opetettuina päästä. Todella hyvät oppilaat tästä sotkusta jotenkin selviävät.

Tästä sopasta aiheutuvaa laskua maksetaan vielä pitkään, täältä tulee putkessa masentuneita, sosiaalisesti ahdistuneita ja syrjäytyviä nuoria.

Herätkää vanhemmat, selvittäkää millaisissa oloissa lapsenne opiskelevat. Valittakaa sekä kouluun että sivistystoimenjohtajille. Opettajien sanomisilla ei ole mitään merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on, että kaikille seiskoja huonompia saaville väännetään joku tukipaperi. Se on ihan turhaa. Pitäisi hyväksyä, että osa saa kutosia ja sillä hyvä. Normaali kouluarki on unohdettu ja kuvitellaan, että kaikkien pitää olla kaikessa hyviä. Aivan järjetöntä. Itse lähden ajamaan tukiopetusta järeämpiä tukitoimia vasta, kun oppilas saa toistuvasti nelosia tai vitosia. Kaikki pysyvät näin järjissään. Annan tukiopetusta ja eriytän. Ei joka toiselle oppilaalle tarvita mitään tukipapereita, joista ei kuitenkaan käytännössä ole mitän hyötyä.

Terv. Opena jo melkein 20v ollut.

Kiitos, Tässä on järkevä asenne. 80-luvulla luokallamme oli 32 enemmän ja vähemmän vilkasta oppilasta. Neljä ainakin olivat ADHD-tasolla ja työrauha koetuksella. Ei avustajia. Hyvä koulumenestys oli luokalla 9. luokan lopulla. Paras keskiarvo kaikista luokista.

Poikamme sai pari seiskaa ala-asteella ja heti työnnettiin näissä aineissa erityisopetukseen. Hän inhosi sitä ja tulokset alkoivat laskea. Hän koki leimautuvansa, eikä jaksanut yrittää. Matematiikka tökki. Nyt opiskelee koodausta ja on luokallaan paras. Me vanhempina vastustamme, mutta jouduimme taipumaan koulun tahtoon. Totesimme, että jostain ne kiintiölapset pitää erityisopetukseen haalia. Vaikka niistä seiskan oppilaista. Ennen seiska oli ihan ok numero, joka osoitti, että jotain oli opittukin.

Järjetön systeemi! Ja tosiaan tämän seurauksia yhteiskunta tulee maksamaan vielä pitkään.

Vierailija kirjoitti:

Mä en voi ymmärtää kuinka kauan vanhemmat antaa tämän hulluuden jatkua.

Mulla on 21 oppilasta, 4 erityisen tuen ja 6 tehostetun tuen. Meillä on nykyisin luokissa se entisaikojen painajaismaisin luokka missä ei voi mitään järjellistä tehdä; kaikki tuen tarpeessa olevat tuupattu vaan samaan luokkaan. Siellä on ADHD:t, kehityshäiriöt, S2, ahdistuneet, lukivaikeudet jne kaikki iloisesti sekaisin.

Säälin kovasti heikkoja ja keskitason oppilaita, jotka auttamatta jäävät alle sen tason, jolle voisivat oikein tuettuina ja opetettuina päästä. Todella hyvät oppilaat tästä sotkusta jotenkin selviävät.

Tästä sopasta aiheutuvaa laskua maksetaan vielä pitkään, täältä tulee putkessa masentuneita, sosiaalisesti ahdistuneita ja syrjäytyviä nuoria.

Herätkää vanhemmat, selvittäkää millaisissa oloissa lapsenne opiskelevat. Valittakaa sekä kouluun että sivistystoimenjohtajille. Opettajien sanomisilla ei ole mitään merkitystä.

Siis melkein 50% oppilaista on tuen tarpeessa? Ei tätä ongelmaa paikata lisäämällä avustajia luokkiin tai resursseja koulutukseen, nyt on jotain pielessä pahemman kerran jossain muualla! Mitähän tämä meinaa tämän maan tulevaisuuden kannalta jos syntyvyys on pohjamudissa ja siitäkin joukosta noin suuri osa tarvitsee erityistä/tehostettua tukea? Kuka niitä oikein enää tukee parin sukupolven kuluttua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on, että kaikille seiskoja huonompia saaville väännetään joku tukipaperi. Se on ihan turhaa. Pitäisi hyväksyä, että osa saa kutosia ja sillä hyvä. Normaali kouluarki on unohdettu ja kuvitellaan, että kaikkien pitää olla kaikessa hyviä. Aivan järjetöntä. Itse lähden ajamaan tukiopetusta järeämpiä tukitoimia vasta, kun oppilas saa toistuvasti nelosia tai vitosia. Kaikki pysyvät näin järjissään. Annan tukiopetusta ja eriytän. Ei joka toiselle oppilaalle tarvita mitään tukipapereita, joista ei kuitenkaan käytännössä ole mitän hyötyä.

Terv. Opena jo melkein 20v ollut.

Kiitos, Tässä on järkevä asenne. 80-luvulla luokallamme oli 32 enemmän ja vähemmän vilkasta oppilasta. Neljä ainakin olivat ADHD-tasolla ja työrauha koetuksella. Ei avustajia. Hyvä koulumenestys oli luokalla 9. luokan lopulla. Paras keskiarvo kaikista luokista.

Poikamme sai pari seiskaa ala-asteella ja heti työnnettiin näissä aineissa erityisopetukseen. Hän inhosi sitä ja tulokset alkoivat laskea. Hän koki leimautuvansa, eikä jaksanut yrittää. Matematiikka tökki. Nyt opiskelee koodausta ja on luokallaan paras. Me vanhempina vastustamme, mutta jouduimme taipumaan koulun tahtoon. Totesimme, että jostain ne kiintiölapset pitää erityisopetukseen haalia. Vaikka niistä seiskan oppilaista. Ennen seiska oli ihan ok numero, joka osoitti, että jotain oli opittukin.

Jos lohduttaa niin tällä hetkellä ei tarvita erityisopetukseen ”kiintiölapsia”. Ihmettelen missä päin erkkaope voi nyt ottaa seiskan lapsia yhtään mihinkään opetukseen. Meillä sinne ei pääse edes kutosen arvosanalla.

Opettajan virkavelvollisuus muuten on tehdä ne tukipaperit. Pitää vaan muistaa laittaa joka kohtaan ”mahdollisuuksien mukaan”, koska mitään mikä ei joka tapauksessa tule toteutumaan ei voi luvata.