Kun lapsi on perfektionisti

Se on hyvä piirre, jos lapsi älykäs, ja haluaa pärjätä elämässä.

Jos menee duunarihommiin, se on huono piirre. 

Minkä ikäinen?

Vierailija kirjoitti:

Se on hyvä piirre, jos lapsi älykäs, ja haluaa pärjätä elämässä.

Jos menee duunarihommiin, se on huono piirre. 

Liiallisuuksiin mennessään se ei ole hyvä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen?

Lukiolainen. Piirre ollut aina mutta murrosikä ja se on huono yhdistelmä.

Vierailija kirjoitti:

Se on hyvä piirre, jos lapsi älykäs, ja haluaa pärjätä elämässä.

Jos menee duunarihommiin, se on huono piirre. 

Se on sellainen piirre, että polttaa itsensä loppuun äärettömän helposti.

Meillä puhutaan paljon siitä, miten 9 on älyttömän hyvä numero...

http://www.itsemyotatunto.fi

Perfektionismia on monenlaista ja sillä on aina omat hyvät ja huonot puolensa. Minulla on lapsina kaksi perfektionistia, vaikkakin ovat erilaisia. Toisen perfektionismi ilmenee siten, että vaatii itseltään paljon ja tekee paljon töitä. Toinen taas haluaa olla erinomainen tekemisissään, vähempi ei kelpaa, joten ei edes yritä asioita, missä on keskiverto. Häneltä jää paljon mielenkiintoista tekemättä ja oppimatta sellaisella asenteella. 

Olen aloittajan kanssa samaa mieltä siitä, että olisi hyvä pitää omat taipumukset aisoissa, ihan oman jaksamisen vuoksi ja myös siksi, ettei vaatisi toisiltakin liikoja. Toinen omista perfektionisteistani havitteli kaikista yliopistokursseista vitosen arvosanoja, vaikka arvosanoilla ei niin suurta merkitystä tuossa vaiheessa ole, etteikö muutama huonompikin arvosana mahtuisi joukkoon mukaan. Hänkin olisi voinut viettää muutaman illan remuamassa kavereiden kanssa, sen sijaan, että kulutti kaiken aikansa opintojen parissa. Perfektionismissa on sellainen ongelma, että se helposti kuormittaa ihmistä ja vie elämästä tasapainon. Mitään neuvoa en aloittajalle osaa sanoa, en ole omia lapsianikaan osannut suitsia, vaikka olen aiheesta heidän kanssaan puhunutkin.

No lukiolaista neuvoisin miettimään minkä asian oppiminen on nyt tärkeintä? Sen että opettelee esim. kouluhommat täydellisesti, elää superterveellisesti, on täydellinen ulkonäöltään, on paras kaveri ja perheenjäsen vai ehkä opetella olemaan armollisempi itseään kohtaan. Miten tuota armollisuutta voisi harjoitella? Kokeilla, mitä tapahtuu jos ei toimi täydellisesti. Laittaakin tavoitteekseen saada kokeesta 9 ei 10 (eli 10 on epäonnistuminen). Monia itsemyötätunto-kirjoja löytyy ja artikkeleja netistä.

Voi miettiä kuinka kauan aikoo suoriutua täydellisesti, kuinka kauan jaksaa? Voisiko jo nyt ajatella helpottamista. Täydellinen ei voi olla. Aina jää jotain tekemättä.