Kuinka kauan annatte lapsen ruinata ja ruikuttaa ennen ku saa haluamansa?
Meillä kolmasluokkalainen halus uuden repun, käytiin ostaa. Nyt haluis maalauttaa huoneensa harmaaksi tms. Pinkki ei enää käy. Sanoin et katellaan jouluna. Mies sanoi että vuoden päästä. Nyt ollaan toista tuntia kuunneltu ininää ja itkua. Oon jo ihan kypsä sanoo miehelle että hakee ne maalit ja maalaa.
Kommentit (22)
Omituisesti muotoiltu kysymys. Ei meillä saa ruinaamalla läpi mitään, joka on hyvästä syystä kielletty. Ja jos ei ole hyvää syytä kieltää niin ei kielletä, joten ei ole syytä ruinata.
En tiedä, koska meillä lapset ei ruinaa ja ruikuta. Tietyt säännöt on ja pysyy, niitä ei muuteta - ja koska lapset tietävät EIn olevan EI, niin kysyvät kerran, eivät ruinaa. Jos on joku seinienmaalaustoive, niin asiasta voi 9v:n kanssa keskustella ja miettiä, miksi seinät pitää maalata, mitä värin vaihtamisesta seuraa vaikka verhoille, onko harmaa se ehdoton sävy jne. eli laittaa lapsen pohtimaan koko pakettia budjetteineen kaikkineen. Kun lapsi joutuu näkemään vaikka maalimäärän ja kustannusten laskemisen vaivan, alkaa maalausvaatimus hiljalleen laantua. Ja jos ei laannu, niin todennäköisesti maalausprojektille voi tehdä aikataulun.
Sano muksulle, ettei tästä asiasta enää keskustella. Piste.
Ruinatkoon vaikka maailman tappiin asti jos asia on sellainen ettei sitä pysty toteuttamaan.
Jos olen lapselle perustellut että miksi ei voi jotakin tehdä niin silloin lapsen on asia hyväksyttävä.
Neuvotella voi silloin jos asia on sovittavissa ja silloinkin asiasta päätetään porukalla.
Jos lapselle antaa periksi niin se tottuu siihen. Sitten joutuu sitä vinkumista sietämään, mutta se on kyllä itseaiheutettua.
Kuolemaan asti. Meidän perheessä ei käydä tollasia keskusteluja.
Jos vanha reppu on huono sanon, että ostetaas uusi reppu. Jos lapsi haluaa maalata seinänsä, niin kysyn minkä väriseksi ja sitten ostetaan maalit. Tai sitten kiellän, jos maalaamisesta on vasta lyhyt aika, tai meillä ei ole varaa eikä aikaa maalata. Mutta silloinkin perustelen ja lapsi ymmärtää, koska emme ole opettaneet, että ruinaamalla saa periksi.
On ihan hölmöä aluksi kieltää kaikki ja sitten antaa periksi.
Lapsi ruinaa ja vinkuu fortnite peliä. Sen ikäraja on 12. Kaksi vuotta saa vielä vinkua sitä.
No jos haluaa ja se on sellaista mikä on ihan fiksua niin saa vaikka heti tai pienellä viiveellä kunhan ehditään hankkia. Jos taas sellaista mikä ei ole ihan fiksua niin ruinaaminen ei auta.
En yhtään. Jos ruinaaminen alkaa, ei satavarmasti saa haluamaansa ollenkaan. Ei nyt eikä myöhemminkään.
Oikein toista tuntia ootte kuunnelleet. Kyl täytyy osata sanoa lapselle, että kaikkea ei tosiaankaan heti saa, vaiks kui ruinais. Vuoden päästä vois isän kanssa maalata yhdessä huoneen harmaaksi.
Tässä mä oln tiukka ja lapsenikin tietävät sen. Ruinaaminen ja ulina on meillä huonoin keino saada mitään. Perusteluilla voi saada ja pyytämisellä. Vinkumisella ei varmasti saa.
Ei meillä ruinata. Lapsi kysyy saako jotain ja se on ei tai joo.
Jos reppu koetaan tarpeelliseksi hankkia sovitaan koska se ostetaan. Kun halusi maalata huoneen sovittiin koska se tehdään (meillä tuo ajankohta sovittiin puolen vuoden päähän). Rutinaa ei kuunnella yhtään jos noista sovituista asioista jatkuvasti rutistaan voidaan sopimukset myös purkaa.
Minä olin sitä mieltä, että mitä enemmän ruinaa, sitä kauemmas toive siirtyi. Toiveet piti perustella ja niistä keskusteltiin, hyvin harvan asian kielsin suoraan.
Ruinaamalla ja vinkumalla ei mitään, vaikka ois kuinka fiksua.
Jouluaikataulu oli ok, mutta sanot vaikka että mitä enemmän vinkuu sitä kauemmaksi homma siirtyy.
Ja sit pidät jouluna sen lupauksen.
Kolmasluokkalainen säästää viikkorahoistaan rahat maaliin ja maalaa itse huoneensa. Niin minäkin tein 7-vuotiaasta alkaen.
Ikuisesti, sätkyttelemällä ja huutamalla ei ole eikä tule saamaan ikinä tahtoaan läpi. Synttäri, joulu ja muuksi lahjaksi voi toivoa ja se toteutetaan jos toive on järkevä.
Annan märistä vaikka maailman tappiin asti, jos minä päätän ettei saa niin ei myöskään saa. Piste!
Miksi jouluna tai vuoden päästä jos voi tehdä heti?
Noin 17 vuotta. Suunnilleen vuoden ikäisenä oppivat esittämään vaatimuksia ja sitten aikuisena saivat itse toteuttaa vaatimuksensa. Poikkeuksia toki oli, mutta tämä oli pisin aika eräillä vaatimuksilla. 'Omaan' huoneeseen saivat muuttaa nukkumaan samana iltana kun keksivät sitä pyytää, oman asunnon vuokrasivat sitten, kun saivat omat asumistuet.
Eli sillä ruinaamisella saa sen, minkä haluaa? Kannattaa siis sitkeästi ruinata ja valittaa.