Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tunnetko olevasi huono ja paha ihminen ilman mitään oikeita perusteita? Onko tämä normaalia?
12.08.2019 |
Itselläni on ainakin tämmöinen jatkuva tunne jossain takaraivossa, että olen paha ja huono ihminen, vaikken nyt ole tehnyt mitään sen pahempaa kuin keskivertoihmiset yleensäkään. Epäilen itseäni jatkuvasti ja usein ajattelen, että jos esim. saisin aseen käteeni, varmasti ampuisin heti jonkun, vaikka en ole ennenkään ketään ampunut tai tehnyt mitään pahaa tilaisuuden tullen. Ajattelen usein tavallisten ihmisten tekemiä kauheuksia poikkeustilanteissa maailmanhistorian aikana ja kuvittelen, että niissä tilanteissa olisin varmaan kaikkein pahin ja vielä nauttisin siitä.
Sanokaa nyt, että joku muukin miettii usein näitä juttuja!
Kommentit (7)
Minä mietin mutta perusteena on kurja ja väkivaltainen lapsuus mistä jäi elinikäinen fiilis että on rikkinäinen kummajainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisin hyvinkin ampua monet, mutta vain kuvainnollisesti.
Minä en ole huono enkä paha, vaikka muu maailma sitä kuinka toitottaisikin.
AP, sinäkään et ole huono etkä liioin paha.
Usko mua, koska mie tiiän.
Mulle on psykologikin sanonut, että väkivaltaisetkin ajatusleikit yms. voi olla ihan tervettä ja vain yksi tapa purkaa stressiä.
Tiedän, etten ole oikeasti paha, mutta mussa on osa, joka uskoo niin hyvin vahvasti. Todisteet ovat esim. sellaisia, että en auttanut kaupan parkkipaikalle harhautunutta perhosen toukkaa, koska se näytti liian eksoottiselta (lehmuskiitäjän toukka. Ajattelin, että se on joku banaanilaatikosta karannut kummajainen, joka ei kuulu Suomen luontoon). Se varmaankin kuoli. En tiedä, onko nämä jotain pakkoajatuksia, koska kuulostan pöljältä jopa omasta mielestäni ja mulla on matalat standardit.
Todennäköisesti jokaisessa on annos väkivaltaisuutta ja ties mitä, koska eihän ihminen muuten olisi selvinnyt tähän päivään asti. Se alkukantainen puoli tuntuu pelottavalta.
ap
Vierailija kirjoitti:
Minä mietin mutta perusteena on kurja ja väkivaltainen lapsuus mistä jäi elinikäinen fiilis että on rikkinäinen kummajainen.
Mullakin on tällainen tausta. Itse asiassa kuulin usein, miten olen muka täysin empatiakyvytön ja tunnekylmä. Psykopaatiksikin sanottiin. Tämän laukaisi ihan pikkujutut kotona. Esim., etten kuullut, mitä mulle sanottiin tai vahingossa joku roska tippui roskakorin ohi, enkä huomannut sitä. Aina tuli sitä juttua, että kuuluisin laitokseen ja olen täysin vailla omatuntoa ja että olen sairas ja täysi manipuloiva sadisti. Ihan naurettavaa, mutta ei sitä lapsena muusta tiedä.
Nyt kun mietin, niin eipä tämä nyt mikään ihmekään ole.
Tsemppiä sulle! Tämä ketju meni synkkään suuntaan odottamattomalla tavalla, mutta en itse ole jostain syystä edes ennen yhdistänyt tätä noihin entisiin kotioloihini. Kiitos viestistäsi siis!
ap
Nostan omaa ketjuani nyt kerran. Anteeksi.
ap
Kyllä mustakin tuntuu, että mä olen se kaiken pahan alku ja juuri. Kasvatus oli sellainen, että olin sika tein niin tai näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mustakin tuntuu, että mä olen se kaiken pahan alku ja juuri. Kasvatus oli sellainen, että olin sika tein niin tai näin.
Tämä on tavallaan jännä, että tämmöinen kasvatus tuntuu meitä yhdistävän. Otanta nyt on pieni, mutta kuitenkin.
Mä aiheutin jo pikkulapsesta asti kaiken pahan perheessä, mikäli oli vanhempia uskominen. En tajua, miksen edes yhdistänyt tätä mun kasvatukseeni ennen kun joku toinen sen tässä mainitsi. Ilmiselväähän tuo nyt on.
Toivon, että saamme lisää vastauksia. Mahtaako suurimmalla osalla tosiaan olla tämmöinen tausta?
ap
Alue: Aihe vapaa
Voisin hyvinkin ampua monet, mutta vain kuvainnollisesti.
Minä en ole huono enkä paha, vaikka muu maailma sitä kuinka toitottaisikin.
AP, sinäkään et ole huono etkä liioin paha.
Usko mua, koska mie tiiän.