Olenkin pinnallinen ihminen
Tapasin netissä aivan ihanan miehen ja ollaan livenäkin tavattu useamman kerran. On paljon yhteisiä kiinnostuksen kohteita, elämäntilanteet on molemmilla samanlaiset ja jutellessa muutenkin kemiat kohtaa. Mutta, hänen ulkonäkönsä ei vaan sytytä. Ihan tavallisen näköinen mies, moni nainen (tai mies) voisi ehkä komeaksikin sanoa mutta ei vaan oo mun tyyppiä. Ja en itsekään todellakaan mikään upea kaunotar ole vaan ihan tavallisella tavalla nätti ja itsestäni huolta pitävä. Nyt itteeni ottaa päähän tämä oma pinnallisuuteni tässä asiassa. Aikaisemmin olen ajatellut että ei sillä ulkonäöllä ole niin merkitystä kunhan muut asiat natsaa. Miten tästä asiasta pääsisi yli koska muuten mies on täys kymppi.
Kommentit (7)
Kyllä ihmetyttää tämä nykyajan ihmisten vaatimustaso toista kohtaan. Eletään kuin jossain Hertta-lehden prinssijutuissa.
En yksinkertaisesti ymmärrä.
Mietitkö mitä sun pinnalliset kaverit hänestä sanoo...oliko tyypillä vääränlaiset jalkineet? Vai mikä olikaan syy.
Jätä tyyppi rauhaan.
Tee miehelle ja palvelus ja jätä hänet. HÄN ansaitsee parempaa kuin sinut.
Jätä kunnon kaveri rauhaan.
Etsi sellainen poikaystävä, joka osaa arvostaa sinun pinnallisuuttasi.
Tällainen provo sitten maanantai aamupäivästä. Edellisestä onkin aikaa jo muutama päivä.
Eli siis teillä ei ole oikeasti kemiaa eikä natsaa sun puolelta? Nyt sit oot keksinyt, että vika olisi ulkonäössä, kun muuten sun vaatimuslista täyttyy? Valitettavasti se kemia ei tule sen listan tai ulkonäön perusteella. Päästä mies menemään etsimään joku parempi hänelle.
Edetkää rauhallisemmin. Luulisin että "totut" miehen ulkonäköön ajan kanssa. Tai ehkä ei ole sitten kemiaa henkisestikään, vaikka periaatteesa kaiken pitäis olla ok.