Kuinka paljon ihmisten puheiden motiivina on itsensä kehuminen?
Välttelen aika paljon sosiaalista kanssakäymistä ihmisten kanssa poislukien ihan läheisimmät ystävät, joita on muutama.
Yksi merkittävimmistä syistä tähän on se, että koen ihmisten juttujen olevan suurimmaksi osaksi motiiveiltaan itsensä kehumista. En jaksa tätä teennäisyyttä. Itselläni menee ihan mukavasti, mutta ei ole tarvetta toitottaa sitä kenellekään.
Samoin somea välttelen, koska koen sielläkin päivitysten motiivien olevan suurimmaksi osaksi vain itsensä kehuminen.
Kertokaa mielipiteitä, olenko täysin väärässä ajatusteni kanssa? Itseäni kuitenkin hieman alkanut häiritsemään se, että niin kategorisesti olen epäsosiaalinen.
Kommentit (2)
Olet varmaan perusluonteeeltasi negatiivinen ihminen, pessimisti myös? En oikein ymmärrä mitä haet takaa silläettä kaikessa sosiaalisessa kanssakäymisessä on kyse itsensä kehumisesta? En tunnista tällaista sillä keskustelunaiheet eri ihmisten kanssa ovat milloin mitäkin; ajankohtaisia aiheita, politiikkaa, säätä, harrastuksia, työtä, toki jos kysytään mitä henk koht elämääni kuuluu, kerron, jos kuuluun hyvää niin kuuluu hyvää ja jos olen tehnyt kivoja asioita kerron niistä, ei ole tarvetta valehdella siksi että joku pahoittaisi mielensä. Toisaalta jos on tapahtunut jotain ikävää, voin kertoa siitäkin.
No kuka sitä kissan hännän nostaa, jos ei kissa itse?